Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”. (Joh. 3:5)
Miksi on tärkeää syntyä vedestä ja Hengestä?
Meillä tulee olemaan elämän aikana kolme syntymää; äidistä, kasteessa ja ylösnousemisen yhteydessä; mikä sinusta näistä kolmesta syntymästä on tärkein?
Miksi on tärkeää luottaa siihen, että Jumalan valtakuntaan pääsemiseen riittää kristillinen kaste, eikä siihen tarvitse mitään omia tekoja (nöyrtymistä, parannusta tai muita armonjärjestyksiä)?
Miksi oikean uskon hedelmiä ei voi laittaa Jumalan valtakunnan sisäänpääsyvaatimuksiksi?
Millä perusteella saimme jo kasteessamme syntimme anteeksi; miten on mahdollista, että Kristus on läsnä kasteessa?
Kuka on Jumalan lapsi ja millä perusteella?
Kaikki julkaistut blogini:
Jumalan Sana on kaiken elämämme ja uskon ainoa ohje. Pietari vastasi helluntaipäivänä uskon tien kyselijöille. ”Tehkää parannus!” Tämä on ihmisen osuus ja tämä käsky käy läpi Raamatun. Jeesus kutsuu:”Tehkää parannus!” (Matt.3:2; 4:17, jne). Jumala vetää ihmisiä Jeesuksen luo (Joh.6:44) ja kukin valitsee, tahtooko hän tulla. Jeesus vetoaa tahtoomme (Joh.5:6; 6:67,jne).
Toiseksi: ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi!” Kaste on kunkin tietoinen valinta ja syntien anteeksi saaminen on tietoinen lahja, joka saadaan Jumalalta. Kaste on myös hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta (1Pt.3:21). Pyhän Hengen saaminen on lahja, jota saamme anoa Jumalalta ja Hän tahtoo antaa sen ( Lk.11:13).
Annikki, kiitos hyvästä kommentista. Suurin osa blogini lukioista on niitä, jotka Jumala on valinnut lapsekseen. Jumala on kaikkivaltias ja kaikki tapahtuu Hänen tahtonsa mukaisesti. Minä olen taistellut monesti tätä valintaa vastaan, mutta jaakobinpainissa olen jäänyt häviölle tai oikeastaan olen voittanut, kun Jumalan tahto on tapahtunut. Ihmettelen niitä, jotka suorittaa oman valinnan Jumalan tahdon vastaisesti. Ei kukaan omalla valinnalla tule pelastettujen joukkoon. Ainostaan Jumalan valitsemat henkilöt ovat kristittyjä ja pelastettuja. Ainoastaan armosta olemme pelastetut. Tässä pelastuksessa ihmisen osuus on 0%. Uskovaiset ovat niitä, joille Jumala on antanut uskon ja oikean uskon kohde ei ole me itse.
Rakas Herra Jeesus Kristus, minä tunnen syntini; ne polttavat, kalvavat ja kauhistavat minua. Mihin on minun paettava? Minä katson sinuun, Herra Jeesus Kristus, ja uskon, vaikkapa heikosti, sinuun; minä pidän kuitenkin kiinni ja olen varma siitä, että olet sanonut: Joka minuun uskoo, hän on saapa iankaikkisen elämän. Vaikkapa nyt omatuntoni onkin raskautettu ja syntini minua kauhistuttavat ja vapisuttavat, niin sinä olet kumminkin sanonut: poikani, ole turvallisella mielin, sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä ja minä tahdon herättää sinut viimeisenä päivänä. Aamen!
Ihmiselle on kaikkein tärkein uudestisyntyminen tietoisesti, sillä siinä usko syntyy Kristuksen Sana kautta (Rm.10:17). Ihminen uudestisyntyy ”vedestä ja Hengestä”. Vesi kuvaa puhdistusta synnistä kasteena (Apt.2:38) ja Vesi kuvaa myös Jumalan Sanan puhdistavaa vaikutusta ajatus- ja miellemaailmaamme (Hes.36:25),
Uudestisyntyneinä Jumalan lapsina pääsemme ylösnousemuksessa Taivaaseen. Vaellamme aralla tunnolla Jumalan ja ihmisten edessä. Näin vaellamme valkeudessa ja Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Kiitollisina palvelemme iloiten Jumalaa myös ihmisten parhaaksi.
Jumalan lapset uudestisyntyvät vielä ylösnousemuksen yhteydessä. Tämä syntinen kuoleman ruumis häviää ja me saamme uuden täydellisen ylösnousemusruumiin.
”Ihmiselle on kaikkein tärkein uudestisyntyminen tietoisesti, sillä siinä usko syntyy Kristuksen Sana kautta.” Tuo ’tietoinen uudestisyntyminen’ ihmetyttää hieman. Tarkoittaako se samaa kuin käänytymyskokemus? Jollekin voimakas kokemus uskoon tulosta on kristillisen vaelluksen tukipylväs, mutta ei suinkaan kaikille. Jumalan lapseksi synnytään usein niin, ettei siihen hetkeen liity mitään tietoista. Kukapa meistä muistaa ruumiillisen syntymänsäkään. Ovatko kaikki Jumalan omat aina niin tietoisia siitä lapseudestaankaan?
Martti Pentti, kiitos hyvästä pohdinnasta. Ainakin meillä, jotka lapsena on kastettu, niin uudestisyntyminen on tapahtunut ilman meidän omaa vaikutusta, pelkästään armosta. Meillä tulee olemaan ainoastaan kolme syntymää: äidistä, kasteessa ja ylösnousemuksessa. Joku voi ajatella, että hän on syntynyt vaikka 5 kertaa uudestaan, kun on välillä ollut eksyksissä ja on palannut takaisin. Pyhä Henki uudistaa meitä, mutta ei voida aina ajatella, että taas me uudestisynnyttiin.
Kovin helposti sanottu ja tehty Annikki. Meillä ihmisillä on outo taipumus ajatella, että kun meille sanotaan: ”Valitse elämä ja tee parannus” tai ”tehkää parannus” (alkuperäisen ilmaisun merkitys ”kääntykää teiltänne”), niin me kuvittelemme, että heti tahtoessamme pystymme kyllä tekemään mitä meiltä vaaditaan. Alkuperäinen synti ei vain ole mitään tekemistä, vaan se on tila tai asenne, mikä ihmisessä on luonnostaan. Olemme siis syntisiä luontomme mukaan ja mielenliikkeemme ja tahtomme on synnin tahraama ja siksi Vanhurskauteen kelvoton.
Tosiasiassa, Jumala on tehnyt Armovalinnan meidän puolesta, sillä lähettämällä Jumalan Sanan, Kristuksen, Hän on oman päätöksensä mukaan päättänyt pelastaa ne , jotka ”KUULEVAT” evankeliumin ja ”USKOVAT” sen.
Ei ole siis mitään valintaa meidän puolelta tehtävissä, sillä muutenhan valinta ei olisi enää Armosta, vaan ihmisellä olisi valta päättää pelastuksestansa itse.
Olemme meren varassa tajuttomina, kun meidät pelastetaan, vai voimmeko itse pelastaa itsemme kuolemasta, jossa olemme Raamatun mukaan? Jeesus Herättää kuolleita sanomalla: ”Kääntykää teiltänne ja uskokaa Evankeliumi”
Ei kuolleet herää itse, se joka herää, ei suinkaan ajattele, olen itse valinnut herätä kuolemasta, vaan Herätetty tuntee herättäjänsä ja antaa kunnian Herättäjälle, joka on JUMALAN SANA, KRISTUS.
Raamatun ilmoitus on yksimielinen siinä, että ihminen ei pysty synnin tähden täyttämään vanhurskauteen vaadittavaa lakia. Johan se, että kuolemme, kertoo, että synnymme kuoleman alle. Kyse ei siis ole mistään tekemisestä, kun puhutaan ”synnistä”, jonka kautta kuolema on tullut maailmaan. Maailmassa tapahtuva pahuus on tuon synnin seurausta. Olemme siis kadotuksen alla jo valmiiksi tänne syntyessämme Adamin tähden. Tämä on Raamatun yksiselitteinen Totuus.)
On suurta armoa, että edes joku pelastuu synnin alta takaisin Isän luokse. Kuka sitten voi pelastua?
Jumalalle kaikki on mahdollista, mutta ihmiselle mahdotonta. Jeesus sanoi: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte”
Usko ei siis ole mitään, mikä on meissä sisäsyntyisesti, kuten ei ole Rakkauskaan, vaan usko tulee kuulemisesta Jumalan Sanan kautta, eli jos Sana ei olisi tullut luoksemme lähetettynä, me emme voisi pelastua, meillä ei ole siinä mitään osaa.
Kuka sitten voi kuulla Evankeliumin ja Pelastua? Jumalan Sanaa on levitetty kohta kaikkialle ja se saa aikaan kuulemista ja uskomista, siellä missä se vastaan otetaan. Tässä ei ole yhtään poikkeusta, sillä Julistaja, ei voi tietää kuka kuulee saarnan, Sanoohan Jesaja: ”Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?”Jes.53:1 ja kenestä Jesaja puhuu, kun sanoo:
”Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.
Niinkuin monet kauhistuivat häntä-sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo-
niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.” Jes. 52:13-15
ja vielä: ”Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.” Jes.53:10
Kristuksen tulo maailmaan on saanut monet ihmetyksen valtaan, sillä Jumalan Tahto toteutuu maailmassa Hänen Poikansa kautta, ei minkään muun kautta, sillä Hän saattaa viisaat häpeään ja ne jotka luulevat jotakin olevansa, Hän asettaa lastensa palvelijoiksi, ylpeät Hän ajaa lankeemukseen, mutta nöyrät hän ottaa siipiensä suojaan.
Pelastus ei siis ole sen vallassa, joka valitsee oikein tai tekee oman tahtonsa mukaan hyvän valinnan, vaan Jumala pelastaa ne, jotka uskovat Sen Sanan joka ilmoittaa synnin, vanhurskauden ja tuomion. Se sanoo: ”Ei ole yhden yhtä kelvollista, kaikki ovat käyneet kelvottomiksi” Ja vielä: joka suullaan tunnustaa, että on kadotuksen alla ja avukseen huutaa Herraa hätänsä päivänä, saa kohdata Hänet, joka voi pelastaa Jumalattoman Armosta.
Tuomion alta meidät pelastetaan, sen Jumala tekee yksin Kristuksessa meidän edestämme, siinä on ilmestynyt Jumalan Rakkaus meitä kohtaan, että Hän on ensi rakastanut meitä, eikä siinä, että me olemme rakastaneet Häntä, sillä meissä ei ole Rakkautta itsessämme..
”Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”
Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”.
Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut”.
Niin hän sanoi: ”Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö’.
Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.” Jes.6.
Kuka voi avata syntymä sokean silmät? Tai kuuron korvat? Kuka voi sulattaa paatuneen sydämen? Ihminenkö? Emmekö me ole niitä, jotka hukumme ilman pelastajaa?
Herra sen tekee, sillä ihminen joka kuulee on pakotettu sanomaan: Käännä minut, niin minä käännyn, paranna minut niin minä parannun, pelasta minut, niin minä Pelastun, auta minua, niin minä tulen autetuksi.
Ylistetty olkoon Herran nimi, ihmeelliset ovat Hänen neuvonsa ja korkeat Hänen aivoituksensa, Hän kerää satonsa sieltä, mihin ei ole kylvetty ja avaa niiden korvat, jotka eivät ole kuulleet ja niiden silmät saavat nähdä Hänet, jotka Häntä odottavat.
”Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.
Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.
Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.” Jes.11:1-5
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Jeesuksen Golgatalla tehty työ on täydellinen, eikä siinä tarvita meidän itsevanhurskaita töitä, jotta pelastuisimme. Uskommeko Jumalaan vai itseemme?
Sanaparin ”vesi ja Henki”, mitä Jeesus käytti opettaessaan uudestisyntymistä Nikodeemukselle, hän lainasi profeetta Jesajalta;
”3 Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,
4 niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla.
5 Mikä sanoo: ”Minä olen Herran oma”, mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.” (Jes. 44:3-5)
Herra lupaa vuodattaa vedet ja Henkensä Israelin siemenen päälle, jolloin he tulevat Herran omiksi. Tässä vesi ei symboloi kastevettä, vaan evankeliumia. Järjestys on selvä, ensin vesi, eli evankeliumi, ja sen seurauksena Herran Henki tuo siunauksen.
Jumalaa sanotaankin VT:ssa ”elävän veden lähteeksi”, Jer. 2:13 ja 17:13. Siihen Jeesus viittasi huutaessaan lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä;
37 Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37-38)
Lehtimajajuhlan viimeisenä, seitsemäntenä päivänä, temppelissä valeltiin Giihonin puron vettä alttarille syyssateiden toivossa. Johannes lisää tähän vielä, että;
39 Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.
Evankeliumin vesi vaikuttaa Pyhän Hengen voimasta uskon Kristukseen ja sen seurauksena uskovan ihmisen sisin muuttuu. Uskoontulon jälkeen Kristus asuu Henkensä kautta uskovassa.
Vesi ja Henki. Evankeliumin vesi kastelee maan ja saa aikaan elämää ja Pyhä Henki vaikuttaa uskon Jeesukseen ja sitä kautta uudestisyntymisen.
Johanneksen evankeliumissa (elävä) vesi symboloikin erityisesti Jumalan sanaa, evankeliumia, vrt. myös Joh. 4:10-14;
10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”
11 Nainen sanoi hänelle: ”Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?
12 Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?”
13 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”.
Tässä Jeesus ei tarjonnut samarialaiselle naiselle kastevettä, vaan evankeliumia.
Niinkuin elävä, eli virtaava puhdas vesi luo kuivaan maahan uutta elämää, myös evankeliumi uudistaa ja uudestisynnyttää Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisen uuteen elämään Jumalan yhteyteen.
Ilmestyskirjassa kutsutaan ihmisiä kuuulemaan evankeliumia;
Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä (evankeliumia) lahjaksi. (Ilm. 22:17)
Profeetta Jesajan sanoin;
Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. (Jes. 12:3)
Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden (evankeliumin) ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. (Jes.54:1)
Kaikissa edellämainituissa raamatunkohdissa vesi viittaa evankeliumiin eikä kristilliseen kasteeseen. Tämä on helppo huomata myös sanojen tekstiyhteydestä.
Harri, kiitos hyvistä Raamatun kohdista. Jumalan sana tekee tavallisesta vedestä kristillisen kasteen veden. Ilman Jumalan sanaa vesi on pelkästään vettä. Mikä asia voi olla tärkeämpi kuin, että olemme tulleet kastetuksi nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olemme tulleet Jumalan lapsiksi?
Jumala uudestisynnyttää kastetun ja lahjoittaa Pyhän Hengen ja pelastavan uskon ja hänestä tulee kristitty.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh. 1:12)
Siispä siinä ei sanota, että;
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka on kastettu hänen nimeensä.” (Joh. 1:12)
Ilman uskoa ihminen menee kadotukseen, vaikka olisi kastettukin. Jumalan tarjous pitää ottaa vastaan. Ei taivaaseen kukaan mene ilman omakohtaista uskoa Jeesuksen täytettyyn työhön. Usko tulee evankeliumin kuulemisen kautta.
Ihminen ei perisyntisyytensä vuoksi voi kuitenkaan omin voimin uskoa JUmalaan, vaan kutsu tulee aina Jumalalta. Kun se tulee, päätös jää ihmiselle. Niille, jotka ottavat Jumalan kutsun vastaan, annetaan voima tulla Jumalan lapsiksi. Ketään ei pakoteta. Siksi Jeesus kysyi, ”Tahdotko tulla terveeksi?”
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hepr. 11:6
Harri Ahdesmäki :”Ilman uskoa ihminen menee kadotukseen”
Olen käynyt Uffizin taidegalleriassa, ja nähnyt huoneen, jossa seinille ripustetuissa ikoneissa pikkuhiljaa katosivat taivaskuvat ja antoivat tilaa maallisille näkymille ja perspektiiville. Kun tuo tapahtui, katolinen kirkko kielsi uusien ikonien maalauksen taivasnäkymien ”kadotuksen” pelossa. Myös Luther pelkäsi, että tuo ”kadotus” olisi ikuinen. Oli alkamassa uusi valistuksen aikakausi, mutta ikonien taivasnäkymien katoamisen vuoksi taivas ”an sich” ei kadonnut mihinkään. Muutos tapahtui ihmisten tietoisuudessa.
Harri, kasteessa on Jumalan sana voimakkaasti läsnä. Ilman Jumalan sanaa kastetilaisuus olisi pelkästään nimenantotilaisuus, jolla ei ole mitään merkitystä. Jumala lahjoittaa kastetulle uskon. Kristus itse on läsnä kastetilaisuudessa.
Tiedätkös Juha H. etä suurin osa kasteista on perheelle juurkin pelkkä nimenantotilaisuus.
Seppo, kastettavan perheitä on monenlaisia. Jokainen ihminen ja hänen perheensä ovat ainutlaatuisia. Kristillinen kaste, jossa kastetaan nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, on voimallinen riippumatta kastettavan perheestä. Jumala on kaikkivaltias ja Hänen suorittama kaste on täydellinen ja oikea riippumatta kastettavan tai kastettavan perheen uskosta. Kasteen jälkeen perheessä on ainakin yksi pelastavassa uskossa oleva.
Mikä näissä ”kaste pelastaa” julistajissa on merkillepantavaa on että he turvautuvat omissa synneissään armoon joka kattaa kaikki heidän tekemät synnit, kasteessa on kaikki saatu anteeksi.
Ovatko he kaikille yhtä armollisia eli eivät tuomitse ketään heidän syntiensä tähden???
Ari, voimme uskoa armahtavaan Jumalaan. Jeesus tuli maailmaan pelastamaan, eikä yksikään, joka Häneen uskoo joudu kadotukseen. Jeesuksen Golgatalla tekemä työ riittää pelastamaan meistä jokaisen, joka uskoo Häneen. Kasteessa Jumala lahjoittaa tämän kaiken meille. Jumalan suurta armoa on, että meillä on usko armahtavaan Jumalaan, ilman yhtään meidän omaa tekoa. Helppoa olisi sanoa, että Jumala pelastaa hyvät uskovat, jotka tekevät hyviä tekoja ja tekevät aina parhaansa. Tämä tarkoittaisi, ettei yksikään pelastuisi. Tekomme jää aina vajaaksi, eikä teoillamme koskaan päästä Jumalan suosioon. Ainoastaan Kristukseen turvaamalla pääsemme Taivaaseen.
”Ovatko he kaikille yhtä armollisia eli eivät tuomitse ketään heidän syntiensä tähden?” Kunpa olisivatkin! Senhän pitäisi olla ainoa kristillinen tapa.
Martti Pentti, olen samaa mieltä. Ihminen on susi toiselle. Näin ei saisi olla.
Jeesus sanoo: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13: 34-35)
Olen monesti pohtinut näkyvän ja näkymättömän todellisuuden vaikutusta ihmisen elämässä. Kristittyinä me uskomme näkymättömän henkivallan olemukseen, muutenhan emme ole Kristittyjä.
Uskon merkitys lienee poikkeuksetta siinä, että uskomme Jumalan toimivan myös meidän elämässämme ja luotamme siihen, että Hän ohjaa ja vaikuttaa meissä ja maailmassa oman tahtonsa mukaan.
Onkin hyvä joskus kysyä itseltään, missä menee se raja, jossa Luoja ei voi puuttua ja vaikuttaa elämäämme? Eli missä tapauksessa Jumala ei ole meidän suhteen kaikkivaltias? Onko ihmisellä sellaista valtaa, johon Jumala ei voi puuttua?
Onko ihmisellä siis ylivalta Jumalaan nähden siinä, että ihminen voi kumota Jumalan tahdon mukaisen pelastuksen koskemaan vain muita kuin itseään? Siis kieltäytyä vastaanottamasta Jumalan suunnittelemaa pelastusta. Näin näyttäisi olevan jos ajatellaan järjellisesti.
Toisaalta taas voidaan ajatella, että Jumala pelastaa kaikkivaltaisella päätöksellään jokaisen henkilökohtaisesti, siis sellaisen, joka uskoo kaikille julistetun Evankeliumin.
Ja koska on myös tunnettua, että ihminen ei voi omasta voimastaan uskoa, vaan tuon voiman antaa Jumala, niin silloin voidaan ajatella, että tuo uskon alkaja on myös pelastuksen aikaansaaja kaikilta osin. Jumala pelastaa siis vastaansanomattomasta pakosta ihmisen antamalla uskon ja ymmärryksen Sanansa kautta.
Ei siis tarvita enää mitään ihmisen päätöstä, vaan ihminen tunnustaa Jumalan pelastajakseen tuon lahjaksi saadun uskon mukaan ja kautta.
Näin meillä on siis näennäisesti kaksi eri tapaa ajatella siitä miten ihminen tulee pelastuksesta osalliseksi.
Joko ihminen omalla päätöksellään kumoaa omalle kohdalleen ajatellun pelastuksen tai omalla päätöksellään valitsee pelastuksen tai Jumala tekee päätöksen ihmisen puolelta lahjoittamalla tälle uskon Evankeliumin julistamisen kautta.
Kaikissa tapauksissa näemme kuitenkin, että kaikki eivät näyttäisi tulevan Evankeliumille kuuliaisiksi, mikä on Kristillisen uskon syvin merkitys, jossa Jumalan näkymätön todellisuus tulee ja muuttaa ihmisen sydämen ja avaa ihmiselle Tien, josta Jeesus sanoo: ”Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte.” Joh.14:4
Mitä usko oikeastaan on? Onko se luottamusta Jumalaan ja että Jumala voi tosiaan tehdä kaiken minun puolestani?
Mikä minun osuus on? Vai onko minulla mitään osuutta? esim. luonnolliseen syntymääni? Tai uudelleen syntymääni?
Miksi Raamattu käyttää, noin voimakasta ilmaisua, kuin syntymä? Siinähän ei ole kyse persoonan omasta toiminnasta, vaan fyysisen ihmisen ulkopuolinen taho on siinä aikaansaaja, isä ja äiti, ja lopulta kaiken alussa Elämän antaja, ilman edeltä käyvää elämäähän, ei voi olla mitään elämää, eli kaikella elämällä on Isä, jolla elämää on, tämä lienee kaikille selvää. Ulkopuolinen taho on syntyvän syntymän aikaansaajana aina.
Olen myös monesti ihmetellyt, kun ihmiset puhuvat vapaasta tahdosta ja että sen varassa ihminen voi ottaa vastaan pelastuksen, valitsemalla oikein. Mutta eikö tuo ole teko ja siten itsevalittua Jumalan palvomista?
Raamattuhan ilmaisee kuitenkin selvästi, että tekojen tie on suljettu synnin tähden.
Ihmisellä on tosin vapaa tahto syntiin nähden ja ihminen voi jopa antaa hyviä lahjoja lapsilleen ja tehdä hyviä tekoja, mutta, että Jumalalle kelpaavaa vanhurskautta näillä teoilla ei voida saavuttaa, tämä lienee kaikille selvää ja Raamattu on tässä hyvin johdonmukainen. Meiltä tosin vaaditaan hyvän tekemistä (laki), mutta kuka oikeasti kuvittelee tekevänsä vain hyvää, joka on täydellisyyden vaade? Sanoohan Raamattu myös selvästi, että lain kautta tulee synnin tunto, koska ilman lakia me olemme niin pösilöitä, että emme edes tajua tekevämme jatkuvasti vääryyttä, itsellemme ja toisillemme.
Tahto minulla kyllä on, mutta kuinka sen voisin lukea Jumalan edessä hyväkseni, sillä jos teen jotain hyvää, niin mielessäni ajattelen aina, että näkiköhän Jumala nyt varmasti tuon… Tuo on tekopyhyyttä ja siksi kirottua mielestäni.
Pahaa ajatellessani ja tehdessäni, taas syyttäjä ilmestyy paikalle ja sanoo: Katso nyt ei susta ole mihinkään… kelvoton olet. Jäljelle jää siis vain laina tai lahja vanhurskaus, mutta siinä ei ole mitään omaa, mistä voisin kehua Jumalalle.
Monesti olen kuitenkin vahvistunut tuon heikkouteni mukana ja saanut lohdutusta Kristuksen lupauksista, että Hän pitää minusta huolen.
En siis enää ole kiinnostunut kuoleman ruumiistani, vaan katsomalla uskon kautta Kristukseen, näen oikean Elämäni joka on kätkettynä Hänessä, se on myös hengellinen olemukseni, joka näkee kaiken Todellisuuden Valossa ja Kristuksessa oleminen, on juuri sitä mistä Paavali sanoo: ”En elä enää minä vaan Kristus minussa.”
Olen siis Kristuksessa Autuas ja Pyhä, mutta ruumiillisen olemukseni puolelta olen tavallinen ihminen, joka on lihaa ja verta kokien kaiken minkä ihminen elämässään kokee, aistein ja tuntein. Vapauteni ei ole yllykkeenä lihalle, sillä kokemuksesta olen jo oppinut erottamaan hyvän pahasta ja niin myös suosittelen kaikille kääntymistä Jumalan puoleen Kristuksen kautta, sillä niin myös itse teen rukoilen lakkaamatta päivieni loppuun, jos Jumala suo.
Päättäköön kukin itse miten tuo Pelastuksen asia on, mutta kuten sanottua, kannattaa lukea tarkkaan mitä raamattu ilmoittaa meille kaikille. Käskyjen alla eläminen on kirouksen alla elämistä, mutta Kristuksessa eläminen on kuolemista laille ja sen alta pääsemistä Armon alle.
Joka taas on päässyt Armon alle, eli Elämän alle, ei taistele enää lihan mukaan vaan hengen mukaan, kuolettaen hengellä lihan teot. Kaikki on Kristuksen kautta ja Häneen, jossa elämme ja olemme.
Ismo, kiitos hyvästä pohdinnasta. On hienoa, kun Jumala lahjoittaa uskon myös pienille kastetulle vauvoille.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.” (Matt. 18: 1-11)