Suomen helluntaiherätys ei ole Evankelisluterilaisen – ja Rooman Katolisen kirkon kanssa samalla kalliolla. Näiden kahden peruuttamaton perusta on pelastava lapsikaste, josta on Yhteinen Julistus Vanhurskautuksesta muotoiltu v. 1999. Siinä on tiivistetty ainoa ihmisen pelastukselle tärkeä asia: “Ei ole mitään autuuttavaa ennen eikä jälkeen kasteen”. Helluntaiherätys ei usko eikä opeta kaste-pelastaa reittiä taivaaseen.
Hannu Orava, Oulun helluntaiseurakunnan pastori, sanoi 22/1 ekumenisen tilaisuuden puheessaan:
“Paavali toteaa korinttolaisille, että muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin Jeesus Kristus, Orava korostaa.” Sitten Orava jatkaa: “Tämä on ekumenian tähtiajatus. Se, mistä ja miten kukin seurakunta ja kirkkokunta rakentaa tälle perustukselle, on niiden oma asia.
Helluntaiherätys ei ole osa ekumenista toimintaa, eikä ole Oravan määritelmän takana. Ainoastaan Suomen Helluntaikirkko on tarkkailijajäsen Suomen Ekumenisessa Neuvostossa (SEN).
Oulun Helluntaiseurakunnassa on 20-30% Suomen Helluntaikirkon (SHK) jäseniä. SHK toimii niin Oulussa kuin muissa 43 seurakunnassa sisäänkoteloituneena seurakuntaan ja edustaa kussakin seurakunnassa samaa suhdetta jäsenien lukumäärässä. Helluntaiseurakuntia on Suomessa 250.
Kotimaa julkaisee Helluntaikirkon toimintaa ja kantoja niinkuin ne edustaisivat 250 helluntaiseurakuntaa. Tällainen toiminta ei ole korrektia.
Miksi helluntaiherätys ymmärtää kristillisen kasteen irrallaan Jeesuksesta Kristuksesta?
Martti,
On kysymys Jeesuksen asettamasta kasteesta. Se on osa pelastautumista, kuten Jeesus sanoi: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”.
Tätä on sitten Lutherin järjestelty ja järjestystä muutettu, mitä uskomiseen, eli uudestisyntymiseen tulee.
Ei tarvitsisi kuin noudattaa Jeesuksen selvää käskyä, niin tulkintaa ei tarvita.
Blogiosuudessani viittaan perustukseen, jonka Orava (PRON:n artikkeli) näkee samanlaisena, vaikka se on erilainen. Tarkoitan RKK:n ja Evlut-kirkkoja. Jos perustus on eri ei ole jatkoa, – ei ole mitään!
P.S. Olen sanonut, ehkä liiankin usein, että evlut kirkolla on ”luxus”, jota katolisuudella ei ole. Luterilaisuudessa voi uskoa niinkuin Raamattukin opettaa. RKK:ssa se ei ole mahdollista, muuta kuin matkalla siitä ulos.
Ovatko uudestisyntyminen ja usko sama asia? Onko syntymä sama asia kuin elämä? Onko lähtö sama asia kuin matka? Onko se sama asia kuin perille pääsy? Ei minun ymmärtääkseni.
Reijo Mänttäri kirjoitti,
”Luterilaisuudessa voi uskoa niinkuin Raamattukin opettaa.”
Ei kukaan tai mikään voi uskoa niinkuin Raamattu opettaa. Kaikkeen uskoon liittyy aina tulkinta. Eikä mikään kirja tietystikään voi olla uskon lähde. Raamattu kirjana on osa Kirkon Traditiota, johon kuuluu paljon muutakin kuin yksi kirja.
Oikean tulkinnnan uskosta ja Raamatun sanomasta antaa katolinen ja ortodoksinen, Kristuksen perustama Kirkko.
Martti,
Uskoontulo ja uudestisyntyminen ja vanhurskautus ja kääntyminen ja parannuksen teko ovat sama asia. Niistä jo Hesekiel 36 profetoi: “Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.”
Kaiken tämän ja kaiken muun hengellisen hyvän meissä vaikuttaa Pyhä Henki. Jos ihminen ei uudestisynny Pyhästä Hengestä, vanhurskauteta Pyhästä Hengestä, tulee uskoon Pyhän Hengen voimasta hän on hengellisesti kuollut. Luonnollinen ihminen ei ymmärrä tätä. Siksi et ymmärrä, että syntyä Pyhästä Hengestä ja tulla uskoon on sama asia samasta Hengestä.
Jari Haukka,
Olet siis ortodoksi.
Näen oikeana, että painotat, ettei helluntaiseurakunta ja Ortodoksikirkko ole samalla perustalla.
Kannatan kantaasi, mutta vain siihen asti kun määrittelet perustan olevan eri.
Näin selvää näkemystä ei kuitenkaan edellisellä SEN:in pääsihteerillä kirkkosi papilla, Heikki Huttusella ollut. Tai paremminkin se oli täysin päinvastainen.
Ekumenia on Rooman katolisuuden idea tai paremminkin nielu, johon sen ystävyydessä olevat päätyvät.
Uskoontulo ja usko eivät ole sama asia.
Hyvä Reijo Mänttäri,
”Olet siis ortodoksi. Näen oikeana, että painotat, ettei helluntaiseurakunta ja Ortodoksikirkko ole samalla perustalla. ”
En sanonut mitään tuohon viittaavaa. Asianlaita on juuri päinvastoin. Helluntaiseurakunnallakin on juurensa katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa (ei siis ”ortodoksikirkossa”, joka on väärä ilmaus). Siitä erosi ensin latinalaisen Rooman paavin johtama kirkko, josta vuorostaa sitten Lutherin protestanttinen suunta. Protestantismista sitten kehittyi monia suuntia, helluntaikirkko yhtenä. Kaikki ovat kuitenkin peräisin ensimmäisenä helluntaina perustetusta Kirkosta, jonka suoraa jatkumoa on katolinen ja ortodoksinen kirkko.
Martti,
Oletko tullut uskoon, siihen, mistä UT:ssa viitataan kaiken perustana? Siihen uskoon, mikä yhdistää Jeesuksen seuraajat.
Kysyn näin, koska uskoontulleeseen eli uskovaiseen on vuodatettu Jeesuksen usko, lahjana ja sitä kutsutaan myös lahjavanhurkaudeksi.
En mielelläni käytä tuota sanaa ’tulla uskoon’. Se kuulostaa korvissani ihmisen teolta. Samoin ’uskovainen’ kuulostaa uskomista ihmisvoimin suorittavalta. Usko tulee ihmiseen Jumalan tekona. Usko on minussa, minä en ole uskossa. Lahjavanhurskaus on minulle rakas ja tärkeä käsite.
”Tulla uskoon”on Uuden Testamentin tärkeimpiä asioita. Se on yleisin ja eniten käytetty määritelmä. Kun ihminen tulee uskoon hän saa lahjavanhurskauden.
Minun mielestäni on helposti havaittavissa, että niin sinä kuin evlut kirkko ei käytä ”tulla uskoon” sanoja eikä se ole perustus Jumalan lapseuteen. Raamatussa se on perustus, eikä muuta perustusta voida panna. Jos käytetään muita Raamatun sanontoja tästä uuden sydämen saannista, se on on aina Jumalan työ, mutta täytyy olla ihminen (vedestä syntynyt), johon uusi sydän vaihdetaan.
On totta, että puhdas Raamatun viitoittama tie ei ole kirkkojen (evlut ja Room. kat.) tie. Evlut kirkossa on Isän vetoon suostuneita uudestisyntyneitä, mutta heitä on vain muutama prosentti, jotka viettävät uskonelämää ”puun ja kuoren” välissä.
Saat kaikin mokomin harjoittaa ja uskoa evlut kirkon tunnustuskirjojenkin mukaista elämää. Mutta se elämä on alkanut ihmisen teolla toiselle. Se on jatkunut ehtoollisella, syödä ja juoda synnit anteeksi, mielummin viikottain. Nämä jos mitkä ovat juuri ihmisen tekoja.
Ette olekaan samalla kalliolla. Olette juoksuhiekassa – pelastus on teidän mielestänne ihmisen kuuliaisuutta eikä Jumalan teko. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Kimmo,
Vastaan vähän samassa “hengessä”, kuin sinäkin kommentoit minulle. Se ei ole hyvä “henki”, mutta ehkä näin tulee asiakin paremmin esille.
Kaksi ensimmäistä lausetta, ajatusviivaan asti painottaa minunkin sanomaani. Sen jälkeen teologiasi alkaa ontua, tai on todella vain teologiaa, eli oppia jumaluuksista. Uskomaton ihminen ei ole eikä voikaan olla kuuliainen Jumalalle. Kun ihminen on Isän vedossa hän ensin uskoo, että Jumala on. Tämän selventää Hebr. 11:6, “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”
Eli tapahtuu nöyrtyminen, eli myöntyminen ja tämän etsimisen Jumala oitis palkitsee ja “antaa” löytää itsensä. Sulasta Armosta, Jeesuksen työn tähden ihminen syntyy uudesti Pyhästä Hengestä, eli tulee uskoon, saa uskon, jota ilman ei kukaan ole näkevä Herraa.
Vasta uskovainen voi olla kuuliainen Jumalalle. Ei Jumala edes odota kuuliaisuutta muilta kuin omiltaan. Jumala pelastaa vain ne jotka sen sallivat. Se ei ole teko, vaan myöntyminen. Aina ja joka yhteydessä Jumala tekee ihmiselle hyvää, jos Hän saa sen tehdä.
Ihminen on luonnostaan kuuliainen tämän maailman ruhtinaalle. Kuka näkyvämmin kuka peitellymmin. Kuuliaisuus Jumalalle on Pyhän Hengen työ, eikä toimi uskomattomissa.
Teologiasi on yhtä matala kuin leipälautanen tai sanoisinko enemmän, se on sekava. Sotket evlut opin, kaste pelastaa, raamatulliseen kasteeseen, joka todella on kuuliaisuutta Jumalan Sanalle. Mutta kaste ei pelasta ketään. Se yksistään voi vain kadottaa. Kasteen kadottavasta vaikutuksesta julisti uljaasti jo Urho Muroma, mutta hänenkin teologiansa mataluus paljasti “kasteen lahjat”, ja yksi niistä oli uudestisyntyminen. Sekavaa, hyvin sekavaa!! Ei pelastus ole kasteen lahja, muuallla kuin katolis-luterilaisen opin “kalliolla”.
Kommenttisi oli osittain hyödyllinen selvittämään, että ekumenia on tämän maailman oppi ja helluntaiherätys ei ole ekumenia-kalliolla.
”Teologiasi on matala kuin leipälautanen”. Kyllä! Juuri niin matala, että syntisistä suurinkin saa omistaa Kristuksen. Ja sehän tapahtuu kastemaljan lisäksi ehtoollisen leipälautasen ja viinimaljan kautta.
Kimmo,
Tämä ”leipälautanen”-vertailu kuvaa tavuviivan jälkeisen tekstin epäraamatullisuutta. Sillä ei ole mitään mistä voisi ammentaa. Harvemmin kohtaa noin lyhyttä lausumaa ja täynnä virheitä.
Keneltä Jumala odottaa kuuliaisuutta? Ei ainakaan jumalattomilta.
Perustelen kantani vastauksessani sinulle. Odotan samaa sinulta.
Reijo, luterilaisilla ja katolisilla ei ole lapsikastetta. Sellaista kummajaista ei löydy Raamatusta. Jos tiedät, missä siitä mainitaan Raamatussa, niin kiinnostuksella kohdan näkisin. En ole itse löytänyt.
En itse vielä ole dokumentista löytänyt kyseistä artiklaa. Jos se on sinulla tiedossa, niin laittaisitko minulle sen. Mutta kiinnitäpä huomio sanaan ’autuuttava’. Mikä on autuuttavaa ennen ja jälkeen kasteen? Ei itse kaste, vaan hän, johon luterilaisten ja katolisten mukaan kasteen kautta liitytään eli Kristukseen. Eli ”Ei ole mitään autuuttavaa [Kristusta] ennen ja jälkeen kasteen”. Kristus on sisäänluettuna tuossa tekstissä.
Joten voit olla huoleti. Yhtälailla tämän vuoksi luterilaiset ja katoliset liittyvät siteeraamiisi Hannu Oravan sanoihin: ”Paavali toteaa korinttolaisille, että muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin Jeesus Kristus.”
Noin 99% luterilaisista ja katolisista kasteista suoritetaan vauvoille. Siksi sitä kutsutaan lapsikasteeksi. Sellainen “kummajainen” on, muttei Raamatussa.
Kristuksella ja uskovaksi kastamisella ei ole mitään tekemistä keskenään, koska Jeesus sanoi: “joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”.
Sinun “dokumenteissasi” todella lukee, että “joka kastetaan uskovaksi ….”.
Reijo, sitä katsetta saatetaan virheellisesti kutsua lapsikasteeksi, mutta sitä se ei ole. Lapsikaste olisi todella kummajainen, kuten esim. mieskaste tai naiskaste, yhtälailla nuorikaste tai vanhuskaste. Luterilaisilla ja katolisilla ei ole lapsikastetta, on vain yksi kaste Kristukseen Kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
Kirjoitat: Sinun “dokumenteissasi” todella lukee, että “joka kastetaan uskovaksi ….”.
Missä?
Luterilais-katolisen kasteen määritelmä yrittää kurotella kattamaan asioita, jotka Jeesus nimittää “uudestisyntymiseksi Pyhästä Hengestä”.
Et näemmä ole opetellut tätä julistusta, mitä kaste on. Nämä on juuri sinulle kuuluvissa dokumenteissa, jotka tiivistyy YJV:ssä.
Vaikutat terävältä ja tyhmältä tuon “Missä?”-kysymyksesi kanssa.
Pitääkö minun hakea sinulle paikka katekismuksestasi. Pienempi katekismus-versio jo selvittää sen, mihin sinä pappina olet vihkiytynyt, koskien kasteen kattavuutta.
Olet tohkeissasi uusien erikoiskastenimitysten kanssa. Jos jotain näitä kohderyhmää kastettaisiin 99 prosenttisesti, niin kaste saisi vastaavan etuliitteen.
Lutheri tekstiä: “Niiden varmojen väärien kristittyjen, jotka paljon kerskuvat uskostaan, tulisi varoa etteivät petä itseään, tällaisella väärällä turhalla kunnialla: koska minut on kastettu ja olen kristitty en tarvitse mitään muuta.”(Kol2:6-7 selityksessä.)
“Sellaiset eivät ole kristittyjä, eivätkä uskovia, jotka antavat lihan tehdä mielensä mukaan ja jotka pysyvät tahallaan synnissä vastoin omaatuntoaan” ( Gal 5 : 13 selitys)
Allekirjoittaako Helluntailaiset tämän?
Reijo Mänttäri. Oletko koskaan lukenut hyvää (yliopistoissa perusopintojen kurssikirjana käytettävää ja asiallisen puolueetonta) kristillisen opin historian yleisesitystä?
”Yleinen” esitys kirkon historiasta on katolisen kirkon kirjoittamaa historiaa, koska kaikki muu kirjoitettu poltettiin niiden kirjoittajat usein mukana. Lisäksi laadittiin kiellettyjen kirjojen luettelo, joka etenkin Trenton kirkolliskokouksessa sai painotuksen ja hengen päälle käyviä uhkia.
Asiaa valaisee hyvin käytäntö, jos Helluntalainen tai minkä ns. Vapaan suunnan edustaja haluaa liittyä evl.kirkkoon, niin Helluntalaisten antama kaste kelpaa hyvin kirkolle, eikä uutta kastetta tarvitse suorittaa. Tosinpäin asia ei ole näin, vaan Evl. Kirkon jäsen joka menee Helluntalaisten Kirkkoon, niin uutta kastetta ainakin suositellaan.
Itse toivon ja rukoilen, että kaikki Kristityt liittyvät pian yhteen, sillä yhteyttä me kaikki tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän. Yksi kaste riittää niille, jotka ovat panneet toivonsa Kristuksen kautta Jumalaan. Vesi, Veri ja Henki pitävät yhtä.
Ismo,
Helluntaiherätys on olemassa, koska on pelastava kaste, eli uskovaksi kastaminen.
Vielä kerran viittaan katolisien maiden helluntaherätyksiin. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten kaikki helluntaiseurakunnan jäsenet oli kastettu lapsena, jonka vaikuttamattomuus ajoi ihmiset parannukseen ja uudestisyntymään Pyhästä Hengestä. Olet oikeassa, että todellakaan katolinen tai luterilainen pelastava kaste ei kelpaa Jumalalle eikä ”riitä” helluntaiherätyksen seurakunnille.
Puhut Helluntalaisten Kirkosta. Sellainen on muutaman vuoden ilmiö, muttei ole helluntaiseurakunta, eli helluntaiherätys. Se on ”käenpoika” 43 helluntaiseurakunnan sisällä ja elää seurakunnan kustannuksella, koska kulloisessakin seurakunnassa ”kirkollisia” on 10-30%. Heillä ei ole helluntaiherätyksen mandaattia saarnata ekumenisissa messuissa.
Tuossa olen samaa mieltä Ismo M:n kanssa. Aikuiskasteen ymmärrän, uudelleenkastamista en. Ei Pyhä Henki tee virheitä.
Elias,
eli näet, kuinka ihmiset tulevat uskoon, kun heidät kastetaan.
Ismo on toisaalla selvittänyt kastekavalkadinsa, joka on vastoin kaikkia käytäntöjä, oikeita ja vääriä.
Kuten jo toisaalla sanoin, niin suurin osa helluntalaisista on kastettu lapsena. Sen olematon vaikutus on ajanut miljoonia Euroopassa ja kymmeniä miljoonia Etelä-Amerikassa, Isän vedossa Jeesuksen pelastettaviksi. Sitten he ovat kuuliaisuudesta Jeesukselle, pyytäneet tulla kastetuksi.
Kaste on Jumalan tekemä liitto ihmisen kanssa. Ihminen otetaan siinä Taivaan perilliseksi. Kasteopetuksen kautta häntä pitää ohjata ymmärtämään, miten arvokas tuo perintöoikeus on.
Kannattaa tutustua Suuren ja Pyhän Synodin Kreetalla 18.–27. kesäkuuta 2016 laatimaan dokumenttiin. Siiinä kuvataan ortodoksisen kirkon kantoja moniin päivänpolttaviin asioihin.
https://ort.fi/uutiset/ortodoksisen-kirkon-tehtaevae-taemaen-paeivaen-maailmassa
Jari Haukka,
Kun tutustut mihin tahansa dokumenttiin tai vaikka kuuntelisit itse Paavalin saarnaa, niin sinun on tehtävä niin kuin berealaiset:
Apt. 17:11, Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
Oli kysymys juutalaisista joilla oli VT:n kirjoitukset. He pystyivät toteamaan oliko Paavalin ja Silaan puheet niinkuin kirjoitettu on.
Raamattu on liian ”vaatimaton” teos inhimilliselle viisaudelle. Tuo vaatimaton kirja ei ole auennut, koska lukija ei ole nöyrtynyt vastaanottamaan sen sanomaa pelastuksesta Jeesuksessa. On julmaa sanoa, mutta Raamattu on vain niiden kirja, joihin se uskossa sulautuu.
”On julmaa sanoa, mutta Raamattu on vain niiden kirja, joihin se uskossa sulautuu.” Ettet vain salaa nauti voidessasi olla näin ’julma’!
Hyvä Reijo Mänttäri,
Ehkä tiedätkin, että Raamattu on ortodoksisen jumalanpalveluselämä keskeinen teos. Se tulee luettua ja kuunneltua läpi keskeisin osin (evankeliumit, kirjeet, psalmit, suusri osa VT) joka vuosi jos osallistuu palveluksiin.
“Ehkä tiedätkin, että Raamattu on ortodoksisen jumalanpalveluselämä keskeinen teos. Se tulee luettua ja kuunneltua läpi keskeisin osin (evankeliumit, kirjeet, psalmit, suusri osa VT) joka vuosi jos osallistuu palveluksiin.”
Jari H.,
Niin ortodoksinen, luterilainen kuin katolinen kirkko pitää Raamattua keskeisenä osana, mitä uskomisen perusteisiin tulee. Sen keskeisyys, tai paremminkin, merkitys, hupenee näiden kunkin kirkon itseymmärrykseen, joka on määritelty tunnustuskirjoissa. Kun tunnustuskirjat ja Raamattu poikkeavat toisistaan, niin tunnustuskirjat pätevät.
Viittaamasi Kreetan synodin dokumentti on esimerkki, kuinka Raamattua ja kirkkosi dokumentteja “letitetään” yhteen. Se saadaan näyttämään Jumalan Sanalta, mutta ortodoksinen perimä ja “isien” viisaudet ovat se varsinainen “juttu”, joka ikäänkuin liimataan yhteen Sanalla, eli Sanan merkitys on liittää ihmisen viisaudet yhteen.
Roomalaiskatolinen messu sisältää Raamatun sanaa, jonka itse lukemista kiellettiin aina 1972 asti ja senkin jälkeen kehotetaan olla lukematta yksin.
Raamattu tulee luettua läpi jos päivittäin lukee enemmän kuin yhden luvun.
Kirkon kaste teologia liittyy oleellisesti myös Armovalintaan, jota ns. Ratkaisukristillinen opetus ei ymmärrä samalla tavalla kuten Evl. Kirkko opettaa.
Siinä missä lapsensa kastava Kristitty luottaa Jumalan suureen Armoon Kristuksessa, vaatii moni Amerikasta vanhalle mantereelle rantautunut suunta, vapaan tahdon ratkaisua Kristuksen ja Kristuksen puoleen kääntymistä.
Kirkko opettaa, ettei ihmisen oma operoiminen vaikuta uskon syntymiseen, vaan usko syntyy yksin Jumalan Armosta, Hänen tahtonsa mukaan ja seurakunta kasvaa tästä uskosta uskoon. Saaden alkunsa Jumalasta joka on synnyttänyt lapsensa Hengellä, jonka vuodatti maailmaan 1.Helluntaina. Sen jälkeen Pyhä Henki on vaikuttanut maailmassa uskoa aina siellä lisää Sanaa on julistettu, siis käytännössä uskosta uskoon.
On selvää, että vapaantahdon puolustajat eivät voi hyväksyä lapsen kastamista, koska lapsi ei voi tehdä mitään ratkaisua. Onkin ilmeisen mahdotonta sovittaa yhteen näitä kahta, Lakia ja Evankeliumia. Ne kulkevat aina yhdessä, mutta myös aina sekoittamattomina. Heti kun ne sekoitetaan, niin Armo turhentuu ja laki saa vallan. Raamattu kuitenkin todistaa vastaansanomattomasti kaikkialla: ”Ihminen ei voi ottaa mitään, ellei Jumala anna.”
Kun Evl. Kirkko tekee lähetystyötä, niin kastetut ovat usein aikuisia, kun nämä kastetut liittyvät kirkkoon, niin myös perhekuntalaiset yleensä kastetaan Kristukseen ja he saavat kaikki saman lahjan Kristuksessa, joka uskossa sulautuu kuulijaansa.
Kun apostolit kastoivat väkeä alkuseurakunnan aikaan, niin sitä seurasi opetus ja he vahvistuivat uskossa. Kun ristin ryöväri, se joka ei pilkannut, vaan katui ja tunnusti Herran, niin häntä ei kastettu vedellä, mutta silti Jeesus lupasi hänelle paikan ylösnousemukseen.
Onkin varmaa, että kaste ei ole hyödyksi ilman uskoa, olkoon kastettu aikuisena tai lapsena. Kaste ei määritä Kristittyä, vaan usko Jeesukseen. Ei lihaan tehty ympärileikkauskaan hyödytä, jollei sydäntä ole ympärileikattu. Sen voi tehdä yksin Jumala Kristuksen Evankeliumin kautta. Ihmisen tahtomiset, kastamiset ja valinnat eivät tähän tuo mitään lisää. Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.”
Ismo,
julistat ”rakkaudellisesti” erilaisia totuuksia.
Älä puhu kaikkien mielipiteitten ”suulla”. Totuus ei sulaudu valheeseen.
Jari Haukka,
Laitan päivän parin sisällä blogin osa 2. ja siinä on asiaa, joka liittyy kommenttiisi 26.01.2017 22:48 .