Oheisen vastineen ovat valmistelleet TT Pekka Lindqvist, kirkko ja juutalaisuus-työryhmän pj, dosentti Anni Maria Laato sekä dosentti Tomi Karttunen
Yle.fi Ikkuna-kolumnin ”Uskonrauhaa rikkomassa” (11.4.2017 http://yle.fi/uutiset/3-9558959) johdosta
Kolumnisti, dosentti Jari Ehrnrooth, nostaa esille sinänsä tärkeitä seikkoja. Reformaation merkkivuoden yhteydessä on syytä tutkistella Lutherin perintöä, sen valoisia ja synkkiä puolia. Kolumni kuitenkin sisältää monia historiallisesti tarkasteltuna karikatyyrinomaisia piirteitä. Haluamme kiinnittää huomiota niistä selvimpiin.
Ehrnrooth esittää vaatimuksen: ”Meillä Suomessa ”nöyrät” luterilaiset voisivat osoittaa katumusta kahdella teolla. Ensinnäkin tulisi pyytää julkisesti anteeksi Lutherin juutalaisvihaa seurauksineen ja sanoutua siitä irti.”
Kolumnisti on valitettavasti vuosia jälkijunassa. Luterilaiset kirkot ovat suurena perheenä, Suomen ev.lut. kirkko muiden mukana, jo vuosikymmeniä sitten sanoutuneet irti Lutherin juutalaisvastaisuudesta. Luterilaisen maailmanliiton vuoden 1984 Budapestin yleiskokouksen asiakirjassa ”Luther, luterilaisuus ja juutalaiset” todetaan mm.: ”Toteamme syvästi valittaen sen, että Lutherin nimeä käytettiin kansallissosialismin aikaan antisemitismin oikeuttamiseen ja että hänen kirjoituksensa soveltuvat sellaiseen väärinkäyttöön. Juutalaiset ja kristityt ovat edelleen eri mieltä uskon kysymyksissä, mutta tämän ei pitäisi johtaa vihollisuusasenteeseen eikä rajuun polemiikkiin, kuten se tulee esiin Lutherin kirjoituksissa juutalaisista…. Lutherin antijuutalaisten ilmaisujen synnit ja hänen juutalaisiin kohdistamiensa hyökkäysten kovuus meidän tulee suuresti valittaen myöntää. Meidän täytyy pitää huolta siitä, että sellainen synti tänään ja tulevaisuudessa ei enää voi astua sisään kirkkoihimme.”
Työtä on jatkettu Luterilaisessa Maailmanliitossa ja sen jäsenkirkoissa. Suomen ev.lut. kirkossa on vuodesta 1977 työskennellyt kirkko ja juutalaisuus-työryhmä, joka seuraa antisemitismin esiintymistä, tutkii kirkon ja juutalaisuuden suhteita sekä kouluttaa kirkon työntekijöitä ja opettajia. Se osallistuu kansainväliseen kristittyjen ja juutalaisten yhteistoimintaan.
Ehrnrooth kirjoittaa edelleen: ”…juutalaisvihamielinen näkemys on edelleen osa luterilaista tunnustusta. Yksimielisyyden ohjeessa sanotaan: ’On kysymys synnin ansaituista rangaistuksista silloin, kun Jumala rankaisee jotakin maata tai kansaa sanansa halveksimisesta niin, että rangaistus kohtaa myös jälkipolvia, kuten huomaamme juutalaisten kohtalosta.’”
Lainaus Yksimielisyyden ohjeesta on toki oikea, mutta se on 1500-luvulta peräisin olevasta tekstistä. Sen kärki on huoli Jumalan sanan arvostuksesta ja se on kohdistettu kaikille, ei vain juutalaisille. Kun mikä tahansa 1500-luvun teksti julkaistaan uudelleen, se julkaistaan sellaisenaan. Kirkko ei ole käynyt eikä käy muuttamaan menneiden vuosisatojen tekstejä. Sen sijaan niihin sisältyvistä menneiden aikojen piirteistä opetetaan ja niistä syntyviä väärinkäsityksiä oikaistaan. Lainauksessa ilmaistu ajatus itsessään on hyvin vanhatestamentillinen. Ajatus Israelin maanpakoon joutumisesta on myös osa myöhempää juutalaista teologiaa. Hämärän peittoon sen sijaan jää, miten kolumnisti onnistuu yhdistämään edellä lainattuun sitä seuraavan kommenttinsa:
”Kirkko pysyy juutalaisvastaisella kannalla niin kauan kuin se pitää lunastusoppia universaalina totuutena kaikille kansoille.”
Usko, että maailman lunastus Kristuksessa – joka sivumennen sanoen oli juutalainen ja josta toiset juutalaiset lähtivät sanomaa julistamaan – kuuluu kaikille kansoille, ei ole millään muotoa juutalaisvastainen.
Kummallisin väite on kolumnin loppupuolella. Ehrnrooth peräänkuuluttaa luterilaisilta katumusta siitä, että he ovat ”kaapanneet juutalaisten pyhän kirjan”. Tämä osoittaa perusteellista ymmärtämättömyyttä uskontojemme alkuvaiheiden ja uskontojen eriytymisen historiasta ja seikoista, jotka tutkimusmaailmassa ovat jo vuosikymmenien ajan olleet itsestäänselvyyksiä.
Ehrnrooth kirjoittaa: ”…eikö luterilaisten olisi jo aika tehdä uusi uskonpuhdistus ja alkaa julkisesti katua paitsi antijudaismiaan ja antisemitismiään, myös sitä, että kristityt ylisummaan ovat kaapanneet juutalaisten pyhän kirjan ja alkaneet tulkita sitä omiin tarkoituksiinsa sopivalla ja juutalaista uskoa loukkaavalla tavalla?”
Kirjoittaja maalaa epähistoriallisen kuvan, jossa ulkopuolinen uskonto tulee ja ottaa toisten kirjan vääntäen sen omiin tarkoitusperiinsä sopivaksi. Näin ei kehityskulku tietenkään ole mennyt. Tutkijat, juutalaiset historiantutkijat ja teologit mukaan luettuina, pitävät tällaista kuvaa virheellisenä. Ehrnrooth on tekemässä tässä Jeesukselle samaa kuin kansallissosialistinen teologia aikanaan, eli irrottamassa häntä juutalaisesta taustastaan. Juutalaisen Jeesuksen seuraajat, nasaretilaisiksi kutsuttu juutalainen lahko, eivät kaapanneet Kirjoituksia eivätkä ilmaantuneet pelikentälle ulkopuolelta. He kuuluivat Israelin uskon perillisinä Tooraa, Profeettoja ja Kirjoituksia tulkinneen varhaisjuutalaisuuden maailmaan. Tuo ”kaapattu kirja” oli aivan yhtä suuressa määrin heidän ja heidän tulkintansa oli yhtä israelilainen kuin fariseusten tai vaikkapa Kuolleen meren yhteisön. Temppelin tuhon jälkeen jäi jäljelle kaksi Israelin uskon perillistä, farisealaisten ja nasaretilaisten lahkot. Näistä toinen jäi vaikuttamaan erityisesti Palestiinan ja Babylonian juutalaisten pariin, toinen lähti leviämään muuhun maailmaan ja kutsumaan muitakin mukaan – aina tosin ensin juutalaisia. Molemmat olivat lakia uudessa hengessä tulkitsevia ryhmiä, molemmat painottivat rukousta ja uskonsuhdetta Jumalaan. Ehrnroothin rekonstruktiossa siis juutalainen ryhmä alkoi tulkita Kirjoituksia ”juutalaisia loukkaavalla tavalla”!
Lutherin tekstejä tulee lukea ja ymmärtää niiden kontekstissa. Emme hyväksy hänen juutalaisvastaisia kirjoituksiaan, mutta tutkimuksessa on selvitetty niiden kirjoittamiseen johtavia syitä. Niitä ovat myöhäiskeskiajan yleinen juutalaisvastaisuus, joidenkin juutalaisten levittämä kristinuskon vastainen kirjallisuus sekä Lutherin kokemukset.
Otsikko on huono!
Vaalikonekysymyksiin vastanneet ovat täysin eri porukka kun se otanta jonka perusteella 2011 tutkimus tehtiin.
Siksi otsikon mukaista päätelmää ei voi tehdä.
Totta. Kirkollisvaalien ehdokkaat sekä äänestämistä pohtivat ja satunnaisotanta suomen kansalaisista on kovin eri porukka.
Luulen että Jari Ehrnrootin kirjoitus ei ole vain pahasta. Voi olla erimieltä hänen kirjoituksen muotoilusta mutta tosiasia on että antisemitismi elää ja nostaa jälleen kerran päätään.
Tähän ei ole mitään rationaalista syytä ,siis syitä on etsittävä muualta. Lutherin perinne oli voimakas ja häneen todellakin vedottiin hyvin pitkälle 1900-luvulle asti. Vasta toinen maailmansota katkaisi sen tendenssin mutta vain väliaikaisesti.
Kirkot ovat tehneet parannusta ja ottavat välimatkaa aikaisempaan historiaansa mikä on tietenkin hyvä. Mutta uusi tilanne , siis uusi nouseva antisemitismiaalto haastaa kirkotkin jälleen kerran . Takavuosina tehdyt julistukset ovat jääneet takavuosiin, nyt vaaditaan kaikilta hyvän tahdon voimilta aktiivista kannanoottoa.
Yksi antisemitismin heräämisen syitä on Israel-Palestiina konflikti. Valitettavasti Israel valloitus- ja miehityspolitiikallaan vaikeutta eron tekemistä antisemitismin ja Israel-vastaisuuden välillä.
Antisemitismi näkyy juutalaishautojen häpäisemisenä .Sosiaalisessa mediassa kukivat vihapuheet . Huomattavan suuressa määrin on elvytetty vanhoja salaliittoteorioita.Esimerkiksi usein toistuva on väite siitä, että juutalaiset havittelevat maailmanherruutta salaisten eturyhmien kautta. Katsotaan jopa ,että maailmassa on salainen juutalaisten johtama maailmanhallitus, joka on taustalla kaikissa suurissa maailmanpoliittisissa tapahtumissa tarkoituksella luoda sosiaalista turvattomuutta ja kaaosta, jotta salainen hallitus voisi paremmin pitää ohjaksia käsissä.
En tiedä miten tuollaiseen pitäisi suhtautua . Ongelma on siinä että juutalaiset on jälleen kerran joutumassa ihmiskunnan paarialuokkaan joita saa vapaasti vainota.
Tällaisen estämiseksi , myös meidän itsemme takia , on aktiivisesti ja päättäväisesti tehtävä vastarintaa. Juutalaisviha on kaiken lisäksi yksi salafismin motiiveja terroritekoihin Länsimaissa.
Emme elä Lutherin aikaa, mutta olemme hänen hengellisiä perillisiään ja jotakin hänen kielteisestä mielenlaadustaan vaikuttaa tänäkin päivänä. Ainoastaan olemalla siitä avoimesti tietoisia, voimme myös omaltakohdaltamme rokottautua sen perinnön kielteisiä puolia vastaan.
Kopioin tähän kommentin, jonka kirjoitin Urpo Karjalaisen Vierasblogiin ”Sytyttäkää Lutherin sanat liekkiin” https://www.kotimaa.fi/blogit/sytyttakaa-lutherin-sanat-liekkiin/
Se tietysti kannattaa muistaa, että antisemitismi on ollut keskuudessamme pari tuhatta vuotta. Jo Uuteen Testamenttiin sisältyy varsin runsaasti kohtia, joita käytettiin antisemitismin polttoaineena satojen vuosien ajan (jo ennen Lutheria), ja joita voidaan edelleen käyttää juutalaisvastaisesti. Tämä kysymys (potentiaali antisemitismiin) on siten valitettavasti edelleen ja jatkossakin keskuudessamme. Uusi Testamentti pysyy kristittyjen pyhänä kirjana, eikä näitä kohtia saa sieltä valitettavasti pois. Ja aina löytyy niitä, jotka käyttävät Raamatun sisältämiä kohtia oman antisemitistisen agendansa polttoaineena (aivan samalla tavalla kuin pyhistä kirjoistamme ja muista perustavista teksteistä löytyy kohtia joita voidaan käyttää rasistisesti, patriarkalistisesti tai syrjittäessä seksuaalivähemmistöjä, vammaisia, muukalaisia, toisuskoisia jne. ) Yksi kohta:
“Juutalaiset ovat surmanneet sekä Herran Jeesuksen että profeetat, ja he ovat vainonneet meitäkin. He ovat Jumalan mieltä vastaan ja kaikkien ihmisten vihollisia. Kun me puhumme pakanakansoille, jotta ne voisivat pelastua, he yrittävät estää meitä. Näin he täyttävät syntiensä mittaa. Mutta nyt Jumalan viha lopulta tavoittaa heidät” (1 Tess. 2:15-16).
Juutalaisvastaisuudessa on parin tuhannen vuoden ajan usein vedottu siihen, että juutalaiset ovat tappaneet Jeesuksen ja että he muodostavat jatkuvan, hyvin väkivaltaisen uhkan kristityille. Luther ei keksinyt tätä ajattelutapaa mutta edusti ja vahvisti sitä. Samanlaista ajattelutapaa (tosin lievemmässä mielessä kuin Luther) edustivat muun muassa pappissäädyn edustajat Suomen säätyvaltiopäivillä 1800-luvulla. Monien vaikutusvaltaisten pappissäädyn edustajien puheissa juutalaiset kuvattiin kieroiksi ja valmiiksi orjuuttamaan kristityt ja kristilliset maat omaan valtaansa, etenkin taloudelliseen valtaan. Juutalaisia koskevia monenlaisia rajoituksia perusteltiin näillä puheilla.
Kiinnostava tuore väitöstutkimus aiheesta: Paavo Ahonen: Antisemitismi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917-1933
https://www.tiedekirja.fi/default/antisemitismi-suomen-evankelis-luterilaisessa-kirkossa-1917-1933.html
Hei Sari R-L,
minusta Karttusen, Lindqvistin ja Laaton kirjoitus oli erinomainen ja ihmettelin sitä, että tyydyt vain toistamaan Ehnroothin kolumnin ajatuksia.
Ehnroothin kritiikki ja parannuskutsu osuu joka kerta luterilaista uskoa tunnustaviin, koska holokaustin jäljet eivät poistu anteeksipyynnöillä tms. Ne voivat lieventyä, mutta toivottavasti säilyvät muistissa varoituksina ajasta aikaan.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että antisemitismi tulkitaan ajassamme aina holokaustin kautta. 1930-luvun kauhut ja Lutheruksen kirjoitusten väärinkäyttö niissä (tuskin ajattelet, että Luther olisi siunannut kansanmurhan?) eivät ole parannuskutsu vain kristityille vaan eurooppalaisten sivistysvaltioiden kansalaisille. Pahuuden rajat eivät kulje ihmisten tai tunnustuskuntien välillä vaan ihmisten sisällä. Ongelma ei ole Lutherissa, luterilaisessa kirkossa tai 1900-luvun saksalaisissa kristityissä. Kaiken keskellä on sivistynyt ihminen, joka kykenee todella järkyttäviin asioihin.
Viittasit siihen, että UT:n kirjoitukset ovat potentiaalisesti juutalaisvastaisia tai muuhun syrjintään taipuvia. Kirjoitit kirjoituksista myös juutalaisvihan polttoaineena. Se miksi tahdoin vastata sinulle on kommentteihisi liittyvä epäselvyys.
Tarkoitatko, että itse kirjoitukset ovat antisemitismin tai syrjinnän käyttövoima (bensa), eli itsessään vihamielisiä juutalaisia, naisia, seksuaalivähemmistöjä ym. kohtaan? Vai tarkoitatko, että kirjoituksia voidaan käyttää tukena edellämainittuja negatiivisia asioita tavoiteltaessa?
Jos ajattelet kirjoituksia antisemitistisinä niin ajattelen päinvastoin kanssasi. Tällaisella ajatuskululla juutalaisten omat pyhät kirjoitukset ovat antisemitistisiä. Vai mitä ajattelet profeettojen sanoista, joissa kansan kerrotaan hyljänneen Herransa jäännöstä lukuunottamatta? Tai mitä ajattelet Karttusen jutussa mainituista pakkosiirtolaisuuteen liittyvistä teksteistä?
Kirjoitit, ”Uusi Testamentti pysyy kristittyjen pyhänä kirjana, eikä näitä kohtia saa sieltä valitettavasti pois. ” Eikö tämä ole antikristillistä juuri siinä mielessä, että tahdot poistaa uskonyhteisön kaanonista kirjoja tai niiden katkelmia? Samaa voidaan soveltaa juutalaisten kirjoituksiin ja silloin puhutaan antisemitismistä.
Jos torut kommenteissasi vain kirjoitusten käyttöä, etkä itse kristinuskon ja juutalaisuuden pyhiä kirjoituksia niin jaan ajattelusi. Samalla huomautan toistamiseen, että antisemitismin (,joka tulkitaan ajassamme holokaustin taustaa vasten) tukena on käytetty paljon muitakin asioita kuin Raamattua tai Lutheria.
Ehnrooth voisi kirjoittaa parannuskutsun muutamalle muullekkin taholle ja ehkä ennenkaikkea meille sivistyneille ihmisille, jotka rakentamisen sijaan hajotamme kansoja, yhteisöä, lähimmäisiä ja omaa itseä oletetulla viisaudellamme.
Ristin ja tyhjän haudan suomaa rauhaa sinulle!
Sari R-L. Voisitko selventää, miksi viittaat Paavalin 1. Tessalonikalaiskirjeeseen? Tarkoitatko todella, että syntyperäinen juutalainen, joka kävi vielä monia vuosia kristityksi kääntymisensä ja Tessalonikalaiskirjeitten kirjoittamisen jälkeen rukoilemassa Jerusalemin temppelissä, antaa polttoainetta juutalaisvastaiseen ajatteluun ja toimintaan?
Marko Sjöblom,
Joo, tarkoitan. Uuden Testamentin kohtia on käytetty antisemitismin perusteluna, juurikin esim. Paavalin kirjeitä. Esim. Luther perustelee näkemyksiään niiden kautta kirjassaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Lutherin mukaan Jumalan viha on noussut juutalaisia kohtaan, koska he ovat torjuneet evankeliumin. Ote Lutherin ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”:
”Kaikesta tästä me kristityt näemme (sillä he, juutalaiset, eivät voi sitä nähdä), millainen hirmuinen Jumalan viha on tämän kansan päälle langennut ja lakkaamatta lankeaa, millainen tuli ja liekki siellä palaa, ja mitä ne voittavat, jotka Kristusta ja Hänen kristittyjään kiroavat tai ovat heille vihamielisiä. Oi, rakkaat kristityt, pankaamme tällainen hirvittävä esimerkki sydämellemme, kuten Paavali Room. 11: 10-21 sanoo, ja peljätkäämme Jumalaa, ettemme mekin vihdoin joutuisi sellaiselle ja vieläkin suuremmalle vihalle alttiiksi”. (minun suomennoksessani s.169). Heti tämän jälkeen Luther käy kirjassaan antamaan käytännön toimintaohjeita ”miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?”. Ensin hän sanoo, että ”kostaa me emme saa, heillä on kosto niskassaan, tuhat kertaa ankarampi kuin mitä me voimme heille toivoa”. Sitten hän jatkaa: ”Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni. Ensiksikin, että heidän sunagoogansa tai koulunsa sytytettäkään tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäkään ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikinä yksikään ihminen näkisi siinä kiveä eikä kuonaa. Ja tämä on tehtävä Herramme, ja kristikunnan kunniaksi, jotta Jumala näkisi, että me olemme kristittyjä…”(s. 169-170). Jatkossa seuraa muitakin käytännön toimintaohjeita nuorten juutalaisten pistämisestä pakkotyöhön, juutalaisten kaiken omaisuuden takavarikoinnista jne.
…pieni lisäys edelliseen kommenttiini.
Luther näyttää olleen vakuuttunut siitä, että juutalaiset ovat peruuttamattomasti torjuneet evankeliumin. Täten he ovat peruuttamattomasti kääntyneet Jumalaa vastaan ja Jumalan vihan alaisia – ja kristittyjen verivihollisia. Jos he olisivat ottaneet vastaan evankeliumin, sen olisi pitänyt tapahtua jo 1500-lukuun eli Lutherin omaan aikaan mennessä.
Sari, tohtori Martti Luther rukoili loppuun asti juutalaisten puolesta, että he ottaisivat vastaan Herran Jeesuksen kristuksen. Luther piti viimeiset saarnat vähän ennen kuolemaa ja niistä saa hyvän käsityksen hänen käsityksistään.
Mitä kansallissosialistien julkaisemaan ja heidän agendan mukaisesti kääntämään materiaaliin tulee, niin niistä en tekisi mitään suurempia johtopäätöksiä.
Herra Jeesus Kristus on kuollut myös juutalaisten puolesta. Voimme kaikki ristiä kädet ja rukoilla heidän puolesta, että he ottaisivat Jeesuksen vastaan.
Samoin voimme käytännössä osoittaa tukemme juutalaisille, jolloin itse emme ole antisemitistejä.
Juutalaiset ei ole ainoa seemiläinen kansa. Niinpä antisemitismikään ei liene vain heidän torjumistaan. Siitä ei siis voi sanoutua irti valitsemalla puoltaan Lähi-idän kriiseissä.
Sari R-L. Kiitos vastauksesta. Olemme tietenkin samaa mieltä siitä, että antisemitismi tulee torjua ja siitä, että Raamatun kohtia on käytetty hirvittävällä tavalla väärin. Ja että olisi ollut parempi, että Luther ei koskaan olisi tuota kirjaa kirjoittanut. Mutta ei kai juutalainen Paavali voinut olla juutalaisvastainen? Kyllä minä ainakin ymmärrän lainaamasi 1. Tessalonikalaiskirjeen lausuman sen valossa, mitä Apostolien teoissa kerrotaan: teologisena puuskahduksena ja reaktiona siihen, että oma kansa torjui evankeliumin Kristuksesta. Ja sellaisena siihen sisältyy vakavia näköaloja Kristus-uskon välttämättömyydestä pelastukselle. Roomalaiskirjeessä oleva pohdinta ”koko Israelin” pelastuksesta joskus tulevaisuudessa sitä paitsi tasapainottaa Paavalin näkemyksiä. Muutoin olen sitä mieltä että meidän olisi parempi keskittyä Lutherin muihin ja teologisesti antoisampiin teksteihin. Renessanssin karkea kielenkäyttö (jota muuten esiintyi myös Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän vallanpitäjien diplomaattipostissa) jääköön historian roskatunkiolle.
Marko Sjöblom,
Olemme varmastikin samaa mieltä siitä, että antisemitismi on väärin. Mietit voiko juutalainen Paavali olla juutalaisvastainen. Mielestäni voi hyvinkin, samoin kuin kristitytkin ovat voineet olla hyvin julmia harhaoppisina ja kerettiläisinä pitämiään toisia kristittyjä kohtaan. Kristityt ovat polttaneet toisiaan rovioilla vääräuskoisina – ja muuta vastaavaa. Uskonsodat riehuivat kristittyjen kesken täällä Euroopassa satojen vuosien ajan.
Ongelma tietysti on se, että UT:ssä on näitä tiettyjä kohtia joita monet ovat tulkinneet parin tuhannen vuoden ajan antisemitistisesti ja joiden seurauksena juutalaisia on monissa kristillisissä maissa kohdeltu enemmän tai vähemmän huonosti. Antisemitistisissä Raamatuntulkinnoissa on kyseessä niin sanotusti pitkä perinne, joka on vanhempi ja laajempi kuin Luther, ja joka on valitettavasti todennäköisesti mahdollista edelleenkin aktivoida tietynlaisissa olosuhteissa. Kriittinen Raamatuntulkinta olisi hyvä asia – ja kirkkojen tulisi ohjata ihmisiä siihen – niin tässä kuin muissakin eettisesti ongelmallisissa asioissa, joissa Raamattua ja perinteisiä tulkintoja voidaan käyttää hyväksi ihmisryhmien syrjinnässä.
”Mietit voiko juutalainen Paavali olla juutalaisvastainen.” Juutalaisuus tarkoittaa sekä kansallisuutta että uskontoa. Alkukristityista suuri osa oli kansallisuudeltaan juutalaisia. Paavalin kritiikki kohdistui ymmärtääkseni juutalaisuuteen uskontona. Omana aikanamme juutalaisuuden voi käsittää tarkoittavan myös Israelin valtiota ja sen edustamaa kansallisuusaatetta. Niinpä kysymys antisemitismistä ja sen torjumisesta on melko monimutkainen.
Perusongelma johtuu siitä, että vain hyvin harvat lukevat Raamattua Jumalan sanana. Raamattua on helppo käyttää ihan minkä ideologian tarpeisiin tahansa. Sivuutetaan vain Raamatun sanoman kokonaisuus ja aletaan ajamaan omia tarkoitusperiä. Hakemalla raamatusta siihen sopivia lauseita ja niitähän riittää.
Jätetään raamatun ”punainen lanka” sivuun ja aletaan ajamaan eettisiä, tai vaikka poliittisia tavoitteita, niin vahinkoa saadaan syntymään paljon.
Kiitos Pekka. Osuit juurikin nappiin!
Pekka: ” Jätetään raamatun “punainen lanka” sivuun ja aletaan ajamaan eettisiä, tai vaikka poliittisia tavoitteita, niin vahinkoa saadaan syntymään paljon.”
Jaa, siis ihan niin kuin Lutherkin teki juutalaiskannanotoissaan?