On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.
Varo huijareita.
Laki on monelle uskovalle turvallinen koska se luo illuusion Jumalalle kelvollisuudesta, kunhan vain puolustan sitä ja pidän sen voimassa mahdollisimman hyvin. He ajattelevat, ettei Jumala vaadi ihmiseltä mitään, mitä ihminen ei voisi toteuttaa. Moni luulee, myös kun saavat Jumalan Hengen, niin sitten he voivat noudattaa Jumalan tahtoa täydelleen.
Kun uskovalta otetaan laki pois, niin saattaa tulla tunne, että lattia pettää jalkojen alta. Armon varassa eläminen ei ole meille mikään itsestään selvyys. Heikkouden tunnustaminen ei ole ihmiselle luontaista, mutta vain heikoissa Kristus on Vahva, sanoo Paavali.
Kun lueskelin näitä viimeksi kirjoitettuja, niin yksi pisti silmään erityisesti Arin viesteistä. Ari kirjoittaa: ”Nyt on Hengestä syntyneellä todellinen vapaus valita miten elää, lihan mielen mukaan vai Hengessä vaeltaen, se ratkaisee kummassa elää pääseekö perille iankaikkiseen elämään vai joutuuko kadotukseen.”
Kysyisinkin mihin Kristusta tarvitaan, jos voidaan vapaasti valita miten elää, lihan mukaan vai Hengen? Tuosta saa vahvasti sen käsityksen, että kunhan vain valitsee oikein ja elää sen mukaan, niin pääsee iankaikkiseen elämään?
Mielestäni tuo on niin puhdasta lakihenkistyyttä, että harvoin näkee…
Toivon ja rukoilen myös koko sydämmestäni, että Armo kirkastuu Arille ja kaikille lainalaisille pelastukseksi oikeaan aikaan. Paavalikin oli huolissaan niistä, jotka eivät voineet hyväksyä Jumalan vanhurskautta, vaan pystyttivät omaansa. Olivat kyllä uskossa kiivaita, mutta ilman Jumalan Vanhurskautta.
”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” Room.10:1-4
Ismo Malinen:”Kysyisinkin mihin Kristusta tarvitaan, jos voidaan vapaasti valita miten elää, lihan mukaan vai Hengen? Tuosta saa vahvasti sen käsityksen, että kunhan vain valitsee oikein ja elää sen mukaan, niin pääsee iankaikkiseen elämään?
Mielestäni tuo on niin puhdasta lakihenkistyyttä, että harvoin näkee… ””
Ismo Malinen kuinkas luet sitten Paavalin sanat:
16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä….
…
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
…
24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.(Gal.5)
Arvaan että tuossa Paavali mielestäsi julistaa lakia kun luettelee lihan mielentekoja joiden tekijät eivät peri Jumalan valtakuntaa?
Tuntuu ettet ota kenenkään sanoja kun ne mielestäsi ovat lakia, siis et nöyrry kenenkään opetettavaksi, et Jeesuksen Paavalin …. luotat omaan ymmärrykseesi.
P: luettelo voisi tietysti olla paljon pitempi. Liha himoitsee henkeä vastaa aina ja kaikkialla. On selvää, että jos antaa sille hallintavalan, niin köpelösti käy. Ongelmallisinta meidän kannaltamme on se, että lihan mieli pukeutuu usein hengellisyyden kaapuun. Se jostain syystä puuttuu kokonaan luettelosta.
Sen havaitseminen on usein paljon hankalampaa. Samalla se on monin kerroin vaarallisempaa.
Luettelon mukaista elämää täysillä elävä tietää kyllä missä hän on menossa.
Entäpä toinen, jonka arvomaailmaan ei em. asiat kuulu. Ne on putsattu pois näkyvistä. Onko hän turvassa huijaukselta ? Se joka vastaa on, on kaikkein suurimmassa vaarassa tulla huijatuksi. Sillä hän ei osaa varoa huijareita. Jos uskomme ettei mitään vaaraa ole, niin silloin olemme helposti huijattavissa.
Pekka mietippä kuinka opetuslapset vaelsivat kun Jeesus oli heidän kanssaan?
Joh. 17:12
Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.
Entä kun Jeesus vangittiin?
Kaikki pötkivät pakoon, Pietari kielsi Jeesuksen.
Miksi?
Heillä ei ollut Pyhää Henkeä.
15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
….
26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
(Joh.14)
Vielä kerran.
”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. Gal.5:16-25
Lihan teot ovat ilmeisiä, ne ovat meissä kaikissa aivan itsestään selviä, mutta olemmeko niiden vallassa, jos olemme Kristittyjä? Arin kommenteista saa sellaisen kuvan, että hänessä ei ole mitään lihallista, vaan hän on kuin enkeli?
En usko tuota kenestäkään ihmisestä, koska Raamattu puhuu toista. Paavali puhuu myös lihan kuolettamisesta Hengellä, tuo tarkoittaa, että emme katso enää itseemme, vaan Kristukseen. Kuolettaminen tarkoittaa tehdä tyhjäksi. Eli vaikka meissä on kaikki lihallinen luontomme, niin rangaistusta ei enää niiden mukaan lueta kun elämme Kristuksessa. Henki näkee vain Kristuksen Armon, näin ollen Kristitty on kuollut laille. sanotaanhan myös: ”Katsomalla me muutumme”
Jos taas elämme lain alla, niin meillä on syytäkin olla huolissamme, sillä Kristus ei ole meille miksikään hyödyksi. Jos siis katsomme oman lihallisen luontomme voivan muuttua kunhan vain elämme lain mukaan, niin voi meitä.
Kristitty ei siis elä enää luonnollisen, siis lihan ilmeisten ominaisuuksien mukaan, eikä katso enää niihin, koska rangaistusta ei lain mukaan ei enää lueta meille, vaan Kristus on kantanut rangaistuksen meidän edestä.
Jos joku siis elää edelleen Kristittynä lihan mukaan, rangaistuksen pelossa, niin hän ei elä Hengen mukaan vaan lihan ja on siis lain alla.
Toisaalla Paavali kirjoittaa:
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. (Meidän ei tule siis katsoa siihen mikä on meissä lihallista, eli maan päällä, eikä mielemme tule enää askarrella oman napamme ympärillä, se vain eksyttää meidät pois Armosta)
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.
Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.
Kol.3:2-10
Jumala ei lue meille enää syntiä Kristuksen tähden. (siis sitä kaikkea mitä noissa Paavalin lihallisuuden luettelossa on, joka on ilmeistä ihmisessä.)
Ja vielä kirjoittaa toisaalla: ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. (Lue; lain alla)
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
Sillä jos te lihan mukaan elätte, ( siis, lain alla) pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. (Elätte Armossa ja anteeksiannossa, siis Kristuksessa.)
Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Room.8: 6-16
Laitoin tuohon suluissa muutaman huomautuksen asian selventämiseksi. Lain silmät tahtovat nähdä omat mahdollisuudet synnin edessä, vielä mahdolliseksi mutta synnin alle kuollut ei enää katso itseensä, vaan Kristukseen, koska tietää omat mahdollisuutensa menetetyksi.
Rukoillaan yhdessä, että Herra valaisee meille oman tahtonsa Kristuksessa.
Pekka voisitko hiukan auttaa kun en ymmärrä tuota Ismo Malisen tuotosta kun en taida olla niin ”viisas ja ymmärtäväinen” vaan ihan lapsenmielinen?
Mulla on sellanen käsitys että kun jotain sanotaan niin sitä myös tarkoitetaan, kuten esimerkiksi kun Jeesus Sanoo:
Luuk. 16:16
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
niiin minä ymmärrän tuosta että Jeesus julistaa vain ja ainoastaan Jumalan valtakunnan evankeliumia eikä mitään lakia.
Ari, ihminen ajattelee luonnostaan, että sitä saa mitä tilaa ja sama pätee Evankeliumissakin. Ihminen kuvittelee, että sen lupaaman Lahjan saa, kun toimii käskyjen mukaan.
Nyt on kuitenkin kysymys jostain muusta, sellaisesta, joka ei mahdu ihmismielen ansio käsitykseen lainkaan. Ihminen on määrätyllä tavalla sokea Jumalan Armolle, joka ei vaadi mitään. Kun Paavali sanoo:
”Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” Gal.1:9-12
Ihmismielen mukaista on, että kun toimin ja teen halutulla tavalla, niin saan mitä on luvattu. (Eli elän lain vaatimusten mukaan.)
Tuo ihmismielen mukainen ei kuitenkaan ole Jumalan Armon mukaista Evankeliumia Kristuksessa, jossa ei ole kysymys ansaitsemisesta, vaan Lupauksesta.
Jumala lukee meidät siis Vanhurskaiksi oman Lupauksensa tähden, YKSIN Kristuksen tähden. Tämä on se maailmoja mullistava oppi, jota Jeesus tuli julistamaan maailmaan. Ensin Juutalaisille, jotka eivät voineet hyväksyä Jeesuksen Sanomaa, koska olivat oppineet, että vain lakia noudattamalla ja sen kautta voi saada Jumalan mielisuosion. Paavali julisti tuon Kristuksen Sanoman myös meille pakanoille. Hän sai sen suoraan Jeesukselta.
Kristuksen Evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista.
”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.
Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?
Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.” Room.11: 32-36
Muinainen kaupunkivaltio sai kuulla vihollisen olevan tulossa tuhoamaan sen. Miehet lähtivät vastaan. Taistelu oli jossain kauempana. kaupungissa odotettiin, miten käy. Jos vihollinen voittaa taistelun, se tuhoaa ja tappaa kaikki. Sitten tuli ilosanoma; voitto oli saavutettu. Näin kaupunki pelastui. Evankeliumi merkitsee juuri tuon kaltaista ilosanomaa.
Kaupungissa odottavat, eivät voineet millään tavoin vaikuttaa tulokseen. He olivat täysin sen varassa miten taistelussa käy. Evankeliumi on ilosanoma siitä, että vaikka emme itse voi vaikuttaa pelastukseen mitenkään, niin toinen Jeesus Kristus, on voittanut puolestamme vihollisen. Tämän uskominen on pelastavaa uskoa.
Siihen sovitukseen, jonka Jeesus ansaitsi Gogatalla, me emme voi lisätä mitään. Se on täydellinen ja työ ja voitto meidän puolestamme. Yhtä täydellinen, kuin jos me itse olisimme sen omasta puolestamme tehneet.
Siihen ei voi listä edes sitä, että pyrimme kaikin voimin ja kaikessa elämään Jumalan tahdon mukaan.
Se kaikki on kuitenkin puutteellista. Ulkonaisesti suoriutumisemme voi näyttää hyvältä. Ainakin muiden mielestä.
Entäpä jos rangaistuksen uhka poistettaisiin. Brasiliassakin poliisit meni lakkoon. Heti tavalliset ihmiset alkoi ryöstellä kauppoja. Sellaisia me olemme kaikki. Rangaistuksen uhka pitää ihmisen kaidalla tiellä.
Se ei kuitenkaan ole Jumalan tahto. Hän tahtoo, että rakastamme häntä, emmekä lainkaan pelkää.
Evankeliumi kun saa vapauttaa omantunnon kaikesta pelosta, niin silloin alkaa ihan mielellään toimia Jumalan tahdon mukaisesti. Eikä lain vaatimuksia enää tarvita. Lain vaatimukset ei kuulu millään tavalla pelastukseen. Omatunto on niistä täysin vapaa. siitä syntyy valtava ilo. Se ilo josta paimenet kuulivat enkeleiltä kedolla: ” teille on syntynyt vapahtaja”.
Voimme melko helposti puhdistaa elämämme ulkonaisesta pahuudesta. Jumala kuitenkin vaatii myös sydämen. Sitä emme voi saada rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme , niin kuin itseämme. Sana sanoo: jos rikomme yhdessä kohdin, niin olemme rikkoneet koko lain. Niinpä, yksi ainoa lankeemus merkitsee meille hyljätyksi tulemisen tuomiota. Mikäli perustamme uskomme oman elämämme parantamiseen.
Jos sydän ei kaikella voimallaan ja tahdollaan jatkuvasti rakasta pelkästään Jumalan tahtoa, niin on matkalla kadotukseen. Joten olemme kaikki suuressa vaarassa. Siksi vain Jeesuksen sovitustyö voi ratkaista tämän ongelman. Uskomalla siihen, että se riittää. Mitään muuta ei tarvita.
Oikea usko sitten vaikuttaa myös sen, että sydän alkaa rakastaa Jumalan tahtoa ja alkaa toimia Hänen tahtonsa mukaan. Ei enää pakosta ja rangaistuksen uhan tähden, vaan sydämen suuresta halusta.
Varo huijareita on näköjään osuva otsikko. Siitä tässä keskustelussa on koko ajan kyse. Uskooko sellaista joka ei ole totta. Tuohon kysymykseen Paavali kehotti meitä paneutumaan: ” koetelkaa itseänne oletteko uskossa”.
Ismo Malinen kun murhaajalle luetaan kuoleman tuoimio minkä tämä on teoillaan ansainnut, niin kun hänet armahdetaan niin ansaitsiko hän armon?
Entä mitähän luulet jos murhaaja vielä jatkaisi vanhan elämän mukaan ja murhaisi uudelleen?
Entä kun tuomari sanoisi että kun tunnustat murhan niin saat armon, ansaitsiko silloin murhaaja omilla teoillaan armon?