Varo huijareita.

On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.

  1. Kiitos Ari, kun olet tietämättäsi päästänyt tutustumaan Galatian seurakuntaa. Keskustelu on auttanut oivaltamaan monia ihan keskeisiä asioita. Sen huomaa siitäkin, että lukijoita on tähän kerääntynyt harvinaisen paljon.
    Sinusta on tässä tullut ( minulle suurena yllätyksenä) ihan rakas veli. Asenteeni on tehnyt aivan täyskäännöksen. Se on ihmeellistä. Olet selvästi Jumalan työn alla. Koska et ole keskustelua lopettanut.
    Minun ei ole enää tarvis yrittää kääntää ajatuksiasi oikeaan suuntaan. Sillä kyllä taivaan isä sen osaa tehdä ihan hienosti aikanaan. Mitäpä minä hänen puuhiinsa sekaannun. Olen tähän asti ollut pelkästään tiellä.

    Keskustelun kuluessa olen oppinut paljon uusia asioita Galatian seurakunnan rakenteista. Niissä on paljon hyödyllistä pohdintaa jatkossakin. Se oppi on niin lähellä oikeaa, että ihan hirvittää. ei tarvita kuin pieni sekaannus lain ja evankeliumin välillä ja ….. siinä sitä ollaan.

  2. Pekka luitko edellisen kommenttini Ismo Maliselle, siis se miksi galatian srk oli menossa lai alle johtui sinne tulleista juutalaisista jotka väittivät että on pakko ympäleikkauttaa itsensä pelstuakseen ja tätä Paavali vastusti.

    Se mikä on evankeliumin sisältö niin Jumala armahtaa ne jotka nöyrtyvät parannukseen ja näin saavat voiman elää Jumalan tahdossa, siis saavat Pyhän Hengen. Nyt on Hengestä syntyneellä todellinen vapaus valita miten elää, lihan mielen mukaan vai Hengessä vaeltaen, se ratkaisee kummassa elää pääseekö perille iankaikkiseen elämään vai joutuuko kadotukseen.

    • Vanhan testamentin usko oli paljolti syihin ja seurauksiin katsomista. Uuden testamentin usko kiinnittää katseen tarkoituksiin ja päämääriin. Pahan välttämisen sijaan näkökulma on yhä enenevän hyvän tekemisessä. Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen ei ole sitä, että pidättäydymme loukkaamasta vaan sitä, että yritämme edistää ilon ja rauhan lisääntymistä.

  3. Martti Pentti mietippä miksi VT.n aikaan Jumalan nimi tuli pilkatuksi pakana kansojen keskuudessa, eikö israelilaisten tekojen tähden eli nämä elivät Jumalan tahdon vastaisesti ja se näkyi muille. Jumala ei varjellut ja siunannut ja lopulta ei juutalaisilla ollut omaa maata kun nämä tekivät samoja syntejä kuin muutkin.

    Entä tänäpäivänä, kuinka ns ”valhe kristillisyys” näkyy pakanoille, onko se ”keskinäisen rakkauden” kuva vai samanlaista elämää synnissä kuin muut?

  4. Galatian seurakunnassa Pietari seurusteli ja ruokaili pakanoiden kanssa. Se oli kuitenkin juutalaisilta ehdottomasti kielletty. Sitten sinne tuli muutamia juutalaisia veljiä. Jolloin Pietari vetäytyi pakanoiden seurasta. Tästä paikalliset päättelivät, ettei pelkkä usko riitä. Jolloin seurauksena oli se, että he tulivat siihen tulokseen, että juutalaisia tapoja on myös noudatettava.
    Paavali huomasi tämän mekanismin ja nosti kissan pöydälle. Sanoi Pietarille kaikkien kuulen : ”jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuin juutalaiset.”
    Pietaristakin oli tullut ”Galatalainen, eli lain alla elävä.
    Niinpä ei ympärileikkaus saanut aikaan galatiassa lain alle joutumista, vaan Pietari, joka ei uskaltanut elää evankeliumin vapauden mukaan. Sen seurauksena tuli vaatimus ympärileikkauksesta.

  5. Tässä meinaa ihan pyörryttää, kun Galatalaiskirje alkaa avautua. Kiitän siitä ja innostun yhä enemmän.

    Aabraham sai lupauksen, joka perustui uskoon. Silloin ei lakia vielä ollut. Joten sen täyttämistä ei voitu vaatia. Vuosisatoja myöhemmin annettiin laki. Se ei kuitenkaan mitätöinyt lupausta uskosta. Laki ei lupaa pelastusta. Laki vain osoittaa velvollisuudet ja oikeudet. Laki oli eräänlainen välivaihe. Kristuksen tuloon asti.
    Herra täytti kaiken lain puolestamme. Nyt uskova on vapaa kaikista lain vaatimuksista.
    Usko on ikään kuin jonkinlainen pohjavirta. Laki vain kellui siinä päällä, tietyn aikaa. Lupauksen pohjavirta ei ole mihinkään kadonnut. Se on kokoajan ollut voimassa. Koska laki on ollut siinä päällä, niin lupaus on ollut kätkettynä. Sitten laki nostettiin pois, jolloin lupaus tuli jälleen näkyviin.
    Laki kertoo meille oikeutemme ja velvollisuutemme. Lakia vain ei pidä sekoittaa pelastukseen. Lailla on tärkeä oma tehtävänsä, mutta pelastus tulee pelkän lupauksen voimasta.

  6. En huomannut sitä, että Pietarin lankeamisen paikkakunta olisi myös mainittu. Oliko se jossain, sekin sanottu? Paikat ei tässä nyt taida olla kovin merkityksellisiä. Galatian seurakuntakaan ei ole paikkakuntaan millään tavalla sidottu. Tapaahan heitä kaikkialla. On varmaan laajimmalle levinnyt seurakunta maailmassa.

    Kiitos vielä sinnikkyydestäsi. Olen ollu välillä aika kärsimätön ja töykeäkin. Kun en ole tunnistanut seurakuntaasi. Tekstisi on laittanut huokaamaan monta rukousta ylöspäin.
    Nyt olen todella kiitollinen ja iloinen tästä Jumalan antamasta rukous-vastauksesta.
    Aivan kuin olisin saanut uuden uutukaisen avaimen Galatalaiskirjeeseen.

  7. Pekka otin selvää tuosta antiokiasta, se on galatian maakunnan kaupunki, kaiketi siihen aikaan.

    En kyllä ymmärrä mistä saat tuon galatian seurakunnan tähän päivään, toiseksi mistä tulee tuo hengellinen tila, eikö Paavali ohjannut heitä takaisin oikeaan?

    Se muuten mistä halusin puhua ”lenkillä” oli Raamatun ilmoitus Jumalan pelastus suunnitelmasta, alkaen Aatamista loppuen evankeliumiin.

  8. Ismon kanssa jostain syystä ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Ismoa en ole koskaan tavannut, enkä tiedä hänestä mitään muuta, kuin mitä tässä koneella on tullut ilmi. Silti olemme prikuleen samalla linjalla. Ismo kirjoitti 18.2 klo 10:28 tekstin , joka voisi olla aivan hyvin minun tekstiäni.
    Oliko siinä jotain, jota oli vaikea hyväksyä. Jos hyväksyt sen tekstin, niin sen avulla voit päästä käsittämään miten Galatia liittyy tähän päivään. Muutoin sitä on vaikea selittää.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.