On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.
Varo huijareita.
Täytyy vilpittömästi onnitella sinua Ari. Jos joskus lankeat ja kompastut, niin palataan sitten asiaan.
Ismo Malinen en koskaan ole väittänyt etten lankea, mutta en voi sanoa etteikö minulla olisi ollut voimaa olla lankeamatta, muutoinhan väittäisin Jumalaa valehtelijaksi.
En teitä soimaa puheistanne, itsekkin olisin ennen uskoon tuloa varmasti puhunut yhtä epäuskoisesti Jumalasta ja Hänen voimastaan.
Olen valmis rukoilemaan jokaisen kanssa joka sitä haluaa.
”Itsekin olisin ennen uskoon tuloa varmasti puhunut yhtä epäuskoisesti Jumalasta ja Hänen voimastaan.” En ole huomannut kenenkään puhuneen täällä epäuskoisesti Jumalasta ja Hänen voimastaan. (Poikkeuksena ovat toki ateisteiksi tunnustautuvat.) Erimielisyytemme eivät liity siihen, mitä Jumala voi, vaan siihen, mitä Hän on lapsilleen luvannut ja milloin Hän toteuttaa lupauksensa.
Tuossa voima kysymyksessä asian ydin juuri on. Galatalaiset uskoivat, että Jeesus on sovittanut kaikki syntimme, mutta sen lisäksi heidän tulee myös täyttää lain vaatimukset. Pelkkä usko ei heille enää riittänyt.
Sovituksen lisäksi tuli noudattaa lakia. Muuten ei armahdusta ole. Vain lakia noudattaville kuuluu armo.
Näin Galatalaisten ajatus meni. Tällöin ei kuitenkaan Jeesuksen sana ristillä olisi totta: ”se on täytetty”.
Niin hullulle kuin se voi Galatalaisten mielestä kuulostaakin, niin pelastuskysymykseen ei kuulu lain täyttäminen lainkaan. Laki kuuluu ainoastaan kristityn elämään. Sillä miten hän siitä selviytyy, niin sillä ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa. Nämä kaksi pelastus ja elämä on pidettävä tarkasti erillään. Muutoin elämästä tulee tie taivaaseen. Mikä johtaakin pelkkään tekopyhyyteen. Meidän pyhyytemme kun on pelkästään lahjaa. Eikä lahjaa voi ansaita.
Galatalaisten usko lepää sen varassa, että he kykenevät jättämään synnin ja elämään pyhää elämää.
Näin he luottavat omaan voimaansa. Saavathan he jatkuvasti vahvistusta uskolleen omasta kokemuksestaan. Onhan heidän oma elämänsä muuttunut. Voima joka saa aikaan muutoksen, ei kuitenkaan tule evankeliumista, vaan Galatalaisten oman tahdon ponnistuksesta.
Pekka toteat seuraavasti:”Voima joka saa aikaan muutoksen, ei kuitenkaan tule evankeliumista, vaan Galatalaisten oman tahdon ponnistuksesta.”
Näyttäisitkö tuon Paavalin kirjeestä kun ei ole muuta tallennettua tietoa galatian seurakunnasta?
Galatian seurakunnasta on paljon muutakin tallennettua tietoa, kuin Paavalin kirjeet. Siihen liittyy jatkuvasti uusia jäseniä. Ties vaikka itse olisin siinä joskus ollut. Heidät on helppo tunnistaa, kun puhuvat uskostaan. Siinä he poikkeuksetta korostavat entisen ja nykyisen elämänsä suurta eroa.
Tästä merkistä heidät ehkä parhaiten tunnistaa.
Pekka edelleen väität:” Siinä he poikkeuksetta korostavat entisen ja nykyisen elämänsä suurta eroa.”
Missä kohden tuo on mainittu galatian seurakunnan kohdalla?
Galatalaiset todistavat uskostaan:” ennen olin oikein paha. Sitten tulin uskoon ja laitoin pahan pois. Nyt olen oikein hyvä. Tulkaa tekin yhtä hyviksi, kuin minä.” Tämmöisiä todistuksia uskosta kuulee usein.
Toinen merkki on tiukka asenne toisten rikkomuksiin. Se mitä Galatalaiset ei hyväksy itse, niin se tietenkin on jyrkästi tuomittavaa muiltakin. Muiden tulisi tulla heidän kaltaisikseen kaikessa, jotta hyväksyntää voisi toivoa. Silti heitä on kohdeltava hyvin lempeästi ja suurella rakkaudella. Galatalaisten tiukkaan asenteeseen ei missään tapauksessa saa vastata jyrkästi. He ovat tottuneet olemaan itseään kohtaan tiukkoja, joten kovilla sanoilla saa heidät vain uskomaan oman uskonsa oikeutukseen entistä tiukemmin.
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Gal.1.6-7
Tuossa Paavali ihmettelee, että Kristityt, jotka olivat kutsuttu Kristuksen Armossa, olivat niin nopeasti luopuneet Armon opista.
Kirjeestä käy hyvin ilmi miten jotkut olivat tulleet julistamaan Galatiaan, että Armo ei yksin riitä vaan on noudatettava tekojen lakia, eli Mooseksen lain säätämiä vaateita.
Tämä on hyvin inhimillistä, koska ihminen on luonnostaan oppinut, että olemalla ja elämällä tietyn koodiston mukaan, niin sen mukaan ihminen myös hyväksytään.
Jo pieni lapsi käyttäytyy ns. Hyvin saadakseen vanhempien huomion ja hyväksynnän. Laki eli oikean ja väärän käytöksen säännöt ovat ihmisen mukana alusta asti. Ensimmäinen kielto lapselle aloittaa oikean ja väärän opiskelun. Syyn ja seurauksen laki kulkee ihmisen elämän mukana ja ohjaa ihmisen käytöstä myös tiedostamattomasti.
Kun ihminen jossain elämän vaiheessa alkaa huomaamaan että tulee tehtyä paljon sellaista, mikä on väärin, niin alkaa piiloutuminen ja häpeä ja sekä muille näytteleminen. Ihmisestä löytyy nopeasti valheessa elämisen taito, vääryyden puolustelut ja totuuden välttely. Tästä voisi vielä paljonkin jatkaa….
Kun Paavali on julistanut Armon oppia Galatalaisille, jotka ovat Vapahdetut synnistä ja syyllisyydestä Jumalan edessä Kristuksen Armossa, niin hän ihmettelee, kuinka nopeasti nämä ovat palaamassa taas tuon lain alle, josta he ovat juuri vapautettu.
Ihminen nimittäin ajautuu helposti lain alle, koska se on järjen mukaista, eli saat sen mukaan, kuin ansaitset. Armon käsite on ihmiselle täysin vieras, miksi saisin Lahjan, mitä en ole ansainnut? Moni ei ylpeydessään edes halua mitään Armo paloja, hän haluaa itse ansaita Taivas paikan, jos ihminen yleensä uskoo Jumalaan.
Uskovaiset voivat olla hyvin ylpeitä ja kovia ihmisiä, sillä laki saa aikaan tuomio henkeä ja vihaa.
Tähän tulee nyt Paavalilta tajunnan räjäyttävä Kristillinen oppi, nimittäin se, että syyn ja seurauksen laki ei päde enää Jumalan edessä, vaan kelpoisuus luetaan meille Kristuksen Uhrin kautta, joka on täydellisesti suorittanut sen lain, joka Jumalan edessä vaaditaan.
Armossa pysyminen Uskon kautta on se kilvoitus, jossa meitä koetellaan. Kristuksessa pysyminen on Elämän Tie.
Kannattaa lukea Lutherin Gal. Kirjeen selitys. Se ON hyvä!
Paavali jatkaa Galatalaisille:
”Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. (Tässä on koko asian ydin)
Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. Gal.2:16-21
Ismo Malinen täyttä puppua kirjoittelet, yhdistät omiin teorioihisi Paavalin sanoja ymmärtämättä yhtään mitään niiden oikeasta tarkoitukssesta.
Siis mitä Paavali tarkoitti lain alle menolla, ympärileikkausta, siis jos galatialaiset ympärileikkauttaisivat itsensä niin he siirtyiisivät armon alta lain alle.
1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.
4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.(Gal.5)
Paavali jatkaa:
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23 Sellaista vastaan ei ole laki.
24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.(Gal.5)
Siis tuossa Paavali selkeästi sanoo mitä Hengessä vaeltaminen on ja mitä se ei ole, siis lihan mielen mukaan vaeltaessa ei peri Jumalan valtakunttaa.
Tiedän että ”vääristelet” Paavalin sanoja tietämättömyyttäsi, en sitä tuomitse.