On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.
Varo huijareita.
Pekalta erinomainen kommentti 11:09!
Ari, hedelmät ovat niitä, joita puu tuottaa, jos puu on huono, niin hedelmällinen ovat huonoja. Jos oksa on oksastettu Kristukseen, niin silloin hedelmät ovat hyviä.
Jos Evankeliumia oikein jaetaan, niin ihmisten kahleet kirpoavat ja sokeat saavat näkönsä ja kuurot saavat kuulla Jumalan Pojan äänen. Jos taas Evankeliumista tehdään laki ja Armoa ei saa ilman vaatimuksia, niin ollaan julistamassa väärää evankeliumia, joka ei ole evankeliumia lainkaan. Millaista hedelmää sellainen julistus tuottaa? Ei ainakaan hyvää.
Jos Kristuksen luokse tulemiselle asetetaan jokin ehto, niin milloin tuo ehto on riitävästi täytetty ihmisen osalta? Jos ihmisen usko laitetaan ehdoksi, niin kuinka paljon tulee uskoa, että pelastuu?
Armo on ehdotonta. Tuota sanaa kannattaa mielessään hiukan miettiä. Ei siis ole mitään ehtoja, eikä voi sanoa: ”Pelastus on Armosta, mutta…”
Armo katoaa samantien, jos sille asetetaan yksikin ehto.
Jumala siis Lähetti Poikansa Pelastamaan meidät syntiset ihmiset. Ei kysynyt meiltä lupaa, vaan ilmestyi Taivaasta ja tuli maailmaan ihmisten keskuuteen ja otti lihallisen orjan muodon ja todisti Jumalasta kaikkialla ja antoi riittävän Uhrin koko maailman syntien sovittukseksi. Kuoli ja haudattiin, nousi ylös kolmantena päivänä kuolleista niinkuin on kirjoitettu.
Tämän kaiken Jumala teki Lupauksensa mukaan, jonka oli antanut jo Aatamille ja Eevalle, jota kaikki esi-isät odottivat, mutta vasta ajallansa ilmestyi ja syntyi neitsyt Mariasta.
Maailmassa on paljon niitä, jotka puhuvat Jumalan vaativan ihmiseltä sitä ja tätä, mutta kuten on aikaisemminkin tullut sanottua, todellinen parannus syntiin on Kristus itse, joka tulee ihmiseen asumaan Sanansa ja Henkensä kautta.
Paavali kirjoittaa Galatalaisille vääristä evankeliumin julistajista:
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. Gal.1:6-12
Kiitos Ismo. Tuottaa suurta iloa, kun saadaan kulkea samoissa askelissa. Ilo on lukea sinunkin tekstejäsi.
Ismo Malinen:”Ari, hedelmät ovat niitä, joita puu tuottaa, jos puu on huono, niin hedelmällinen ovat huonoja. Jos oksa on oksastettu Kristukseen, niin silloin hedelmät ovat hyviä.”
Tää on toistoa ja varmasti monen mielestä ”jankutusta” mutta edelleen kysyn onko opetus, joka saa ihmiset tappamaan toisuskoisia, Kristukseen oksastettujen?
Voiko armahdettu olla näin armoton toisia, lähimmäisä, kohtaan?
Tässä näkyy paatuneen sydämen kylmyys, pimeyden tekoja sanotaan ”kristittyjen” teoiksi.
”Voiko armahdettu olla näin armoton toisia, lähimmäisä, kohtaan?” Tämänkaltaiset kysymykset ovat tulleet mieleeni lukiessani luterilaisuuden kimppuun käyviä pitkävihaisia kannanottojasi, Ari Pasanen.
Martti Pentti oliko Jeesus mielestäsi ”pitkävihainen” kun julisti kaikille että nämä ovat syntisiä ja kaikkien tarvitsee tehdä parannus ja jättää vanha ja uudestisyntyä?
Ohitat selkeänkysymyksen armosta eli voiko armahdettu olla armoton ja hyväksyä tappamisen?
Tuo kysymys on sinun itse ratkaistava, ei minua tarvitse kuunnella, näytä yksikin kohta jossa osoitan ”vihaa” jotakuta ihmistä kohtaan?
Pekka Pesonen 11.09:”Se mitä Jeesus käskee on lakia. Sille ei tarvitse lotkauttaa korvaansa.”2
Ismo Malinen:”Pekalta erinomainen kommentti 11:09!”
Luuk. 16:16
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
Tuossa on nyt kaksi eri näkemystä mitä Jeesus julisti, Pekan ja Ismo Malisen ja Jeesuksen, siis jos joku ”lotkauttaa korvaansa” Jeesuksen Sanoille niin ei ole epäselvää kumpi on Totuus.
Kun ajattelen nyt itseäni nuorena luterilaisena, olin kyllä ottanut todella hyvin tuon Pekan opin eli en ”lotkauttanut korvaani” niille käskyille jotka opetettiin rippikoulussa ulkoa, ei menoa haitanneet ja elin omien himojen mukaan mm haureudessa välillä avoliitossa pitempään välillä seksikumppania nopeastikkin vaihtaen, mitä hedelmää tuotin, mm olin mukana kahdessa abortissa. Onneksi(?) ne eivät omaatuntoa silloin rasittaneet eikä kirkkokaan niistä soimannut vaan hyväksyi yleisenä tapana ihmisen omana ratkaisuna. Tässä siis hedelmä kun ei ”lotkauta korvaansa” opille, onko hyvää vai huonoa?
Entä kun hädässäni huusin Jumalta apua ja Jumala auttoi ja ensinnäkin näytti sen saastaisuuden ja haureuden jossa olin elänyt, siis paransi paatuneen sydämen jolla en ollut kuullut Jeesuksen ääntä enkä todellakaan ”lotkauttanut korvaani” Jeesuksen Sanoille. Mikä muutui, sydämeeni Jumala laittoi lakinsa ja henkensä ja rakkautensa, siis kun kuulin Jeesuksen Sanat esim huorin tekemisestä niin sydämessä yhdyin niihin ja kun kerran Jumala lupaa voiman tulla lapsekseen niille jotka ottavat Jeesuksen vastaan niin minun ei ole tarvinnut koskea naiseen sen jälkeen seksin takia. Tätä on sydämen halu elää Jumalan tahdossa eikä se ole risti jota olisi raskasta kantaa vaan levosta ja rauhasta käsin.
Joh. 1:12
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
Matt. 11:29
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne
24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
27 Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.(Matt.16)
Ihan hauskaa että jaksat jatkaa hyödytöntä ”keskustelua”. Intosi on laittanut pohtimaan miten juttuihisi suhtaudun. Jättäisikö kokonaan sivuun, poistaisiko jotain vai miten. Nyt otan tekstisi hyvänä esimerkkinä siitä miten pieleen voi yksin jäänyt ja arvostelun ulkopuolelle siirtynyt mennä. Näistä vastaavista on paljon muitakin kummallisia esimerkkejä. Joten en kovin vakavasti enää voi väitteisiisi suhtautua. Enneminkin vain huumorilla.
Ihan tahallani kirjoitin korvien lotkauttamisesta. Tiesinhän minä sinun siihen kompastuvan heti.
Laki ja evankeliumi vain eroaa toisistaan juuri tuolla tavalla. Evankeliumi ei halua kuulla mitään laista. Sen ei tarvitse siihen kompastua. Laki sen sijaan vaatii meitä tarkkaan seuraamaan korkeimman tahtoa. Näitä kahta vain ei saa sekoittaa keskenään, niin kuin sinä Ari jatkuvasti teet. Tosin lain ja evankeliumin eron oivaltaminen on kristityn yksi suurimmista haasteista. Kaikilla ne menee joskus sekaisin.
Ihmiseltä puuttuu se olennainen. Eli pakosta ja vaatimuksesta voimansa saava kyky toteuttaa lain vaatimuksia. Sen sijaan kun evankeliumi vapauttaa omantunnon( lotkautuksista) , niin lain noudattaminen tuleekin mahdolliseksi.
Ari, kuvaat tässä tyypillistä lain alle kuolemista. Laki sai tappaa sinut, juuri laki sai aikaan sen että tiesit tekeväsi väärin. Kun Evankeilumi saavutti sinut ja huusit apua, niin olit jo uskovainen. Lapsuudessa oppimasi ja se, että et siitä välittänyt on JUURI lain työ sinussa. Usko sinulla on ollut Jumalaan, mutta Jeesuksen opit tuntemaan vasta, kun laki tappoi sinut. Paavali sanoo:
”Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”.
Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” Room.7:4-12
Monille on käynyt kuten sinulle ja se, että nyt olet toinen mies, on Jumalan työ sinussa. Kristus on lähetetty Evankeliuimia julistamaan, että syntiset saisivat parannuksen synneistään. Jumalan Anteeksianto ja Armo tulee Kristuksen kautta, ei lain noudattamisen kautta, koska ihmisen mieli ja sydän ei voi synnin heikkouden tähden saavuttaa vanhurskautta, joka Jumalan edessä täydellisesti vaaditaan.
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.” Room.8: 1-10
Ari, kukaan ei väheksy sinun kokemustasi, on hienoa, että olet saanut kohdata Voimallisen Jeesuksen. Olet eksynyt kuvittelemaan, että kaikkien tulee olla kuin sinä, että he voivat olla Jumalan lapsia. Myös Lutherilaiset ovat Jumalan lapsia, kun uskovat Kristuksen vapahtajakseen. Osa meistä ei ole kokenut niinkuin sinä olet kokenut ja osa on, mutta heidän uskonsa ja vaelluksensa ei ole meidän muiden arvioitavissa, sen mukaan mitä meille itselle on käynyt.
Jospa heistä osa ovat kuten sinä, ennen kuin sait kokea Jumalan Armon Kristuksen Evankeliumin kautta? Jospa monet ovat vielä lain alla? Eivätkä tunne Vapahtajaansa? Uskovat kyllä Jumalaan, mutta syntinsä ahdistaa heitä ja ovat ilman sitä elämää, joka Jumalan Poijan tuntemisen kautta tulee?
Jos olet tunnustanut uskosi Kristukseen ja mennyt uudelleen kasteelle, niin ei se muuta niiden Kristittyjen tunnustusta, jotka ovat lapsena kastettuja ja kulkevat Kristuksessa ja rukoilevat Jumalaa kaikessa. Sanotaanhan:
”Niitä minä johdan jotka rukoillen kulkevat.” Raamatussa on myös kirjoitettu:
”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni” Jer.31:9
Se, että Jumalan Armoistuin Kristuksessa väännetään Mooseksen istuimeksi
on lihan tekoja ja sitä pitää vastustaa lujasti. Kristus ei ohjaa ihmistä lihan vanhurskautta täyttämään, vaan Uskon kautta vaikuttavan Rakkauden palvelukseen, joka on Mooseksen laista vapaa, uskonlain mukaan vaeltaakseen.
Pekka:”Ihmiseltä puuttuu se olennainen. Eli pakosta ja vaatimuksesta voimansa saava kyky toteuttaa lain vaatimuksia. Sen sijaan kun evankeliumi vapauttaa omantunnon( lotkautuksista) , niin lain noudattaminen tuleekin mahdolliseksi.
Olet tuossa oikeassa eli evankeliumin kuulemisen kautta tulee jokaisen ihmisen mennä Jumalan valtakuntaan ja Jumala laittaa lakinsa uudestisyntyneen sydämeen ja näin tulee sydämen halu elää lain mukaan Jumalan voimalla.
Mitä Jeesus Sanoo evankeliumissa:”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, siis tämä koskee kaikkia, niin juutalaisia kuin pakanoita.
Kun uskon evankeliumin niin ymmärträn Jumalan salanneen evankeliumin minulta siihen asti kun olin tehnyt parannuksen ja Jeesus paransi paatuneen sydämen, jokaisen tulee nöyränä tämä tunnustaa, siis jotka uudestisyntyneenä elää.
Minä en muuten puhunut luterilaisesta ”ei tarvitse korvia lotkauttaa” opista huumorilla vaan omakohtaisesti koettuna tosiasiana, ei siitä pahastu vaan olen surullinen niiden lapsien ja nuorten puolesta jotka siihen totutetaan aikuisten ns ”kristittyjen” toimesta, toisaalta eiväthän nämä ”opettajat” itsekkään tiedä olevansa ”huijareita” koska rakastavat valhetta eivtkä tule valoon että evankeliumi nuhtelisi heidän tekojaan.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh.3) tämä on evankeliumia, uskotko sen?
Ismo Maliselle vain sen verran että mistä ihmeestä saat pakanoille lain ajamaan minnekkään, ensinnäkin se oli juutalaisia varten ja Jeesus oli lain loppu eli nyt julistetaan evankeliumia. Ei uudestisyntynyt voi olla lain alla missään vaiheessa, toistat vaan papukaijan lailla näitä oppikehitelmiäsi ja copypastaat Raamatusta pitkiä kohtia ymmärtämättä yhtään mitä lainaat.
Tiedän että tämä on henkilöön menevää ja voi vallan hyvin poistaa, mutta ehkä joskus kun tulee todellinen hätä niin muistuu mieleen ja on vielä mahdollisuus kääntyä parannukseen.
Galatalaiskirje on kirjoitettu nimenomaan lain alle joutuneille uskoville.
Galatalaiset joutivat lain alle, koska Pietari töppäsi siellä. Pietari lankesi ulkokultaisuuteen. Juutalaiset ei saaneet syödä pakanoiden kanssa. Niinpä P vetäytyi pakanakristittyjen parista juutalaisten pöytiin.
Näin hän samalla antoi ymmärtää, että oikeita uskovia ovat vain juutalaisen lain tiukat noudattajat.
Näin Galatalaiset hukkasivat evankeliumin.