On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.
Varo huijareita.
Kyllä se vain on niin, että usko on se käsi, joka avaa oven Kristuksen tulla, mutta kun usko on Jumalan teko, niin mitä meille jää jäljelle? Ettekö ymmärrä? Sen tähden sanotaan: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.”
Ismo Malinen et edelleenkään ymmärrä kysymystä, kun Jumalan tahto on että kaikki pelastuisivat niin miksi J umala ei antaisi kaikille sitä sinun teoriasi mukaista uskoa että kaikki avaisivat oven?
Jokin siis todella mättää teoriassasi. Se mikä mättää on Sanottu evankeliumissa jonka Jumala salaa omavanhurskailta ja ilmoittaa lapsenkaltaislle.
Pekka jospa minäkin tutkailisin toisen ”uskoa” niinkuin sinä teit eli sanotampa miten ajattelen siun uskollesi tapahtuneen.
Eli vaikka olet käynyt luterilaiset kommervenkit eli sakramentit ja opetukset läpi niin kuitenkaan et ollut ”avannut ovea” evankeliumille kuin vasta aikuis iällä kun kohtasit omassa elämässä ongelmia, olenko väärässä?
Seuraava sitten spekulaatiota enemmän eikä liity sanomisiisi vaan minun omiin kokemuksiin kaltaistesi parista.
Kun itse on saanut ”seurakunnan” toiminnasta apua niin on hirvee hinku saada toiset etenkin nuoret sinne samaan seurakuntaan toimintaan että saisivat saman avun ja etteivät nuoret tekisi samoja virheitä kuin itse, nuoret löytäisivät jo elämänsä alussa ”oikean” tien ”oikealla opetuksella”.
”Olemattomien äänien kuulemiselle on olemassa myös lääketieteellinen diagnoosi – skitsofrenia” (Kimmo Wallentin)
Mitä tuo Jeesuksen äänen ”kuuleminen” tarkoittaa on evankeliumin uskomista eli sen mitä Jeesus on evankeliumissa Sanonut, siis ei mitään epämääräistä pään sisäistä. Evankeliumi on se mitä Matt., Mark., Luuk. ja Joh. ovat kirjoittaneet.
Et Ari ole oikein käsittänyt koko näiden keskustelujen luonnetta. Tarkoitus ei ole tulla iholle ollenkaan.
Tekstisi on sen laatuista, ettei sitä viitsi enää aina lukea. Josta johtuen et saa vastauksia kysymyksiisi.
Täällä tulisi keskustella asiallisesti ja asioista. Niissä rajoissa jos pysytään, niin keskustelua voidaan jatkaa. Olen kai itsekin syyllistynyt moiseen. Yritän kyllä sitä välttää.
Pekka ei sen väliä vaikka kuinka ”syyllistettäisiin” iholle tulemisesta, evankeliumin Sana tuleekin iholle eikä sen nuhtelua ota vastaan kun rakastaa pimeyttä.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh.3)
Jos vielä jaksat lukea niin kun ajattelee täälläin kirjoittanutta pappia joka todistaa kuinka nuorena oli vankilassa ”tullut uskoon”, siis vanha elämä oli johtanut viinan kautta tekoihin jotka veivät vankilaan, siis tässä onkin se juju kun tulee uskoon ei voi ottaa vanhasta mitään mukaan, siis tulee uudestisyntyä. Siis kun itse on rypenyt maailmassa ja huutanut Jumalalta apua ja Jumala on auttanut niin senjälkeen palaa takaisin sinne ”oksennukselleen” eli uskonnollisuuteen joka ei antanut itselle voimaa ja ymmärrystä elää niin sitten vielä opettaa toisia siihen samaan valheeseen joka ei anna voimaa.
Jeesus Sanoo evankeliumissa:
16 Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.
17 Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät.”(Matt.9)
Tuo leili vertaus puhuu lain ja evankeliumin sotkemisesta. Jos Kristuksen saa sydämmeensä asumaan, niin ei tarvitse enää lainkirjoja lukea. Jos Kristuksen päälle alkaa lain noudattamisen tie, niin leili hajoaa ja viini valuu maihin. Evankeliumi on voin, jota ei voi laskea astiaan, joka ei ole tyhjä, siis uusi leili.
Mitä tulee taas Jumalan tahtoon, niin Jumalan on myös tuomio. Jos Jumala tahtoo, että kaikki tulevat pelastumaan, niin onko meillä siihen jotain lisättävää? Meidänkö tahtoa Jumala tulee noudattaa? Jos Pelastaakin toisen ja jättää toisen pelastamatta? Mitä me siihen sanomme? Ei Jumalssa ole vääryyttä, vaan Hän tekee oikeuden mukaan. Me emme voi teeskennellä Jumalan edessä, sillä Jumala näkee suoraan meidän sydämmet.
Ei ole hyvä, että me tuomitsemme ketään. Jos tuomitsemme kaikki ne helvettiin, jotka eivät Kristuksesta välitä, niin meistä on tullut lain tuomareita, eikä se noudattajia. Jos me taas teemme Jeesuksen seuraamisesta lain, eli asetamme ihmisen oman tahdon päätöksen varaan sen, uskommeko Jeesuksen sanat vai emme, niin olemme jo alkujaan väärillä jäljillä, mitä tulee Kristilliseen oppiin.
Se että meille sanotaan tule! Ei tarkoita sitä että me tuomitsemme itsemme kadotukseen, jos emme mene, koska olemme jo kadotettuja. Jos taas menemme, niin menemme koska olemme kuulleet Pojan äänen.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.” Joh.5:25
Jos taas ajamme uskova ihmisen lain alle sanomalla, ettei usko riitä, vaan täytyy myös tehdä jotain, niin emme luota Jumalaan, joka saa aina ihmisessä aikaan laupeuden tekoja. Jos opetamme, että Kristus ohjaa ihmisen lain luokse, niin Raamattu opettaa päinvastoin, laki ajaa ihmisen Kristuksen luokse.
Lailla on kuoleman virka, kun taas Evankeliumilla on Elämän virka. Ei ole toista ilman toista, mutta virkoja ei saa sotkea keskenään. Siitä tulee hirveää sotkua ja savivelliä, mistä kukaan janoinen ei saa janoansa sammumaan.
Pekka eikös vanhemmat ja papit ole ”huijareita” kun kasteessa luvataan vauvalle puettavan Jeesus ylle?
Siis kun blogissa toteat: ”Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. ”
Kuinka siis voi enää avata sydäntään jos on jo saanut kaiken kasteessa?
http://katekismus.fi/sakramentit/34.html
Syyllisen syyllistäminen on ihan luvallista. Syyllisen syyttömäksi julistaminen on suuri vääryys, niikus Ari hyvin tiedät. Evankeliumia en ole sinun teksteistäsi kyllä lukenut. Pelkkää vihaista tunteen purkausta jatkuvasti . Sellaisena en Vapahtajan ääntä osaa pitää. Vihan purkauksia mieluummin kartan. Miksi lukisin tekstejäsi, kun tiedän niiden jokaisen sisältävän pelkkiä syytöksiä.
Pekka sanot seuraavaa:”Pelkkää vihaista tunteen purkausta jatkuvasti ”
Näytä missä osoitan jotakuta ihmistä kohtaan vihaa?
Julistiko Jeesus evankeliumia, ottivatko kaikki Hänen Sanansa vastaan ja ylistivät Hänen rakkaudellisia Sanojaan, eivät ottaneet ja ristiinnaulitsivat. Onko tänä päivänä evankeliumin julistaja ”suosiossa”vai vihataanko häntä niinkuin Jeesustakin?
Tekopyhät väärien profeettojen seuraajat jotka kuvittelevat olevansa ”kristittyjä” vihaavat evankeliumia koska se nuhtelee heidän tekojaan eikä anna rauhassa elää omassa vanhurskaudessaan.
Mìelenkiintoista kuinka ”näet” minussa vihaa mutta nielet Lutherilta kaiken raakuuden ja otat häneltä iankaikkisen elämän sanat?