On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.
Varo huijareita.
Oletko Ismo pannut merkille mitä Kimmo W. on uskosta tuumaillut. Jotenkin tähän tapaan: (Kimmo varmaan voi korjata, jos menee pieleen) Kirkon opetuksen mukaan usko on lahja jonka saamiseen ei voi itse mitenkään vaikuttaa. vaan eipä ole uskoa hänelle vielä tullut.
Miten Ismo tähän vastaat. pitääkö odottaa vaan, että usko tulee. Jollei tule, niin sitten ei tule. Asiaan kun ei voi mitenkään itse vaikuttaa.
Evankeliumi ei pelasta ketään sellaista joka ei ota sitä vastaan. On vaarallinen harha jäädä odottamaan jotain salamaa taivaalta. Jonka jälkeen vasta voisi uskoa. Väärän opetuksen tähden moni jää oven ulkopuolelle odottamaan, että ovi avataan. Kädensija kun on vain sisäpuolella.
Pekka: ”On vaarallinen harha”
???????
Uskoahan tarvitaan käsittääkseni vain silloin, kun pelätään helvettiin joutumista.
Minulla kun ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan tuota harhaa helvetistä tai nykyisin kauniimmin sanottuna ”kadotuksesta”, niin eipä tuolle uskollekaan näin ollen ole isompaa tarvetta ilmennyt. Joten kiitos ei, kaatakaa itsellenne vaan. Minä katson oikeudekseni kieltäytyä syyllistymästä älylliseen epärehellisyyteen itseäni kohtaan.
Pekka, blogisi otsikko on: ”Varo huijareita”.
Yritän pitää mielessäni tuon varoituksen aina kun joku yrittää kertoa minulle totuutena jotain ilman minkäänsorttisia todisteita kerrotun totuudesta.
”Älä usko mihinkään vain siksi, että olet kuullut sen. Älä usko mihinkään tapaan tai perinteeseen siksi, että se on kulkenut sukupolvelta toiselle. Älä usko yhtään mihinkään koska se on kirjoitettu johonkin pyhään kirjaan. Älä usko mihinkään opettajaasi tai vanhempaasi vain koska he ovat auktoriteetteja. Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan.” – Buddha
Pekka enhän minä suinkaan kehoita ketään odottamaan, että Jumala ilmestyy ja tekee muita ihmeitä, kuin Hän on jo ilmoittanut Evankeliumissa, jossa Jumala Todistaa Poikansa ylösnousemuksen kautta maailmalle sovituksen Sanan. Jeesus on tullut, että me saisimme pelastuksen ja Elämän hänen kauttaan.
Kun sanotaan uskokaa Evankeliumi ja antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa, niin iloitsen suunnattoman suurella ilolla, kun joku tulee autetuksi ja saa syntinsä anteeksi. Mutta voinko antaa uskoa yhdellekään ihmiselle? En voi, se on Jumala työ.
Meille, jotka uskomme on annettu Sanan vieminen ja opettaminen, mutta emme voi tietää kuka kuulee saarnamme. Näin se on aina ollut ja tulee olemaan. Jos joku saa Kristuksen sydämmeensä, niin sen tekee Jumala ja Sanan kautta vaikuttava Rakkaus, joka on syntien anteeksianto ja iänkaikkinen elämä.
Pekka, ei ole vaarallista luottaa Jumalaan vaan voimme antaa Hänen Poikansa Evankeliumin tehdä työnsä. Se on Jumalan tahto.
Luther sanoi myös jossain: Kun Evankeliumia oikein saarnataan, niin ei voi välttyä siltä, että toiset löytävät Kristuksessa autuuden, mutta toiset etääntyvät ja kääntyvät pois. Kun Jeesus puhui, opetuslapsilleen, niin monet myös lähtivät pois. Eivät kaikki seuranneet Jeesusta sanojensa tähden.
Ja hän sanoi: ”Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna”.
Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ”Tahdotteko tekin mennä pois?”
Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”Joh.6:65-69
Edellä Jeesus puhuu siitä, kuinka kukaan ei voi tulla Poijan luokse, jollei Isä sitä anna, ja puhui taivaasta tulleesta leivästä, joka on se Leipä joka antaa maailmalle elämän. Monet sanoivat sitä kovaksi puheeksi. Ja vastustelivat, että liian paksu juttu, että Jeesus olisi tullut Taivaasta alas. (Kannattaa lukea huolella tuo luku 6)
Sehän tässä on juuri ihmeellistä, että Jumala on Lähettänyt Poikansa maailmaan pelastamaan maailmaa, (Joh.12:47) mutta monet ovat kuin ei mitään pelastusta edes tarvittaisi. Kysyvät vain mitä on synti ja mikä on totuus? Toiset vain kysyvät miksi Jumala sallii pahan ja vihoittelevat Jumalle, vaikka oma vääryytensä heitä heittelee ja vaivaa.
Elämme viimeistä aikaa ja yhä harvempi uskoo Jumalaan.
Lopulta onkin kysymys sielujen Pelastuksesta ja kuka voi lopulta itse antaa mitään sielunsa lunnaiksi? Jos joku kuulee Evankeliuimin, niin Hän on tullut Isän opettamaksi ja tulee Pojan luokse, että saisi Elämän. Ja sitä joka tulee Pojan luokse, sitä ei ryöstä Isän kädestä kukaan.
”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.” Jes.61:10
Ismo: ”Lopulta onkin kysymys sielujen Pelastuksesta”
Mistä ihmeestä tässä nyt täytyisi ruveta pelastautumaan? Helvetistäkö?
Tosiasia lienee kuitenkin se, että ilman helvetinpelkoa, ei olisi koko kristinuskoakaan.
Onneksi länsimaisten ihmisten koulutus ja sen myötä sivistystason huima nousu ovat jo tänä päivänä johtaneet siihen, että yhä harvempi uskoo enää minkään sorttisiin ikivanhoihin kirjoituksiin jumalallisista henkiolennoista tai kuoleman jälkeen jatkuvista seikkailuista iankaikkisessa elämässä.
Ismo Malinen kiertelet ja kaartelet kysymystä, kun Jumalan tahto on että kaikki tulisivat pelastukseen (vai onko mielestäsi?) niin mikä estää Jumalan tahdon toteutumisen (vai pelastuuko kaikki sittenkin?)?
Voisiko vastaus olla ylpeys että minä minä minä tiedän eikä nöyrrytä parannukseen, myöntämään etten ole koskaan kuullut Jumalaa (vaikka Häntä omalla viisaudella ja ymmärryksellä kuvittelinkin palvelevani)?
Ari: ”kun Jumalan tahto on että kaikki tulisivat pelastukseen (vai onko mielestäsi?) niin mikä estää Jumalan tahdon toteutumisen”
Ihmisen vapaa tahto.
Minulle on kerrottu, että Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Miksi siis Hänen (Jumalan) tahtonsa pitäisi toteutua jos ihmisen tahto poikkeaa siitä?
No missä sitten on ero evankeliumin vastaanottamisen ja Vapahtajan pyytämisestä omaan sydämeen?
Pekka milloin olet elänyt ilman Kristusta eli pimeydessä kuulematta Häntä?
Ari. Focus on uskossa. Mistä usko tulee? Jos pystyy tuohon vastaamaan, niin kaikki muu aukeaa itsestään.
Kimmo, ei ole kyse helvetin pelosta vaan sielun katoamattomuudesta. Ihminen on synnin tähden kadotetussa tilassa. Tästä kadotuksesta ei ole ulospääsyä omin voimin, sovitus tarvitaan koska synti ei pääse Taivasten valtakuntaan.
Me synnymme, olemme ja elämme kaikki valheen ja vääryyden vankeina.
Mistä tässä olemisessa on lopulta kysymys? En tiedä, mutta jotain outoa tässä on, koska meidät pitää pelastaa elämään kuolemasta, joka on vihollisuus.
Raamatusta käy ilmi, että tämä elämä on synnin tähden kuoleman valtakunta , itkun ja hammasten kiristyksen maa.
Hengessä voin nähdä millainen on sellainen maailma, missä ei ole kuolemaa, eikä mitään pahaa. On vain pelkkää hyvää. Tämä näkemäni maailma ei ole sellainen, mutta sellaista sydämmeni etsii ja kaipaa. Kotini on jossain muualla.
Ismo: ”ei ole kyse helvetin pelosta vaan sielun katoamattomuudesta. Ihminen on synnin tähden kadotetussa tilassa. Tästä kadotuksesta ei ole ulospääsyä omin voimin, sovitus tarvitaan koska synti ei pääse Taivasten valtakuntaan.
Mistäköhän johtunee, että – olipa synneilläni asiain kulkuun osaa taikka arpaa – ainakin tämä minun kadotukseni tila on ollut ainakin tähän asti, ja tuntuu olevan jatkossakin oikein miellyttävä ja kaikin puolin elämisen arvoinen. Ei minulla sen suhteen ole mitään valittamista saatikka sitten itkua hammastenkiristyksineen.
Ennen syntymääni olin biljoonia vuosia kuolleena ja sieluttomassa tilassa, eikä siitä ollut minulle vähäisintäkään haittaa. Miksi siitä pitäisi olla haittaa elämäni päättymisen jälkeenkään?
”Miksi kuolema liikuttaisi meitä mitenkään? Silloin kun me olemme, ei ole kuolemaa, kun kuolema on, ei ole meitä.” – Epikuros
Ismo: ”mutta sellaista sydämmeni etsii ja kaipaa. Kotini on jossain muualla.”
Te uskovaisethan voitte tietysti ihan vapaasti pyrkiä oman etunne tavoittelussa iankaikkiseen taivaan riemuun, minulle riittää tämä yksi hyvä maanpäällinen elämä vallan mainiosti.
Ismo: ”Mistä usko tulee?”
Tulisikohan se kuitenkin siitä helvetin tai fiinimmin sanottuna kadotuksen pelosta? Kristinuskohan yrittää kiristää ihmisiä uskomaan Jumalaansa – jollet usko olet maallisen vaelluksesi jälkeen kadotuksen (entisen helvetin) oma, mutta jos uskot pääset iankaikkiseen taivaan riemuun ja pelastut siltä kaamealta kadotukselta – mitä sitten lieneekin.
Tuollainen ”oppi” oli aikoinaan oivallinen keino pitää oppimaton rahvas esivallalle kuuliaisena ja ”herran nuhteessa”.
Ei oikein toimi enää.
Ismo Malinen:”Ari. Focus on uskossa. Mistä usko tulee? Jos pystyy tuohon vastaamaan, niin kaikki muu aukeaa itsestään. ”
Kyllä uskossa on Jeesuksen äänen kuulemisessa kaikki eli ilman sitä ei ole oikeaa uskoa.
Jeesus selkeästi Sanoo Jumalan salaavan evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” eli on mahdotonta ymmärtää evankeliumia omassa viisaudessa, siis tulee nöyrtyä tunnustamaan ettei ole kuullut Jeesuksen ääntä.
Miten helppo on tuo todistaa, siis kun rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa niin kun Lutherin kirjoituksia lukee niin jos häntä pitää uskovana niin ei todellakaan ymmärrä evankeliumia mot
Ari: ”Kyllä uskossa on Jeesuksen äänen kuulemisessa kaikki eli ilman sitä ei ole oikeaa uskoa.”
Olemattomien äänien kuulemiselle on olemassa myös lääketieteellinen diagnoosi – skitsofrenia.
Pekka Pesonen
12.02.2017 20:51
”Evankeliumi ei pelasta ketään sellaista joka ei ota sitä vastaan. On vaarallinen harha jäädä odottamaan jotain salamaa taivaalta. Jonka jälkeen vasta voisi uskoa. Väärän opetuksen tähden moni jää oven ulkopuolelle odottamaan, että ovi avataan. Kädensija kun on vain sisäpuolella.”
Siis Pekka mikä on näiden ”oven ulkopuolella odottajien” tilanne ja tuleva kohtalo jos ei itse ”avaa ovea”?