On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.
Varo huijareita.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh.1:14
Ps. Kuuleminen on Raamatullisessa merkityksessä asian sisäistämistä, se ei ole vain äänen kuulemista, kaikki kyllä kuulevat Hänen äänensä, mutta kaikki eivät sisäistä kuulemaansa.
Ismo Malinen otat Johanneksen evankeliumista lainauksen, entä ennen sitä mielenkiintoinen kohta:
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
Siis mitä tarkoittaa ”eivätottaneet vastaan” ja ”mutta kaikille jotka ottivat”, siis onko tuossa nyt mahdollisesti ”lakia” kun kerran jotkut ”ottivat vastaan” eivätkä pöljänä vain ootelleet uskon tuloa?
Entä tuo voima, onko se peräisin Jumalalta eli eikö sen jälkeen näillä ollut Jumalan voima elää Jumalan lapsena?
Et edelleenkään vastaa julistiko Jeesus lakia vai Jumalan valtakuntaa?
Evankeliumi sanalla on kai eri merkitys Arille. Joten väärin käsittäminen on siksi luonnollista.
Ihmetyttää se, että jos Ari on tunnustanut syntinsä, niin se on oikea parannus, mutta jos muut ovat tehneet sen , niin se on väärää. Tähän käsitykseen tulin, sillä Ari ei ole suostunut parannusta tarkemmin kuvaamaan. Arin tekstien perusteella olen tullut tähän tulokseen.
Pekka kyse on siitä kun kohtaa Jeesuksen ja tekee parannuksen , ottaa kasteen ja saa Pyhän Hengen niin Jeesus parantaa paatuneen sydämen, siis uudestisyntyy Jumalan hengestä. Kaikki ennen tuota on siis pois pyyhitty, synnit anteeksisaatu.
Siis vaikka kohtaisi Jeesuksen ja saisi avun esim viinahimoon mutta palaisi takaisin vanhaan uskonnollisuuteen (esim lapsikasteeseen) eikä siis uudestisyntyisi, niin voi kuvitella olevansa niin tosi kristitty vaikka ei todellisuudessa olekkaan.
En Ari ymmärrä mistä puhut, Raamattu on uskosta vain yhtä mieltä, ei se voi olla monella tavalla. Jos usko ja kuuleminen on Jumalasta niin se ei ole ihmisen teko, Raamattu on tästä kyllä yksimielinen. Paavali pukee sen sanoilla:
”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Room.10:17 Tuossa ei ole vastaan sanomista.
Ismo Malinen mitä sitten tarkoittaa kun kylvetään Jumalan Sanaa ja se kuulijoissa ei kasvakkaan hedelmää?
19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.
20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.”(Mtt.13)
Siis miten vaikuttaa kylvää Jumalan valtakunnan Sanaa ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” kun ”kuulija” sanoo minut on jo kastettu, olen siis pelastuva?
Siis kasvoiko kylvö hedelmää?
Eiköhä Ari tunne ollenkaan evankeliumin salaisuutta? Jatkuvasti vain tuo esiin vain valtakuntaa ja hedelmää.
Vaatimusta vaatimuksen perään. Mikään ei näytä riittävän. Vaikken ole ensimmäistäkään känniä koskaan nauttinut. Muukin örvellys on jäänyt tekemättä. Silti minä olen muka pimeydessä ja Ari valkeudessa. Vain sillä perusteella että pidän itseäni täysin synnin turmelemana ja kadotettuna, mikäli en voi turvata yksin Vapahtajani armoon ja rakkauteen.
Pekka mitä eroa onsinulla ja fariseuksilla, kummatkin sanovat eläneensä ”örveltämättä”, fariseukset kuitenkin kuvittelivat olevansa synnittömiämutta sinä syntinen.
Mikä kuitenkin yhdistää, kumpikaan ei nöyrry parannukseen ja luopumaan vanhasta elämästä.
Mark. 8:35
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
Ari Hyvä. Kun Sanaa kylvetään, niin se saa aikaan sen minkä sen on tarkoituskin saada. Ei ole meidän asia pohtia, kuka, mitä ja miten? Kun ihminen kuulee Jumalan Sanan ja sisäistää sen, niin mikä on ihmisen osuus, jos Jumala on Lähettänyt Sanansa maailmaan, joka antaa kuulon? Ne jotka, tuottavat hedelmää ovat, ne jotka alkavat kylvämään ja kastelemaa Jumalan Valtakunnan vainioita ja peltoja. Sanoohan Paavali:
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.”
1.Kor.3:6-7
Kun Paavali jatkaa tuossa luvussa, että kukin saa palkan sen mukaan kun on rakentanut, niin muistuttaa kuitenkin, että Perustus on Kristus. Me voimme tehdä sitä ja tätä, mutta ilman Kristusta ja pysymistä Kalliolla me rakennamme tuuleen.
Tällä kaikella tarkoitan, että kun Jumala antaa kerran kasvun, niin miksi minä kylväjänä tai kastelijana, huolehtisin mitä hedelmää se tuottaa? Enkö luota Jumalaan, joka on luvannut koota kaikki lapsensa siipiensä suojaan?
Hän on luvannut, ettei kadota yhtäkään. Jos osa Sanasta menee hukkaan, niin minäkö kylväjänä voin silti saada tuon kylvön kasvamaan? Jos kastelen, eikä kasva, niin minäkö olen vastuussa siitä, että ei tule hedelmää. Jumala tietää kyllä millaista maaperää maailmassa on.
Meidän ei tarvitse sitä tietää, kylvämme kaikkialle, kiville ja ojaan, puhumme ja kylvämme Sanan sinne ja tänne. Kerran keskustelimme ystänä kanssa Hengellisiä kassa jonossa odotellessa. Ja kun olimme selvinneet ostoksista ja olimme kaupasta poistumassa, niin vanhempi nainen tuli perässä ja alkoi kyselemään mitä me puhuimme kaupassa, hän haluaisi kuulla lisää…
Luottamus Jumalaan on se, että Hän voi kuolleetkin herättää henkiin, tai antaa kuurolle korvat tai sokealle silmät. Me emme voi. Jumalan Sana on se, joka saa aikaan kaiken.
Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, niin hän ei voi päästä sisälle Taivasten Valtakuntaan. Tuo on toteamus, jolle me emme voi mitään. Kaikki eivät synny Vedestä ja Hengestä.
Jumala on tosiaan Kaikkivaltias, Korkeimman Jumalan Poika, jolle on annettu kaikki Valta Taivaassa ja maanpäällä. Ihmeellinen on meidän Herra.
Kun Pietari kyseli Johanneksesta, ”Kuinka tälle käy”, niin Jeesus sanoi: ”Mitä se sinuun koskee, seuraa sinä Minua” ja antoi ymmärtää, ettei kaikkien osa ole sama Jumalan Taivaan alla. Pietarille oli varattu marttyyrin kuolema, Johannekselle ei.
Me emme voi pelastaa yhtään ihmistä maailmasta, mutta Jumala voi ja sen tähden meille on annettu tehtäväksi Evankeliumin julistaminen sanoin ja teoin, kuka millä paikalla vaikuttaakin.
Halvimmat ihmisten silmissä on arvokkaita Jumalan silmissä ja ne jotka ovat ja pysyvät Kristuksessa, kantavat sen hedelmän jollaisia Kristuksesta kasvaa. Jumalan Valtakunta on kuin Siemen, (Kristuksen Sana) josta kasvaa Elämän Puu.
”Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä; mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon.” (Mark.4)
Jumalan lapset ovat kuin linnut, jotka lepäävät Jumalan Sanan varassa ja rakentavat sen varaan turvansa. Kaikki on Alkuisin Jumalasta. Jumala vaikuttaa kaiken kaikessa ja kaikissa.
”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.” 1.Kor. 12:4-6
Kiitos Ari kun sait minut taas hyvälle tuulelle. Kummallisilla väitteilläsi entisestä elämästäni luopumisesta. Eihän minulla ole kuin tämä yksi elämä. Mitään entistä ei ole , josta voisi luopua.
Erehdyt pahasti. Olet aivan selvästi harhaoppinen.