On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.
Varo huijareita.
Pekka jos on kuullut evankeliumin ja sieltä Jeesuksen Sanat:”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja eikä ole tehnyt niin Jumalan kutsuessa niin on yhä alkutilanteessa ja ilman Pyhää Henkeä.
Jos ei ota ensimmästä askeltaa niin ei pääse perille.
Paavali kysyy Galattalaisilta: ”lain teoistako saitte hengen, vai uskossa kuulemisesta.” Emme saa henkeä siis siitä, että me teemme jotain, vaan siitä että otamme uskon vastaan. Näin Raamattu todistaa.
Mistä Ari olet sellaiseen käsitykseen tullut, että tuo ei pitäisi paikkaansa.
Olisi mielenkiintoista tietää mitä tarkoitat hengen saamisella. Mistä tiesit sen saaneesi, silloin kun sen sait?
Ari: ”Jos ei ota ensimmästä askeltaa niin ei pääse perille”
Eli tee mitä? Ei usko ole ihmisen teko, vaan Jumalan. Mistä askelista Ari puhut? Ensin tulee usko, vasta sen jälkeen askeleet. Raamatun Sana on tässä selvääkin selvempi.
Jeesus sanoo Itse: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.” Joh.15:16
Ihmisellä on vapaa tahto vain syntiin nähden. Voin kääntyä oikealle tai vasemmalle tai syödä tai olla syömättä, mutta jos meidän pitää tehdä vain hyvää, niin ei löydy yhden yhtä joka siihen pystyy. Kaikki ovat kelvottomaksi käyneet todistaa Raamatun Sana. Ei voi ihminen ottaa mitään, ellei Jumala anna, mutta antaa soimaamatta kaikille jotka pyytävät. Mutta joka omaansa pyytää, Hän pysyy vaiti.
Jos nyt on niin, ettemme pysty lakia täydellisesti täyttämään, niin kuinka kukaan voi pelastua? Ihmiselle se onkin mahdotonta, mutta Jumalle kaikki on mahdollista.
Jumala on tullut alas Taivaasta ja tuonut maailmaan Pelastuksen Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin, joka Pyhän Hengen kautta maailmassa saarnataan kaikille ihmisille kaikkialla ja se saa aikaan sen työn, minkä tähden se on lähetetty.
On siis varmaa ja vastaansanomatonta Raamatun ilmoituksen mukaan, että Jumala antaa ihmiselle uskon, jonka kautta ihminen saa sielunsa lunnaat, Jeesuksen Kristuksen Uhrin tähden. Jumala myös Pyhittää (erottaa) omat lapsensa maailmasta ja kasvattaa heitä Armonsa kautta Rakkauteen ja laupeuteen, pitkämielsiyyteen, kärsivällisyyteen, ja kaikkiin hyviin tekoihin alttiin mielen joka on valmis palvelemaan Herraa ilolla ja ilman pelkoa, sillä Rakkaudessa ei ole pelkoa.
Ihminen on kuollut omissa teoissaan, sillä niitä ei lueta enää Kristuksen tähden.
Ihminen elää lihallisen elämänsä synnin ruumiissa, mutta Henki tekee ihmisen eläväksi ja Rakkaus peittää kaikki synnin vääryydet.
Koska olemme vajavaisia ja erehtyviä ihmisiä, jotka emme edes aina tiedä tekevämme vääryyttä (syntiä) niin kuinka voisimme omilla teoilla ja tekemättä jättämisilä ansaita täydellisen vanhurskauden?
Usko voi rukoilla ja luottaa, että Jumala kuulee meidän rukoukseksemme, ja se on meidän lohtumme, että Kristus voi meitä täydellisesti lohduttaa ja auttaa. Kristus on heikoissa Väkevä ja rukoilee meidän puolesta sanomattomin huokauksin.
”Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaak.4:1-20
Ismö Malinen:”Eli tee mitä? Ei usko ole ihmisen teko, vaan Jumalan. Mistä askelista Ari puhut? Ensin tulee usko, vasta sen jälkeen askeleet. Raamatun Sana on tässä selvääkin selvempi.”
Kun Jeesus kutsuu syntisiä parannukseen niin juuri kutsun vastaanottaminen on ensiaskel, siis kun Jumala vetää ihmistä niin silloin on itse otettava ensimmäinen askel uskossa eli tehtävä parannus.
Tämähän on se meidän ero, olet tullut omasta mielestäsi uskoon ilman parannusta eli et ole ottanut ensimmäistäkään askelta, siis sen vahvistaa myös kuinka suhtaudut evankeliumiin, et usko sitä.
En ole vielä päässyt käsittämään sitä mitä oikein tarkoitat parannuksella josta niin usein kirjoitat. Ja mistä voit tietää ettei joku jota et ole tavannut , ei olisi tehnyt parannusta?
Pekka parannus on kääntymistä pimeydestä valkeuteen, syntien tunnustamista.
Johannes kastaja juliti parannusta kuten myös Jeesus ja siitä seurasi että ihmiset tunnustivat syntinsä.
Minulle tuo merkitsee käytännössä sen tunnustamista että on elänyt Jumalan tahdon vastaisesti koska ei ole kuullut Jeesusta, on ollut paatunut sydän.
1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa
2 ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.
6 ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.(Matt.3)
Miten sitten voit tietää, ettemme Ismon kanssa olisi toimineet juuri niin?
Pekka siitä mitä puhutte (kirjoitatte).
Ari miten voit kääntyä pimeydestä valkeuteen jos et usko? Uskon täytyy tulla jostain ensin. Et ole ajatellut asiaa ihan loppuun.
Jos ihminen kääntyy pimeydestä valoon, niin se on juuri Jumalan teko, ilman Kristuksen Armon Sanaa Evankeluimia, ei kukaan käänny mihinkään, etkö tätä ymmärrä? Vaikka opetat muita?
Etkö voi antaa Jumalalle kunniaa, siitä, että on lahjoittanut sinulle uskon? Mistä sinä vielä pidät kiinni? Ei Jumala tarvitse yhtään sinun tekojasi, päinvastoin Hän haluaa Lahjoittaa sinulle Oman Tekonsa Kristuksessa.
Välillä saa sellaisen kuvan, että olet jäänyt kiinni omaan kääntymys kokemukseesi ja uskot, että kukaan muu ei ole saanut Jumalan Henkeä, eikä kokenut mitään?
Sallithan, että menen näin henkilökohtaisuuksiin, en tee sitä pahalla, vaan hyvää tahtoen pyrin lähestymään ja selvittämään miten löytäisimme yhteisymmärryksen.
Olen ymmälläni.
”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö” Joh.14:27
Ismo Malinen tietenkin kun ihminen kuulee evankeliumin on Jumalan oltava kutsumassa eihän ihminen itse voi mitään ottaa jollei Jumala anna.
Et muuten edelleenkään ole vastannut julistiko Jeesus lakia vai Jumalan valtakuntaa?