Varo huijareita.

On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.

  1. Pekka juuri tuota ”uskomaan mikä ei ole totta”, siis kun yks ”keksi” lapsikasteen armon eli kaikki on saatu kasteessa lahjana eiku vaan Raamattua lukemaan ja uskomaan. Siis kaikki mitä tarvitaan jo saatu oikeaan uskoon.

    Ei tarvita Jeesusta parantamaan paatunutta sydäntä.

    Matt. 13:15
    Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’

  2. Ismo Malinen kun Jeesus Sanoo:

    Luuk. 16:16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.

    niin mistä saat Jeesuksen käskemät asiat lain julistukseksi, valehteleeko Jeesus tuossa?

    Matt. 4:17
    Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.

    14 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
    15 ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.(Mark.1)

  3. Pidäthän Lutheriakin ilmeisesti aitona huijarina. Silti hän on ollut asiassa varmasti ihan tosissaan. laittoi henkensä jopa alttiiksi uskonsa tähden. Niin ei tietoisesti huijaava koskaan tee. Miksei sitten muut voisi tulla petetyksi. Voimme uskoa sellaista mikä ei ole totta ja opettaa siten muita. Joten joko sinä tai me Ismon kanssa ollaan tultu huijatuiksi. Kuinka ratkaisemme tämän kiistan?

  4. Pekka esitin Ismo Maliselle 13.47 kysymyksen, sitä tarkoitin.

    Toisella välittäjällä tarkoitan luterilaisia tunnustuskirjoja ja etenkin niin paljon esille nostettua Lutheria, siis Jeesuksen Sanat yksin riittää, ei voi olla muuta.
    Aivan sama jos rakastaisit vaimoasi jonkun toisen miehen puheen pohjalta haluamatta tuntea häntä henkilökohtaisesti.
    Jos joku väittää Jeesuksen puhuneen lakia niin se on täysin valhetta kun Jeesus itse Sanoo julistavansa Jumalan valtakuntaa.

  5. 09:39 Pekka julisti puhdasta Evankeliumia. Etkö Ari ymmärtänyt sitä?

    Näyttää siltä, että pidät omista mahdollisuuksiasi vielä kiinni. Miten tämän pystyy näkemään? Sydämmen kyllyydestä suu puhuu. Jokainen puhuu vain sitä, mitä on saanut. Jeesus sanoo:

    Olet useasti arvostellut, että me pidämme täällä Lutheria jonakin pelastajana, mutta me olemme kyllä puhuneet Jeesuksesta kaiken aikaa. Lutherkin puhui Jeesuksen Vanhurskaudesta kaiken aikaa. Olet ilmeisesti loukkaantunut Suomen evl. Kirkkoon ja se sinulle sallittakoon.
    Me emme ole täällä kuitenkaan Lutherin edustajina puhuneet, vaan Kristittyinä toiselle Kristityille, kuten tämän sivuston merkistys paljolti on ollut.

    Olemme nyt julistaneet Evankeliumia kilpaa toisillemme ja Lain ja Evankeliumin merkityksestä. Kun Paavali puhuu ”lihasta”, niin hän tarkoittaa sillä luonnollista ihmistä, sellaista, jollainen meistä jokainen on luonnostaan. Kun hän puhuu Hengestä, niin hän puhuu Armon alla elävästä ihmisestä, siis Kristitystä sanan varsinaisessa merkityksestä.

    Kun puhutaan Jumalan Voimasta, niin se ei ole stabiili, vaan toimivaa uskoa vaikuttava, joka tulee ihmiseen Sanasta, siis Kristuksen kautta. Näin asia siis menee Raamatussa kauttaaltaan. Jumala pukee ihmisen vanhurskauden vaatteisiin, koska ihmisen omat vaatteet eivät kelpaa.

    En voi kuin toivoa, että jokaiselle ihmiselle avautuu Taivas ja ihminen pääsee Jumala Lepoon, joka ei tarkoita toimettomuutta, vaan ihminen saa Elää Jumalan valmistamissa teoissa, Rakkaudessa ja Armossa, ilman pelkoa joka karkoittaa Rakkauden. Se joka puhuu omaansa, ei ole vielä päässyt Hänen Armoonsa, vaikka kuinka kiivailisi Jumalan puolesta. Lailla on kuoleman virka, sanoo Paavali.

    Paavali oli myös huolissaan niistä Filippiläisistä, joita hän oli yöt ja päivät opettanut, että kenen huostaan hän voisi heidät jättää, kun hän on pois, ja kuka olisi samanmielinen, sellainen joka ei ajattelisi omaansa, vaan sitä mikä on Kristuksen.

    ”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

    Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
    Vaan jos minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri-ja palvelustoimitusta, niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne;samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani!

    Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on.
    Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on. Filipp.2 :12-21

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.