Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. (Gal. 5:1)
Mitä on kristityn vapaus ja mitä se meille merkitsee?
Mitä eroa on syntiin lankeamisella ja synnin harjoittamisen välillä?
Millä perustelet, että vapautemme on (ei ole) täydellistä?
Miksi Jeesuksen ies on uskovalle mielekkäämpi kuin synnin ja lain orjuuden ies?
Minkä perusteella kristitty pelastuu tai joutuu kadotukseen?
Kaikki julkaistut blogini:
Ei kaikki, mikä tänä päivänä kulkee rakkauden ja vapauden nimellä, ole Jumalan tarkoittamaa vapautta ja rakkautta. Usein tänä päivänä vapauden ja rakkauden nimissä hoetut asiat eivät ole todellista vapautta ja rakkautta, vaan niiden vastakohta.
Vääränlaisen vapauden ja rakkauden nimissä on ihmiskunnan historian aikana aiheutettu valtavasti tuskaa ja murhetta. Usein ne ovat olleet vain verho karkeille synneille. Monet vallankumoukset alkaen Ranskan vallankumouksesta on tehty rakkauden ja vapauden nimissä. Veri on virrannut vapauden nimissä. Lukemattomia perheitä on hajonnut ja ihmissydämiä haavoitettu ja tuskaa aiheutettu vapauden ja rakkauden nimissä.
Älkäämme olko naiiveja tällaisten iskusanojen edessä, vaan tutkikaamme Jumalan sanasta sitä, mitkä voimat tällaisten ilmiöidenn taustalla vaikuttavat, ja ennen kaikkea, mikä on todellinen Jumalan tarkoittama vapaus ja rakkaus.
Jari, kiitos erinomaisesta kommentista. Näin on. Ymmärrämmekö rakkauden ja vapauden oikein?
On eri asia vapauttaa kuin ottaa vapauksia. On eri asia arvostaa kuin vaatia arvostusta. on eri asia rakastaa kuin koettaa olla rakastettava. Jumalan lahjat pilaantuvat, kun niitä yrittää tallettaa itselleen.
Kristillinen avioliitto on elinikäinen rakkausliitto, joka on tasa-arvoinen liitto.
Eksytyksiä ei välttämättä huomata silloin kun ne ilmenevät, jälkeenpäin kylläkin. Eksytyksissä ei koskaan lue lappua. ”Varokaa, tämä on eksytys”, vaan ne tulevat hyvin houkuttelevina vapauden, rakkauden ja tasa-arvon nimissä.
Meidän on helppo nyt ihmetellä sitä, kuinka suuret, hyvinkoulutetut älykkäät ihmiset ”kääntyivät” taistolaisuuteen muutamia vuosikymmeniä sitten. Mukana oli paljon uskovienkin kotien lapsia. Sen sijaan sokeita olemme oman aikamme eksytyksille, koska myöskin ne tulevat vapauden, rakkauden ja tasa-arvon nimissä.
Leimallista ajallemme on, että eksytykset tulevat aina vain voimakkaimpina ja runsaslukuisimpana. Jokainen, joka ei pidä Jumalan ilmoitettua tahtoa eli Jumalan omaa sanaa eli Raamattua ohjenuoranaan, eksyy aivan varmasti. Siksi: lukekaamme Jumalan sanaa, ottakaamme se vakavasti. Pysykäämme vain ja ainoastaan Jumalan sanassa.
Saatana on vaarallisin silloin, kun hän esiintyy valkeuden enkelinä. Tällöin emme huomaa helposti Saatanan juonia.
Juha. Juuri niin kuin sanot. Vastustajan toiminnalle on tyypillistä se, että hän käyttää usein hyviä, jopa kristillisiä käsitteitä, mutta antaa niille aivan toisen sisällön kuin Raamattu. On hienoa nähdä, että vielä on olemassa valvoviakin kristittyjä kuten blogisti hyvänä esimerkkinä.
Entäs, kun jälkeenpäin huomaa, että tämä ei ollutkaan eksytys vaan Jumalan kutsu? Eihän meitä krisittyjä ole kutsuttu eksytyksiä pelkäämään vaan käymään ripeästi työhön hyvän ja oikean puolesta.
Minua on harmittanut jotkut Raappanan sanomiset varsinkin kasteesta.
Toisaalta huomaan Raappanan katsovan uskoa myös elävän elämän näkökulmasta.
Siitä tarjoaa esimerkin tämä kommentti eksytyksistä.
Omavanhurskaus. Ei se ole mikään mörkö, joka voidaan nostaa kappelin oven ulkopuolelle, kun ruvetaan
saarnaamaan opin mukaisesti.
Omavanhurskaus vaikuttaa kaikkialla ja monessa eri muodossa. Kun pidän itseäni parempana kuin jotain toista, olen jo omavanhurskas, varsinkin kun uskon näin paremmin pelastuvani.
Kun keskustellaan lain asemasta, ei siinä ole oikea paikka puhua galatalaisten taipumisesta itsevanhuskauteen.
Ilman muuta ns. suruttomuus ilmentää myös itsevanhurskautta. Uskosta ja Kristus-yhteydestä ei ole tietoakaan, mutta silti omistetaan itselle niitä lupauksia, jotka kuuluvat katuvalle, ja tuudittaudutaan väärään rauhaan.
Me tapaamme viikottain ihmisiä, jotka eivät ole elämässään tarvinneet Jumalaa mihinkään. Eivät ole tehneet elämässään ainuttakaan syntiä, ja suhde uskontoon on kielteinen. Mistään ei myöskään tarvitse Jumalaa kiittää, kun ”kuule itse mä olen tämän kaiken hankkinut”.
Miten nyt tällaisessa tilanteessa ruveta puhumaan kristityn vapaudesta ja Galatalaiskirjeen neuvoista vapauteen? Korkeintaan voi sanoa, että Kristus on sinutkin vapauttanut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Kun sen sanoo, tulee vastaukseksi: ”kato en mä usko tuollaiseen…”.
Mennä nyt sitten sanomaan, ”ole vapaa, jatka vaan….!”.
Galatalaiset olivat oman aikansa tiukkapipoja. Eivät he mitään uskosta luopuneita olleet!
He olivat vakavissaan lähteneet seuraamaan Jeesusta, koettivat olla mahdollisimman ”hyviä ja oikeita” kristittyjä, mutta s o r t u i v a t sitten uskomaan valhesaarnaajia.
Tämä on luonnollinen taipumus ihmisessä, lähestyä Jumalaa lahja kädessä.
Niin paradoksaalista kuin se onkin, pieni omanvanhurskauden oravanpyörä on ihmiselle
hyvä koulu uskon tiellä lähemmäs Kristusta. Lutherin elämä todistaa tämän.
En sano se on MUST ! Kuitenkin itsevanhurskauden vaatimusten oravanpyörästä päässyt
tietää mitä Kristuksen läheisyys on.
Martti Pentti ei taida uskoa, että Jumalan Raamatussa ilmoitettu tahto on tarkoitettu aivan vakavasti otettavaksi? Se, mikä on vastoin Jumalan sanaa, on aina varmasti myös eksytystä. Meitä ei ole kutsuttu eksytyksiä pelkäämään, vaan karttamaan niitä. Myöskään eksytyksen puolesta toimiminen ei ole hyvän ja oikean puolesta, vaan pahan ja väärän puolesta, työhön käymistä. Me emme löydä hyvää ja oikeaa Jumalan sanan ulkopuolelta. Kaikki sellaiset yritykset ovat aina johtaneet, ja tulevat johtamaan, eksytyksiin, suruun ja murheeseen.
”– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” Tämän Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon otan vakavasti.
Se ei tosiaan vielä riitä, että ottaa tosiaan ainoastaan tuon profetian. Tuollainen valikoiva lukeminen ja tosissaanottaminen johtaa automaattisesti harhaan. Jos ei ota koko Raamattua todesta ja valmis sen mukaan myös ojentautumaan, myöskään yksittäiset kohdat eivät aukene. Raamatun muu ilmoitus antaa myös tuolle profetialle sisällön, johon eivät kuulu sellaiset tämän maailman ”vapaudet”, jotka eivät ole Jumalasta lähtöisin.
Ihminen ei voi asettua Raamatun yläpuolelle ja määritellä, mitä siitä ottaa vai ottaako mitään, vaan Raamattu on se, joka tutkii ja määrittää ihmistä.
Jari, näin on. Koko Pyhä Raamattu on Jumalan sanaa ja täyttä totta. Luotatko luomiskertomukseen vai uskotko alkuräjähdykseen ja evoluutiohömppään?
En ole kuitenkaan huonossa seurassa. Joku muukin otti tämän tosissaan. Hän luki tuon ääneen ja jatkoi: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Tämä joku muu ei harrastanut valikoivaa Raamatun lukemista, vaan tähdensi, että Jumalan sana on kokonansa totuus ja se ei raukene tyhjiin. Kannattaa olla aika varovainen kun yrittää käyttää Kirjoitusten Täyttäjää omien kirjoituksista poikkeamistensa takuuumiehenä. Sellaisesta ei seuraa mitään hyvää.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista. Ihan jokainen ei Jeesuksen esiintymisestä pitänyt. Tästä alkoi julistustyö, jonka välietappi oli Golgata.
Tasa-arvo, on huono sana ja sen edessä on tutkittava Totuutta.
Tuo Gal. 5 on hyvä kohta kuten Jorma totesi.
Ihmiset ovat tasavertaiset syntyessään tähän luotuun todellisuuteen, mutta erivertaiset subjektiivisessa muodossa. Jokainen ihminen on yksilönä Jumalan edessä saman arvoinen, mutta yksilöinä erivertaiset toisiinsa nähden. Tämän kieltäminen on typeryyttä.
Tämän kaiken ymmärtääkseen tulee nähdä miten Jumala asian ilmaisee.
Toiselle Hän antaa ja toiselta ottaa pois.
Jos nyt humanismiin vedoten yritämme väkivalloin asettaa kaikki ihmiset saman vertaiseksi, niin miksi Jumala on Luonut erilaisuuden? Miksi on miehiä ja naisia, iso ja pieniä? Tyhmiä ja viisaita? Jumalattomia ja Jumalaa pelkääviä?
Onhan meille annettu kaikki muukin ylhäältä ja sen me otamme kyllä vastaan, elämän ja kuoleman. Emmehän voineet sitä valita?
Samaa ilmaa me hengitämme, saman taivaan alla elämme, mutta jos Jumala on asettanut naisen synnyttämään lapsia, niin minkä mies sille voi, vaikka me miehet kuinka haluaisimme synnyttää lapsia, niin ei käy, emme voi saavuttaa tasavertaisuutta naisten kanssa. Samoin on naisen laita mieheen nähden.
Huomaamme siis, että emme ole tasavertaiset. Monessa muussa asiassa on sama laki. Jos lapsi voisi olla aikuisen kanssa tasavertainen niin voisi hankkia oman leipänsä itse, mutta nyt syö vanhempiensa laskuun, kunnes tulee aikuiseksi ja saa oman perheensä. Kaikessa on Jumala luoma järjestys voimassa ja olemme typeriä, jos emme sitä myönnä.
Mitä rakkauteen tulee, niin ihmiset eivät helposti ymmärrä mitä rakkaus on.
Se ei ensinnäkään ajattele omaansa. Tuossa on jo tarpeeksi sanottu, että ymmärrämme, että ihmiset puhuvat rakkaudesta, kuin se olisi jotain mitä saadaan, vaikka päin vastoin, se on antamista. Tätä on hyvä miettiä, kun puhutaan tasa-arvosta ja rakkaudesta.
Jumala on asettanut toiset ihmiset toisiinsa nähden eriarvoisempaan asemaan kuin toiset, mutta Jumala antaa sataa sateensa kaikille, kysymättä keneltäkään lupaa. Mikä on ihminen, joka sanoo, miksi minusta tällaisen teit? Onko ihminen Jumalan vertainen?
Onhan ihmisen syntymäkin meille pitkälti salaisuus ja saatettu kuitenkin voimaan Elämän lain mukaan, kun mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi. Tarkoitan tällä, miten ihmiset saavat alkunsa ensimmäisestä katseesta, tarkoitan, kuinka Jumala vetää yhteen miehen ja naisen saadakseen itselleen jälkeläisen? Ymmärsit oikein, Jumala tekee itselleen jälkeläisiä!
Me kuvittelemme tekevämme lapsia, mutta kuinka on jos Jumala sulkee kohdun? Silloin etsimme vikaa ihmisestä, mutta kun aikaa kuluu, niin tulemme huomaamaan, että asian päättää Jumala.
Tämän edessä on meidän nöyrtyminen, kuten monen muunkin asian edessä. Yksi niistä on, että Jumala ei ole tasa-arvoinen antaja, vaan antaa oman tahtonsa mukaan. Tasa-arvo on ihmisten keksimää humanismia, järkeisoppia, joka on sotkenut jo monet selvät asiat.
Jumala kuitenkin rakastaa ihmistä, ehdoitta, sillä on Lähettänyt Poikansa ihmistä pelastamaan, mutta se ei ole mitään kivaa, koska kasvattaa lapsiaan ymmärtämään Totuuden. Nöyrtykäämme Jumalan Sanan alle, Sanotaan kirkossa joka Sunnuntai.
Milloin parisuhteessa olevat ovat tasa-arvoisia keskenään?
Olemme eri tilanteissa eriarvoisia. Vanhemmat ja esimiehet voivat käyttää valtaa lapsiinsa tai alaisiinsa. Tämä ei tarkoita, että eriarvoisuus ulottuisi lainkaan tuota pidemmälle. En voi pitää naapurin isää arvokkaampana kuin hänen lapsiaan. Everstiluutnantti ei ole minun kannaltani alokasta kummempi, kun en ole armeijan leivissä.
Minä ymmärrän vakavasti ottamisen niin, että otetaan vakavasti muutakin kuin profetia Kristuksesta.
Tuntuu hiukan valikoivalta
Jos Galatalaiskirjettä asettaa ihan oman aikansa yhteyteen, siinä kristinusko määritteli eroaan juutalaisuudesta. Yhteisöjen ”liitontunnusten” piti olla selkeitä (ympärileikkaus…) . Paavali veti ilmoituksen linjan Aabrahamista eikä Mooseksesta, eikä halunnut paluuta taaksepäin. Lutherille Galatalaiskirje oli tärkein Paavalin kirje Roomalaiskirjeen rinnalla, ja Lutherin ajassa rajaa vedettiin roomalaiskatoliseen kirkkooon, koska nähtiin, että siinä oli etenkin tuonaikainen filosofia skolastiikka sekoittunut kirkon oppiin.
Tällaiseen yhteisön merkkien ja tulkinnan oikeaan vapauteen siis myös pyrittiin.
Kristuksen kirkko vastustaa luopiokirkkoa.
Vastustaa vai suree?
Ehkä molempia.
Juha. Otan Raamatun sellaisena kuin se on kirjoitettu. Uskon siis myös luomiskertomukseen.
Jari, kiitos hyvistä kommenteista. Sopiiko sinun uskoon myös alkuräjähdys ja evoluutiohömppä vai ovatko nämä tieteen saavutukset sinun mielestä hölynpölyä?
Minun on vaikea uskoa, miten räjähdyksestä voisi syntyä elämää. Yleensä räjähdyksestä seuraa tuhoa, ei elämää.
Minäkin uskon luomiskertomukseen. Siihenkin uskon, että räjähdyksen seurauksena voi syntyä materiaa ja materiasta elämää, kuten luomiskertomus vahvistaa.
Jari, kiitos hyvästä vastauksesta. Tieteen hömppäteoriat: alkuräjähdys – evoluutioteoria ovat kaukana totuudesta. Nämä teoriat eivät sovi luomiskertomukseen. Joko uskomme Isään Jumalaan, joka on luonut maailmankaikkeuden tai sitten uskomme alkuräjähdys-evoluutiohömppään. Hienoa, ettet ole kääntänyt Jumalalle selkää.
VT:n ensilehdillä Jumala asetti avioliiton, joka on miehen ja naisen elinikäinen liitto. On totta, että myöhemmissä vaiheissa Jumala salli myös moniavioisuuden, mutta Jumalan alkuperäinen suunnitelma se ei ollut. Niissä kohdissa VT:ia, joissa puhutaan moniavioisuudesta, huomataan yleensä, että se tuotti paljon surua, murhetta ja sekaannusta. Usein moniavioisuudesta aiheutui paljon riitaa, ja monta kertaa vaimot saivat Israelin ja Juudan kuninkaita lankeamaan pois pakanajumalien palvontaan.
UT:ssa Jeesus vahvistaa avioliiton alkuperäisen tarkoituksen ja sisällön: ”Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niistä kahdesta tulee yksi liha” (Matt. 19:5). Jeesus, joka on Jumala, ei esitä, että olisi olemassa muita hyväksyttäviä seksuaalisuuden harjoittamisen muotoja, tai että avioliitto olisi jotain muuta kuin miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto. Tämän vahvistaa edellä olevan lisäksi lukuiset muut UT:n kohdat. UT ei jätä asiaa vähänkään epäselväksi.
Kristillinen avioliitto on hyvin selkeästi, jopa kategorisesti määritelty Raamatussa. Se on määritelty paljon selkeämmin kuin monet muut Raamatun keskeiset totuudet, kuin vaikkapa kaste tai ehtoollinen, jotka kyllä nekin on hyvin kattavasti UT:ssa määritelty.
Paljonpuhuva tuo Martti Pentin toteamus kristillisen avioliiton määritelmän jyrkkyydestä. Se, mikä jollekin on jyrkkää, on toiselle silkkaa Jumalan armoa, rakkautta ja huolenpitoa. Raamattu ei ole avioliittoasiassa sekava eikä siitä kannata sellaista tehdä.
Jari, kiitos hyvistä kommenteista. Meillä on sama Raamatun mukainen käsitys kristillisestä avioliitosta.
Hiukan kornia tuo tapa omia itselleen Jeesuksen itsestään lukema profetia synagogas
Olisi todella kornia, jos ymmärtäisin Jeesusta koskevat sanat yksin itseäni koskeviksi. En ajattelekaan uskoa yksilökeskeisesti vaan yhteisöllisesti. Seurakuntana olemme Kristuksen ruumis täällä maailmassa ja voimme ymmärtää Häntä koskevat sanat myös meitä seurakuntana tarkoittaviksi. Olemme täällä ilmoittaaksemme köyhille hyvän sanoman, julistaaksemme vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästääksemme sorretut vapauteen ja julistaaksemme Herran riemuvuotta.
Mitä vapautusta ja näkönsä saamista siitä syntyy kun kielletään esim. Paavalin opetukset kristityille, kun ovatten poissa muodista.???
Jospa silmät avautuvatkin huomaamaan, että Paavalin ohjeet on tulkittu väärin ja vapaudutaan siitä johtuneista turhista siteistä. Joku voi kuulla tämän ilosanomana päästessään sorron alta
2000 vuotta on tulkittu väärin Paavalia, ja nyt pakanallisesta ajastamme nousevat trendimielipiteet kertovat kuinka Paavalia on tulkittava ja ne vapauttavat meidät ”turhista siteistä” ja ”päästävät sorron alta!” Juuri tähän valvomattomuus ja valikoiva lukeminen johtaa, se, ettei välitetä ottaa Jumalan sanaa todesta. Surullista, mutta samalla myös kertoo siitä, kuinka vaikea ja eksyttävä aikamme on.
Paavalia ja muita Uuden testamentin kirjoittajia on parin tuhannen vuoden ajan tulkittu hyvin monella tavalla. Joskus on käynnistetty suoranaisia julmuuksiakin vääristyneiden näkemysten vuoksi. Kirkkohistoria ei ole kaikilta osiltaan mitään kaunista luettavaa.
Raamatun tulkinta ei ole koskaan mielivaltaista. Tulkinnalle löytyvät tietyt säännöt ja reunaehdot. Tulkinnan periaatteiden on noustava Raamatusta, sen kokonaissanomasta itsestään, ei modernin yhteiskunnan aatevirtauksista. Lisäksi Pyhä Henki johdattaa Raamatun vilpitöntä lukijaa koko totuuteen.
Vilpittömien kristittyjen tulkinta on ollut Paavalin keskeisissä opetuksissa hyvin samansuuntaista.
Ne, joiden tulkinta on poikennut valtavirrasta ja vakiintuneesta tulkinnasta esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä, eivät ole nojautuneet tulkinnassaan Raamattuun, jonka suhtautuminen seksuaalisuuteen on Paavalin opetuksissa ja kaikkialla muuallakin UT:ssa täysin sama: Seksuaalisuus on suuri Jumalan lahja. Kuten kaikissa Jumalan lahjoissa, Jumala on antanut myös seksuaalisuuden toteuttamiselle selvät rajat: seksuaalisuuden toteuttamisen paikka on vain ja ainoastaan miehen ja naisen elinikäisessä, uskollisuuteen ja rakkauteen perustuvassa avioliitossa. Kaikki sen ulkopuolisen seksuaalisuuden toteuttamistavat UT hyvin selkeästi tuomitsee haureutena ja huoruutena eli siis syntinä, eikä suinkaan ohjaa sellaiseen käyttäytymiseen ”vapautumisena sorron siteistä.” Päinvastoin synnin harjoittaminen, muodossa tai toisessa, on sorron siteissä olemista. Sorron siteistä vapautumista ja todellista vapautta ei löydy Jumalan tahdon vastaisesta elämästä.
”Jumala on antanut myös seksuaalisuuden toteuttamiselle selvät rajat: seksuaalisuuden toteuttamisen paikka on vain ja ainoastaan miehen ja naisen elinikäisessä, uskollisuuteen ja rakkauteen perustuvassa avioliitossa.” Kannattaa muistaa, että 2. Mooseksen kirjassa on tällainenkin ohje: ”Jos miehen kaksi vaimoa, joista toinen on hänelle rakkaampi kuin toinen, synnyttävät kumpikin pojan ja jos esikoispoika on sen vaimon synnyttämä, jota mies rakastaa vähemmän, hän ei perinnönjaosta määrätessään saa suosia lempivaimonsa poikaa ensin syntyneen kustannuksella. Hänen on tunnustettava ensin syntynyt poika esikoisekseen ja annettava hänelle kaksinkertainen osuus omaisuudestaan, sillä poika on hänen miehuutensa ensimmäinen hedelmä ja esikoisoikeus kuuluu hänelle.” Raamatun seksuaalietiikka ei ole niin selkeää ja jyrkkää kuin kenties haluaisimme kuvitella.
Vastaukseni Martti Pentille sattui väärään paikkaan. Se on tuolla ylempänä, vaikka sen pitäisi olla alempana.
Tässä taas muutamia näkemyksiä syvällisiin kysymyksiisi, Juha:
1)Kristityn vapaus on vapautta synnin orjuudesta ja ihmisten orjuudesta.
2)Pari esimerkkiä: Pikaistuksissa tehty tappo on lankeemus, palkkamurhaajan ammatti synnin harjoittamista. Pikkujouluillan muhina on lankeemus, pitkäaikainen sivusuhde synnin harjoittamista.
3) Minua viisaammat ovat väitelleet tahdon vapaudesta. Ihmisestä itsestään tuntuu mahdolliselta valita vaihtoehtojen välillä, mutta avoimeksi jäävä kysymys on, onko tuo tunne totta.
4)Jeesuksen iestä kantaen vaelletaan vaikkapa kompastellenkin kohti taivasta, lain orjuus johtaa epätoivoon jo tässä elämässä.
5) Toivon että olen käsittänyt oikein Jeesuksen lupauksen siitä, että joka usko evankeliumin ja on kastettu, pelastuu.
Yrjö, kiitos erinomaisista vastauksista kysymyksiini.
On autuaallista olla vapaa!
Minkä perusteella kristitty pelastuu tai joutuu kadotukseen?
Kristitty on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kristityllä on pelastava usko Jeesukseen Kristukseen. Ilman pelastavaa uskoa, joutuu kadotukseen.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18)
Jeesus Sanoo:
Joh.8:
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.
….
36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Siis Jeesus tekee uskovan vapaaksi.
Mitä on luonnollisen ihmisen Jumalan palvelus, siitä on esimerkkinä israelilaiset jotka Jumala vapautti egyptin orjuudesta, olivatko he kykeneviä palvelemaan Jumalaa vaikka MIKÄÄN ulkopuolinen ei heitä enää voinut pakottaa??
EI, vaan he luonnollisina ihmisinä hairahtuivat heti pois eivätkä uskoneet Jumalaa ja Jumalan voimaa johdattaa heitä luvattuun maahan, tätä on luonnollisen ihmisen epäonnistunut yritys palvella Jumalaa, ei rauhaa vaan ainaista taistelua, levottomuutta, riitaa, sotia, pelkoa, vihaa, katkeruutta rakkaudettomuutta, armottomuutta jne….
Nyt kun Jeesus kutsuu työn ja kuormien UUVUTTAMIA Hän LUPAA antaa LEVON, siis rauhan omista töistä palvella Jumalaa,
ei enää rauhattomuutta, pelkoa, masentuneisuutta, rakkaudettomuutta, armottomuutta, taistelua vaan todellinen rauha ja rakkaus JOKAISTA lähimmäistä kohtaan tekivätpä he tai sanoivatpa he mitä tahansa, armollisuus ja rakkaus hallitsee uskovaa että Jumalan rauha varjelee hänen sydämensä, tätä on elää levossa Jeesuksen vapauttamana ja parantamana