Mitä on vapaa tahto? Jos Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, niin miksi Hän itse Jeesuksen suulla opetti ihmisiä rukoilemaan oman tahtonsa toteutumista – ”Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa?” Pitäisikö ihmisen siis myös omaa vapaata tahtoaan vastoin tahtoa, että Jumalan tahto toteutuisi?
Oliko Luciferin tahto vapaa? Kyllä Jumala kaikkiviisaudessaan tiesi jo Luciferin luodessaan, että tämä enkeli tulee lankeamaan. Eikö lankeemuksen estäminen ollut täysin kaikkivoivan, hyvän Jumalan vallassa? Ellei ollut, niin ei Jumala ole kaikkivoipa, eikä hänenkään tahtonsa ole vapaa.
Kuinka vapaa oli Aatamin ja Eevan tahto? Kaipa Jumala ilman muuta tiesi kieltäessään heitä syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta, että he tulevat lankeamaan. Miksi Jumala johdatti heidät kiusaukseen? Miksi ihmeessä se kielletty puu piti ylipäätään luoda sinne paratiisiin, jos sen hedelmiä ei kerran saanut syödä?
Oliko Juudas Iskariotilla vapaa tahto välttää Jeesuksen luovuttajan osa? Eivätkö Luciferin, Aatamin, Eevan ja Juudaksen kohtalot olleet muka kaikkivoivan ja -tietävän Jumalan toimesta ennalta suunnitellut ja määrätyt?
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa: ”Viettelysten täytyy tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee.” Nuo sanat panevat pohtimaan, kuinka vapaa on tämän viettelevän ihmisen tahto.
Luin jostain, että kirkkoisä Hieronymos pohti aikanaan ihmisen pelastumisen ja vapaan tahdon ongelmia suurinpiirtein seuuraavaan tapaan: ”Koska kukaan ei pelastu ilman omaa tahtoaan (koska kaikilla on vapaa tahto), Jumala tahtoo meidän tahtovan hyvää, jotta kun tahdomme Hän tahtoo meissä ja itse täyttää oman suunnitelmansa.” Tämänkö nyt sitten pitäisi vakuuttaa ihminen tahdon vapaudesta? Ärsyttävää ja umpikieroa saivartelua minusta.
Kristinusko on Jumalan kaikkivaltiuden, kärsimyksen ongelman, armon ja ihmisen vapaan tahdon ihmeellinen sekamelska. Teologit selittävät asiaa jotenkin seuraavaan tyyliin:
”Luovuttaessaan ihmiselle tahdon vapauden, Jumala menetti osan kaikkivoipuuttaan. Täytyyhän Jumalankin pysyä luomissaan säännöissä, eikä Hän esimerkiksi pysty antamaan ihmiselle vapaata tahtoa ja samalla olla antamatta sitä. Ei Jumalakaan pysty kaikkitietävyydessään loogisiin, itse säätämiensä luonnonlakien vastaisiin mahdottomuuksiin. Ei pimeyttä voi olla ilman valoa, eikä iloa ilman surua. Vapaa tahto antaa ihmiselle pahanteon ja kärsimyksen aiheuttamisen mahdollisuuden. Jumalan tahto ei toteutuisi maailmassa, joka olisi suunniteltu pysyväksi paratiisiksi tai jossa Jumala koko ajan korjaisi ihmisen virheitä.”
Eivät edellisen kaltaiset selitykset ainakaan minua tyydytä eivätkä vakuuta vähimmässäkään määrin mistään. Ei Raamatun Jumala ole pysynyt itse luomissaan säännöissä. Ainakin Jeesuksen syntymä, ihmeteot ja ylösnousemus ovat luonnonlakien vastaisia tapahtumia. Jos uskoo niihin, on uskottava myös, että Jumala pystyy jatkuvastikin rikkomaan omia sääntöjään kaikkitietävänä ja -voivana olentona.
Miksi Jumala sallii vääryydet? Miksi Saatana on saanut Häneltä niin paljon valtaa? Jumalan avuttomuus pahan edessä on masentavaa ja estää osaltaan ainakin minua uskomasta Hänen olemassaoloonsa ja hänen pohjattomaan rakkauteensa luotujaan kohtaan.
Ainoa uskonnollinen selitys syyttömiin ihmisiin kohdistuville maailman vääryyksille on se, että kaikki kurjuudet korvataan moninkertaisina kuoleman jälkeen taivaan iloissa. Minun puolestani tähän saa ihan vapaasti uskoa, jos kykenee. Minulta se jää kyllä tekemättä.
Kimmo!
Kirjoituksesi sivuaa Jumalan kaikkivaltiutta tai sen rajoittuneisuutta. Se palautti mieleeni keskikouluaikaisen kompakysymyksen. Minulle esitettiin pähkinä: Jos Jumala on kaikkivaltias, voiko hän luoda niin ison kiven, että hän ei jaksa sitä nostaa.
Paha tilanne. Jos vastaan ”Ei voi” niin kiellän saman tien Jumalan kaikkivaltiuden. Jos taas vastaan ”Kyllä voi” niin jatko kuuluu: Sen jälkeen hän ei enää voi olla kaikkivaltias. Olin hiljaa.
Nyt ajattelen, että Jumala voi olla samaan aikaan kumpaakin. Jeesuksessa hän rajoitti itsensä ihmisen rajoihin ja ylösnousemuksessa hän palasi siihen. Saman hän voi kaiketi siis tehdä muissakin suhteissa.
Järjelliset fyysikotkin olettavat, että on olemassa alkeishiukkasia, jotka ovat yhtä aikaa kaikkialla ja ei missään
Jouni
Jos siihen Jumalan kaikkivaltiuteen takerrutaan, pitäisi hänen pystyä luomaan myös itseään äykkäämpi olento jos kerran on kaikkivoipa. Pystyykö hän siihen?
Tässä oli kuitenkin kysymys ihmisen vapaasta tahdosta. Onko sitä, vai onko se joka tapauksessa sidottu Jumalan tahtoon ja predestinaatioon?
Kun logiikka uhrataan ja tehdään älyllinen itsemurha voi mikä hyvänsä olla mitä tahansa.
Taas kovaa tavaraa Kimmolta. Vapaan tahdon ongelma tulee esiin todellisuudessa, ei teoriassa.
Kysyn mitä on sellainen vapaa tahto joka ei voi tehdä mitä tahtoo?
Voin kyllä valita, vapaasti käänynkö risteyksestä oikealle vai vasemmalle, mutta kun eteeni asetetaan aikomukseni toimia jonkun toisen haluamalla tavalla, niin olen pulassa. Voin sanoa täyttäväni tuon toisen tahdon täydellisesti, mutta joudun hyvin nopeasti ristiriitaan oman haluni ja toisen halujen täyttämisen kanssa.
Kyse Jumalan lain täyttämisestä johtaa välttämättömyydensuomasta pakosta tilanteeseen, että en tee sitä mitä tahdon (jos tahtoni on noudattaa Jumalan lakia) Mieleni on siis täyttää Jumalan tahtoa täydellisesti, mutta todellisuudessa täytän oman himoni ja haluni.
Jos taas anna itselleni kaiken vallan, niin sallin kaiken laittomuuden myös muille. Tämä osoittaa syntisen luontonsa todeksi. Jos laki otetaan pois, ihmisestä tulee pian elukka, joka ajattelee vain itseään ennen muita. Lain täytyy siis osoittaa minulle mikä on hyvää ja mikä on väärää, ilman lakia voin tappaa surutta kanssa ihmisen, eikä mitään tuomiota voi lausua, koska ei ole lakia. Laki on siis luettu kaikille ihmisille alusta asti. Ihminen tietää hyvän ja pahan, mutta ei saata hallita itseään, koska ajattelee omaansa ennen muita. Jumalaakin ihminen palvoo saadakseen itselleen etua, tämän näkee, jos uskaltaa olla itselleen rehellinen.
Jos ihminen on siis vapaa tahtonsa puolesta, niin voimansa puolesta hän on kuitenkin sidottu. Mitä siis on tuo niin kovasti puolustettu vapaa tahto?
Luther esitti kuuluisassa teoksessa ”Sidottu ratkaisuvalta”, että ihminen on syntiin nähden vapaa, mutta pelkästään hyvän ja oikean tekemiseen ihminen ei pysty, koska on sidottu syntiin.
Tämä ajatus oli muuten lopulta se, mikä sai Lutherin tekemään päätöksen, että Jumala YKSIN vaikuttaa ihmisessä uskon ja kaiken hyvän, sillä ihminen osaa luonnostaan vain vastustaa Jumalan tahtoa.
Itse olen tuosta samaa mieltä ja tämän olen myös itseni kohdallani todennut olevan näin. Jäljelle jää vain Jumalan Armo Kristuksessa.
Minä olen synnin tähden kuollut, mutta Elävä Kristuksessa.
Ismo: ”Jumalaakin ihminen palvoo saadakseen itselleen etua, tämän näkee, jos uskaltaa olla itselleen rehellinen.”
Niinpä. Mitäpä muutakaan sen taivaspaikan himoitseminen olisi, kuin oman edun tavoittelua?
Niinpä tuo oman edun tavoittelu siis vahvistaa todeksi synnin, joka minussa vaikuttaa. En tietäisi synnistä mitään, jollei laki sanoisi: ”Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi”
Kristuksessa ei kuitenkaan ole ansiota, on vain Armo, koska olen kuollut ja oma tahtoni on menetetty, koska sillä ei ole voimaa, joka lain kautta on tullut tietooni. Päin vastoin laki syyttää minua, etten ole kelvollinen Jumalalle. Tiedän hyvän, mutta en tee sitä hyvää mitä tahdon, vaan sitä mitä en tahdo. Onko siis hyvän tietäminen tehnyt minusta heikon, kun en voi sen kautta saavuttaa täydellistä lakia ja toteuttaa ehdotonta rakkautta joka on lain päämäärä. Ei, vaan näen itsessäni sen vääryyden, jonka Jumala on ilmoittanut tulleen maailmaan perintönä synnin kautta. Tunnustan Jumalle olevani juuri sellainen, kuin Hän sanoo minun olevan. Minussa ei asu mitään hyvää.
Mutta Kiitos Jumalle joka vanhurskauttaa, tämmöisen jumalattoman Poikansa kautta, joka on tullut minulle täydellisyyden siteeksi, ei omien tekojeni kautta, vaan Jumalan tekojen kautta, sillä Hän on se joka vaikuttaa minussa kaiken hyvän ja lopulta myös iankaikkisen elämän Hänen Pojassaan. (1.Kor.12)
Jumala vaikuttaa siis kaiken kaikessa, ja jos minulle tapahtuu Jumalan tahto, kuten rukoilemme ”Isä meidän” anomuksessa, ja minulle käy kuten Jumala tahtoo, ja näin olen saanut Levon omista töistäni ja päässyt Armonsa huomaan. Jumalalla on ihmistä kohtaan hyvä tahto.
En ole onnettomuuksista ja tämän maailman suruista ja kivuista osaton, vaan minua vaivataan kaiken aikaa, enkä saa hetken rauhaa, mutta kuitenkin on sieluni levollinen ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi asuu minussa Jeesuksen Kristuksen uskon kautta, jonka Jumala on lahjoittanut maailmaan ja myös minulle Sanansa kautta. Kiitos Hänen Armonsa runsaudesta.
Oliko Juudas Iskariotilla vapaa tahto välttää Jeesuksen luovuttajan osa?
Piispa Olavi Rimpiläinen sanoi kerran saarnassaan, että Juudas Iskariotin kohdalla ei ollut kyse ennaltamääräämisestä ja yhden ihmisen uhraamisesta. Juudas itse valitsi niin kuin valitsi ja teki niin kuin teki ja jälkeenpäin voitiin huomata, että VT:n profetia täyttyi Juudaksessa.
Merja: ”Piispa Olavi Rimpiläinen sanoi kerran saarnassaan, että Juudas Iskariotin kohdalla ei ollut kyse ennaltamääräämisestä ja yhden ihmisen uhraamisesta.”
Ja mistäköhän joku Rimpiläinen Suomesta sen tietää?
Eihän Juudaksella ollut mitään mahdollisuutta olla kavaltamatta Jeesusta. Jeesus oli kertonut jo etukäteen, että joku opetuslapsista Hänet kavaltaa. Jeesus myös ilmeisen hyvin tiesi, että se olisi Juudas.
Miksi Jumala valitsi tehtävään juuri Juudaksen?
Minun mielestäni Juudas joutui kokemaan suurta vääryyttä. Hänelle oli ennalta määrätty Jumalan toimesta kertomuksen pahiksen osa, eikä hänelle annettu mitään mahdollisuutta kieltäytyä siitä. Hän katui nopeasti tekoaan, palautti kavalluksestaan saamansa palkkion, ajautui suureen ahdistukseen ja yritti lopulta sovittaa tekonsa tappamalla itsensä.
Juudaksen traaginen hahmo joutui ainakin minun mielestäni kokemaan kohtuutonta epäoikeudenmukaisuutta. Olen sitä mieltä, että Juudas Iskariot ansaitsee ilman muuta taivasosan, jos sellaisia jossain joskus jaetaan, vaikka Dante sijoittaakin hänet helvetin alimpaan osaan Jumalaisessa näytelmässään.
Niin. Kannattaa muistaa myös Pietari, Keefas, apostoleista ensimmäinen, joka kavalsi Herransa aina kun muisti ja tuli tilaisuus. Todellinen kallio – petollinen, pelokas, impulsiivinen ja neuroottinen.
Juudas teki vain mitä pomo määräsi. Hänellä ja Jeesuksella oli diili, he toteuttivat etukäten sovittua käsikirjoitusta. J..us ja Ju..s = J waw S
Miten tuo diili ilmenee Raamatussa?
Tässä keskustelussa on tuotu esiin kaksi tunnettua erehtyjää Raamatun sivuilta, Juudas Iskariot ja Simon Pietari. Tämä kaksikko tuo mukaan paljon informaatiota meidän syntisyytemme ilmenemiseen ja sen seuraamuksiin.
Pietari itki katkerasti Herransa kiellettyään. Hänen katumuksensa oli aitoa, koska ylösnoussut Kristus antoi hänelle tehtävän: ”Ruoki minun lampaitani.”(Jh21:17) Ja Pietarilla oli paljon tekemistä alkuseurakunnan yhtenä kantavana voimana. Saipa hän kirjoittaa muistiin Jumalan henkeyttämää tekstiä kirjeidensä verran.
Juudas Iskariot oli kaikesta päätellen ihan kunnollinen Jeesuksen seuraaja aluksi. Ei häntä muuten olisi apostoliksi nimitetty. Ura kulki kuitenkin samoja uomia kuin Saatanalla aikanaan: kunnollinen Jehovan palvelija tekee itse itsestään vastustajan. Iskariotilla kehitys kulki varkaasta täysin syyttömän ihmisen kavaltamiseen ja kaikkien aikojen suurimpaan oikeusmurhaan. Vapaata tahtoa siis voi käyttää jopa noinkin onnettomalla tavalla.
Juudas Iskariot ei katunut tekojaan. Siksi Jeesus liitti häneen kolkon tosiasian: ”se, jonka täytyi joutua kadotukseen”(Joh17:12).
Raamattu ennusti etukäteen, että Jeesus kavallettaisiin. (Ps41:9;Joh13:18) Sitä vastoin henkilöä ei etukäteen määrätty. Mutta, entäs kun Raamatussa lukee, että ”Jeesus tiesi näet alusta alkaen, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi”?(Joh6:64)
Tulee mieleen aiempi keskustelu, jossa siteerattiin Saatanasta ilmausta ”Saatana on ollut murhaaja alusta asti”.(joh8;44). Sekä Iskariotin että hänen jumalansa ”alku” oli heidän uransa ensimmäinen harha-askel. Saatanan alku Edenissä, Iskariotin ensimmäisissä näpistyksissä yhteisestä kassasta (tai jossakin muussa vilungissa, jota ei erikseen Raamatussa manita).
Kun Jeesus siis tiesi ”alusta alkaen” Iskariotin olevan Raamatussa mainittu kavaltaja, se ei suinkaan tarkoittanut Juudas iskariotin palveluksen moitteetonta alkuvaihetta.
Rauli: ”Ura kulki kuitenkin samoja uomia kuin Saatanalla aikanaan: kunnollinen Jehovan palvelija tekee itse itsestään vastustajan. Iskariotilla kehitys kulki varkaasta täysin syyttömän ihmisen kavaltamiseen ja kaikkien aikojen suurimpaan oikeusmurhaan. ”
Pakkohan Juudaksen oli hoitaa oma osuutensa hommasta, joka oli hänelle ennalta määrätty, osana Jumalan laatimaa suunnitelmaa Jeesuksen ristinkuolemasta. Koko hommahan olisi mennyt puihin ilman Juudaksen osuutta ja maailma jäänyt pelastumatta. Eikös se ole oikeastaan Juudaksen ansiota, että täälläkin monet syntiset Jumalan armoa ja taivaspaikkaa odottavat?
Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että olisi se Jumala voinut hoitaa koko homman vähemmällä syyllistämisellä ja verenvuodatuksella fiksumminkin – kun kerran on kaikkivaltias – siis ilman, että olisi tarvinnut järjestää koko spektaakkelia ja tapattaa oma poikansa. Taisi olla siihen aikaan tapana moinen verellä mässäily.
Juudas ei ollut ’kavaltaja’ vaan ’luovutaja’ tai ’siirtäjä’, joita sanoja kreikan paradidomai tarkoittaa. Luovutamissuunnitelman tautalla oli 2 lähtökohtaa. Toisalta halu täyttää Vt:n ennustus Voidellun tuhoutumisesta ja toisaalta Kaifaan uhkaus että koko kansa kuolee ellei yhtä miestä luovuteta, Kaifaan taustalla on taas Sejanuksen halukkuus tuhota kaikki juutalaiset jos kapinat eivät lopu.
”Se kreikan kielen verbi paradidomi, jota käytettiin Juudaksen teon yhteydessä, ei tarkoita ”kavaltaa“, kuten Klassen huomioi kirjassaan Judas (Minneapolis 1996), ss. 47-57.) vaan ‘antaa, uskoa haltuun , siirtää, luovuttaa’. Juudas ”luovutti” Jeesuksen. Katso myös 1. Kor. 11:23b. Kuitenkin jo Luukkaan 6:16 (vrt. Ap.t. 7:52) Juudasta kutsuttiin ”kavaltajaksi”]. Ehkäpä Juudas siis toteutti Jeesuksen k ä s k y n (…tee se pian!) eikä hän ‘kavaltanut’ Jeesususta vaan ‘luovutti’ hänet. Järjestely perustui diliin, joka tehtiin, jottei Sejanus tuhoaisi koko kapinoivaa juutalaista kansaa (Josephus!) kuten oli luvannut. Itseuhraus-ajatus sai lisätukea porukalle mitä ilmeisimmin tutusta näkijä Theiraan kertomasta sodasta, missä eräs prinssi uskoi pelastavansa kansansa uhraamalla itsensä viholliselle: “Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa.” Isä (mahdollisesti Joseph Kaiphas alias Arimatialainen alias Ari Mattheus) uhrasi siis oman poikansa olemalla mukana suuressa neuvostossa antamassa ko kuolemantuomiota. Lukekaa asiassa Jaakobin protoevankeliumi, mistä ilmenee Jeesuksen isän Joosefin olleen suuren neuvoston jäsen.
Saamme myös tietää juutalaisilta Viisailta:
”Jos on olemassa ryhmä ihmisiä ja pakanat sanoisivat heille: Luovuttakaa yksi teistä meille ja me tulemme lyömään hänet kuoliaaksi; jos te ette luovuta, me tulemme lyömään teidät kaikki kuoliaaksi; (sääntönä on) antakaa lyödä kaikki kuoliaaksi älkääkä luovuttako heille yhtä ainutta sielua Israelissa; m u t t a jos he erottavat hänet joukosta…antakaa heidän l u o v u t t a a hänet heille, ettei teitä kaikkia lyödä kuoliaaksi.” (32. Tos.Terumot 7:20 ja J.Terumot VIII 46b, Safrain lainaamana, ”Teaching of the Pietists”, s. 25 ja viite 52 siellä. Katso myös viitettä 30.)
Kun Juudas Gethsemanessa lähestyi suutelemaan Jeesusta, Jeesus puhutteli häntä traagisella kauhulla: ”Juudas, aiotko luovuttaa ihmisen (kirj. ihmisen pojan) suudelmalla?” On melkein mahdotonta uskoa, että saddukeukset eivät olisi olleet tietoisia siitä yleisestä, ymmärrettävästä vastarinnasta luovuttaa toverijuutalainen vihamieliselle vieraalle mahdille. Se vaara, että roomalaiset teloittaisivat sellaisen juutalaisen, ei ollut pelkästään hypoteettinen – oletettu – kuten on osoitettu Jeesuksen tapauksessa. Caiafas ja hänen klaaninsa eivät varmasti olleet murheellisia seuranneesta väkivaltaisesta ratkaisusta. Kuitenkin näyttää siltä, että Caiafaksen ehdotus Joh. 11:47-52 oli todellisuudessa eräänlainen hämärä anteeksipyyntö, kun hän sanoi: ”Teille on tarkoituksenmukaista, että yksi mies kuolisi kansan edestä, niin ettei koko kansa tuhoutuisi.” Jeesuksen tapaus ei sovi ollenkaan poikkeukseksi, joka sallii määrätyn juutalaisen luovuttamisen roomalaisille. (Logos: On kysytävä, miksi muka ei sovi ollenkaan !?) Joka tapauksessa Caifas ilmeisesti tunsi olevansa pakotettu oikeuttamaan hänen päätöksensä.”
Predestinaatiosta vielä sen verran, että jos Jumala on tehnyt meidät, niin olemme silloin myös sitä mitä Hän sanoo meidän olevan.
Jos minulle siis käy, kuten Jumala on tarkoittanut käyväksi, niin minulle tapahtuu Jumalan tahto ja se on myös parasta mitä minulle voi tapahtua.
Miten ennaltamäärättyä kaikki on? Tästä en voi tietää mitään, mutta jos kaikki on ennaltamäärättyä, niin kaikki on silloin kuten pitääkin olla, enkä voi potkia sitä vastaan, tai voin, mutta se on turhaa.
Uskon, että jokainen ihminen syntyy tänne kuoleman alle ja on siis saman tuomion alla, ja tämä koskee kaikkia, ei ketään enempää, kuin ketään toistakaan. Lupaus pelastuksesta on taas annettu kaikille Krituksessa. Miksi se on näin? En tiedä. Jumala vain on ilmoittanut, että näin on. Sanoo meille: ”Tässä on Minun rakas Poikani, kuulkaa häntä”
Näin uskon olevan ja tunnen Jumalan Rakkauden Pelastavan ihmisen sielun kuolemasta, ei niinkään ajallisten vaivojen ja onnettomuuksien poistajana, vaikka Jumalan Rakkaus vaikuttaakin maailmassa myös paljon hyvää, Evankeliumi on kaikkien ihmisten parhaaksi. Jumala antaa aurinkonsa paistaa kaikille. Tosin on niitäkin, jotka vääristelevät Sanaa omaksi hyväkseen ja muita ihmisiä hyväksi käyttäen ja halliten.
Se ei ole Krituksesta lähtöisin, vaan ”hajottajasta”
Ainoastaan saatanalle ja hänen joukoilleen on määrätty tuho ennalta.
Tuomio on tullut kaikkien ihmisten osaksi jotka syntyvät tänne synnin alle, mutta myös pelastus on tullut kaikille Kristuksessa.