Seurakuntayhtymän yhteisellä kirkkovaltuustolla on oikeus ja velvollisuus päättää taloudestaan demokraattisesti, mutta silloinkin sen tulee kunnioittaan kirkon järjestyksessä määriteltyä seurakunnan tehtävää ja toiminnan tavoitetta. Kirkkomme järjestyksen mukaan kirkon oppia koskevat päätökset tehdään aina yliseurakunnallisesti eikä virallinen arviointi kirkon opista tai sen mukaisuudesta kuulu yksittäisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän luottamuselimille. Tässä suhteessa Vantaan seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto on ainakin tänä vuonna toiminut oikein.
Demokratian nimissä vantaalaisilla kirkkovaltuutetuilla oli oikeus viime vuonna päättää lähetysmäärärahoista, kuten päätti ja vastaavasti tänä vuonna kuten päätti. Monijäsenisen toimielimen ei välttämättä tarvitse edes perustella päätöstään. Päätöksen perusteluksi ei kuitenkaan tule kirjata seikkaa joka ei pidä paikkaansa tai jonka arviointi ei ole kirkkovaltuuston asiana.
Nyt sitten 16 vähemmistöön jäänyttä Vantaan kirkkovaltuuston jäsentä on kirjannut pöytäkirjalausuman, jossa puututaan juuri niihin seikkoihin joiden arviointi ei kuulu kirkkovaltuustolle.
Syrjintärikosten tutkinta kuuluu poliisille ja työsyrjinnän osalta työsuojeluviranomaiset ja ratkaisu tuomioistuimelle. Kirkon yhteisten päätösten noudattamista valvoo lähetysjärjestöjen osalta Kirkon ulkoasiain osasto. Kirkon opin mukaisuutta valvoo hiippakuntatasolla piispa ja tuomiokapituli, kokonaiskirkollisella tasolla piispainkokous ja viimekädessä kirkolliskokous.
Luottamushenkilönä on tarkoin harkittava missä kulkee sananvapauden ja perättömän lausuman välinen raja. On täysin eri asia omana kantanaan vaatia muutosta kirkon virallisiin lähetysjärjestöihin, kuin esittää väite että jokin järjestöistä syyllistyisi työsyrjintään. Samoin on täysin eri asia väittää, ettei jonkun henkilön tai järjestön kanta edusta kirkkomme linjauksia, verrattuna siihen, ettei tulkinta kirkon linjasta vastaa henkilön omaa kantaa.
Osallistuin viime kevät talvena Korson kirkossa järjestettyyn Erilaisina yhdessä – iltaan. Tuolloin jäi hyvä mieli siitä että Vantaalla osataan rakentaa yhteistä kirkkoa erilaisista näkemyksistä huolimatta. Toisaalta tiesin että kyseisen tilaisuuden järjestämistä vastustettiin useammaltakin eri taholta. Nyt tuntuu siltä, että sama vastanokittelu jatkuu Vantaalla edelleen ja entistä rajumpana.
Eivätkö nämä 16 valtuutettua todellakaan ymmärrä että lahetysjärjestöjen valinnassa on kyse meidän yhteisen kirkkomme päätöksestä. Kirkomme, jonka yhteiset päätökset ovat samat niin Vantaalla kuin vaikkapa Utsjoella. Siihen minkälaista toimintaa tuetaan, saa olla oma vantaalainen näkökulma, mutta kirkon yhteiset päätökset ovat samat etelässä ja pohjoisessa, lännessä ja idässä, niitä ei määritellä Vantaan kirkkovaltuustossa.
Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston kokouspöytäkirja 30.9.2014
http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/hallinto/poytakirjat-ja-esityslistat/ykv/poytakirjat-2014/ykv-poytakirja-2014-09-30-ja-valitusosoitus.pdf
Blogi käsittelee kohtaan 68 § Kansainvälisen vastuun vuoden 2014 avustusmäärärahan jakopäätös ja seurakuntalaisen aloite – liitettyä eriävää mielipidettä.
Salme Kaikusalo tekee edellä tärkeän huomion eriävään mielipiteeseen liityvästä vaatimuksesta poistaa kyseiset järjestöt ”sopimuksen mukaisesti” virallisten lähetysjärjestöjen listalta.
Eriävässä mielipiteeessään valtuutetut esittävät oman arvionsa esille nostamistaan lähetysjärjestöistä. Maassamme vallitsee sananvapaus ja arvoita saa toki esittää, kunhan ei loukkaa kenekään kunniaa eikä yritä ottaa itselleen valtaoikeuksia joita asianomaisille ei kuulu. Mikään sopimusehto ei kuitenkaan täyty pelkästään jonkun sopimuskumpanien ulkopuolisen, yksityishenkilöistä muodostuvan joulon mielipiteen perusteella. Tässä tapauksessa siis valtuutetut antavat ymmärtää että olisi olemassa jokin sopimukseen perustuva tosiasiallinen seikka jonka perusteella järjestöjen status kirkkomme lähetysjärjestöinä tulisi lakkauttaa.
Huomionarvoista siis on, ettei eriävän mielipiteen allekirjoittajat pyydä Kirkkohallitukselta tai Kirkon ulkomaan osastolta uutta arviota ko. järjestöjen sopivuudesta kirkkomme lähetysjärjestöiksi, vaan ”viipymättä poistamaan” kyseiset järjestöt listalta.
Nyt täällä on kyllä oikein saivartelijoiden kerho viettämässä perjantai-iltaa. Minulla on aika kova luotto siihen, että Kirkkohallitus ymmärtää, mitä valtuutetut ovat tarkoittaneet, sikäli kun Kirkkohallitus edes katsoo tarpeelliseksi ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin.
Tässä nimenomaisessa asiassa luotto Kirkkohallituksen asiantuntemukseen pätee myös minunkin osalta. Eräiden vantaalaisvaikuttajien arvostelukyvyn osalta siihen kyllä tuli kova kolaus.
Itseasiassa arvelen että osa heistä tällä hetkellä tykönään pohtii, oliko ihan pakko laittaa omaa nimeään toimittaja Korhosen laatiman tekstin perään. Osa ei laittanut vaikka äänestikin kokouksessa Korhosen kanssa samalla tavoin.
Tulkaa kaikki -liikkeessä on niin paljon erilaisia toimijoita. Vesa Hirvonen on fiksu ja asiallinen ja hänen kanssaan voi keskustella. Tosin ihmettelen, miksi hän on järjestössä.
Myös Sari Roman-Lagerspetzin kanssa voi keskustella. Hän puolustaa omia kantoja, mutta hyväksyy myös sen, että hänen kanssaan ollaan eri mieltä. Tästä annan hänelle tunnustuksen.
Sen sijaan Johanna Korhosen kanssa ei voi keskustella. Häen tapansa keskustella on ensinnäkin se, että hän suuttuu eri mieltä oleville. Jos ja kun hän ei keksi mitään järkevää sanottavaa, hän tekee eri mieltä olevista rikosilmoituksen tai ilmiannon. Kummatkaan eivät johda mihinkään, mutta hän saa niistä ilmeisesti jotain tyydytystä.
Persoonat ovat erilaisia, mutta kaikkien kanssa voi kesksutella jos omaa malttia on. Olennaisempaa on että eri taoimijat vaoikttavat olevan myös itse asiasta eri mieltä.
Jusu,
mielestäni se, että tässä kommenttiketjussa keskustellaan homoseksuaalisuudesta, ei merkitse sitä, että väite ko. lähetysjärjestöjen ”KESKEISIN tehtävä on homouden torjunta” pitäisi paikkansa.
Olen edelleen sitä mieltä, että lähetysjärjestöjen keskeisin tehtävä on lähetystyö, mikä sisältää evankeliumin julistamisen ja diakonaalisen avustustustyön. Tätä varten lähetysjärjestöt ovat olemassa ja työtä tekevät.
Hukataanko tässä jälleen kommentin tarkoitus tarttumalla yksittäiseen sanaan ja aloittamalla loputon jurnutus siitä?
Jusu, ei suinkaan hukata. Tarkoitus on kiinnittää huomiota siihen, että kommentoinnissa pysytään totuudessa, eikä anneta väärää kuvaa esim. lähetysjärjestöjen keskeisimmästä tehtävästä. Sanoilla on merkitys mielikuvien luomisessa.
Kirjoitin aikaisemmin: ”merkittävä, jopa keskeisin tehtävä”. Sinä poimit pitkähköstä kommentista yhden yksittäisen sanat ja aloitat vänkäämään siitä. Se on mielestäni keskustelufoorumeille hyvin tyypillistä toisen ohi puhumista. Ei yritetä ymmärtää, mitä toinen haluaa sanoa vaan pyritään etsimään kaikki mahdolliset virheet toisen kommenteista.
Jos tarkoituksenasi oli todistaa, että olin väärässä, koska kommentissani oli yksi sana, joka ei välttämättä ole tässä yhteydessä paras mahdollinen, sait varmasti mitä halusit. Koskettiko kommenttisi puolestaan kirjoitukseni varsinaista tarkoitusta? Ei mielestäni, mutta ehkä ei ollut tarkoituskaan.
Tahallinen väärin ymmärtäminen, yksityiskohtiin takertuminen sekä toisen ohi puhuminen tekevät keskustelufoorumeilla tapahtuvasta ajatustenvaihdosta kovin raskasta. Mieluummin juttelisin itse asiasta kuin käyttäisi aikaani sen analysoimiseen, onko jokainen yksittäinen kommentissani oleva sana varmasti oikein.
Jusu, tämän blogin aihe käsittelee Vantaan Seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston 16 Tulkaa kaikki-liikkeeseen kuuluvan jäsenen kirjelmää kirkkohallitukselle aiheena viiden lähetysjärjestön poistaminen kirkon virallisten lähetysjärjestöjen joukosta.
Katson, että aiheeseen liittyen on ensiarvoisen tärkeää, ettei ko. järjestöistä anneta virheellistä kuvaa esittämällä, että järjestöjen ”keskeisin tehtävä on homouden torjunta”.
Tässä ei ole kyse tahallisesta väärin ymmärtämisestä vaan asian tarkentamisesta, ettei lukijoille muodostu väärää kuvaa lähetysjärjestöistä ja niiden keskeisimmistä tehtävistä.
Eipä tästä tämän enempää.
blogikirjoitukseni kommenteissa Jusu Vihervaara on nostanut esiin kysymyksen: ”Toimivatko nämä lähetysjärjestöt kirkon yhteydessä ja sen arvojen mukaisesti, jos niiden keskeisin tehtävä on homouden torjunta? ”
Kielteinen kanta homoseksuaalisiin perisuhteisiin tuskin on yhdenkään kirkkomme lähetysjärjestön tai herätysliikkeen ydinviesti.. Tämän seikan on myös Salme Kaikusalo on jo tuonut esiin edellä olevassa keskustelussa. Järjestöihin liittyvää homoseksuaalisuus teemaan pitää yllä lähinnä Tulkaa kaikki – liikkeen yhteydessä toimiva radikaali siipi, jonka mielestä ”on käsittämätöntä, että kirkolla on lähetysjärjestöjä jotka pitävät homoseksuaalisia suhteita Jumalan tahdon vastaisina”.
Vastaavaa näkemystä on esitetty niistä kirkkomme herätysliikkeistä, joilla on parisuhdekysymyksessä vastaavanlainen kanta. Näiden järjestöjen osalta vastustus on kohdistunut lähinnä kelvollisuuteen virallisena kolehtikohteena.
Toivo Loikkanen piti omassa kommentissaan kirjoitukseni otsikkoa liian pitkälle menevä. Vantaalaisryhmän kannanotossa ei kuitenkaan enää ole kyse vain siitä, mitä järjestöjä seurakunnan kunakin vuonna tukevat. Kyse on myös siitä laajasta vapaaehtoistyöstä, jota seurakuntaiset tekevät palkallisen lähetyssihteerin organisoimana. Kyse on seurakuntien solmimista nimikkolähettisopimuksista. Kyse on kotimaan jaksolla olevien lähettien vierailusta paikallisissa seurakunnissa eripuolilla suomea. Kyse on siis merkittävästä osasta kirkkomme seurakuntien arkea ja juhlaa. Kyse on todellakin siitä että ryhmittämän mielestä on käsittämätöntä, että kirkon piirissä toimii järjestöjä joiden jäsenet pitävät homoseksuaalisia suhteita Jumalan tahdon vastaisina sekä siitä toimiiko kirkossa jatkossakin juuri ne ihmiset jotka nykyään ovat kaikkein aktiivisimmin mukana paikallisten seurakuntien elämässä.
Esimerkiksi Medialähetys sanansaattajat Ry joutui ”boikottilistalle” alun perin siksi että järjestö vetosi ennen vuoden 2010 mietinnön vahvistamista, että kirkko pitäytyisi vakiintuneessa kannassaan avioliittoon. Näin kirkolliskokous sitten mietinnön hyväksyessään päättikin. Toisena seikkana oli raamattukouluttaja Jukka Norvannon opetus roomalaiskirjeen tekstistä niin kuin itse tekstiin on kirjoitettu. Kovin siis on vähäiset ne perusteet joilla boikottilistalle joutuu. Homouden torjunta ei siis todellakaan ole järjestöjen keskeinen tehtävä eikä otsikointini ole asiassa yliampuva.
Se seikka, että me näiden lähetysjärjestöjen osalta päädymme jatkuvasti keskusteluun siitä, onko niillä oikeus jättää rekisteröidyssä parisuhteessa elävät ihmiset huomioimatta palkatessaan henkilökuntaan sekä keskustelussa jatkuvasti korostetaan sitä, kuinka työnantajalla on oikeus valvoa sitä, mitä mieltä työntekijät ovat avioliitosta, osoittaa että kysymys homoseksuaalisuudesta on merkittävä osa näiden järjestöjen identiteettiä ja arvoja.
Ylipäätään voidaan sanoa, että nämä järjestöt eivät profiloidu julkisuudestaan mistään muusta asiasta tai tekemisestään kuin suvaitsemattomista lausunnoista seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Se on tietysti pitkälti median käsissä, mitä asioita julkisuuteen nostetaan ja toisaalta myös kuvaa sitä, että kirkon relevanssi yhteiskunnassa on kaventumassa siihen, että se nostetaan esiin vain kun tarvitaan vanhakantaista ajattelua jonkin vastakkainasettelun rakentamiseen.
Nussimatta nyt pilkkua siitä onko homouden torjuminen keskeisintä, keskeistä, merkittävää vai jotain muuta, ilmiselvästi homouden torjunta on jollain sijalla näiden järjestöjen agendalla. Ei se muuten viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen herättäisi keskustelua. Vai olenko erehtynyt jälleen?
Jusu Vihervaaran esittämä kysysymys ”homouden torjunnasta” on oikeastaa asiayhteydestään irtileikattu osa paljon laajempaa kysymystä kirkossa.
Perustavan laatuisimpia kysymyksiä ovat esimerkiiksi:
– onko Raamattu kristillisen etiikan lähde
– onko Raamatun etiikka sidottu vain kirjoitusaikaansa eikä koske enää meidän aikaamme-
– tuleeko Raamatusta nousevaa kristillistä etiikkaa soveltaa aina ja kaikkialla samallatavoin
– onko Raamattu etiikan varsinaisena lähteenä muuttumaton, mutta etiikan soveltaminen käytännön elämässä riippuvainen myös kultuurista ja käytännön olosuhteista
Samon perustavan latuisia kysymyksiä ovat:
– onko jokainen ihminen kelvollinen sellaisena kuin on ja millaiseksi hän itsensä tekee
– onko jokainen ihminen kelvoton sellaisena kuin hän on ja millaiseksi hän itsensä tekee
– tekeekö Kristus ihmisen kelvolliseksi siksi että tämä on hyvä ihminen vai siksi että tämä ei ole hyvä ihminen
– onko luodun ymmärrys itsestään suurempi kuin luojan ymmärrys luodusta ihmisestä.
– luotammeko ihmisen omaan kykyyn tehdä parannus vai Pyhän henken eläväksi tekevään voimaan.
– onko armo sitä, ettei ole mitään mistä voisi armahtaa
kyse ei siis ole seksuaalisesta suuntautumisesta isessään vaan siitä nähdäänkö seksuaalinen suuntautuminen osana ihmisen identiteettiä jonkinlaisena poikkeusasiana suhteessa eettiseen koodistoon sinällään.
Jusun yleinen menettelytapa tuntuisi olevan vastata kaikkiin TK-homotusliikkeen toiminnan arvosteluun olkiukolla. Tälläkin kertaa hän, ei alkuperäinen artikkeli, muodostaa vain omasta päästään väitteen ensisijaisesta tehtävästä jota sitten ryhtyy arvostelemaan.
Jos tämä on retoriikan taso, ei se kannusta lukemaan Jusun tekstejä. Odotan pikaista paranemista.
Seikku Kaidan vaalimateriaalin perusteella kommentoimani aiheet tyypillisesti ylittävät hänen ”järjellisenä rajansa”, joten en mitenkään pahastu, jos hän ei kommenttejani innostu lukemaan. En minäkään koe perussuomalaista sielunmaisemaa itselleni relevantiksi. Tämä on vapaa maa ja jokainen valitkoon mielenkiinnonkohteensa.
Kiitos Salmelle , hän on asiallisesti,selkeästi,kiihtymättä,todistettavasti oleviin tosiasioihin vedoten osoittannut tässä keskustelussa hienosti mistä on kyse.
Kyseessä olevien Lähetysjärjestöjen historiaa ja toimintaa tarkasteltaessa on havaittavissa että Jusu Vihervaaraan esittämä homouden torjunta
ei kuulu millään tavalla lähetysärjestöjen agendaan.
Se ei ole lähetysjärjestöjen päätehtävä eikä kuulu heidän toimintasuunitelmiin.
Kuten montaa kertaa näillä palstoilla on käynyt ilmi, kun Jusu Vihervaaralle
esitetään todistettavasti olevia tosiasioita ,hän alkaa väittämään keskusteluja raskaaksi,asioita joita hän esittää,niihin ei saisi ottaa kantaa,ja jos joku ottaa kantaa,hän kiihtyy teksteissään ja alkaa provosoida,kun ei halua myöntää tosiasioita.
Toisissa keskusteluissa täällä ,kun esittää todistettavasti olevia tosiasioita,
hän vaikenee,hokee jankuttamisesta,eikä suostu keskustelemaan.
Jätetään Jusu Vihervaaran tekemisten yleinen arviointi vähemmälle ja keskitytään aiheeseen kiitos.
Jukka Kivimäki: ”[kyse on] siitä nähdäänkö seksuaalinen suuntautuminen osana ihmisen identiteettiä jonkinlaisena poikkeusasiana suhteessa eettiseen koodistoon sinällään”
Nyt myönnän, etten oikein ymmärtänyt, mitä tämä tarkoittaa.
Poikkeuksellisesti vastaan Raamatunviitausten avulla.
Matteuksen evankeliumi 5 luku jakeet 17 – 18
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
Matteuksen evankeliumin 19 luku jakeet 3 – 6
Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: ”Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Hän vastasi heille: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?” Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
Jaakobin kirje 2:luku jakeet 8-13
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Ihanne kristillisestä avioliitosta on edelleen sama kuin millaisena Jeesus sitä evankeliumin mukaan kuvaa. Kristillisen ihanteen mukan seksuaalisuuden toteutus kuuluu vain kuvauksen mukaiseen avioliitoon, mutta meidän kaikkien elämässä on yllin kyllin asioita jotka eivät vastaa kristillisiä ihanteita, siis myös seksuaalisuuden alueella. Mitään erillista seksuaalivähemmistöille varattua poikkeusta ei ole tarjolla, vaan hekin ovat terve tulleita samaan syntisten joukkoon muiden kanssa. Tämä sii täysin ketään erotelematta, kuten Jaakob kirjeessään opettaa.
Kaikki eri sekusaalivähemmistöihin kuuluvat, jotka hyväksyvät olevansa syntisiä ovat tervetulleita Herran alttarille kuten muutkin syntiset.
Raamatunviittauksia kokoamalla saa tietysti aikaiseksi monenlaista eettistä koodistoa:
Kirje efesolaisille, luku 5, jakeet 22-24: ”Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.”
Ensimmäinen kirje Timoteukselle, luku 2, jakeet 11-13: ”Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva”
Saarnaajan kirja, luku 7, jae 26: ”Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.”
Tuosta voisi sitten alkaa rakennella monenlaista ihannetta ja eettistä koodistoa, jos uskoo, että Raamattu on kannesta kanteen Jumalan puhetta eikä siinä ole mitään aikaan tai kulttuuriin sidottua eikä mitään, jota ajatteleva ihminen saisi kyseenalaistaa tai ”tulkita”.
Sinä Jusu kysyit ja minä vastasin.
Raamattu ei missään kohdin lupaa mitään hyvää saamaa sukupuoltaolevien parisuhteelle. Niinpä kirkkokaan ei voi luvata mitään hyvää. Raamattu toki lupaa kaikkea hyvää kahden ihmisen, olivatpa nämä miehiä tai naisia, väliselle ystävyydelle ja kanssa kulkemiselle, mutta ei kahden samaa sukupuolta olevan parisuhteelle. Pikemminkin se luetaan siis haureuden piiriin, siitä huolimatta ettei kyseessä olisi irtosuhde. Asiasta ei ole Raamatussa mitään uutta lakia, että se mikä oli ennen pahasta olisikin jatkossa hyvästä.
Koko asia onkin syytä laitaa sen normaalin nöyryyden piikkiin: ”Tässä olen enkä muuta voi. Hukaan joutuisin jos minut tuomitaisiin ansioittteni mukaan, mutta onnekseni Herra on armollinen”. Eikä Herra meille seksuaalisuutta sitävarten antanut, että me sillä ylpeilisimme, olimmepa sitten homoja tai heteroja.
Jukka Kivimäki: ”Raamattu ei missään kohdin lupaa mitään hyvää saamaa sukupuoltaolevien parisuhteelle.”
Olen eri mieltä. Näkemykseni ero johtunee siitä, että ymmärrän Raamattua hieman eri tavalla. Olettaisin, että keskeisimmät erot ovat seuraavat:
(1) Koen, ettei Mooseksen laki kosketa meitä. En pidä lain puhtaussäännöksiä (viljan kylvöt ja eri kankaista tehdyt vaatteet) relevantteina enkä myöskään poimi Mooseksen lain seksisääntöjä kirsikkoina kakusta.
(2) En koe, että Paavali viittaa korinttolaiskirjeessään sellaiseen parisuhteeseen, jossa esimerkiksi itse elän sikäli kun Paavali kirjeessään edes puhuu homoseksuaalisuudesta.
(3) En koe sitä homoseksuaalit poissulkevaksi, että luomiskertomuksessa puhutaan miehen ja naisen välisestä suhteesta. Enemmän näen sen käytännölliseksi ratkaisuksi Raamatun kirjoittajilta. Maailmassa on niin paljon harmaansävyjä, että niiden kaikkien dokumentoiminen Raamattuun olisi ollut epäkäytännöllistä.
Omassa elämässäni parisuhteeni rinnastuu miehen ja naisen väliseen suhteeseen. Olen aivan vilpitön kun sanon, etten näen parisuhteessani mitään eroa (hetero)ystävieni tai vanhempieni parisuhteeseen. Se ei vaadi minulta minkäänlaista mielikuvitusta rinnastaa Raamatussa kuvattu (miehen ja naisen) parisuhde omaan parisuhteeseeni.
Jokainen vetäköön itse rajan siihen, keiden parisuhteesta Raamatussa puhutaan, mutta minä henkilökohtaisesti näen Raamatussa luvattavan paljon hyvää parisuhteelleni, mihin myös kirkko voi halutessaan yhtyä. Ajattelen kuitenkin siten, että Jumalan siunaus on tärkeämpi kuin se, yhtyvätkö kaikki seurakuntalaiset siihen iloon ja lämpöön, mitä parisuhteeni on minulle viimeisten 15 vuoden aikana tuottanut. Jos vaihtoehtona olisi olla yksin, en hetkeäkään kadu niitä valintoja, joita olen tehnyt. Sääli, jos joku kokee asian toisin.
Jukka Kivimäki
Tuohon pöytäkirjaan ,osaahan jokainen sen lukea ,
kun kirkolliskokous on tehnyt päätöksiä,
Vantaan seurakuntayhtymän kirkkovaltuustolla,
ei ole oikeuksia evätä voimassa olevien Kirkolliskokouksen päätösten vastaisesti
tukea lähetysjärjestöiltä,omien erillaisten näkemystensä perusteella.
Tässä kohtaa Esa erehtyy. Sekä evankelis-luterilainen kirkko että hallinto-oikeus ovat katsoneet, että seurakuntayhtymän kirkkovaltuustolla on laillinen oikeus päättää itsenäisestä omasta rahankäytöstään.
Siitä voidaan kyllä keskustella, pitäisikö kirkkovaltuuston antaa rahaa kaikille virallisille lähetysjärjestöille. Se keskustelu on normaalia poliittista päätöksentekoa, jota varten päättäjät on tehtäväänsä valittu.
Tuen myöntämisen tai tuen epäämisen puolesta voidaan esittää erilaisia argumentteja, mutta on valheellista väittää, ettei kirkkovaltuustolla olisi oikeutta tehdä asiassa oikeaksi katsomaansa päätöstä.
Erehdyin Jusu,ja pyydän anteeksi,mutta se päätös tulee tehdä tietyin edellytyksin
Johon Kirkolliskokouksen perustevaliokunta oli toukokuussa,
ottanut kantaa ja tiedottanut asiasta.
Kirkolliskokouksen perustevaliokunta totesi lausunnossaan kaksi asiaa:
(1) Seurakunnilla on oikeus päättää itsenäisestä rahankäytöstään
(2) Perussopimus velvoittaa kohtelemaan järjestöjä oikeudenmukaisesti
Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut saman ja katsonut, että pääkaupunkiseudun seurakunnat ovat toimineet laillisesti asettaessaan jokaiselle lähetysjärjestölle samat kriteerit tuen saamisen ehdoksi. Oikeuden mukaan kriteerit täyttämättömien järjestöjen jättäminen ilman tukea ei ole epäoikeudenmukaista vallankäyttöä vaan kyse on nimenomaan siitä, että jokaista järjestöä arvioidaan samoilla kriteereillä.
Kirkolliskokous kirjasi perustevaliokunnan lausunnon tiedoksi, mutta ei ryhtynyt sen pohjalta mihinkään toimenpiteisiin.
Järjestöjen tuen puolesta tai tukea vastaan on luvallista esittää poliittisia argumentteja. On luvallista kertoa, miksi järjestöjen pitäisi saada tukea ja on luvallista kertoa, miksi järjestöjen ei pitäisi saada tukea. Ja kirkkovaltuustolla on oikeus tehdä asiassa poliittinen päätös. Mitään juridisesti väärää tässä ei ole, joten on epärehellistä väittää, että valtuusto toimii oikeudettomasti käyttäessään sitä valtaa, mikä sille kuuluu.
(Kun puhun poliittisesta päätöksenteosta en tarkoita puoluepoliittista tai kirkkopoliittista. Kaikki demokraattinen päätöksenteko on määritelmän mukaisesti poliittista. Politiikalla tarkoitetaan asioiden hoitamista kokonaisnäkemyksen mukaisesti.)
Paavali kehottaa seurakuntalaisia yksimielisyyteen Kristuksen kehotuksessa, rakkauden lohdutuksessa, Hengen yhteydessä ja sydämellisessä laupeudessa, että he olisivat samaa mieltä, heillä olisi sama rakkaus ja he olisivat sopuisat ja yksimieliset. Heillä tulisi olla Kristuksen mieli. (Fil.2:1,2,5-8). Jeesukseen uskovat voivat olla Raamatun arvot sisäistäen yksimielisiä, se on heilläkin tahdonvalinta. Synnin arvot luovat aina ristiriidan, koska ”Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani” (Jes.57:21).
Asia ei ole niin kuin Jusu Vihervaara kirjoittaa. Tein valituksen Helsingin kirkkovaltuuston päätöksestä Sansan osalta. Valituksessani oli keskeisenä se, että kirkkovaltuuston päätös perustui mielivaltaan. Sansasta esitettiin väitteitä, jotka eivät pitänee paikkaansa. Koska olin valituksen tekijä, sain päätöksen itselleni eikä siellä ole mitään sellaista mitä Vihervaara väittää.
Mistään kriteereistä päätöksessä ei mainita mitään. Hallinto-oikeus ei maininnut mirtää sellaista että joiidenkin järjestöjen jättäminen ilman tukea ei ole epäoikeudenmukaista vallankäyttöä. Ainoa millä se perusteli päätöstä oli se, että kirkkovaltuusto oli käyttänyt omaa harkintavaltaansa
Vihervaaran suurpiirteistä faktojen käsittelyä osoittaa se, että hän puhuu pääkaupunkiseudun seurakuntien päätöksestä. Eivät ne edes voi antaa mitään yhteisiä päätöksiä.
Vihervaara oletti, että koska hän ei ole nähnyt mitään päätöstä, hän voi vapaasti keksiä sille oman sisällön, koska ei kukaan muukaan ole päätöstä nähnyt. Kuten ylhäältä selviää, hän erehtyi raskaasti.
Yritä uudestaan! Keksi jotain sellaista minkä jäljille ei pääse näin helposti.
Juristina varmasti ymmärrät, että minulla ei ole erityisesti mahdollisuutta kommentoida väitettäsi, jossa suurpiirteisesti ja ympäripyöreästi syytät minua valehtelemisesta ”hallussasi olevien asiakirjojen” nojalla esittämättä sen konkreettisempia todisteita.
Kommenttini koski kirkolliskokouksen perustevaliokunnan esittämää kantaa lähetysjärjestöjen oikeudenmukaisesta kohtelusta sekä Esa Blomsterin väitettä siitä, että lähetysjärjestöjen oikeudettomasta kohtelusta.
Pysyn edelleen kannassani siitä, että hallussasi olevat oikeuden asiakirjat eivät osoita, että hallinto-oikeus olisi katsonut kirkkovaltuuston toimineen oikeudettomasti tai rikkoneen lähetysjärjestöjen oikeudenmukaista kohtelua.