Miksi vanhoillislestadiolaiset haluavat kuulua liikkeeseensä? Tämä kysymys lienee ainakin käväissyt monien suomalaisten mielissä viime aikoina. Kysymykseen pyrki, ainakin osittain, vastaamaan myös ateistiksi ja feministiksi ilmoittautunut toimittaja Miina Supinen Image-lehdessä julkaistussa kolumnissaan. Siinä hän määritteli vanhoillislestadiolaisuuden ”eristyneeksi ja pelottavan elinvoimaiseksi lahkoksi”, jonka naisjäsenet ”viettävät elämänsä pysyvän Tukholman syndrooman vallassa”. Wikipedian mukaan ”Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa”.
Allekirjoittaneen on vaikea tunnistaa Supisen kolumnista hengellistä kotiaan. Samoin monista muista viime vuosina julkisuutta saaneista kuvauksista. Minulle se on näyttäytynyt ja näyttäytyy ennen kaikkea tavallisten ihmisten arkisena kristillisyytenä, jonka tärkein sisältö on Jumalan täydellinen anteeksiantamus ja rakkaus. Se on tarjolla jokaiselle joka hetki. Tämä anteeksiantamus puolestaan ohjaa välttämään pahaa ja elämään oikein.
Tätä negatiivisten uutisten alle hukkunutta puolta haluan jatkossa silloin tällöin valottaa täällä. Näin sanoessani en halua millään tavoin kieltää tai vähätellä vaikkapa seksuaalisen hyväksikäytön tai hengellisen väkivallan uhrien kokemuksia. Haluan kuitenkin nostaa rinnalle positiiviset kokemukset, koska ajattelen, että myös niillä on oikeus tulla kuulluiksi.
Näkökulmaani voinee kutsua myös konservatiiviseksi eli säilyttäväksi. Tämä ei tarkoita sitä, että kieltäisin avoimen keskustelun tarpeen. Kannatan sitä lämpimästi. Keskustelu ja uudistaminen sisältävät kuitenkin aina sen riskin, että ”lapsi voi mennä pesuveden mukana”. Voimme heittää menemään jotain hyvin tärkeää, kun emme tiedosta sen arvoa. Sitten harmittaa. Näin voi käydä erityisesti silloin, jos käsiteltävään asiaan suhtaudutaan ylimielisesti.
Tästä vaarasta olen huolissani. Toivon, että vanhoillislestadiolaisuus säilyy edelleen herätysliikkeenä, joka kehottaa kääntymykseen synnistä ja epäuskosta ja joka julistaa katuville armoa. Näin toivon, koska uskon tällaisen julistuksen tarjoavan yhä kestävimmät vastaukset kuoleman ja syyllisyyden kanssa kipuileville. Myöskään niin sanottuihin ”armoneuvoihin” ei kannattaisi suhtautua ylimielisesti, koska minusta nekin oikein ymmärrettyinä todella suojelevat elämää ja auttavat pysymään lähellä Kristusta.
Olen 25-vuotias Helsingissä asuva teologian opiskelija. Ryhtymällä tähän hommaan haluan omalta pieneltä osaltani rohkaista tavallisia vanhoillislestadiolaisia kertomaan avoimesti uskostaan. Meillä on valtavan valoisa, toivorikas ja lohdullinen sanoma vietävänä. Ei siis kätketä kynttilää vakan alle, siitähän Raamattukin varoittaa. Näin toimimalla ehkäisemme todennäköisimmin myös ennakkoluulojen syntymistä.
Kirjoituksiani ei tule missään tapauksessa ymmärtää herätysliikkeen virallisiksi kannanotoiksi. Ne ovat vain vanhoillislestadiolaisen yksilön kertomuksia, kokemuksia ja ajatuksia.
Tähän hommaan ryhtyminen jänskättää melkoisesti, koska tiedän aihepiirin herättävän voimakkaita tunteita. Toivon asiallista ja kiihkotonta keskustelua!
Hyvä Joona!
Jossakin mielessä mulle ei tuo Tukholman syndrooma ole kovin kaukaa tempastu vertaus, mutta minä olenkin vanha ja kovia kokenut pieru vl-liikkeen taistelukentiltä.
Mutta hyviäkin asioita liike pitää sisällään ja niistä on hyvä puhua, ole hyvä Joona, areena on sun ja toivottavasti liikkeestä nousee tätä kautta hyviä höyryjä ilmoille.
Eikä mitään jännittämisiä, elämää tää vaan on, ei mitenkään ihmeellistä, kanssakäymistä siinä missä kaikki muukin kanssakäyminen, mutta tähän ei olla vielä kunnolla totuttu. Aikansa vie ja kohta kaikki ihmettelevät, kuinka näitä nettikeskusteluja, joita käydään omilla kasvoilla, niin kovin pelättiin, vierastettiin ja ihmeteltiin.
Miina Supisen pahansuopa teksti on hyvä esimerkki siitä miksi tarvitaan toisia ääniä. Toisenlaisia, totuudenmukaisia kirjoituksia: Kiitos Joona blogistiksi ryhtymisestä.
Hieno avaus.
Vanhoillislestadiolainen liike on elinvoimainen herätysliike.
Kaikille miina supisille sopii viisaan Gamalielin neuvo Apostolien teoissa: ”Jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjiin raukeaa, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi sitä kukistaa.”
Ihan hirmuisen hienoa Joona, että olet mukana! Jään odottamaan seuraavia kirjoituksiasi! Silloin kun vielä oli minun vastuullani etsiä uusia blogisteja tänne K24:een, soitin monille ”keskeltä uskomassa oleville” vanhoillislestadiolaisille ja pyytelin heitä mukaan joukkoon – jotta tasapuolinen ja monipuolinen ääni kuuluisi tässäkin blogistossa. Silloin kukaan ei halunnut/ ehtinyt/ uskaltanut lähteä mukaan. Ajat muuttuvat ja siitä Luojalle kiitos! Itse suhtaudun joihinkin asioihin lestadilolaisuudessa hyvin kriittisesti, mutta joihinkin taas myönteisesti. Kaikkia puolia on hyvä käsitellä avoimesti. Mikään oikeasti hyvä ja tosi ei ole uhattuna avoimuuden vuoksi. Näin uskon.
Hyvä avaus, Joona Korteniemi. Jos olisin vl-mies ajattelisin varmaan samoin kuin sinä.
Miina Supisen jutusta en tiennyt ennen tätä juttuasi. Mutta mitä hän kirjoitti, on käynyt mielessäni. En vain ole osannut oikein ”jäsentää” sitä. Eli tämä on se pointti todella, joka askarruttaa.
En tiedä omalta osaltani muuta kuin, että nämä ns. ei-kriittiset vl-naiset, joille on julkisuudessa ääni joskus annettu, eivät vain yksinkertaisesti vakuuta.
Joona Korteniemi
Kiva, Joona, että tulit blogistiksi. Minä kyllä olen eri mieltä tuosta ylläolevasta. Juuri avointa keskustelua tarvitaan, jotta ymmärrettäisiin, mitä uudistuksia tarvitaan. Eihän sitä pidä pelätä. Pelottavampaa on vaikeneminen ja stagnaatio. Siis uskon Jumalaan Luojanakin, joka Henkensä kautta voi meitä puhutella ja uudistaa.
En väheksy nuoruuttasi, mutta tottahan olet vielä nuori. Miehenä et myöskään koskaan koe sitä, mitä naiset esimerkiksi äitinä. Ihan konkreettisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Siihenkään ei pidä/voine suhtautua ylimielisesti.
PS. Kun asuin lasteni kanssa pappilassa, niin naapurissa oli vl-perhe, jossa oli 12 lasta. Todella sosiaalisia lapsia. Nakottivat meillä tv:n ääressä aina lasten ohjelmien aikaan.
Mutta antoisia keskusteluja toivotan!
Hyvä kirjoitus Joona. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevia.
”…jotta tasapuolinen ja monipuolinen ääni kuuluisi tässäkin blogistossa”
Heh. Minä kun luulin, että tämä tila oli silloin ennen kuin eräät heivattiin täältä ulos.
Hienoa Joona että olet ryhtynyt blogistiksi täällä! Blogisi, mitä ne sitten tulevatkaan käsittelemään, löytävät varmasti paikkansa ja yleisönsä. Itseasiassa voin rehellisesti tunnustaa, että joskus on käynyt mielessä, että sopisit blogistiksi tänne. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin tämä sivusto on kaivannut jonkilaista ”vastapoolia” Vuokon (sinänsä ansioikkaille) blogeille. En tällä kuitenkaan tarkoita sitä, että kirjoituksesi tulisivat olemaan nimenomaan (tai lainkaan) jonkinlaisia vastineita Vuokolle. Mutta ehkä ymmärrät(te) mitä tarkoitan. Toiseksi, koska olet ollut aktiivinen kirjoittaja täällä jo pitkään niin on jotenkin luontevaakin että jatkat blogistina.
Eli ei muuta kuin tsemppiä kirjoitteluun!
Joona Korteniemi:
”Meillä on valtavan valoisa, toivorikas ja lohdullinen sanoma vietävänä. Ei siis kätketä kynttilää vakan alle, siitähän Raamattukin varoittaa. Näin toimimalla ehkäisemme todennäköisimmin myös ennakkoluulojen syntymistä.”
Minua sanoi joku S24:sella hoitokokoustolloksi. Tunnustin silloin ja tunnustan nytkin, että olen hoitokokoustollo! Se, että olen alistunut hyvin monien hoitokokousten hoidettavaksi, johtuu siitä, että tunsin silloin ja myös tänäkin päivänä ”lukkarin rakkautta” pieniä vl – uskovia kohtaan.
Pienet uskovat vl – liikkeessä seuraavat johtajia, koska luottavat lapsen lailla pappien/saarnamiesten opetuksiin, eivät tarkista raamatun kirjoituksista mitä Jumala todella tarkoittaa, eli haluaa meille ilmoittaa. Jos hetken epäilee, saarnoissa opetetaan; sielunvihollinen kuiski epäilyksen jo paratiisisissa, sanoiko Jumala todella niin. ”Käärme sanoi: Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.”
Pieni uskovainen Alma kuunteli seuroissa kun puhuja varoitti, että on hyvin vaarallista mennä kirkkoon, silloin kun siellä epäuskoinen pappi saarnaa – voi eksyä Jumalan valtakunnasta.
Niinpä Alma päätti suojella uskovaisia tältä vaaralta ja niin hän aina kirkonmenojen aikana kulki edestakaisin kirkon ohimenevällä tiellä ja näin sai selville menikö kirkkoon uskovaisia Jumalan lapsia.
Sitten sattui, että suuren perheen (kymmenen lasta) äiti – Liisa meni kirkkoon jossa saarnasi jumalaton pappi. Alma meni kiireesti ilmoittamaan ry. johtokunnalle ja niin Liisa, (ei minun vaimo)
joutui johtokunnan puhutteluun jossa hän teki parannuksen väärästä hengestä, väärä henki hänessä oli johtokunnan mielestä kun oli mennyt kuuntelemaan uskotonta pappia. Ei auttanut, vaikka Liisa yritti selittää, että ei hän pappia mennyt kuuntelemaan vaan rauhoittumaan pyhäaamuna hiljaiseen kirkkoon.
Nyt sinä Joona sanot, että näin ei enää nuhdella – saa mennä kirkkoon ihan vapaasti. Näin on tänä päivänä. Nyt tulenkin siihen, mitä yritän sanoa, että yhdestäkään väärästä opetuksesta, niistä on pikkuhiljaa luovuttu, luopuminen on tapahtunut vaikenemalla, eikä tekemällä parannus väärästä opetuksesta, joka olisi ollut ainoa ja oikea menettely.
SRK:n johtajat tulevat vasta pakon edessä julkisuuteen pahoittelemaan tehtyjä virheellisiä opetuksiaan, mutta eivät pyydä anteeksi. Ainoa rehellinen heistä on Tuomas Hänninen. Toisinaan ihan säälin häntä, hän päästelee ”sammakoita” suustaan koska on niin rehellinen ja sitten pyrkii oikomaan puheitaan, selitykset vievät vain entistä sotkuisempaan suuntaan.
Esimerkiksi tämä Tuomaksen lausuma pedofiili keskustelussa, vapaasti muisteltuna: ”Jos olisimme tienneet mitä tästä seuraa, olisimme toimineet toisin.” Eli tästä tulee semmoinen käsitys, että jos olisimme tienneet tämä media myllytyksen, olisimme toimineet toisin, mutta kun emme arvanneet.
Jos toimitaan rehellisesti, eivät suuretkaan virheet pilaa liikkeen mainetta, eivät vie liikkeen arvostusta ihmisten mielissä. Aina kun kieroillaan ja pyritään pahat teot salaamaan, menee ihmisten kunnioitus koko liikkeeltä. Ei mainetta paranna, ei vaikka nuori uskovainen Joona kirjoittaisi kauniisti, miten ry:llä on: ”Minulle se on näyttäytynyt ja näyttäytyy ennen kaikkea tavallisten ihmisten arkisena kristillisyytenä, jonka tärkein sisältö on Jumalan täydellinen anteeksiantamus ja rakkaus.”
Minullekin on tätä ry:n armoa tarjottu; ”tule seuroihin, nykyään ei sinun syntejä enää pidätetä, me annamme sinulle anteeksi.”
Eli ry:n uskovat antaisivat minulle anteeksi sen, että ovat minut perheeni kanssa väärin, Jumalan sanan vastaisesti ja väärän opin turvin tuominneet saatanan haltuun.
Tervetuloa Joona. Toivottavasti blogissasi käsitellään tervettä Kristuksen oppia ja että blogissasi on turvallista kommentoida. Sudet yrittää tulla temmeltämään tontillesi. Näiden poistaminen on sinun velvollisuus, jotta blogillasi on kaikkien turvallista olla ja keskustella.