Jos näette maanantai-aamuna Riikka Purran hymyilemässä leveästi, älkää ihmetelkö. Siihen on syytä.
Keskustan oululainen kansanedustaja Pekka Aittakumpu on kertonut loikkaavansa perussuomalaisiin. Moni Aittakummun kommentteja lukenut onkin jo ihmetellyt, että onko Keskusta vihdoin järkiintymässä ja reivaamassa linjaansa pari piirua arvokonservatiivisempaan suuntaan.
Ei ole.
Siitä kertoo, että Aittakumpu on sanonut tiensä nousseen Suomen Keskustassa pystyyn. Pekka Aittakumpu poliitikkona on profiloitunut arvokonservatiiviksi. Pekka on problematisoinut yhtä lailla Yle:n asemaa kuin Elokapinaa ja sateenkaari-ideologiaa.
Aittakumpu on puhdasverinen kodin, uskonnon ja isänmaan puolustaja. Ja maahanmuuttokriitikko. Puhunut persua jo pidempään. Suomen Keskustan pirtaan sellainen ei sovi. Ei edes Kaikkosen aikana.
Keskustan junttamiesten ja – naisten mitta taisi tulla täyteen, kun Aittakumpu muutama päivä sitten ihmetteli Itäkeskusta, stadilaisittain Itistä.
Aittakumpu kirjoitti twitterissä eli X:ssä: ” Jokaisen kansanedustajan kannattaa käydä vaikkapa Itäkeskuksessa. Vierailin siellä. Sanotaan, että muu Suomi seuraa Helsinkiä ja tulee sen perässä. Jos tulevaisuuden näkee Itäkeskuksessa, meillä taitaa olla silloin kirkkojen sijaan minareetteja ja demokratian sijaan sharia-laki.”
Nyt lienee sopiva huudahtaa ”Herra paratkoon”, onhan Aittakumpu myös evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Itse Mestari Halla-aho kalpenee kateudesta. Tällaista tekstiä ei olekaan syntynyt sitten scriptan parhaiden päivien.
————–
Jos Pekka olisi kuka tahansa Pekka, niin ainahan niitä edustajia loikkii! Mutta Aittakumpu on kaiken muun ohella vanhoillislestadiolainen ja SRK:n puhuja.
Kirkkopoliittista historiaa tuntemattomille tulkoon kerratuksi, että PS:n edeltäjä, sen ”äitipuolue” niin sanoakseni oli SMP. Ja voi miten monta hoitokokousta rauhanyhdistyksillä jouduttiinkaan järjestämään, kun moni vanhoillislestadiolainen unohti, että vain keskustapuoluetta äänestämällä pääsee taivaaseen.
SMP kuului niihin puolueisiin, joiden äänestäminen oli jyrkästi kielletty.
Nyt vanhoillislestadiolainen puhuja, pastori ja toisen kauden kansanedustaja Pekka Aittakumpu menee ja liittyy perussuomalaisiin.
Tässä tömisee nyt lattia rauhanyhdistyksillä muustakin kuin syntien anteeksisaamisesta. Poliittisen kirkkohistorian mannerlaatat liikkuvat.
Ei silti, käsitykseni mukaan SRK ei enää pyri ohjamaan jäsentensä poliittista käyttäytymistä. Se on selvää, että Aittakumpu on ensimmäinen vanhoillislestadiolainen kansanedustaja perussuomalaisissa ikinä. Enkä tiedä, että kunnanvaltuutettujakaan olisi montaa..?
Nyt paradoksaalisesti tuntuu siltä, että liberaalit ja osin punavihreät vanhoillislestadiolaisuudesta irronneet ikään kuin rivien välissä toivoisivat, että SRK ottaisi jälleen ohjat käsiinsä ja suitsisi pakoa perussuomalaisiin.
On aikoihin eletty!
PS:llä Aittakummun loikkaaminen joka tapauksessa on lottovoitto. Vähintään kuusi ja lisänumero. Oulun seudun valtapuolue on ollut Keskusta eikä vähiten sen vuoksi, että vanhoillislestadiolaiset ovat äänestäneet sitä ja Oulu tunnetusti on vanhoillislestadiolaisuuden valta-aluetta, Jumalan tervettä ja valtakuntaa vähän teologisemmin ilmaistuna!
————
Keskustan tilannetta Aittakummun loikkaaminen synkistää. Jos valoa jo vähän taivaanrannassa pilkotti puheenjohtajavaihdoksen myötä, nyt horisontti taisi jälleen synkistyä. Onko niin, että Aittakummun loikka avasi ahtaan portaan ja virta arvoliberaalista keskustasta vie vanhoillisia arvokonservatiiviin PS:ään? Sitä kysyy nyt muutkin kuin maakansa.
Aittakummun puoluevaihdon myötä Keskusta menetti paitsi lestadiolaisalueella lestadiolaisen pastorikansanedustajan, myös ainoan oululaisen kansanedustajansa ja samalla alueen merkittävän ääniharavan
Keskustalle asetelma alkaa olla mahdoton. Puolueen politiikka on yhä enemmän arvoliberaalia, mutta kannattajat löytyisivät, jos olisivat löytyäkseen konservatiivisilta seuduilta Pohjois- ja Itä- Suomesta.
Pääkaupunkiin Keskusta on yrittänyt yli puoli vuosisataa. Tuloksena taitaa olla yksi tai kaksi kaupunginvaltuutettua.
Aittakummun loikka on kokoaan suurempi. Sen piiloviesti Kepun äänestämistä harkitseville on, ettei puolue edellisessä hallituksessa ollut ihan väärässä seurassa.
Pekka Aittakumpu on ensimmäinen vanhoillislestadiolainen kansanedustaja perussuomalaisissa ikinä. Aittakumpu sai yli 7000 ääntä 2023 eduskuntavaaleissa, joista oletettavasti merkittävä osa säntillisesti Keskustaa äänestäviltä vanhoillislestadiolaisilta. Tuhannen taalan kysymys etenkin Keskustalle on, viekö virta vanhoillisia Pekan vanavedessä persuihin?
Merkkejä siitä on.
SRK-vanhoillisuus on yleensä ollut poliittisesti suhteellisen maltillista ja Aittakummun käyttämää poliittista ”persukieltä” en itse ainakaan muista vanhoillislestadiolaisten taholta. Mutta aika on nyt eri. Elämme muiden sotien ohessa arvo- ja kulttuuritaistojen keskellä.
Mikäli SRK-vanhoillisuus suhtautuu esimerkiksi homoseksuaalien avioliittoihin, translakiin, pride-marsseihin jne. edelleen kielteisesti ja Keskusta myönteisesti, on vaikea nähdä, miten nämä ovat sovitettavissa yhteen.
Lähes kirjoittamaton sääntö on ollut että Rauhanyhdistyksessä äänestetään keskustaa ja esikoislestadiolaisten keskuudessa kokoomusta . Molempien liikkeiden sisällä on myös tapahtunut muutoksia . Esikoislestadiolaisten piirissä sisäiset asiat ovat johtaneet myös teologisiin pohdintoihin ja ihmisiä on eronnut liikkeestä . Vanhoillislestadiolaisten uudet sukupolvet tahtovat elää enemmän ajan hengen mukaista elämää ja siellä yhä enemmän ”suviseurakristittyjä” joilla ei ole muuten kiinteää suhdetta seurakunnan toimintaa. Tietysti tämä ilmiö on ollut jo kauan isossa perinneliikkeessä , mutta nuoret ei hyväksy oman yhteisön sääntöjä samalla tavalla enenevässä määrin. Turun piispan M. Leppäsen esimerkki on antanut osansa ja ainakin tietyn argumentin nuoren omalle elämälle. En tiedä miten paljon liikkeessä käydään teologista keskustelua , kun tuntuu että perityt asiat hallitsee seurakunta- oppia , joilla on tietysti tulkinta raamatun sanasta heidän käsityksen mukaan . Olen kohdannut useita korkeassa asemassa olevia ja pitkälle koulutettuja ihmisiä ja he kannattavat persuja , mutta mediamaineen ja haluttomuus samaistua suomenlipun varustetun farkkuliivi miehen kanssa pitää profiilin alhaisena. Kuitenkin puolueessa on hyvin monenlaisista taustoista ja jopa ideologisesti eri lailla ajattelevia ja joillakin myös maahanmuuttajataustainen puoliso. Vois sanoa että tietynlainen maalaisjärki yhdistää. Ent. Kokoomuksen nais kansanedustaja sanoi haastattelussa kun oli Sipilän hallituksessa että persujen kanssa yhteistyö sujui jopa paremmin kuin muiden kanssa . On tietysti että iso teatteri on myös showmiehiä kerännyt puoleensa . Ja persuille kasvanut mediapaine on pakottanut näitä ”värikkäitä” persoonia suitsimaan. Mielestäni suomen suunnan polittisesti ja sitä kautta maan talous asiat ratkaisee pitkälti sos.dem. Sen kannatus on demokratian kannalta ratkaiseva asia , vihreiden ja vasemmistoliiton kannatus ei suuntaa määrää jos sos dem muuttaisi linjaa. Ruotsissa kaikki työelämän uudistukset on siellä pystynyt sosdem tekemään mutta meidän sossuja vaivaa suomettumisen pitkä marxilainen syöpä joka ei vaan hellitä. Ja näköpiirissä ei ole uutta polvea joka haluaisi kääntää kurssia . Marinin hallituksen asuttutua valtaan oli talous jo ihan kuralla ja ennustin että halllitus ei vuotta kestä pystyssä mutta korona, hulvaton rahanjako,kriisikeskeisyys, media hypetys, keskustan sotepyrkimykset , Saarikon ja Marinin isot henkilökohtaiset velat , Saarikon vallanhalu ja Marinin henkilökohtainen suosio pitivät hallituksen pystyssä .Tämä antoi väärän kuvan myös sosdem kannatuksesta , joka oli Marinin henkilökohtaista pitkälti ja raskas myös puolueelle pitää ja järjästää asioita niin että hypetys säilyy vaikka tiedettiin Marinin todellinen osaaminen ja henkilökohtaisen elämän haasteet. Arvokysymyksiin suhteen on vaan kristityn vaikea ajatella puolueena äänestää mitään muuta puoluetta kuin ps tai kd . Oli sitten minkälaidan talouspolitiikan kannalla tai mieltä suomen suunnasta , mutta kristitty ei voi mielestäni raamatusta nousevia arvoja heittää politiikan takia romukoppaan . Tietysti yksittäistä kansan edustajaa voi äänestää muistakin puolueesta ja varmaan hyviä ehdokkaita löytyy . Parastahan se olis jos kristittyjä olis eri puolueissa . Raamatusta nouseva kuva on että usko ja politikka on erillään ja seurakunnan tehtävä on rukoilla päättäjien puolesta jotka ovat kuitenkin Jumalan antamassa virassa . Kaikki valta lepää aina seurakunnan päällä , koska itse Kristus on seurakunnan pää , me tosin olemme alamaisia hänelle
Lehdissä ja kommenteissa on tahdottu ennustaa Aittakummun poliittiselle uralle loppua loikkauksen myötä. En olisi tästä niin varma. PS:n kannatus on edelleen huomattavan korkea siihen nähden, että se on hallituksessa ja aina eduskuntavaaleissa se on saanut sitä nostettuja useita prosentteja edeltäviin gallupeihin nähden.
Maahanmuutto ja islam tulevat olemaan isoja kysymyksiä paitsi Euroopassa, myös Suomessa seuraavinakin vuosina. Oulun vaalipiiristä tuskin europarlamenttiin valittu oululainen Sebastian Tynkkynen asettuu ehdolle 2027 eduskuntavaaleissa ja vapaaksi jää jo tältäkin osin lähes 20 000 ääntä. Aittakummun julkinen näkyvyys on sitä luokkaa, että melkein veikkaisin Pekalle löytyvän kannatusta edustajapaikan uusimiseksi. Voi löytyä jopa enemmän kuin edellisten vaalien päälle 7000 ääntä. PS on nosteessa ja Kepu menossa vääjäämättä vastakkaiseen suuntaan. Syyt jo ihan yhteiskuntarakenteeseen liittyvät. PS on 2000-luvun puolue, Maalaisliitto/Keskustapuolue oli 1900-luvun puolue.
SDP:n pitäisi jossain vaiheessa ennen seuraavia eduskuntavaaleja tarkistaa suhtautumistaan perussuomalaisiin. PS kykenee joustamaan esimerkiksi talouspolitiikassa enemmän kuin Kokoomus SDP:n suuntaan. Sitä paitsi on puhtaasti typerää etukäteen ennen vaaleja ajaa itsensä poliittiseen umpikujaan, kuten Marinin SDP teki.
Näkyvät, ja ällistyttävän nopeasti kirkollisiin asemiin ja julkisuuteen (etenkin Kari Mäkisen nostamana) nousseet erittäin liberaalit ex-vanhoillislestadiolaiset, joita voisi luetella ison rivin, ovat VL-seuraliikkeestä joka suhteessa pihalla kuin lumiukot Pohjanmaalla eikä heillä ole merkitystä vanhoillislestadiolaisuuden sisällä.
Minusta Aittakummun loikka oli lopulta aika luonteva ja odotettu. En olisi täysin yllättynyt siitäkään, etteikö sekä Aittakummulla itsellään että myös PS:lla, ole ollut vähintään hajatietoja siitä, että Keskustan ja vanhoillislestadiolaisuuden yli satavuotinen symbioosi murtumassa.
Arvokonservatiivien nuoremman polven vanhoillislestadiolaisten siteet Keskustapuolueeseen eivät lienee lainkaan samaa luokkaa kiinteydessään kuin vanhemman sukupolven. Yhteiskuntarakenteen muutos ja uudet, silti pysyväisluontoiset kysymykset poliittisella agendalla suosivat perussuomalaisuutta, eivät Keskustaa.
Pekka Aittakumpu on muistaakseni paitsi teologian, myös filosofian maisteri, ollut kohta kaksi kautta eduskunnassa, sivistynyt, hyvä esiintymään ja taitaa julkisuuden. Ei tämän kaltaisia ole perussuomalaisessa puolueessa edelleenkään liikaa. Liberaalissa, mutta korkeintaan keskisuuressa Suomen Keskustassa Aittakumpu olisi ollut tuomittu pysyvään poliittiseen paitsioon. PS:ssa Aittakumpu ei ole edes arvokonservatiivisimmasta päästä ja puolue on iso. Aittakummun loikka Keskustasta perussuomalaisiin on oire siitä samasta muutoksesta, mistä jo Aittakumpua huomattavasti vähemmän tunnetun oululaisen, myös kepusta perussuomalaisiin loikanneen kansanedustaja Merja Rasinkankaan puoluevaihto kertoo, sillä poikkeuksella, että Aittakumpu valmiiksi kansanedustajana, vanhoillislestadiolaisena ja näkyvänä poliitikkona on painoarvoltaan kokonaan toista luokkaa Rasinkankaaseen verrattuna.
Timo G, vanhoillislestadiolaisuuden (nykyiset) opinkäsitykset ja -korostukset käyvät ehkä parhaiten ilmi kirjasta ”Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti”. Myös monet muut, yksinkertaiset ja lyhyet kirjaset, tuovat esille tietyt perusasiat kuten armonjärjestyksen ja seurakuntaopin. Katso http://www.srk.fi/verkkokauppa
Mielestäni tuossa edellä mainitsemassani kirjassa on varsin mielenkiintoista, että SRK ottaa selvän pesäeron fundamentalismiin ja lain kolmanteen käyttöön sekä seuraa erittäin monessa asiassa kansankirkon valtavirtaa, tosin konservatiivisemmin ja Raamatun arvovaltaa sekä pelastushistoriaa korostaen. Raamattu sisältää myös virheitä, evoluutioteoria hyväksytään ja seurakuntaoppi on esillä lähes huomaamattomasti. Toisin sanoen opinkäsitys näyttäytyy ainakin minulle eri näkemyksiä yhdistelevänä, samalla kun sitä pitää koossa 1960-luvun alussa paalutettu seurakunta- ja pelastusoppi. Olisi mielenkiintoista tehdä perusteellisempikin uskonopin analyysi.
Niin ry näyttäytyy oppiasioissa , kuten uskonelämään liityvissäkin johdon määrittelevän asioita ja heille auktoriteetti on usein sananjulistajat , papit omasta liikkeestä. Kritiikki heitä kohtaan on luultavasti laimeaa vielä tänä päivänäkin.Oma etsiminen tai lukeminen raamattua on yleisesti vähäistä . Esikoisissa jäsenet tutkivat asioita enemmän ja tiettyä kyseenalaistamistakin on. Ehkä tämä ilmiö nuorten miesten kiinnostus etsiä elämän tarkoitusta on vaikuttanut asiaan . Onko siitä laajempaa tutkimusta mistä mitä johtuu, että nuoria miehiä ihan yksinäänkin hakeutuvat seurakuntiin? Helppo vastaus olisi että tietynlainen arvottomuuden ja pinnallisuuden aika laittaa etsimään ja tyttöjen kohdalla some antaa arvoja ja ihanteita elämään . Olisko se näin yksinkertainen vastaus?
Timo G. Itse asiassa vanhoillislestadiolaisuudessa opastetaan ja kannustetaan nykyään Raamatun lukemiseen. Biblian käyttö jopa seurapuheissa on vähentynyt radikaalisti. Ja en olisi niin varma raamatun luvun ahkeruudesta muissakaan herätyskristillisissä piireissä. Pappien ja saarnaajien opetukset ovat monille se tärkein uskonopin ja raamatuntuntemuksen lähde.