Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) yleiskokouksen yhteydessä osallistuin ekumeenisen vammaisten henkilöiden vaikuttamisverkoston Edanin esikokoukseen. Osallistujia oli kaikilta mantereilta, ja saimme raportteja siitä, miten saavutettavuus ja esteettömyys toteutuvat eri puolilla maailmaa.
Edan perustettiin KMN:n yleiskokouksessa Hararessa 1998. Verkoston visio on Kaikkien kirkko kaikille, inklusiivisen yhteiskunnan ruumiillistuma. Verkoston tavoitteena on vammaisteologian kehittäminen ja vaikuttaminen sen puolesta, että sitä opetettaisiin teologisissa oppilaitoksissa.
Luomisen teologian näkökulmasta kyse on siitä, mitä Jumalan kuvana oleminen tarkoittaa. Yhdistämme helposti jumaluuden terveeseen ja vahvaan ihmiskehoon. Tästä syntyy hyvin kapea jumalakäsitys, jota vammaisuuden kanssa elävät voivat laajentaa.
Toisen uskonkappaleen näkökulmasta Kristus nousi kuolleista ja astui taivaisiin vammojensa kanssa. Kolmas uskonkappale käsittelee seurakuntaoppia. Uuden testamentin teksteissä seurakunnat ovat monimuotoisia yhteisöjä, joissa jäsenet ovat riippuvaisia toistensa lahjoista palvellakseen maailmassa.
Ilman vammaisia henkilöitä seurakunnilta puuttuu oleellisia osia. Kirkkojen Maailmanneuvoston asiakirja The Gift of Being nostaakin esille, että koska Luoja loi kaikki ihmiset kuvakseen, vammaisten henkilöiden inkluusio ei tarvitse erillisiä perusteluja.
Tässä yhteydessä yksi osallistujista esitti kysymyksen: ”Kaipaisivatko seurakunnat meitä, jos olisimme poissa?” Osallisuus on oikeus, ja seurakunnilla on velvollisuus järjestää elämänsä niin, että tämä oikeus toteutuu.
Mutta eivätkö keskinäisten suhteidemme seurakunnissa tulisi olla syvempiä kuin lain vaatimusten toteuttaminen? Näemmekö toisenlaisissa ihmisissä lähimmäisiä, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita, ja joita ilman omasta elämästämme jää jotakin puuttumaan? Olemmeko valmiit näkemään vaivaa ja muuttumaan niin, että myös heillä on samat mahdollisuudet osallisuuteen kuin muilla?
Kysymys on syvästi missiologinen. Yksi Uuden testamentin vahvimmista lähetystyön kuvista löytyy tuhlaajapojan vertauksessa. Kertomuksen huipentumassa kotiin palaavan pojan isä juoksee tätä vastaan, heittäytyy hänen kaulaansa ja suutelee häntä.
Vertaus löytyy evankeliumista, joka perustelee seurakuntayhteyden ulottamista ihmisiin, joita kuulijat ja lukijat eivät oikeasti kaivanneet. Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa lähetystyö ei näytä yhdistäneen kirkkoa. Sen sijaan lähetystyöntekijä Paavali kumppaneineen aiheutti päänvaivaa ja hankalia teologisia ja yhteisöllisiä keskusteluja. Niissä jouduttiin ottamaan kantaa siihen, missä määrin kirkko oli valmis antamaan tilaa sopeutua uuteen. Kirkko joutui valitsemaan kenen kaltainen se halusi olla: yhteyttä kaipaavaan isän vai tuhlaajapojan itseriittoisen veljen?
Edanin kokous ja itse asiassa koko Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous muistuttivat tässä yhteydessä kahdesta meidän aikamme lähetysteologisesta painotuksesta.
Ensimmäinen painotus on, että ne rajat, joita kirkon pitää ylittää, eivät välttämättä ole maantieteellisiä. Kaikissa yhteiskunnissa on ryhmiä, jotka tahallisesti tai tahattomasti ovat ulos suljettuja taloudellisista, sosiaalisista, etnisistä tai muista syistä. Mitä silloin merkitsee kaikkien kirkko kaikile?
Yleiskokouksessa kirkot haastettiin pohtimaan fyysisiä ja organisatorisia rakenteita, asenteita, kielenkäyttöä ja toimintatapoja niin, että Kristuksen rakkaus todella välittyisi kaikille.
Toinen lähetysteologinen painotus on se, että kukaan ei ole pelkkä vastaanottaja. Missio on monisuuntainen. Erityisesti on kuunneltava niiden ääniä, joilta puuttuu valta, asema tai etuoikeudet.
Vertauksessa tuhlaajapojan kotiinpaluun haastoi kotona olevan ja etuoikeutetun veljen itsetutkiskeluun ja kääntymykseen. Oliko hän valmis muuttumaan antaakseen veljelleen ihmisarvon ja tilan? Kaipasiko hän veljeänsä samalla tavalla kuin hänen isänsä?
Vaikuttamisverkosto Edanin esikokous kaikkine keskusteluineen oli innostava kokemus siitä, miten rikas kirkko on, kun monimuotoisuus toteutuu. Olemmeko valmiita antamaan tilaa lähimmäisille niin, että tämä olisi mahdollista?
Rolf Steffansson, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja
Kuvassa Steffanssonin vieressä Kirkkojen maailmanneuvoston uusi pääsihteeri, eteläafrikkalainen professori, TT Jerry Pillay.
Harmi, että Helsinki on niin kaukana.
Jossain määrin kiinnostaisi se, ovatko nämä mielenosoittajat löytäneet avioliittolain uudistuksesta jotain epäkohtia (eli laista on jotain haittaa) vai onko kyse vain yleisesti ”homojen yhdenvertaisten oikeuksien vastustamisesta”.
En oikein jaksa uskoa, että pelkkä ”syrjintäkampanja” jaksaisi kantaa kovin pitkälle, jos se epäonnistuu argumentoimaan tavoitteidensa oikeutuksen.
Olen samoissa ajatuksissa kuin Martti Vaahtoranta. Mielestäni avioliittolakia ei tarvitse ”uudistaa”.
On ehkä vähän tarpeetonta sanoa, että avioliittolakia ei tarvitse uudistaa, jos kerran uudistus ei kosketa sinua itseäsi. Ehkä parempi olisi kysyä, miksi vastustat avioliittolain uudistamista jonkun toisen tarpeita silmällä pitäen? Mitä haittaa tästä muutoksesta on sinulle tai jollekulle toiselle?
Jusu V: ”Ovatko nämä mielenosoittajat löytäneet avioliittolain uudistuksesta jotain epäkohtia… Mitä haittaa tästä muutoksesta on sinulle tai jollekulle toiselle… Miksi vastustat avioliittolain uudistamista jonkun toisen tarpeita silmällä pitäen”
Vaikea uskoa että et tiedä vastauksia, kun olet aktiivinen keskustelija. Varmuuden vuoksi: lukuisia epäkohtia on esitetty/ linkitetty lukuisissa keskusteluissa, blogeissa, videoissa jne. (Kotimaa 24, Seurakuntalainen, Uusi Suomi, Patmos). Niissä käy myös ilmi, että uudistus koskisi käytännössä jokaista.
Timo, olisiko ehkä reilua vaikka mainita 3 keskeisintä epäkohtaa. Tuollainen ”kyllä niitä on, mutta en kerro mitä ne ovat” -vastaus ei kauheasti vakuuta.
Juuri näin, Stig Kankkonen avaa asiaa epätietoisille kolumnissaan;
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/stigin_kynasta/872/avioliitto_haviaa_sumuun
Hyvän bogin aiheesta kirjoitti myös Samuli Siikavirta;
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/cam-joen_sillalta/871/ei_syyta_sukupuolineutraaliuspaniikkiin
Näistä asioista on varmaan kyse mielenilmauksessa.
– jotka tietenkin allekirjoitan.
Jorma,
Stig Kankkosen kirjoituksessa ei ole mitään sellaista, josta olisi tälle keskustelulle arvoa. Olisi perin käsittämätöntä, jos uskonnollisesti tunnustukseton valtion virasto alkaisi käsittelemään kansalaisia sen perusteella, mikä on jonkun uskontokunnan edustajan mielestä hänen jumalansa luomistahto. Tältä osin Kankkosen kirjoitus sopisi paremmin keskusteluun kirkkovihkimisestä kuin ohjeeksi maistraatin virkamiehille.
Loppu Kankkosen kirjoituksesta on pelkkää kehäpäätelmän toistamista: avioliitto on miehen ja naisen välinen koska avioliitto on miehen ja naisen välinen koska avioliitto on miehen ja naisen välinen. Ei se ala perustelemaan itsensä puolesta vaikka sitä toistaisi kuinka monta kertaa peräkkäin.
Valitettavan munattomaksi jää Kankkosen kirjoitus jos sitä pitäisi soveltaa siviilivihkimiseen.
Blogeja seuraavista keskusteluissa perustelut löytyvät hyvin selvästi, sorry, että unohdin sanoa sen.
Jorma,
Blogissa on 17 kommenttia ja kahlasin ne lävitse. Minä en edelleenkään löytänyt niistä mitään perustelua. Sen sijaan niissä oli suuri määrä ”kirkko sitä”, ”Jeesus tätä”, ”Jumala tuota” taivastelua. Edelleen korostan, että tässä puhutaan sekulaarista lainsäädännöstä ja valtion viraston virkamiesten toiminnasta. Tässä ei puhuta minkään uskontokunnan opista tai toimituksista.
Timo Jokela sen sanoi. Kyllä mahdollinen ”uudistus” tulisi koskettamaan kaikkia. Myös tulevia sukupolvia.
Millä tavalla?
Kyllä sinä Jusu olet argumentteja kuullut. Osan tämänkin uutisen keskusteluketjussa.
Sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustetaan ja saadaan vastustaa varmastikin monestakin syystä. Raamattukysymys on vain yksi. Lastenoikeudet toinen jne.
On hyvä, että myös voimassa olevan avioliittolain puolustajat ottavat kantaa asiaan. Olemme saaneet lukea ja kuulla niin kirkossa kuin muualla yhteiskunnassa suut, silmät täyteen uudistusta kannattavaa propagandaa. Tämä mielenilmaisu tuo edes vähän tasapuolisuutta uutisointiin. Onhan meillä mielenilmaisun ja sananvapaus, ainakin toistaiseksi.
Minä en mitenkään vastusta sananvapautta tai halua rajoittaa oikeutta oman mielipiteen ilmaisuun. Mietin vain, onko tällä protestiryhmällä muuta argumenttia mielipiteensä tueksi kuin ”ei avioliitto-oikeutta homoille”.
Minusta tuntuu nyt, että en halua enää yhtään kertaa kuulla homojen ”oikeudesta avioliittoon”, ”yhdenvertaisesta kohtelusta”, ja ”tasa-arvosta” ym.
Olen sanonut, että minusta avioliitto perustuu ennen muuta velvoittavuudelle ja velvollisuuksille. Ja tämä velvoittavuus ja velvollisuudet eivät koske homopareja.
Tässä ei olla vihaamassa ja vainoamassa ketään eikä kieltämässä keneltäkään jotain huippuhienoa, vaan halutaan säilyttää avioliitto instituutiona, jossa on jotain järkeä, jotain tarkoitusta, jotain merkitystä. Niin, ettei se muuttuisi pelkäksi kahden ihmisen tunnepohjaiseksi sopimukseksi, johon liittyy tiettyjä etuja, oikeuksia ja onnitteluja.
Kansalaisaloitteessa valitettiin, että hompareilla on ”samat velvollisuudet, mutta ei samoja oikeuksia.”
Käännetään toisinpäin. Homopareille kuuluu samat oikeudet, sikäli, että on oikeus elää kenen kanssa haluaa, ja saada siihen yhteiskunnalta tiettyä tukea ja etuja. Mutta homopareille ei kuulu samat velvollisuudet ja siksi ei kuulu avioliitto, joka perustuu sitoutumisen velvoittavuudelle.
Mutta kun ilmeisesti joidenkin mielestä avioliitto ei ole sitä mitä itse olen ajatellut sen olevan, minusta tuntuu etten enää tiedä mikä avioliitto on. Kysyessäni tyhjentävää määritelmää avioliitolle, vastaukseksi ei yleensä tule yhtään mitään. Eli mitä tarkoittaa tämä välttämätön ”avioliitto-oikeus”?
Mitä avioliitto ylipäätään tarkoittaa? Mitä avioliitto on ja MIKSI se on. Siitä pitäisi lähteä liikkeelle. Ei siitä onko uudistus ”joltain pois” jne.
Perustelut avioliittolain muutoksen puolesta ovat enemmän iskulauseita kuin perusteluja. ”Samat oikeudet kaikille” ”Tasa-arvoa” ”Ei ole keneltäkään pois”. ”Elämme 2000-luvulla” ”Kun toisetkin on jo näin tehneet” jne. Näillä voi perustella mitä tahansa.
En pääse paikalle mielenilmaukseen, mutta olen rukouksessa mukana.
Sari,
Mikä on se avioliittolaissa mainittu velvollisuus, joka sinun mielestäsi ei koske homopareja? Yritän tässä vain ymmärtää, millä tavalla haluaisit tehdä laista erilaisen homoille ja heteroille.
Jusu. En nyt ala tässä keskustelemaan, kun asiat ovat olleet niin monesti esillä ja monessa paikassa, ja silti teet tuollaisia (tietämättömiä) väittämiä/ kysymyksiä.
Jusulle:
1. Kaikkien avioliitot muuttuvat juridisesti uuden lainsäädännön määritelmän mukaisesti.
2. Luonnollisen vanhemmuuden käsite poistuu. Sen korvaa juridinen käsite, joka jää siten valtion päätettäväksi.
3. Sosiobiologinen tosiasia että lapsen vanhempien sukupuolella on hänen kehityksen kannalta väliä muuttuu pikkuhiljaa polittisesti epäkorrektiksi.
4. Avioliitto muuttuu sosiaalisesta instituutiosta yksityiseksi aikuisten väliseksi tunnejärjestelyksi. Tämä tarkoittanee yhteiskunnallista tukea sille väitteelle ettei lapsi erityisesti tarvitse isää eikä äitiä.
5. Kuten jo aikasemmin sinulle kirjoitin ja perustelin: lakimuutoksen jälkeen näen joidenkin sananvapautta, uskonnonvapautta ja mielipiteenvapautta uhattuna. Perinteisen avioliiton pitäminen normatiivisena muuttuu määritelmällisesti syrjiväksi ja sortavaksi.
(Sanamuodot lainattu jo yllä mainituista lähteistä)
Timo, minua ei edelleenkään vakuuta se, että haukut muita tietämättömiksi, mutta et itse pysty tarjoilemaan vastauksia. Se ei vaadi vielä suurta älykkyyttä.
Benjamin,
(1) Kenenkään jo avioliiton solmineen avioliitto ei muutu juridisesti millään tavalla. Siihen ei siirry yhtään uutta oikeutta eikä siitä poistu yhtään velvollisuutta. Pystytkö antamaan yhtään konkreettisempaa esimerkkiä oikeuksia muuttumisesta vai copy-pastetitko vain jotain valmista tekstiä sitä ymmärtämättä?
(2) Se, että samaa sukupuolta olevan parin liitosta käytettävää nimitystä muutetaan, ei poista luonnollisen vanhemmuuden käsitettä. Tällainen päätelmä on joko tietämättömyyttä tai tahallista harhaan johtamista.
(3) Mahdatko edes tietää mitä tarkoittaa sosiobiologia? Toisekseen väitteesi on vale. Lisäksi se on asian kannalta irrelevantti. Tässä ei puhuta homoparien lapsista vaan parisuhteen nimestä. Homoilla on lapsia nytkin eikä parisuhteen nimen muuttaminen vaikuta asiaan.
(4) Käyttämäsi konditionaali tarkoittanee sitä, ettet itsekään ole varma pitääkö tämä väite paikkaansa. Toisaalta ainakin minulle jäi epäselväksi, mistä epäkohdasta tässä puhutaan ja miten se liittyy homoparin suhteesta käytettävään nimeen.
(5) Tämä on melkoinen kehäpäätelmä. Uskontokunnille pitää siis taata lailla oikeus syrjiä, koska yhdenvertainen lainsäädäntö saisi ne näyttämään syrjiviltä. Kansalaisaloitteen ja lakialoitteen perusteluissa mainitaan hyvin selvästi, että muutoksella ei haluta puuttua uskontokuntien avioliittokäsityksiin. Pelkosi on mielestäni liioiteltu ja aiheeton.
Kiitän, että halusit vastata vaikka mielestäni mitään varsinaista perustelua itse asiaan vastauksesi ei sisältänytkään.
Meillä on perheystävinä kaksi miesparia, jotka elävät aivan kuin minä ja vaimoni. Emme ole keksineet, mitä eroa meillä ja heillä on, kun itse olmme jo liian vanhoja saamaan lapsia.
Avioliittolaki on säilytettävä nykyisellään, se on tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen.
Lakeja ei pidä muuttaa sen mukaan kuinka seksisuuntauksia ilmaantuu, vedoten luontoon tai rakkauteen. Avioliitto on tarkoitettu lasta varten.
Risto, lasten avioliitot kiellettiin jo viime vuosisadan alussa Suomessa. Avioliitto on nykyisin aikuisia, ei lapsia varten.
Älä viitsi Jusu vääristellä asioita, ihan oikeasti. Et ole vieläkään minulle perustellut, miksi sinun ja suuntauksesi pitäisi saada muita seksuaalisuuntauksia paremmat ihmisoikeudet. Te olette vedonneet oikeuksianne Luontoon ja Rakkauteen. Ensinnäkin YK:n ihmisoikeudet eivät ota kantaa, mitä luonnossa tapahtuu ja mitä seksiä siellä esiintyy, eikä se ota kantaa myöskään Rakkauteen, mutta se ottaa kantaa miehen ja naisen väliseen liittoon, johon kuuluu lapsia. Eli mistä ne teidän ihmisoikeudet tulee??:
Risto, minun ja seksuaalisuuntautumiseni tulee saada oikeus avioliittoon täsmälleen samoilla perusteluilla kuin sinun ja seksuaalisuuntautuneisuutesi.
En edelleenkään lähde vänkäämään pedofiliasta ja insestistä kanssasi. Voit käydä sen keskustelun jonkun toisen kanssa.
Jusu: ”haukut muita tietämättömiksi, mutta et itse pysty tarjoilemaan vastauksia”
Sorry jos muotoilin epäfiksusti, ei ollut tarkoitus. Kirjoitan kuitenkin, että kommenttisi olivat tietämättömiä (et sinä).
Sanon vielä, että noista esille ottamistasi asioista on paljon kirjoitettu. Ja sen vuoksi en ala tässä yksittäisistä asioista keskustelemaan.
Se, että avioliiton puolustajat ovat näin myöhään liikkeellä, johtuu osaltaan siitä, että monet valtasi täysi tyrmistys: -Ei voi olla totta! Ei tällainen hölmöily voi olla mahdollista! …Olivat ilmeisesti väärässä. Liittoja ja suuntauksia voi ja saakin toki olla erilaisia. Hyvä, fobioita on, monenlaisia. Mutta pakkoko on syöksähtää ojasta allikkoon? Suvaitsevuus on sitä, että vaikeissakin asioissa koetetaan sittenkin ymmärtää toisten näkökantoja. Uskonto näyttelee, myönnän, kannanotoissa melkoista osaa. Biologia kuitenkin on se, mikä on. Minulle AVIOliitto on edelleen, ja tulee olemaan yhden miehen ja naisen (kummin päin vain) elinikäinen liitto. Se on se instituutio, johon osaltani kuulun. Älköön SITÄ eduskunta tai joku Jusu muuksi muuttako!