Ukrainan tilanteessa malttia ja valtioviisautta tarvitaan nyt kaikilta osapuolilta. Ukrainalaisten intoa ja vapaudenrakkautta tulee kaikkien kunnioittaa, mutta Venäjää ei tule myöskään nöyryyttää. Ei myöskään ottaa valtavaa konkurssipesää EU:n veronmaksajien niskoille.
Olemme kaikki hämmentyneitä Janukovitshin korruptoituneen hallinnon romahduksen nopeudesta. EU:n syliin kaatui Ukrainan horjuva talous, Venäjä sai niskoilleen hätääntyneet venäjänkieliset Krimillä ja muualla. Kaikkein hämmentyneimpiä ovat ukrainalaiset itse. Mitä seuraavaksi?
Olen seurannut tätä keskustelua Ukrainasta tarkkaan. Huoli ja varovaisuus kuului monen edustajakollegani puheenvuorosta tällä viikolla Strasbourgissa. Toiset taas olivat täynnä voitonriemua, aivan kuin ”länsi” olisi taas kerran voittanut ”idän” geopoliittisessa shakkipelissä. Vaarallinen ajatus.
Tästä nimittäin ei ole kyse. Ukraina on maa, jota ei ymmärrä länsi eikä Venäjä. Vallankumous tehtiin kirkkoveisuja veisaten, ikoneja kantaen, kolmen kilpailevan ortodoksikirkon ja Roomalle uskollisten uniaattien yhteisvoimin. Pyhyys ja pahuus leimusivat samoilla kaduilla yhtä aikaa. Vaikka Ukrainan nuoret seisoivat ja kaatuivat Euroopan lipun alla, tiedämme vielä kovin vähän siitä, mitä se heille symboloi.
Venäjä hakee nyt uutta roolia. Ilmeisesti Putin oli jo vetänyt tukensa Janukovitshilta, mutta toivoi rauhallista siirtymäkautta. Sitä ei tullut. Nyt kuohuu etenkin Krimillä.
Tarvitaan valtioviisautta. Venäjä pyrki Sotshin olympialaisilla osoittamaan maailmalle, että se on tavallinen maa, jota ei tarvitse pelätä. Se ei halua menettää kisojen tuomaa valtavaa goodwilliä. Reagoimalla nyt väärin Putin olisi vaarassa menettää lisäksi koko Ukrainan kansan ystävyyden, ei vain muutaman oligarkin.
Venäjää ei saisi nyt nöyryyttää ja ajaa rajuihin, kansallismielisiin reaktioihin. Krimin tilanneen ei saa antaa luisua asein ratkaistavaksi. Sitä sotkua siivoaisimme vuosikymmenet.
Me, Euroopan unioni, olemme osapuoli, emme puolueeton välittäjä. On aika turvautua kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n apuun – mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Astrid Thorsin ja ETYJ-järjestön toiminta on askel oikeaan suuntaan!
Katolisessa ja Protestanttisessa teologiassa sanan merkitys armon saamiseen ymmärretään eri tavalla. Uskomattomin ja toivottavasti väärä ajatus siitä kuka kirkossa voi puhua, ei johdu kirkon oman uskon menettämisestä omaan toimintaansa, vaan tarkoituksena on vain kaunistaa tilastoja luvuilla, jotka syntyvät siitä, kun tullaan töllistelemään sitä, mitä jollain Ihmisellä sattuu olemaan sanottavaa. Saarnatehtävään tulisi suhtautua vakavasti, eikä antaa sitä väärään käyttöön. Kuinka moni kutsuttu puhetaiteilija ymmärtää tai on koskaan kuullut lain ja evankeliumin suhteen tärkeydestä. Evankeliumin sana on armoväline, jota on arvostettava. Samoin kasteessa, ehtoollisessa ja ripissä sanan tarkoituksena on mahdollistaa uskovalle uskon kautta vanhurskauttaminen. On kovasti huolestuttavaa, ettei laiskanpulleille kirkon rivijäsenille viitsitä opettaa ja kerrata uskomme perusasioita.
Hannu Kilpeläinen: ”Alkukristillisissä seurakunnissa paimenen ja vanhempien tehtävät sekä puheet, opetuksen ja rukouksen hoitivat henkilöt, joilla ei ollut teol.maist. (tai vastaavaa) koulutusta, ymmärrettävistä syistä.”
Mikäli Raamatun teksteihin on uskomista, niin se ”teol. maist. (tai vastaava) koulutus” ei ole mikään ehto vastaavien tehtävien hoitamiseen nykyisinkään.
1. Korinttolaiskirjeen 2. luku: ” Sillä Jumala on paljastanut sen meille henkensä välityksellä, sillä henki tutkii kaiken, Jumalan syvätkin asiat……….. 13 Sitä me myös puhumme, emme ihmisviisauden opettamin sanoin, vaan hengen opettamin, yhdistäessämme hengelliset asiat hengellisiin sanoihin.”
1. Korinttolaiskirjeen 1. luku: ”Sillä on kirjoitettu: ”Minä saatan viisaiden viisauden häviämään, ja älykkäiden älyn minä työnnän syrjään.” 20 Missä on viisas? Missä kirjanoppinut? Missä tämän asiainjärjestelmän väittelijä? Eikö Jumala tehnyt maailman viisautta tyhmyydeksi? 21 Sillä koska Jumalan viisaudesta maailma ei viisautensa avulla tullut tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi sen tyhmyyden avulla, jota saarnataan, pelastaa uskovat……. 25 Sillä Jumalan tyhmä asia on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikko asia on voimakkaampi kuin ihmiset.”
Kyllä sellainen yliopistollinen koulutus on vaadittu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeilta ja se on hyvä asia. Muitten kirkkojen, suuntien tai lahkojen kohdallahan se on ihan niiden oma asia vaativatko ne opettajiltaan jotain tai ovat vaatimatta yhtään minkäänlaista koulutusta tehtäviinsä. Ymmärtääkseni Ahlfors ei ole luterilaisen kirkon jäsen, vaan jonkin muun suuntauksen.
Eikö se Ahlforsille riitä, että saa saarnata omassa Jehovan todistajien valtakunnansalissaan, vaan pitäisikö päästä saarnaamaan Pietarin kirkkoon Roomaan , Uspenskin katedraaliin Helsinkiin tai vaikka Turun tuomiokirkkoonkin? Eiköhän anneta itsenäisten kirkkokuntien itsensä päättää, kuka saarnaa niiden kirkoissa.
Osmo Kauppinen: ”Eikö se Ahlforsille riitä, että saa saarnata omassa Jehovan todistajien valtakunnansalissaan, vaan pitäisikö päästä saarnaamaan Pietarin kirkkoon Roomaan , Uspenskin katedraaliin Helsinkiin tai vaikka Turun tuomiokirkkoonkin?”
Kerroin vain miten asiat olivat Uuden Testamentin aikaisessa kristillisessä seurakunnassa. Siitähän ja sen aikaisesta toiminnastahan on sanottu, että se olisi ”mall” myöhemmille Jeesuksen seuraajille. Monet nykyiset kirkkolaitoksethan poikkeavat siitä ”mallista” hyvin suuresti.
Ahlfors. Väitätkö, että Jehovan todistajien oppi on alkukristillinen. Käsittääkseni se syntyi Amerikassa joskus 100 vuotta sitten. Että lähes 2000 vuotta meni ennen kuin ”alkukristillisyys” sen mukaan syntyi. Lienevätkö keksineet aikakoneen?
Osmo: Jehovan todistajat rantautuivat Suomeen vuoden 1910 paikkeilla. Liikkeen suomalainen johtohahmo oli insinööri Kaarlo Harteva, joka levitti amerikkalaisen Charles Taze Russellin oppeja vuonna 1914 tulevasta maailmanlopusta.
Russellin kirja ”Jumalan aikakausien suunnitelma levisi ennen I maailmansotaa hyvin monena painoksena. Russell laskeskeli siinä Raamatun ja mm. Kheopsin pyramidin avulla maailmanlopun tulevan 1914. Kun I maailmansota puhkesi, liikkeen kannattajat olivat tietysti haltioissaan, ja suomalaisten russellilaisten eskatologinen usko herätti huomiota. Tänä vuonna on siis maailmanlopun 100-vuotisjuhlavuosi.
Jos en nyt ihan väärin muista, niin Jeesus opetuksissaan puhui asiainjärjestelmän/maailmanaikojen muutoksesta, ”tämän maailman lopusta”, lopun ajoista, viimeisistä päivistä, hänen tulevasta kuninkaallisesta vallasta jne. Matteuksen 24. ja 25. luku. Luukkaan 17. ja 21. luku. Markuksen 13. luku. Ilmestyskirjan 6. ja 19. luku.
Saarnaamisen teologisista taustoista en tiedä enkä ota kantaa. Mutta haluan kertoa oman kokemukseni kotiseurakunnastani.
Uudenvuodenpäivän jumalanpalveluksen hoitivat alusta loppuun saattuneesta syystä maallikkopariskunta. Jumalanpalveluksen aluksi ilmoitettiin kirkkokäsikirjan mukaisesti, että maallikot ovat asialla.
Jumalanpalvelus oli hieno ja puhutteleva. Jeesuksen elämää käsittelevä saarna oli mietitty ja hyvä kokonaisuus, paras kuulemani pitkään aikaan.
Tässä blogissa puhutaan saarnasta. Ymmärtääkseni erilaisiin kirkon järjestämiin tilaisuuksiin puhujiksi kutsutut ’julkiset maallikot’ eivät välttämättä tule saarnaamaan vaan puhumaan.
Teemu Kakkuri: Hannu Kilpeläisen soisi päivittävän tietonsa vapaista suunnista. Se, mikä oli yleistettävissä 60-luvulla, ei ole sitä enää. Varsinkin helluntailaisuus on muuttunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
No voihan vipu. Olen usean vuoden ajan päivittänyt tietoa vapaiden suuntien (myös helluntailaisten) jumalanpalveluksista. Joka toinen sunnuntai kuuntelen YLE1:ltä klo 18 lähetettävän vaparijumiksen, myös eilen Keravan helluntaiseurakunnasta. Enpä muista sellaista tilaisuutta, jossa ei ns. saarnan lisäksi olisi ns. henkilökohtaista todistusta. Useimmiten ne kummatkin muistuttavat aika paljon toisiaan. Soisin Teemu Kakkurin liittyvän meihin aktiivisiin ykkösyleläisiin päivittämään tietojaan jatkumosta 60-luvulta näihin päiviin.
Oma todistuskin voi olla minä-keskeinen tai jumala-keskeinen. Omakohtausta juttuahan mekin tässä kerromme kommenteissamme, sinä ja minä. Ehkä tarkoitin kuitenkin varsinaisesti sitä, että helluntaseurakuntien saarnaajat ovat nykyään kovin koulutettua väkeä.
Omakohtaista juttuahan me tosiaan kerromme täällä kommenteissamme, sinä ja minä. Se on jees, mutta tämä kun ei ole saarna, eikä ainakaan johtava valtakunnankanava. Jos ja kun helluntaiseurakuntien saarnaajat ovat nykyään kovin koulutettua väkeä, sen pitäisi näkyä ja kuulua heidän saarnoissaan. Sitä olen odottanut, mutta silloinkin kun saarnoissa on edes hitusen egsegeettistä järkeä, sen sovellutus vedetään minä-minä-tasolle ja ihmisen – ei Jumalan – ratkaisun kontolle. Saarna ei ole Jumalan kunnian julistamista, vaan ihmisen tahdon varaan rakennettua painostusta ja vaatimusta. Kaikki on siis ihmisen ratkaisusta kiinni, ei siinä että Jumalan armo on sellaisia paljon suurempi. Ja sitten alkaa se hirveä housebändien jumputus ja kurkkukipuisten laulajien kähinä. Olen usein todennut vaimolleni – näitä kummallisuuksia kuunnellessamme – että jos tällainen jumalanpalvelus olisi ainoa, en jalallanikaan jumiksiiin astuisi. Omassa kirkossani kuulen oikean papin saarnan, osallistun eukaristiaan, jossa jaetaan Kristuksen ruumis ja veri (ei vain muistoksi), ei puhutella rukouksissa Jumalaa ja Jeesusta ”sä”, ”sun” jne… ja siellä seurakunnan veisuuta ja ylistystä johtaa ammattitaitoinen kirkkomuusikko urkuineen ja kuoroineen länsi- ja itämaisen säveltaiteen jaloimpien mestareiden ja heidän myöhempien kollegoiden sävelin ilman minkäänlaista ränttätänttää tai kähinälaulua, nääs. Yleisen pappeuden väärinkäyttö johtaa villiinlänteen, jossa johnwaynet pitää nostaa hiiopilla hevosen selkään.
Maallikko saa saarnata kirkkoherran luvalla messussa. Seuroissa voi puhua kaikki, ketä haluttaa. Saarna on pidettävä sunnuntain evankeliumitekstistä. Siksi se ei ole ”vapaa” siinä mielessä kuin seurapuhe, koska siihen liittyy tekstin tulkinta ja sovellus nykypäivään. Se edellyttää siis opintoja . Aikaisemmin maallikoilta vaadittiin tuomiokapituliin suoritettava saarnalupatutkinto, mikä antoi ainakin perustiedot kristillisestä opista ja uskosta. Saisi olla vieläkin. Olisi hyvä senkin vuoksi, että saarnaajamaallikko itsekin tuntisi olonsa turvallisemmaksi, kun saarnaa. Ja siksikin, ettei saarnassa vahingossa julistettaisi jotain ihan muita kuin kristillisiä oppeja.
Onko siis niin, että maallikon on saarnattava päivän evankeliumitekstistä, kun taas pappi saa valita myös epistolan tai vanhan testamentin tekstin saarnansa pohjaksi? Mihin tämä mahtaa perustua?
Pääsääntö on nykyisin, että saarna pidetään evankeliumitekstistä. Saarnata voi myös VT:n tekstistä tai epistolasta. Itse pidän sellaisen tekstin eksegeesiä vielä vaikeampana kuin UT:n tekstin. Siis papillekin. Eikö sitten maallikolle?
Tarkoitin siis VT:n tekstin eksegeesiä pidän vaikeampana kuin UT:n tekstin, koska VT on myös pyhä kirja juutalaisille, jotka eivät pidä rabbi Jeshuaa luvattuna messiaana. Olen huomannut, että maallikot mielellään puhuvat UT:n kirjeiden pohjalta, joista valitsevat mielikohtiaan (lahkolaiset eritoten). Mielilauseiden valitseminen ei kuitenkaan ole luterilaisen jumalanpalvelussaarnan lähtökohta. Saarnata pitää päivän tekstistä, oli se itselle kuinka hankala tahansa.
Saattaa olla VT-eksegeesi vaikeampaa jo senkin takia, että teologin pakollisiin opintoihin sisältyy enemmän UT:n ainesta. Tunnen erään papin, joka käytti usein VT:n tekstejä saarnateksteinä, mutta hänellä olikin VT:n eksegetiikka pääaineena ja lisäksi kokemusta raamatunkäännöstyöstä. Sitä paitsi seurakunnassa oli useita pappeja, ja ne muut valitsivat varmaan pääsääntöisesti evankeliumin tai epistolatekstin.
Anteeksi, olet tosi kapea-ajattelevainen pappi. Opintojahan voi olla millä mitalla ilman minimi-pappistutkintoa! Ilman ”saarnalupatutkintoakin” olen ”tuntenut oloni turvalliseksi” täysin kutsuni ja kutsumukseni mukaan, aina kylläkin kirkkoherran pyynnöstä (-luvasta). Olen pitänyt sitä elämäni aarteena, jonka olen saanut lahjana Jumalalta. Sinäkö sen käyt kiistämään ahtaine ammattilaisavoituksinesi!?
”…koska siihen liittyy tekstin tulkinta ja sovellus nykypäivään. Se edellyttää siis opintoja.”
Siis että Jumala on antanut Sanabsa vain niiden ymmärrettäväksi,jotka ovat suorittaneet monivuotisia opintoja? Miksi Raamattuja sitenmyydään ja jaetaan maallikkokoteihin. Eiväthän he siellä voi lukemaansa ymmärtää ja oikein tulkita?
Jumala ei jaa saarnavuoroja.
Vaikea sanoa, mikä on oikeaa ymmärtämistä, mutta kyllä tutkimisesta ja opiskelemisesta pääsääntöisesti hyötyä on. Lukijalle Raamattu on riittävän helppo ja selkeä, mutta sen opettajalle ei riitä pelkkä pintataso. Kyllä siinä tutkimista tarvitaan ja kielitaitoa.
Seppo Heinola :”Siis että Jumala on antanut Sanabsa vain niiden ymmärrettäväksi,jotka ovat suorittaneet monivuotisia opintoja?”
Fakta on se, että jokaisen on ristinsä kannettava ja esim. itselleni Raamattu on 10-vuotiaasta asti antanut voimaa kestää koulukiusaamiset, kasvaa aikuiseksi, solmia pysyvä avioliitto, hoitaa perheeni, pankkityöni ja yrittäjyyteni. Minulla ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia, että jokaisen pitäisi uskoa kuten itse uskon, kun ihmiskohtalot ovat yksilöllisiä eikä näissä asioissa ole olemassa mitään on-off -painikkeita. Pappiskoultus ja -vihkiminen ovat ”sertifikaatti” siitä, että tuon koulutuksen läpikäyneet eivät ole hengellisiä puoskareita eivätkä halua manipuloida ihmisiä, vaan puhua totta siitä mitä on ”näkymätön todellisuus”.
So so Seppo. Nykyisin saa saarnata kirkkoherran luvalla ilman minkäänlaisia opintoja (tarkoitan siis messua, en seurapuheita). Vaikka olisi peruskoulukin jäänyt käymättä. Lukutaito ilmeisesti olisi ainakin hyväksi. Ennen vaadittiin muutaman kirjan tenttiminen, ei monivuotisia opintoja. Olen luullut, että pidät opintoja yleensä tärkeinä alalla kuin alalla. Olen ilmeisesti erehtynyt. Raamatun lukeminen on kaikille kristityille tärkeää muutenkin, ei vain siksi, että saisi luvan saarnata jumalanpalveluksessa. Teologian professorien ja heidän oppilainaan olleiden pappien asiana on Raamatun tulkitseminen tieteellisesti. Usko ei tarvitse tieteellistä argumentaatioita toteutuakseen, ei edes teologian professorilla.
Osmo Osmo, sanoit näin: ” Siksi se (Saarna) ei ole “vapaa” siinä mielessä kuin seurapuhe, koska siihen liittyy tekstin tulkinta ja sovellus nykypäivään. Se edellyttää siis opintoja.”
Siis tulkinta edellyttää opintoja…Tottakai minä pidän opiskelua tärkeänä ja olen opiskellut läpi elämäni, mutta että raamattua saisi selittää vain monivuotistenopintojen virallisesti valvottujen läpi jotta se tulsi oikein selitetyksi jättää kyllä kyselemään että miksikäs Jumala on ihmisille noin vaikean kirjan tulkittavaksi antanut ?
L o g i i k k a a minä tässä taas ja jälleen kerran penään.
Seppo. Etkö tiedä sitäkään, että Raamattu ei ole Jumalan sanelema opus, vaan kymmenien ihmisten kirjoittama yli tuhannen vuoden kuluessa. Sitten ihminen on niistä kirjoituksista Jumalan johdatuksen kautta (?) luonut kokoelman, joka on aikanaan vahvistettu pyhien kirjojen kokoelmaksi (kaanon). Looginen ei tuo kirjakokoelma mielestäni kyllä ole. Mutta onko logiikka ihmisen uskonnollisen elämän päämäärä? Kysyn vain. Ei usko ole logiikkaa. Jumala lienee antanut sen kirjan erilaisten ihmisten kirjoitusten kautta, mutta ei se Jumalan kirjoittama kyllä ole. Koraani on eri juttu.
Osmo, tiedän tiedän kaiken tuon,olen jopa tenttinyt tuon kaiken ja kirjoittanut aiheista opintoesseitä ja hyviä… tarkoitin loogisella ristiriidalla tässä toisaalta seurakuntateologista opetusta Raamatusta kaikille tarkoitettuna Jumalan Sanana (olkoon vaikka ’johdatuksen kautta’ ei se asiaa muuta) ja toisaalta väitteitä siitä, että tuota sanaa voi kuitenkin oikein tulkita vain monimutkaisten opintojen kautta
Ihan opiskelemattako sinäkin Seppo olet heprean kieltä oppinut? Enpä oikein usko.
En minä Osmo hepreaa osaa kuin muutaman sanan ja kirjiaimiston ja vähän alkeiskielioppia. Mutta Siis Jumala edellyttää sanansa oikein ymmärtämiseksi heprean osaamista? Miksi siis kaikille aviopareille jaetaan Suomessa suomenkieliset Raamatut?
Jos ihminen ei ole sanut koskaan kenekään Papin raamattuopetusta,joutuuko vääristä tulkinnoistaan helvettiin? Jos papinopetus ei ole pelastuskysymys ei niin mihin ko opetusta sitten oikein tarvitaan?
Se on nyt vaan Seppo kiltti niin, että tavallinen kadunmies pitää sinuakin jonain oppineena herrana, jonka mielipiteistä heprean sanoineen ja lukuarvoineen ei kukaan mittään ymmärrä. Joten kirjanoppineitten kastiin sinutkin valitettavasti luetaan eikä tavallisiin seurapenkissä istujiin. Tyydy nyt vain siihen. Monimutkaisten opisntojen ”teoriaherra” sinäkin olet.