Ukrainan tilanteessa malttia ja valtioviisautta tarvitaan nyt kaikilta osapuolilta. Ukrainalaisten intoa ja vapaudenrakkautta tulee kaikkien kunnioittaa, mutta Venäjää ei tule myöskään nöyryyttää. Ei myöskään ottaa valtavaa konkurssipesää EU:n veronmaksajien niskoille.
Olemme kaikki hämmentyneitä Janukovitshin korruptoituneen hallinnon romahduksen nopeudesta. EU:n syliin kaatui Ukrainan horjuva talous, Venäjä sai niskoilleen hätääntyneet venäjänkieliset Krimillä ja muualla. Kaikkein hämmentyneimpiä ovat ukrainalaiset itse. Mitä seuraavaksi?
Olen seurannut tätä keskustelua Ukrainasta tarkkaan. Huoli ja varovaisuus kuului monen edustajakollegani puheenvuorosta tällä viikolla Strasbourgissa. Toiset taas olivat täynnä voitonriemua, aivan kuin ”länsi” olisi taas kerran voittanut ”idän” geopoliittisessa shakkipelissä. Vaarallinen ajatus.
Tästä nimittäin ei ole kyse. Ukraina on maa, jota ei ymmärrä länsi eikä Venäjä. Vallankumous tehtiin kirkkoveisuja veisaten, ikoneja kantaen, kolmen kilpailevan ortodoksikirkon ja Roomalle uskollisten uniaattien yhteisvoimin. Pyhyys ja pahuus leimusivat samoilla kaduilla yhtä aikaa. Vaikka Ukrainan nuoret seisoivat ja kaatuivat Euroopan lipun alla, tiedämme vielä kovin vähän siitä, mitä se heille symboloi.
Venäjä hakee nyt uutta roolia. Ilmeisesti Putin oli jo vetänyt tukensa Janukovitshilta, mutta toivoi rauhallista siirtymäkautta. Sitä ei tullut. Nyt kuohuu etenkin Krimillä.
Tarvitaan valtioviisautta. Venäjä pyrki Sotshin olympialaisilla osoittamaan maailmalle, että se on tavallinen maa, jota ei tarvitse pelätä. Se ei halua menettää kisojen tuomaa valtavaa goodwilliä. Reagoimalla nyt väärin Putin olisi vaarassa menettää lisäksi koko Ukrainan kansan ystävyyden, ei vain muutaman oligarkin.
Venäjää ei saisi nyt nöyryyttää ja ajaa rajuihin, kansallismielisiin reaktioihin. Krimin tilanneen ei saa antaa luisua asein ratkaistavaksi. Sitä sotkua siivoaisimme vuosikymmenet.
Me, Euroopan unioni, olemme osapuoli, emme puolueeton välittäjä. On aika turvautua kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n apuun – mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Astrid Thorsin ja ETYJ-järjestön toiminta on askel oikeaan suuntaan!
Se tieto, että ”kuka tahansa kristitty voi milloin tahansa langeta mihin tahansa”, on hyvä matkakumppani. Tämä totuuden seurassa ei voi nenää nyrpistää silloin, kun joku veli aivan yllättäen lankeaa törkeällä tavalla.
Pekka onko syntiä josta voi nimi elämänkirjasta pyyhkiytyä pois? Eli voiko ”veli” menettää pelastuksen kun lankeaa johonkin syntiin? (huom kaikki synnit eivät ole ”kuolemansyntejä)
Kaikki synnit ovat kuolemansyntejä. Vankilapappina ollessani koin keskeiseksi tehtäväksi kertoa murhaajillekin, että Jeesukseen uskomalla voi saada kaikki, siis kaikki, synnit anteeksi ja päästä pelastuksesta osalliseksi. Toisaalta myös ns. siivosyntiset tarvitsevat armoa Kristukselta voidakseen päästä taivaaseen. Siellähän on vain armahdettuja syntisiä, ei muita.
Ei lankeaminen syntiin merkitse pelastuksen menettämistä, vaan armon hylkääminen. Siksi toivon että voisin olla armollinen jos sellaiseen tilanteeseen joudun, jossa langenneen ja syntiään katuvan kohtaan.
Pekka meillä on selkeästi erilaiset näkökulmat syntiin ja sen seurauksiin.
Selitäppä nyt omaasi eli olenko ymmärtänyt väärin että katselet syntiä tekijän ja hänen kohdaltaan saaman armon kautta?
Raamatusta löytyy selkeästi ajatus, että synti, ei ole ainoastaan tekemistä, vaan ennenkaikkea olemista. ”Olen siis syntinen” ja kaikki teot kumpuavat tästä juuresta.
Totuuden kieltäminen ihmisestä ja Jumalasta on epäuskoa, joka on ihmisen perusluonne. Jos joku tunnustaa Jeesuksen Herraksi sydämestään, niin Jumalan lupaus on vahva, Hänet Jumala on pelastava.
Jos joku kieltää Herran Jeesuksen Kristuksen ja Hänen uhrinsa lunastuksen Lahjan, niin hän asettaa Jumalan valehtelijaksi. Jumala yksin tietää, miten hänen on kerran käyvä iäisyyden edessä.
Raamattu antaa ymmärtää, että jokainen ihminen nousee ylös kuoleman jälkeen, nekin, jotka ovat Hänet kieltäneet. Ristillä oli jatkopaikka oikella ja vasemmalla puolella. Toinen ei edes kuolemansa edessä tunnustanut Kristusta.
Paavalin sanoin: ”Ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.” Apost.24:15
Siinä se, Ismo ja Ari.
Syntisyytemme on paljon enemmän, kuin tekemämme vääryydet. Niiden luettelointi ei kerro muuta, kuin sen mitä kristityn tulee välttää. Sen voi kuka hyvänsä tehdä ilman kristillistä uskoakin.
Synnin todellinen olemus tulee näkyviin silloin vasta, kun verataamme itseämme siihen millainen Jeesus on Raamatun kertomusten mukaan. Kymmenen käskyä ja vuorisaarna laittaa meidän suut tukkoon. Emme voi puolustaa itseämme niiden edessä. Käskyt ja vuorisaarna vaativat meiltä sydäntä joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja me rakastamme itseämme yli kaiken. Käskyjen tarkoitus ei ole siinä, että ne täyttämäällä meistä tulee hurskaita ja jumalanlapsia. Niiden tarkoitus on osoittaa ettemme täytä sitä mittaa, jota meiltä vaaditaan. Se joka siihen asti on päässyt on jo hyvissä käsissä.