Kasteessa käytetty valkea puku eli alba on ikivanha perinne. Jo vanha kirkko käytti valkeaa pukua puhumaan Jumalan vanhurskaudesta, joka kasteessa lahjoitetaan ihmiselle. Ilmestyskirjassa esimerkiksi puhutaan valkeasta puvusta eli vanhurskauden vaatteesta kasteeseen viittaavana asuna.
Sunnuntain nimi Valkoisten vaatteiden sunnuntai syntyi aikana, jolloin kyliä kääntyi kokonaisina kylinä kristinuskoon. Silloin kasteet toimitettiin pääsiäisyönä ja kastetut kantoivat kastepukujaan kokonaisen viikon. Näin pääsiäisviikko sai nimen valkea viikko ja pääsiäisen jälkeinen sunnuntai sai nimen Valkoisten vaatteiden sunnuntai. Tämä viikon mittainen kastepuvun päällä pitäminen oli todistuksena jokaiselle kylässä asuvalle, että tämä perhe on kääntynyt kristinuskoon.
SUNNUNTAI 16.4.2023
1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti)
Ylösnousseen todistajia
Sunnuntain apokryfiteksti Sir. 44:16–45:22
Apokryfiteksti puhuu Henokista. Hänestä kerrotaan jo 1. Mooseksen kirjassa luvussa viisi.
18 Kun Jered oli elänyt 162 vuotta, hänelle syntyi Henok. — 21 Kun Henok oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Metuselah. 22 Metuselahin syntymän jälkeen Henok eli vielä 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. 23 Henok eli kaikkiaan 365 vuotta. 24 Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.
Tämä maininta siitä, että Jumala otti Henokin luokseen on herättänyt huomiota juutalaisten piirissä jo varsin varhain.
Heprealaiskirje 11:5 tulkitsee tämän niin, että Henok ei laisinkaan nähnyt kuolemaa.
Herra mieltyi Henokiin ja otti hänet luokseen;
hänestä tuli kääntymyksen esikuva tuleville polville.
Myöhemmin syntyi myös kirjallisuutta, jotka pantiin Henokin nimiin. Näistä merkittävin kirkon historian kannalta on ollut Etiopialainen Henokin kirja. Nimi viittaa siihen, että kirja on Etiopian koptilaisen kirkon Raamattuun kuuluva kirja. Näin se on heille pyhä kirja, kuten muutkin Raamatun kirjat.
Tähän perinteeseen kuuluu myös Juudaan kirjeen jakeen 14 viittaus teokseen.
Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs:
»Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa
Sirakin kirjassa Henokin hurskas vaellus pannaan ylisukupolvisen sanoman ilmaukseksi. Esi-isän jumalanpelko tuo siunauksen myös tuleville polville. Sellaisia kuin vanhemmat ovat, sellaisia myös seuraavat sukupolvet ovat. Kiinalaisessa viisaudessa tämä sama ylisukupolvisuuden ajatus lausutaan sanoin, että jos haluaa vaikuttaa tuhat vuotta eteenpäin aikaan, niin on kasvatettava lapsi.
Juudaan kirjeessä puolestaan kerrotaan viitataan Henokin kirjan ajatukseen siitä, että usko on yhteisöllinen. Jumala pitää huolen kokonaisesta kansastaan. Näin myös Kristuksen tullessa takaisin kirkkaudessaan, hän tulee näkyviin kokonaisen kansan ympäröimänä. Kirkon yhteys tulee esille hyvinkin selkeästi ja voimakkaasti. Jumalan kansana elämme yhdessä toinen toisemme kanssa yhteisen uskomme kannattamana ja yhteisen toivomme tietämme ohjaamana. Yhdessä menemme eteenpäin. Myös kerran kaikkien aikakausien päättyessä Jumalan Pojan takaisintuloon täydessä kirkkaudessaan saamme yhteisenä Jumalan kansana käydä hänen valmistamaansa iloon ja riemuun taivaan kirkkauden avautuessa eteemme.
Sunnuntain apokryfiteksti Sir. 44:16–45:22
Herra mieltyi Henokiin ja otti hänet luokseen;
hänestä tuli kääntymyksen esikuva tuleville polville.
Nooa havaittiin täydelliseksi ja oikeamieliseksi.
Vihan aikana hän oli ihmiskunnan säilymisen tae.
Hänen ansiostaan siitä jäi joitakin jäljelle maan päälle,
kun vedenpaisumus tuli.
Jumala teki hänen kanssaan ikuisen liiton
ja lupasi, ettei vedenpaisumus enää tuhoa kaikkea elävää.
Abraham on monien kansojen suuri kantaisä,
eikä minkään havaittu tahraavan hänen kunniaansa.
Hän noudatti Korkeimman lakia,
ja Herra teki liiton hänen kanssaan.
Hän leikkasi lihaansa liiton merkin,
ja koetuksessa hänet havaittiin uskolliseksi.
Siksi Herra valalla vahvisti hänelle,
että siunaisi hänen sukuaan ja siten kaikkia kansoja,
antaisi hänelle jälkeläisiä kuin maan tomua,
korottaisi heidät kuin taivaan tähdiksi
ja antaisi heidän omikseen maat merestä mereen,
suurelta virralta maan ääriin asti.
Myös Iisakille Jumala antoi saman vakuutuksen
hänen isänsä Abrahamin tähden.
Kaikkien ihmisten saama siunaus ja isien liitto
pysyi Herran tahdosta myös Jaakobin osana.
Herra tunnusti hänet omakseen siunauksillaan
ja antoi hänelle perintömaan,
jonka jakoi määräalueisiin,
osoitti kahdelletoista heimolle.
Jumalan tahdosta Jaakobista polveutui hurskas mies,
jota kaikki ihmiset kunnioittivat.
Mooses oli rakas niin Jumalalle kuin ihmisille –
olkoon hänen muistonsa siunattu!
Herra korotti hänet pyhiensä vertaiseksi
ja teki hänestä suurmiehen, jota viholliset pelkäsivät.
Herra teki ihmeen toisensa jälkeen,
niin kuin Mooses oli ilmoittanut,
ja nosti hänet kunniaan kuninkaiden edessä.
Hän käski Mooseksen mennä oman kansansa pariin
ja näytti hänelle häivähdyksen kirkkaudestaan.
Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden
Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta.
Herra salli hänen kuulla äänensä,
johdatti hänet tummaan pilveen
ja antoi kasvotusten hänelle käskynsä,
elämän ja ymmärryksen lain,
jotta hän opettaisi sen säännökset Jaakobille,
sen ohjeet ja määräykset Israelille.
Herra korotti pyhäksi Aaronin, joka oli Leevin heimoa,
Mooseksen veli ja hänen vertaisensa.
Säädöksellään hän asetti Aaronin ikuiseen virkaan,
antoi hänelle koko kansan pappeuden.
Herra puki hänet upeisiin vaatteisiin,
vyötti hänen ylleen loisteliaan puvun.
Herra kietoi hänet yltäkylläiseen loistoon
ja kaunisti hänet viran ja vallan tunnuksilla,
puki hänelle housut, viitan ja efodi-kasukan
ja kiinnitti yltympäri kultaisia granaattiomenoita,
joka puolelle monia tiukuja,
jotta ne helkähtelisivät hänen astellessaan,
jotta hän tulisi kuulluksi kaikkeinpyhimmässä
ja Herra muistaisi omaa kansaansa.
Hän sai taidokkaasti kudotun pyhän puvun,
jossa oli kultaa ja sinipunaista ja purppuraista villaa,
hän sai oikeutta jakavan rintakilven, urimin ja tummimin.
Rintakilpeen oli kankuri kutonut karmiininpunaista villaa,
ja sen päällä oli korukiviä, joissa oli sinettikaiverrukset.
Kultakehyksisiin kiviin oli koruseppä kaivertanut kirjoituksen;
kiviä oli yhtä monta kuin Israelin heimoja,
ja kukin kaiverrus muistutti yhdestä heimosta.
Turbaaninsa päälle hän sai kultaruusukkeen,
otsakorun, jossa oli pyhä sinettikaiverrus;
se oli voiman ja kunnian ylväs merkki,
silmien ilo taidokkuudessaan ja kauneudessaan.
Ennen häntä ei sellaista kauneutta ollut,
eikä vieras ole koskaan sitä pukua kantanut,
vain hänen poikansa ja jälkeläisensä polvesta polveen.
Aaronin ruokauhri poltetaan kokonaisuudessaan,
ja tämä tapahtuu päivittäin kaksi kertaa.
Mooses vihki hänet virkaan
ja voiteli hänet pyhällä öljyllä,
ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen
ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas.
Hänen tuli pappina palvella Jumalaa
ja siunata kansaa hänen nimessään.
Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet
uhraamaan pyhiä polttouhreja,
suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua
muistutukseksi Herralle
ja kansan syntien sovitukseksi.
Käskyillään Herra antoi hänelle
vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä
ja opettaa säädökset Jaakobille,
saattaa Israelin tietoon Herran laki.
Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä,
jotka olivat hänelle kateellisia:
Datanin ja Abiramin miehet
ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha.
Herra näki sen ja suuttui.
Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät,
teki kansan nähden tunnusteon
ja poltti heidät tulensa liekeissä.
Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa,
antoi hänelle oman perintöosan:
hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät,
ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää,
sillä pappien ravintona ovat Herralle tuotavat uhrit,
Herra antoi ne hänelle ja hänen suvulleen.
Kansansa maasta hän ei saanut perintöosaa,
toisten lailla ei hänellä ole omaa osaansa maasta.
”Minä olen sinun perintöosasi”, sanoo Herra.
Tarja
Jalkojen koosta puheen ollen
Kenkäkaupoissa aloitan kenkien kokoluokista 50 ja 51 ja sitten kulloisten saatavilla olevien mallien ja lestien mukaan teen valintani siitä mihin kokoluokkaan suosikkikenkäni sattuvat kuulumaan.
Matias
Tässä pohditaan tutkijoiden toimesta sitä, kuka saattoi olla eneimmäinen paavi-
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kysymys_ensimm%C3%A4isest%C3%A4_paavista
Henkilökohtaisesti ajattelen, että jos kristityt olivat vanottuja Roomassa, niin kuinka heistä olisi yksi valittu piispaksi, kun koko piispa institutiota ei vielä edes ollut.
Tarja, jo essealaisilla oli käsite episkopos (josta piispa) tarkoittaen ’päällekatsoja’ ja kristityt adoptoivat käsitteen heiltä.
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi.
Kuten toteat, niin myös essealaisilla oli sama organisaatio, kuten muillakin juutalaisilla ryhmillä. Näin myös Jeesuksen seuraajien keskuudessa.
Kyseessä ei ollut yhden liikkeen joltakin toiselta liikkeeltä kopioimasta järjestysmuodosta, vaan molemmat ovat saman alkuperäisen juutalaisen hallintomallin jatkumosta joka sitten perusteissaan samanlaisena, mutta käytännön toimissa pienenpienin käytännön sovellutuksin realisoitui eri liikkeissä.
Kyseessä siis ei ollut toisesta puusta toiseen siirretystä ymppäyksestä vaan samasta rungosta kasvaneista saman puun rinnakkaisista haaroista.
Tarja
Kiitos wikipedian tekstin lähettämisestä.
Luen wikipedian tekstin sisällön linjauksen edustavan sellaista suuntausta, missä pannaan periaatteesta hanttiin kirkon selkeää järjestystä sen alusta asti. Tällaisen koulukunnan ongelma on sellainen looginen ongelma,
että
ensiksi on erittäin tiukka järjestys, esim Qumranin yhteisössä nuorempi ei saanut sanoa sanaakaan yhteisessä kokouksessa ellei johtaja ollut antanut hänelle puheenvuoroa, jne
sitten tuon järjestyksen kieltäjien näkökulman mukaan uudessa kristikunnassa ei ollut mitään järjestystä tai vain heikko järjestys, vaan kaikki muka oli täysin vapaasti hengellisten kokemusten vallassa oloa,
ja kuinkas sitten kävikään, pian sen jälkeen jälleen uudelleen päädyttiin yhtä tiukkaan järjestykseen kuin mitä aikaisemmin oli vallalla juutalaisuudessa.
Tämä epäjohdonmukainen rakenteiden katkos on mielestäni omien fantasioiden sisään lukemista tuohon kauteen, josta he väittävät ettei silloin ollut järjestystä. Tuon käsityskannan ongelma on selkeiden historiallisten linjojen poukkoilu tavalla, joka ei tee oikeutta aidolle historiallilselle jatkumolle.
Tässä puutun vain jutussa esiintyvän peruslinjauksen selkeän järjestyksen aukkoteorian ongelmallisuuteen.
Muut jutussa olevat huomioni sivuutan vähemmän oleellisina detaljeina.
Kun keskustellaan viran järjestäytyneisyydestä, niin tällöin on katsottava viran valtuutuksia, mutta sen sijaan ei pidä tarrautua alkuaikojen yhteisöjen kokoa miksikään viran perusteita määrääväksi tunnusmerkiksi.
Eihän vuoden vanha männyn taimi ole koivun taimi, vaikka se rungon ja oksien yms yhteisiltä mitoiltaan on lähempänä koivun tainta kuin täysikokoista kangasmetsän petäjää.
a.
Tänään Keskiviikkona 12.4.2023 meillä on Pääsiäisen jälkeinen keskiviikko.
Päivän aiheen ja tekstit esitellään täällä:
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/keskiviikko-12-4-2023/
Päivän apokryfiteksti on Viisauden kirjasta:
Viis. 15:1–4
Sinä, meidän Jumalamme, olet todellinen,
sinä olet hyvä ja pitkämielinen
ja hallitset kaikkea armeliaasti.
Vaikka tekisimme syntiä, kuulumme sinulle,
sillä me tunnustamme sinun valtasi.
Mutta me emme halua tehdä syntiä –
mehän tiedämme, että olemme sinun omiasi.
Sinun tuntemisesi on täydellistä vanhurskautta,
sinun voimasi käsittäminen on kuolemattomuuden juuri.
Meitä eivät eksytä ihmisten kavalat keksinnöt,
eivät maalarien voimattomat tekeleet,
heidän värikkäät, monenkirjavat kuvansa.
”Episkopaalisuus on seurakunnallinen järjestäytymismuoto, jossa ylin valta kuuluu korkea-arvoisimmalle piispalle, joka delegoi sitä sitten muille piispoille ja papistolle. Sana tulee kreikan kielen piispaa ja paimenta tarkoittavasta sanasta episkopos.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Episkopaalisuus
Jos Episkopos on ollut myös essealaisilla käytössä, niin tietäkseni kuitenkaan Pietaria ei ole siellä sellaiseksi nimitetty.
Johtohenkilöä oli kyllä sokeasti toteltava, muuten karkotettiin erämaahan, joka tietysti muistuttuttaa kirkon pannaanjulistusta ja Jeesuksen erämaassa oloa. Mutta laki on suurin erottaja kirkosta, koska essealaisilla lain noudattaminen oli suurin asia.
Itse olen lukenut, että johtohenkilöä sanottiin Vanhurskauden opettajaksi, mitä sitten kreikkalaiset ovat heidän nimikseen laatineet, se on toinen juttu. Piispa ei minun mielestäni edusta oikeamielisyytta, vaan vaatteita, valtikkaa, poseerausta, rituaaleja ja halua itsensä korottamiseen.
Kuten aikaisemmin oli puhetta Ihmisen Poika on siellä vaatteiden alla.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Viittaat wikipedian sellaiseen artikkeliin, joka kuvaa anglo-amerikkalaisen kirkollisen maailman näkökulmasta episkopaalisuutta yhtenä kolmesta kirkollisesta hallintomallista.
Siinä ei kerrota että presbyterinen seurakuntahallinto on keksitty vasta 1500 luvulla sveitsiläisen kaupunginraadin käytännöstä, kun Zwingli johti oman kaupunkinsa seurakunnallista elämää kaupunginraadin välityksellä. Näin saksalasien kaupunginhallinnon malli pantiin syrjäyttämään aikaisempi kirkon piispallinen järjestys.
Siinä ei myöskään kerrota, että kongregationalistinen oppi esitettiin Englannissa vasta 1500 -luvun lopussa ja silloinkin se oli vallankumouksen julistus tuon ajan englantilaisen yhteyskunnan järjestystä vastaan. Yksittäisen seurakunnan väitettiin olleen alkuperäisen kirkon järjestyksen ainoa hallinnollinen järjestäytymisen aste. Englannin kirkon piispuuden väitettiin olleen epäraamatullinen rakenne. Niinpä kirjoittaja tuomittiin kuolemaan kapinallisena.
Tuon kirjan opetus on sitten päässyt vaikuttamaan kokonaiskirkkoa hajoittavasti muutamissa lahkoissa. Sen paremmin saksalaisella kaupunginraadin mallilla kuin englantilaisen hallinnon mallin kritisoinnilla ei ole mitää osuutta Raamatun virkarakenteiden kanssa, mutta koska ne ovat syntyneet noiden kahden kansallisuuden parissa olleissa olosuhteissa, niin ne ovat saaneet muutamia kannattajia, kun muutama sata vuotta sitten vallalla olleiden eurooppalaisten yhteiskuntarakenteiden malli on toisessa otettu esimerkiksi ja toisessa vastustettavaksi.
Tuon jutun ongelma on siinä, ettei siinä tuoda esille piispuuden teologista tehtävää toimia kirkon palveluksessa olevan papiston yhteistyön ohjauksessa, niin että koko kirkon virka voi parhaalla mahdollisella tavalla palvella kokonaiskirkon yhteistä hyvää, niin että kaikkien seurakuntien työ rakentuu yhdeksi kokonaisuudeksi ilman että eri porukat alkavat toimia toisten työtä vastaan, vaan kaikkien työ palvelee yhteistä päämäärää.
Tarja
Vapahtajamme aikana juutalaisuudessa on noin puolentoista kymmentä eri liikettä. Pietari ei ollut essealainen vaan nasaretilaisen liikkeeseen kuuluva johtohahmo. Toki merkittävässä asemassa koko juutalaisessa yhteisössä. Olihan hän yksi niistä juutalaisista huippuoppineista tai huippupuhujista, jotka saivat kunnian pitää juhlasaarnan juutalaisten suuren kansallisen juhlapäivän helluntain aamupäivän noin kello yhdeksän aikoina pidetyssä liturgiassa. Ap.t. toinen luku. Saattoihan Jerusalemissa tuon juhlan aikana olla toisinaan jopa yli miljoona ihmistä paikalla, kun tulijoita saapui kaikkialta maailmasta.
https://raamattu.fi/raamattu/UT2020/ACT.2/Ap.-t.—Apostolien-teot-2
Tarja
Sanaa laki on käytetty eri tilanteissa eri merkityksissä. Mielestäni näiden eri merkitysten käyttöalueet sekaantuvat lauseessasi:
Mutta laki on suurin erottaja kirkosta, koska essealaisilla lain noudattaminen oli suurin asia.
En saa tätä lausetta millään muotoa pysymään kasassa, se joko hajoaa erillisiksi palasiksi tai sisältää asioiden sekaantumisia.
Raamatun vanhin osa on Toora eli Laki eli Viisi Mooseksen kirjaa.
Jeesuksen aikana Toora oli kaikkien juutalaisten liikkeiden parissa hyväksytty Raamattu. Näin ollen sanalla laki tarkoitetaan tuon ajan Raamatua, joka oli yhteinen niin saddukeuksille kuin fariseuksille, niin essealaisille, kuin nasaretilaisille, ja edelleen vielä nykyaikanakin pari vuosituhatta jälkeenpäinkin niin kristityille kuin juutalaisillekin.
Sitten laki sanaa on käytetty teologiassa kolmessani eri merkityksessä.
Ensimmäinen käyttö. Laki säätää yhteiskunnan järjestyksen ohjeet.
Toinen käyttö liittyy lain ja evankeliumin väliseen vaikutukseen ihmisen pelastamiseksi. Laki paljastaa ihmisen puutteellisuuden, vianalaisuuden ja syntisyyden. Tässä yhteydessä lain saarnan tehtävänä on herättää ihminen hakemaan apua Jeesuksen sovintotyön turvista.
Evankeliumi puolestaan julistaa sen, että Jeesus Kristus Vapahtajamme antaa meille kaikki rikkomuksemme ja syntimme anteeksi yksistään uskosta, yksistään armosta ja yksistään Jeesuksen pelastustyön tähden. Armon julistus kertoo, että meidän syntimme on anteeksi annettu eikä mikään voi enää meitä tuomita Jumalan edessä koska Vapahtajamme on jo ottanut päälleen koko tuomion.
Lain kolmas käyttö sisältää sen, että Jeesuksen vapauttama ihminen ottaa Jumalan sanasta elämänohjeekseen sellaisia elämää tukevia neuvoja, jotka auttavat elämään siivosti ja ihmisiksi Jumalan ja toisten ihmisten keskuudessa.
Tarja
Mielestäni puhut liturgisista vaatteista vähätellen ymmärtämättä niiden tehtävää.
Tämän blogin pohjana olevassa tekstissä kerrotaan Aaronin liturgisesta asusta. Sen tehtävänä oli julistaa Jumalan sanaa kansalle. Aaronin liturginen asu palveli Jumalan asian esillä pitoa, jokaisella puvun yksityiskohdalla oli oma sanomansa.
Näin on yhä edelleen meidänkin papillisissa asuissamme.
Papin valkea alba on sama kuin kastepuku tai konfirmaation valkea puku. Se julistaa Jumalan vanhurskautta. Jumala on meidät ottanut yhteyteensä eli siis vanhurskauttanut meidät pyhän kasteen välityksellä. Kastepuku siis kertoo siitä puhdistuksesta joka jo kasteessa meille on annettu. Näin myös pappi toteuttaa tämän Jumalan vanhurskauden esillä pitoa omassa työssään sanan ja sakramenttien palvelijana.
Alba sidotaan vyöllä. Seurakuntalaiselle vyössä on yksi solmu. Se muistuttaa siitä, että henkilö sitautuu yhdessä koko Jumalan kansan kanssa kulkemaan yhdessä Vanhan testamentin esikuvan mukaisesti ”egyptin orjuudesta luvatun maan vapautta kohti”.
Papilla vyössä on kaksi solmua, ensimmäinen sitoutua kulkemaan yhdessä Jumalan kansan kanssa ja toinen sitoutua palvelemaan Jumalan kansaa eli siis sitoutumistan seurakunnan palvelukseen.
Stola joka papilla menee molempien hartioiden yli ja diakonilla toisen hartian yli, puolestaan kertoo että viranhaltija ottaa kantaakseen seurakuntalaisten taakkoja helpottaen oman palvelustyönsä välityksellä. Seurakuntalaisista huolehtiminen on siis käytännön toiminta Kristuksen ikeen kantamisesta yhteisessä kirkossamme.
Piispan hiippa on viittaus Pyhän Hengen liekkeihin, joista helluntaiepistola puhuu. Piispa ei siis puhu mitä sattuu, vaan tuo esille Pyhän Hengen sanoman nykytilanteessa nykykirkon yhteisiin kokoontumisiin.
Näin piispa toimii koko kirkon yhteisen sanoman esillä pitäjänä. Kirkkohan on Pyhän Hengen toimintaväline maailmassa. Näin ollen Pyhän Hengen työ Jumalan sanan julistuksen ja sakramenttien jaon kautta toteuttaa Jumalan työn esiintuloon kirkon viran ja yhteisen liturgisen toiminnan välityksellä.
Essealaiset eivät itse käyttäneet itsestään nimeä essealaiset.
Nimi essealainen voi tulla siitä, että kreikkalaiset ovat käyttäneet Jesajasta sanaa Esaias, tai Esaijah. Essealaiset lukivat paljon Jesajaa, joka oikeasti on Isaiah, joskus myös Jeshajahu. Isaiah, tai Isayah voi olla sen pohjana, että islamissa Jeesus on Isa. Ei siis isä, vaan Isa. (Isain kannosta puhkeaa virpi ja vesa versoo hänen juuristaan ) jne.
Jostakin alkukirjoituksista saa sen käsityksen, että niin sanottu vapahtaja on juuri Jesaja, koska hän muuttaa, toisin sanoen hengellistää VT:n lakeja, parhaana esimekkinä paasto, joka Jesajassa muuttuu konkreettisesta syömättömyydestä pahojen tekojen paastoksi, ja sormella osoittelun lopettamiseksi.
Evankeliumi on sotkenut kaiken, väittämällä Jesajan eläneen Jeesuksen aikana, nähneen Kristuksen ja puhuneen juuri hänestä, vaikka Jesaja puhuu itsestään ja omasta ajastaan ja sen tapahtumista.
Tarja
1) Esi nimien käytössä eri kielissä ei asia muutu siitä, että nimi esitetään esi nimillä. Esimerkiksi Ranskan Louis X1V on vanhastaan suomennettu muodossa Ludwig XIV eikä kukaan ole mennyt tuosta väittämään että kyseessä olisi kaksi eri Aurinkokuningasta.
Ei myöskään kukaan ole heittänyt herjaa siitä, että Pietarin nimen muunnoksina meillä on Pekka, Per, Petri jne. Mielestäni on täysin mieletöntä mennä väittämään että näissä kullekin kielelle sopeuttamisessa olisi kysymys väärennöksestä. Sen sijaan mielestäni olisi epämielekästä yrittää vääntää jotain vierasperäistä nimeä sellaiseen muotoon, joka ei asetu kohdalleen toisessa kieliympäristössä.
Näin myös Jesajan nimestä vääntely ei ole pienimmässäkään määrin mielekästä. Eihän kreikan kieli ole afro-aasialainen kieli, vaan aivan erilaisen rakenteen pohjalle perustuva kielenkäyttö.
2) Galilean aramean Jesu -nimi on syyrian arameassa muodossa Isa. Tämä on sellaisenaan siirtynyt arabiaan. Islam on siis ottanut Vapahtajamme nimen sellaisenaan tekemättä mitään muunnosta. Tämä oli mahdollista koska syyria ja arabia ovat kumpikin sukulaiskieliä. Sen sijaan kreikkalaiset panivat oman kielensä päätteen nimeen ja saimme siis nimen Jeesus.
Niinpä Joosuan kirjan kreikankielisen käännöksen Septuagintan tekstin nimi on Jeesuksen kirja.
Tarja
Ei alkuunkaan pidä sotkea nimiä Iisai, Jesaja ja Jeesus.
Heprean sanakirjassa Jesaja on numero 3470. יְשַׁעְיָה (Ysha’yah)
Iisai on numero 3448. יִשַׁי (Yishay)
Ja Jeesus eli Joosua on numero 3091. יְהוֹשׁ֫וּעַ (Yehoshua or Yehoshua)
Toinen asioiden sotkeminen sisältyy lauseeseen:
Evankeliumi on sotkenut kaiken, väittämällä Jesajan eläneen Jeesuksen aikana,
Tällaisen käsityksen saaminen osoittaa lukijansa tehneen pahanpäiväisen oikosulun. Tällaiselle tulkinnalle ei saa pienintäkään tukea ainoastakaan evankeliumista.
Matias
”Vapahtajamme aikana juutalaisuudessa on noin puolentoista kymmentä eri liikettä.”
Näin sanotaan, mutta on sanottu myös, että samasta liikkeestä käytettiin monia eri nimiä.
Siellä ei kuitenkaan ollut Paavalilaista liikettä, joka on kirkon liike.
Kukaan niistä ei kuitenkaan ollut Paavalilainen, eikä lain
Tarja
Liikkeiden lukumäärä ilmaisee liikkeiden lukumäärän. Liikkeiden nimet ovat sitten täysin eri näkökulman asia.
Paavalin liike oli farisealaisuus. Myös Jeesuksen seuraajana hän säilytti oman oppiperinteensä mukaisen tarkastelukulman useampiin juutalaisiin perinteen kysymyksiin.
Apostolien teot:
23:6 Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”.
Jatko edelliseen
Viimeinen lause jäi vajaaksi, eli kukaan ei siis ollut paavalilainen, eikä lain kumoaja.
Paavalin jättivät myös hänen omansa, kaiken maailma kansalaiset,kuten myös läheisin Deemas, mikä lienee sekin ollut. Vain kreikkalainen Luukas jäi jäljelle. Kunnes kirkko siirtyi paavalilaiseksi.
Tarja
Paavali oli juutalainen ja pysyi juutalaisena koko ikänsä. Vielä lähetysmatkoilta saavuttuaankin hän meni Jerusalemin temppeliin toimittamaan uhria.
Todellakin vähättelen liturgisia vaatteita, koska ne ovat muilta kopioituja, Stola on peräisi Stoalaisuudesta, https://fi.wikipedia.org/wiki/Stoalaisuus
Valkoinen kaapu puetaan ruumiin ylle, koska kuolemassa vanhurskaudutaan, eli lopetetaan synnin tekeminen. Se ei kuitenaan poista sitä, mitä on eläissä tehty. Kuoleman vanhurskauttamiseen ei tarvitse uskoa, koska se on itsestään selvyys. Kuollut ei tee enää mitään muutakaan, ei siis myöskään syntiä. Valkoinen uskotaan, on puhtauden merkki ja sitä se tietysti on, konkreettisesti, se ei ole todellakaan ole mikään verellä pesty vaate, ruskea ja kovettunut. Joka tuollaisen julistajlla pitäisi olla päällä.
Valkoinen vaate ei kerro mitään kantajastaan.
Muu ruhtinaallinen pukeutuminen on peräisin muinaisilta kuninkailta ja ruhtinailta, ja pata päässä on peräisin mithralaisuudesta, sen nimikin on Mitra. Samanlaista kantaa myös Dagon, jonka hatussa näyttäisi olevan myös risti päällä. Dagon on puoleksi kala ja puoleksi mies. Muinaisten filistealaisten jumala.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dagon
Pitkänomainen suu auki olevaa kalanpäätä muistuttava hattu on peräisin Assyrian
seuduilta, jossa sama Dagon oli joskus vallitsevana ja he sanoivat olevansa Dagonin poikia. Heidät on kuvattu juuri kyseisen hatun kantajina, myös käden asento on sama kuin paavilla, ja valtikka, sekä sauva.
Punainen tai purppura kangas oli arvokas aikoinaan, koska sitä saatiin vain yhdestä paikasta, eli Foinikiasta, jossa eräs kotilolaji kuoli sukupuuttoon sen runsaan keräämisen takia. Kotilosta saatiin purppuraa väriä ja foinikialaisilla meni hyvin.
Kysymys sitten kuuluu, että voiko Jumalaa kunnioittaa tällaisella vaatteella, joka on vaatinut Luojan luoman luontokappaleen täydellisen tuhoamisen. Asiaa voi miettiä siltäkin kannaalta, että myöskään foinikialaisia ei enää ole.
Tarja
1)
Samanlaiset ulkonaiset tavat eivät välttämättä kerro syy seuraus -suhdetta. Stooalaisuus on paljon nuorempi liike kuin juutalaisuus. Jo Aaronin puvussa oli osana kokonaisuutta valkea vaate. Joten eroa liikkeiden iässä on kuin Ranskan kuninkaan Kaarle Suuren ajoista nykyaikaan.
2) Kristityille valkean puvun käyttö hautauksessa on viittaus kasteessa annettuun Jumalan vanhurskauteen. Esittämäsi periaatteiden syy seuraus suhde siis oli perinteen kannalta väärin päin asetettu.
3) Ristin merkin käyttö on peräisin jo muinaisilta sumerilaisilta. Elämä sana merkittiin ristin muodon muodostavilla nuolenpäämerkeillä. Tästä seurasi että laajasti koko Orientissa risti on vanhastaan ollut elämän merkki kaikissa sikäläisissä uskonnoissa, rakentamisessa tiiletkin merkittiin ristin merkillä ja talot siunattiin ristin merkillä jne.
4) Dagonin merkin sotkeminen esimerkiksi piispan hiippaan on pukujen symbolisten merkitysten sotkemista. Sama helluntain liekkien symboli kuin piispan hiipassa näkyy myös ortodoksien kirkontornien muotoilussa. Pyhän rakennuksen muotoilussa sanoma on se, että tässä huoneessa sama Pyhä Henki, Jumalan kolmas persoona vaikuttaa kuin aikoinaan ensimmäisenä kristillisenä helluntaina.
Tarja
Vaatteiden tehtävä on jokaisessa uskonnossa eri symboleja ilmaiseva. Kun katsotaan liturgisia vaatteita, niin ne juuri vapauttavat turhanpäiväisistä toimittajien persoonan arvioinneista ja sellaisen sijaan kaiken huomion keskipisteenä on Jumala itse, joka yhteisessä kokoontumisessamme elää ja vaikuttaa vapauttaen taakoista ja huolista ja vapauttaa ihmisen Jumalan lapsen iloon.
Matias
Paavalin juutalaisuus ei merkitse tässä mitään, koska hän käänsi kantapäänsä kansaa vastaan, vaikka oli syönyt samaa leipää.
Tarja
Annat väärän todistuksen Paavalin identiteetistä.