Juuri pidetyissä ja kohta tulevissa piispanvaaleissa on sukupuolikysymys otettu erityiseen tarkasteluun. Siis valitaanko piispaksi mies vai nainen vai muunsukupuolinen? Sitä merkittävämpänä pidän sukupolvikysymystä. Siis valitaanko nuori vai vanha; 35-vuotias vai hänen vanhempansa? Ennen kuin ehdokkaita alkaa ilmaantua enemmän, ja kannanottaminen tulkitaan henkilökohtaisuudeksi, liputan nuoruuden ja uudistusmielisyyden puolesta.
Piispan viran ei pitäisi olla mikään nousujohteisen uran loppuhuipennus. Vanhaa, vakaata ja viisasta ei tarvitse etsiä, koska sitä varten ovat emeritukset ja kirkkohistoria. Tärkeää ei ole liioin hakea pätevää ja kyvykästä, kielitaitoista ja verkostoitunutta, koska sitä varten on hiippakuntasihteereitä, Kirkkohallituksen asiantuntijoita ja muita uskontomestareita.
Kirkossa toki paasataan uudistumisen puolesta. On toinen juttu, onko silloin kysymys aidosta uudistumisesta, vai edellisen sukupolven visioiden rippeistä ja sementoimisesta. Uudistumista kun ei voi ennakoida ja suunnitella piirustuslaudalla. Se tulee ja yllättää, jos sille annetaan tilaa. Jos ei anneta, se raivaa itselleen tilan.
Kirkon uudistumisen tunnuslause on Apostolien tekojen viidennen luvun yhdeksäs jae: Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.
Helsingin piispaksi valittiin ehdokkaista nuorin. Julkisuudessa kiinnitettiin huomiota sukupuolikysymykseen ja etsittiin ehdokkaiden linjausten eroja. Taustaporukoistakin syynättiin, kuka kannattaa ketäkin. Sukupolvikysymykseen en nähnyt paljon sorkitun, vaikka sillä on enemmän merkitystä kuin päältä näyttäisi.
Missä iässä piispaksi on yleensä tultu? Ei tutkita nyt hautakiviä, mutta katsotaan wikipediaa.
Oulun piispa Samuel Salmi aloitti virassaan 49-vuotiaana, ja hänen edeltäjänsä Olavi Rimpiläinen 43-vuotiaana. Samassa iässä piispaksi vihittyjä olivat nykyisistä viranhaltijoista Pekka Särkiö, Tapio Luoma ja Matti Repo, joiden viisikymppisiä vietettiin hiippa päässä. Simo Peura oli 47-vuotias ja Seppo Häkkinen 50-vuotias. Nykyisistä piispoistamme on nuorin Jari Jolkkonen, joka vihittiin Kuopioon 42-vuotiaana. Hän saakin nyt Laajasalosta piispainkokouksiin kaverin, jonka tunnistaa vielä mopokortin valokuvasta.
Porvoon hiippakunnassa on uskallettu valita nuoria henkilöitä piispaksi. John Vikström vihittiin 38-vuotiaana, veli Erik Vikström 40-vuotiaana ja poika Björn Vikström 46-vuotiaana. Sauva ja hiippa olivat lainassa suvun ulkopuolella Gustav Björktrandilla, joka saikin ne aavistuksen verran kypsyneempänä, eli 65-vuotiaana.
Helsingissä Irja Askola vihittiin piispaksi 57 vuoden iässä, hänen edeltäjänsä Eero Huovinen 46-vuotiaana. Huoviselle toiseksi tullut Mikko Heikka ei saanut prinsessaa, mutta puolet valtakunnasta 59-vuotiaana.
Arkkihiippakunnan piispa on usein harjoitellut sauvan heiluttelua jo muissa tuomiokapituleissa. Ikäähän siinä on väkisinkin karttunut. Lieneekö ajatus sellainen, ettei sitä nyt ihan arkkipiispaksi voi suoraan jatkorippikoulusta ottaa. Kari Mäkinen tuli Turun harjoittelupiispaksi 50-vuotiaana ja varsinaispiispaksi 55-vuotiaana. Jukka Paarma valittiin suoraan tosipiispaksi 56-vuotiaana, Kaarlo Kalliala oli aloittaessaan siinä iässä, jossa joutuu kärsimättömimmille jo vastailemaan eläkesuunnitelmiaan, eli 58-vuotias.
Jos nyt historian verhoa kuitenkin raotetaan, niin Martti Simojoen urakehitys meni seuraavasti: Mikkeli 43-vuotiaana, Helsinki 51-vuotiaana ja Turku 56-vuotiaana. Gustaf Johansson: Kuopio 41-vuotiaana, Savonlinna 53-vuotiaana ja Turku 55-vuotiaana. Paavo Kortekangas oli ehdolla Tampereen piispaksi vuonna 1966, 35-vuotiaana. Virkaan nimitettiin Erkki Kansanaho, joka oli 51-vuotias. Kortekangas nimitettiin Kuopioon 44-vuotiaana ja Tampereelle 50-vuotiaana.
Historiaan ei pidä jumiutua, eikä aiempia piispanvaaleja tule pitää esikuvallisina. Ennen Irja Askolaa ei ollut naista piispana, joten uutta sekin oli. Aiemminkin oli naisia ehdokkaina, mutta kannatusta ei riittänyt. Mielestäni on aivan liian pinnallista todeta, ettei kirkko ollut sitä ennen valmis naisen valintaan piispaksi. Ei kirkko ketään valitse, vaan äänestäjät. Pikemminkin oli kysymys siitä, etteivät ehdokkaat saaneet riittävästi kannatusta. Seuraaviin vaaleihin ovat naiset yhä yhtä tervetulleita. Vaaleissa menestyy, jos menestyy. Valintaan ei voi ketään velvoittaa niin kauan kun on suljettu lippuäänestys. Epäoleellisuuksia tärkeämpänä pidän sitä, että valitaan tulevaisuuden tekijöitä. Tai sama kai tuo minulle on, kun ei ole äänioikeuttakaan.
Riippumatta menneistä, nykyisestä tai tulevista viranhaltijoista, pidän koko arkkihiippakuntaa huonona keksintönä. Raamatussakin mainitaan piispat, muttei siellä mitään hiippakuntia ole korotettu arkkihiippakunnaksi. Mikä on arkkihiippakunnan systemaattisteologinen peruste? Rooman paaviuskin on paremmin perusteltu kuin Turun asema kylmän ja pohjoisen kansallisvaltion kansalliskirkon kansallispiispana.
David Wilkerson, Näky 1974
Mitä arvostettu ja tunnettu saarnamies David Wilkerson näki jo vuonna 1974. Otteita hänen kirjastaan:
”Kaikkein murheellisinta on se, että näen tulevan päivän, jolloin homoseksuaalit eivät enää etsi apua kirkolta.
Sen sijaan ylikirkko puolustaa ja ihailee heitä heidän rohkeutensa vuoksi ja siitä syystä, että he haluavat olla erilaisia.
Tämä ylikirkko mukautuu ihmisen lihan heikkouksiin ja lähtee rohkaisemaan ihmiskuntaa synnissään.
Syyllisyyskompleksista syytetään vanhanaikaisia synnin tuomitsevia saarnaajia, koska nämä sanovat suoraan, mitä ajattelevat niiden ihmisten teoista, joiden pitäisi saada apua ja neuvoa.
”Näen tämän ylikirkon “ymmärtämyksen” valepuvussa hyväksyvän homot ja lesbot jäsenikseen. Kirkon johtajat puolustavat homo- ja lesborakkautta eivätkä vain toivota sitä tervetulleeksi, vaan rohkaisevat harjoittamaan sitä.
Homo- ja lesbopappeja asetetaan virkoihin ja heille annetaan vaikutusvaltaisia paikkoja tässä kirkkounionissa, ja heitä tervehditään uudenlaisina uranuurtajina, jotka esittävät uusia käsityksiä rakkaudesta ja evankeliumista.”
Latvala: ”Homo- ja lesbopappeja asetetaan virkoihin ja heille annetaan vaikutusvaltaisia paikkoja tässä kirkkounionissa, ja heitä tervehditään uudenlaisina uranuurtajina, jotka esittävät uusia käsityksiä rakkaudesta ja evankeliumista.”
Onneksi sivistys sivistyy ja kehitys kehittyy. Pikkuhiljaa. Kirkossakin.
Pekka Sahimaa: se joka käyttää roskaväen kieltä pysyköön hiljaa yhteiskuntajärjestyksen rappiosta.
Sahimaa: ” että homppelit ja lepakot voidaan vihkiä avioliittoon? Minusta kysymyksessä on rappiotila, joka uhkaa yhteiskuntajärjestystä.”
Ymmärrän kyllä, että pihlajanmarjat ovat happamia, mutta jos uskovaisena ihmisenä kuvittelet käyttämäsi kielen kuuluvan sivistyneeseen kielenkäyttöön, olet joko harvinaisen sivistymätön suomalaiseksi tai sitten olet polttanut hihasi niin totaalisesti eduskunnan äänestystuloksesta, ettet tajua itsekään mitä hermostuksissasi kirjoitat. Suosittelisin ystävällisesti, että panet hetkeksi jäitä hattuun ja odotat, että pahin pettymyksen puhinasi hieman laantuu.
Kari ajoi kirkon karille.
Täällä hetkellä Iltalehden etusivulla alekkain lööpit
Tälle päivälle ennustetaan ennätyksellistä kirkosta eroamista.
Arkkipiispa iloitsee täydestä sydämestään.
Heikki Ylönen kirjoittaa painavaa asiaa arkkipiispa Mäkiselle seuraavasti:
””AVOIN KIRJE 28.11.2014
Arkkipiispa Kari Mäkiselle ja kirkon jäsenille
Murheellisella mielellä ja särkyneellä sydämellä joudun palaamaan vielä tähän asiaan.
KL 1§. Suomen eduskunta on hyväksynyt kirkkolain, jonka mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen. Olette antanut aikoinaan papin virkaan vihittäessä lupauksen sitoutua kirkon oppiin KJ luvun 6§:n mukaan ”…tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja…ja edelleen vihittäessä teidät piispanvirkaan, olette antanut lupauksen KJ 18 luvun 3§:n mukaisesti”…tahdon pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa…tahdon asettaa itselleni ohjeeksi Pyhän Raamatun opetukset oikean seurakunnan kaitsijan virasta ja velvollisuuksista…noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään.”
Suomen ev.lut. kirkon tunnustuksen mukaan miehen ja naisen välinen avioliitto on ainoa luomisjärjestyksen mukainen parisuhde. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Kirkon jäsenillä on oikeus tarvittaessa puuttua esimerkiksi arkkipiispankin mahdolliseen, Raamattuun perustuvan kristillisen uskon, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa, vastaiseen julkiseen tai salaiseen toimintaan.
Epilogi
Ensimmäiset kahdeksan kuukautta virassa oltuanne teitte suomalaisen kirkkohistorian ennätyksen, kadotitte kirkosta yli 83000 jäsentä. Sama suunta jatkuu edelleenkin, tosin määrä vaihtelee. Syytitte erobuumista kansanedustaja Päivi Räsästä vaikka Räsäsen kaikki lausumat ko. homoillassa olivat pilkun tarkasti kirkon virallisen opin ja tunnustuksen mukaisia. esimerkkinne on innostanut myös monet muut ivaamaan Räsäsen lisäksi kaikkia uskovia kristittyjä.
Tosiasiassa Eroakirkosta.fi saaman palautteen mukaan vain yksi kolmasosa erosi kirkosta homoilloissa käydyn keskustelun takia, siis joko homojen puolesta tai vastaan siitä ei ole tietoa. Palaute kertoo myös, että kaksikolmasosaa eronneista eivät edes olleet tyytymättömiä Päivi Räsäsen toimintaan, vaan olivat pettyneitä kirkon liberaaliin toimintaan. He eivät kokeneet saavansa kirkollisverolle vastinetta, eivät usko kirkon löperöön viestiin eikä kirkko merkitse heille mitään henkilökohtaisesti, joka on verrattavissa ensimmäiseen palautteeseen etteivät saa kirkollisverolle vastinetta.
Kun Jeesus tuli maailmaan, hänen viestinsä oli kaikille ”mene, mutta älä enää syntiä tee.” Mutta te olette erimieltä Jeesuksen kanssa ja ilmoitatte että Jumalan luomistyön vastainen sukupuolinen käyttäytyminen ei ole syntiä! Ja teillä on vieläpä hirmuinen halu siunata tätä syntiä! Olette jatkanut siitä mistä aloititte ja viimeiset lausuntonne tämänpäiväisen eduskunnan äänestyksen jälkeen osoittaa teidän toivottoman tilanteenne siinä tehtävässä jossa nyt valitettavasti olette.
Alusta alkaen taholtanne olisi tarvittu vain oikeamielistä johtajuutta oikaisemaan median tarkoitushakuinen vääristely. Ette käyttänyt tilaisuuttanne, vaan annoitte kasvot laajemmalle hurmahenkiselle radikalismille, joka myöhemmin sai yötä päivää kestävän ja joka tuutista silmille tulevan homorummutuksen myötä kulttuuriimperialistiset kolonialismin kasvot.
Varsin epämiellytäväksi ansioksenne on myöskin arvioitava seurakunnallisen median monet ajattelun, sanan- ja uskonvapauden loukkaukset uskovia kristittyjä kohtaan, joista olitte tietoinen, mutta ette ole kyseiseen ongelmaan puuttunut.
Itse kirkon tehtävästä syrjäytyneenä, te olette halveksinut ja työntänyt marginaaliin niitä, jotka elävät tai yrittävät elää kirkon virallisen opin mukaisesti, ja olla kristillisen elämän mallina Jeesuksen opetuksen mukaisesti toisille. Ilmiötä voi jo perustellusti kutsua kristittyjen kiusaamiseksi, ellei peräti vainoksi. Todisteet ovat jokaisen käden ulottuvilla.
Mielestänne ”uskontunnustukseen voi liittyä ilman uskoa Jeesuksen neitseestä syntymään.” En minä yksin, kaikki kristityt yhdessä ylösnousseen Kristuksen kanssa tuotamme teille pettymyksen. Elävä ja kirkastettu Kristus, jonka koko kristikunta tuntee, syntyi neitseestä. Yksi teiltä puuttuu, ja samalla kaikki, nimittäin Kristuksen sisäinen tunteminen.Tehkää siis parannus ja uskokaa Evankeliumi. Kun Anni, ensimmäinen pilkkanne kohteeksi joutunut nuori pystyi tekemään Jeesuksen suosiollisella avulla parannuksen, niin miksei arkkipiispakin.
Raamatun mukaan homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen on Jumalan tahdon vastainen synti. Tässäkin asiassa Jumalan on, on teille ei ole, ja Jumalan ei, on teille kyllä (Room. 1: 16-32)! Te jopa esimerkillänne kehotatte seurakuntia kapinaan Raamattua, Jumalaa ja kirkon tunnustusta vastaan!
Olette itse tietoisesti rikkonut lupauksenne, ja jatkatte edelleen samalla tiellä, ettekä ole edes kehottanut ja velvoittanut toisia saman lupauksen rikkoneita piispoja ja pappeja pysymään kirkon opissa.
Koska olette salaisesti ja julkisesti ryhtynyt vehkeilemään kirkkoa ja sen oppia vastaan, ettekä vieläkään ole sopeutunut kirkon, työnantajanne laillisesti hyväksyttyyn oppiin ja järjestykseen, on mielestäni kohtuullista että luovutte arkkipiispan virastanne. Ratkaisu olisi suoraselkäinen, suorastaan kunnioitettava teko.
Säilyköön kirkossamme omantunnon ja sananvapaus todistaa uskosta Kristukseen ja luottaa Raamatun Sanan arvovaltaan.
Heikki Ylönen
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsen
AVOIN KIRJE 28.11.2014 saa lähettää edelleen””
Kyllä sitä nyt jaksetaan parkua jokaisessa keskusteluketjussa, että Suomikin on vihdoin – vaikkakin jälkijunassa – liittynyt pohjoismaisten sivistysvaltioitten joukkoon tässäkin suhteessa. Suomen ev.lut. kirkolla on fiksumpi ja avarakatseisempi arkkipiispa kuin mitä se ansaitsee.
Aivan erinomainen kirje – näin olisivat kirjoittaneet myös apostolit, kirkkoisät, Luther, Laestadius ja muut kirkon pyhät!
Korteniemi: ”näin olisivat kirjoittaneet myös apostolit, kirkkoisät, Luther, Laestadius ja muut kirkon pyhät!”
Mistäs tiedät???
SRK:n puheenjohtaja Viljo Juntunen otti maltillisesti, mutta selkeästi asiaan kantaa eikä oillut vetoamassa arkkipiispan toimien johdosta Turun tuomiokapituliin, kuten jotkut kiihkomielisimmät.
Juntusen puheenvuorosta oli luettavissa, että SRK toivonnee, sitten kun asia on kirkon kohdalla ajankohtainen, pappien omantunnonvapautta vihkiä tai olla vihkimättä. Viisas näkemys, koska kaksi munankuorta on aina kaksi enemmän kuin ei yhtään.
Kiihkomielinen 🙂 – siis mitkähän ovat sitten niitä kirkon oppa koskevia asioita, joiden suhteen tuomiokapitulin tulisi reagoida, jos ei tämä ? – Hyvää fundeerausta oli Viljo Juntusenkin vastauksessa. Mutta ei ole kokonaiskirkon edun kannalta oikein jättää käyttämättä kirkkolain suomia mahdollisuuksia, – sillä vyörytys ei pysähdy tähän ja tämä on vasta lopun alkua…
Ajattelinkin lähinnä sitä, onko kirkkolain suomien mahdollisuuksien käyttäminen viisasta?
Pahoitteluni sanasta ”kiihkomielinen.” Se oli epäasiallista.
Ok Kari-Matti, – se olisi kuitenkin meidän velvollisuutemme, jos me rakastamme kirkkoa ja otamme sen opin ja säädökset vakavasti.
Ennustin jollain palstalla, että Kari Mäkinen ilmaisee kantansa sukupuolineutraalin avioliiton puolesta tunnin sisällä siitä kun aloite on hyväksytty eduskunnassa. Taisin olla oikeassa.. Se hyväksyttiin noin kello 12.30 ja Mäkisen kanta on julkaistu 13.37.
Luultavasti aliarvioin silti hänen ripeytensä. Jos hän ei olisi ollut matkalla, olisi luultavasti puhuttu minuuteista tai jopa sekunneista. Arkkipiispa ei jätä käyttämättä tilaisuutta ottaa jyrkkä kanta sellaisen asian puolesta, jonka suhteen kirkossa on ristiriitoja. Kirkkonsa parasta ajatteleva arkkipiispa ei näin menettelisi.
Harri Latvalan kirjoituksen ote David Wilkersonin profetiasta on juuri nyt toteutumassa kuten huomataan. Tälläkin palstalla on kirjoituksia jotka pitävät Mäkisen puolta ja niitä jotka eivät pidä hänen ajatuksiaan raamatun mukaisina kuten minä. Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on syntiä joten jos raamatun arvoissa pysytään niin täytyy opettaa kuten raamattu asiat ilmoittaa. Tämä vuosia jatkunut tietoinen propaganda ja homouden tuputtaminen joka paikassa on tuottanut tulosta hyvin. Niitä ihmisiä jotka perustellusti hyväksyvät vain miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden luonnollisena syyllistetään enemmän ja enemmän mielipiteistään.
Kirkon pitäisi pysyä raamatun opissa, ei tuomiten vaan varoittaen siitä mikä on Jumalan silmissä oikein ja mikä väärin. Ei ole mitään edistystä jos raamatun vastaisia asioita nimitetään avarakatseisuudeksi. Seuraavaksi vaaditaan polyamoriaa eli monen ihmisen avioliittoa jossa ei ole rajoituksia lukumäärän eikä kai minkään muunkaan suhteen. Tietenkin näihinkin haetaan adoptio-oikeutta jne.
Kenen mielestä tämä on normaalia ja lapsen etu jos tosissaan ajattelee asiaa? Tällaisen avioliiton irvikuvan puolustajilla on jo valmiina pilkkanimikin perinteisiä arvoja kunnioittavia varten, nimittäin ”Polyfobia”.
Perinteisiin raamatun arvoihin vetoavia uskovia nimitellään täälläkin aika pilkallisesti vaikka onhan tuo jo itse raamatussa ennustettukin. Jumala on hyvä mutta hän on se joka määrittelee mikä on syntiä ja mikä ei. Kaiken laittomuuden lisääntyminen ajaa myös maatamme tuomioiden alle, ikävä kyllä. Tulee kovat ajat maallemme, joten olisi varmaan syytä rukoilla kansamme ja maamme puolesta kuten presidentti Kyösti Kallio aikoinaan talvisodan aikaan suomalaisia kehoitti. Se ei ole fundamentalismia vaan tervettä järkeä.
Kuka muuten on istunut Suomessa piispanistuimella ajallisesti pisimpään? Jotenkin näin äkkiseltään miusta tuntuu, että se olisi Gustaf Johansson.
Gustaf Johanssonille tuli yhteensä 45 vuotta. Yhtäjaksoisesti pisimpään oli Turussa Ericus Erici Sorolainen 42 vuotta. Pitkäkestoisiin kuuluu myös Oulussa Juho Koskimies 36 vuotta.
Raikas pointti.
Nuoressa piispassa on sekä hyvät että huonot puolet. Hänellä voi olla raikkaita ideoita – mutta se ei ole varmaa.
Ikä ei ole maailmankatsomus tai teologinen suuntaus.
Nuoresta piispasta tulee kuitenkin pitempiaikainen riessa, varsinkin jos hänen eväänsä syödään nopeasti tai hän tulee uskoon eli ryhtyy joksikin toiseksi.
Totta. En kyllä varsinaisesti ajatellut nuoruutta persoonan ominaisuutena (sehän kuluu loppuun) vaan sukupolvikysymyksenä. 38-vuotias tuntee ja kokee uuden maailman tuulet aivan eri tavalla kuin 58-vuotias. Hän on sisällä siinä maailmassa, josta 60 lähestyvä kuulee vain lapsiltaan tai nuoremmilta työtovereiltaan. Vanha raahaa mukanaan sen konseptin ja teologisen ynnä kirkollisen kokonaiskuvan, jonka on omaksunut nuoruusvuosinaan. Sen aika on jo mennyt.
Niin, ”uskoon tuleminen eli ryhtyminen joksikin toiseksi” (mitä se sitten tarkoittaakaan) on tietenkin pahinta, mitä evl-kirkon viranhaltijalle voi tapahtua.
Henkilövaalin kannalta on tietysti aina ongelmallista, jos valitaan henkilö A, joka onkin parin vuoden päästä henkilö B.
Ihminen on joka tapauksessa muutoksessa aasta beehen. Onneksi on. Kasvamme yhdessä ja kasvatamme toisiamme. Kirkko on synodi.