Juuri pidetyissä ja kohta tulevissa piispanvaaleissa on sukupuolikysymys otettu erityiseen tarkasteluun. Siis valitaanko piispaksi mies vai nainen vai muunsukupuolinen? Sitä merkittävämpänä pidän sukupolvikysymystä. Siis valitaanko nuori vai vanha; 35-vuotias vai hänen vanhempansa? Ennen kuin ehdokkaita alkaa ilmaantua enemmän, ja kannanottaminen tulkitaan henkilökohtaisuudeksi, liputan nuoruuden ja uudistusmielisyyden puolesta.
Piispan viran ei pitäisi olla mikään nousujohteisen uran loppuhuipennus. Vanhaa, vakaata ja viisasta ei tarvitse etsiä, koska sitä varten ovat emeritukset ja kirkkohistoria. Tärkeää ei ole liioin hakea pätevää ja kyvykästä, kielitaitoista ja verkostoitunutta, koska sitä varten on hiippakuntasihteereitä, Kirkkohallituksen asiantuntijoita ja muita uskontomestareita.
Kirkossa toki paasataan uudistumisen puolesta. On toinen juttu, onko silloin kysymys aidosta uudistumisesta, vai edellisen sukupolven visioiden rippeistä ja sementoimisesta. Uudistumista kun ei voi ennakoida ja suunnitella piirustuslaudalla. Se tulee ja yllättää, jos sille annetaan tilaa. Jos ei anneta, se raivaa itselleen tilan.
Kirkon uudistumisen tunnuslause on Apostolien tekojen viidennen luvun yhdeksäs jae: Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.
Helsingin piispaksi valittiin ehdokkaista nuorin. Julkisuudessa kiinnitettiin huomiota sukupuolikysymykseen ja etsittiin ehdokkaiden linjausten eroja. Taustaporukoistakin syynättiin, kuka kannattaa ketäkin. Sukupolvikysymykseen en nähnyt paljon sorkitun, vaikka sillä on enemmän merkitystä kuin päältä näyttäisi.
Missä iässä piispaksi on yleensä tultu? Ei tutkita nyt hautakiviä, mutta katsotaan wikipediaa.
Oulun piispa Samuel Salmi aloitti virassaan 49-vuotiaana, ja hänen edeltäjänsä Olavi Rimpiläinen 43-vuotiaana. Samassa iässä piispaksi vihittyjä olivat nykyisistä viranhaltijoista Pekka Särkiö, Tapio Luoma ja Matti Repo, joiden viisikymppisiä vietettiin hiippa päässä. Simo Peura oli 47-vuotias ja Seppo Häkkinen 50-vuotias. Nykyisistä piispoistamme on nuorin Jari Jolkkonen, joka vihittiin Kuopioon 42-vuotiaana. Hän saakin nyt Laajasalosta piispainkokouksiin kaverin, jonka tunnistaa vielä mopokortin valokuvasta.
Porvoon hiippakunnassa on uskallettu valita nuoria henkilöitä piispaksi. John Vikström vihittiin 38-vuotiaana, veli Erik Vikström 40-vuotiaana ja poika Björn Vikström 46-vuotiaana. Sauva ja hiippa olivat lainassa suvun ulkopuolella Gustav Björktrandilla, joka saikin ne aavistuksen verran kypsyneempänä, eli 65-vuotiaana.
Helsingissä Irja Askola vihittiin piispaksi 57 vuoden iässä, hänen edeltäjänsä Eero Huovinen 46-vuotiaana. Huoviselle toiseksi tullut Mikko Heikka ei saanut prinsessaa, mutta puolet valtakunnasta 59-vuotiaana.
Arkkihiippakunnan piispa on usein harjoitellut sauvan heiluttelua jo muissa tuomiokapituleissa. Ikäähän siinä on väkisinkin karttunut. Lieneekö ajatus sellainen, ettei sitä nyt ihan arkkipiispaksi voi suoraan jatkorippikoulusta ottaa. Kari Mäkinen tuli Turun harjoittelupiispaksi 50-vuotiaana ja varsinaispiispaksi 55-vuotiaana. Jukka Paarma valittiin suoraan tosipiispaksi 56-vuotiaana, Kaarlo Kalliala oli aloittaessaan siinä iässä, jossa joutuu kärsimättömimmille jo vastailemaan eläkesuunnitelmiaan, eli 58-vuotias.
Jos nyt historian verhoa kuitenkin raotetaan, niin Martti Simojoen urakehitys meni seuraavasti: Mikkeli 43-vuotiaana, Helsinki 51-vuotiaana ja Turku 56-vuotiaana. Gustaf Johansson: Kuopio 41-vuotiaana, Savonlinna 53-vuotiaana ja Turku 55-vuotiaana. Paavo Kortekangas oli ehdolla Tampereen piispaksi vuonna 1966, 35-vuotiaana. Virkaan nimitettiin Erkki Kansanaho, joka oli 51-vuotias. Kortekangas nimitettiin Kuopioon 44-vuotiaana ja Tampereelle 50-vuotiaana.
Historiaan ei pidä jumiutua, eikä aiempia piispanvaaleja tule pitää esikuvallisina. Ennen Irja Askolaa ei ollut naista piispana, joten uutta sekin oli. Aiemminkin oli naisia ehdokkaina, mutta kannatusta ei riittänyt. Mielestäni on aivan liian pinnallista todeta, ettei kirkko ollut sitä ennen valmis naisen valintaan piispaksi. Ei kirkko ketään valitse, vaan äänestäjät. Pikemminkin oli kysymys siitä, etteivät ehdokkaat saaneet riittävästi kannatusta. Seuraaviin vaaleihin ovat naiset yhä yhtä tervetulleita. Vaaleissa menestyy, jos menestyy. Valintaan ei voi ketään velvoittaa niin kauan kun on suljettu lippuäänestys. Epäoleellisuuksia tärkeämpänä pidän sitä, että valitaan tulevaisuuden tekijöitä. Tai sama kai tuo minulle on, kun ei ole äänioikeuttakaan.
Riippumatta menneistä, nykyisestä tai tulevista viranhaltijoista, pidän koko arkkihiippakuntaa huonona keksintönä. Raamatussakin mainitaan piispat, muttei siellä mitään hiippakuntia ole korotettu arkkihiippakunnaksi. Mikä on arkkihiippakunnan systemaattisteologinen peruste? Rooman paaviuskin on paremmin perusteltu kuin Turun asema kylmän ja pohjoisen kansallisvaltion kansalliskirkon kansallispiispana.
Arvostukseni arkkipiispalle toiminnastaan Jeesuksen sanoman ihmisten tasa-arvon ja lähimmäisen rakkauden realistisesta korostamisesta.
Nyt voi sitten ko. piispa katsoa peiliin ja tehdä johtopäätöset! Suurin osa kristikunnasta tuomitsee toimintanne, joten voitte siirtyä johonkin toisenlaiseen tehtävään! Te olette itse sanonut jossain haastattelussa, että uskotte Jumalaan, mutta ette Raamattuun! Ilmeisesti ette kuuntelette ollenkaan Jumalan ääntä, joten olette Jeesuksen mainitsema väärä paimen. Jeesus on oikea ja totinen Paimen.
Olette johtanut väärään antaessanne tukenne Jumalan Sanan vastaiselle toiminnalle. Raamatussa varoitetaan palkkapaimenista. Viimeisellä tuomiolla Jumalan edessä vastaatte Hänen Sanansa vastaisesta toiminnasta! Samalla tavalla me jokainen vastaamme omasta väärästä toiminnasta viimeisellä tuomiolla. Kuitenkin, kun on annettu valtaa, sitä valtaa ei saa käyttää väärin!
Säälin syvästi Teitä ja laumaanne, Suomen kansaa. On odotettavissa suuret joukot ihmisiä, jotka nyt eroavat kirkosta! Jumala armahtakoon kansaanne.
Jäntti: ”Säälin syvästi Teitä ja laumaanne, Suomen kansaa. On odotettavissa suuret joukot ihmisiä, jotka nyt eroavat kirkosta! Jumala armahtakoon kansaanne.”
”Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoja.”
130 kirkosta eroa vajaassa tunnissa. Sitä ennen vain 170 koko päivänä. Ilmeisesti konservatiivit lähdössä palautteista päätellen.
Jos konservatiivikristitty eroaa tämän takia kirkosta, hänen ratkaisunsa on samanlainen kuin miehen, joka tekee kuolemanpelon takia itsemurhan.
Pulkkiselle
Tuskinpa konervatiivikristityn eroamisessa on kyse kuoleman pelon takia tehvästä itsemurhasta. Kristitty etsinee toisen hengellisen kodin ja niitähän on tarjolla niin perinteisissä vanhoissa kirkoissa – ortodoksit ja katoliset, on Luthersäätiössä ja on toinekin luterilainen kirkkokunta, kuin on myös vapaat suunnat ja on sellaisiakin ratkaisuja, joita esikoislestadiolaiset ovat tehneet ja miten Ruotsissa on kehitys mennyt. Missä määrin arkkipiispan toiminta on helpottamassa kahden vaiheilla olleiden yksittäisten esikoislestadiolaisten päätöstä evl kirkossa pysymisestä esimerkiksi.
Uskonpuhdistajat katsoivat avioasioiden kuuluvan juristeille. Myös Luther nimitti aviota maalliseksi asiaksi samoin kuin Calvin, joka hyvin vertasi rojektia talonrakennukseen, maanvijelykseen tai kenkien valmistukseen. Lainsäätäjät kuitenkin halusivat kirkolta parempaa otetta Ihmisen Copula Carnalikseen ja näin vihkimiset tulivat pakollisiksi protestanteille kuin katolisillekin. Asia pitää kuitenkin ymmärtää vallinneen ajan mukaan. Vasta 1791 annettiin määritelmä siviiliaviosta, johon sitten haluttaessa voitiin pyytää papillista siunausta. Kristinusko on myös ollut hyvin avarakatseinen, sanotaanhan Timoteuksen kirjeessä, että Piispan ja Diakonin täytyy olla yhden vaimon mies. .
Arkkipiispa pitäisi erottaa tehtävästään välittömästi. Monet lakia kannattaneet kansanedustajat vetosivat juuri AP:n kannanottoon unohtaen samalla sen että kaikki kristilliset kirkon vastustivat lakia. Arkkipiispa vastaa sanomisistaan kaikkivaltiaalle ja opettajat saavat kovemman tuomion. Todella vastuutonta paimenuutta johtaa kansaa harhaan. AP on kirkon ja Raamatun linjan kanssa täydessä törmäyskurssissa.
Mitäs hänelle sitten tehdään? Poltetaanko roviolla kuten Roomassa, vai leikataanko nenä niin kuin Bysantissa?
Jumala vastaa tuomiostaan, en minä. Ihmiset voivat kuitenkin erottaa virasta. AP on selvästi toiminut vastoin pappisvihkimystään ja työnantajansa työsopimusehtoja. Mikä tahansa firma potkisi pihalle työntekijän joka ajaa vastakkaista asiaa työnantajansa kanssa.
Miten tuo erottaminen käytännössä toteutettaisiin?
Latvala: ” Ihmiset voivat kuitenkin erottaa virasta.”
Tuskin Latvala sitä uhostaan ja meuhkaamisestaan huolimatta saa aikaiseksi. Ja hyvä niin. Näillä palstoillahan voi puhista pettymystään ihan rauhassa.
Arkkipiispa on toiminut linjakkaasti koko prosessin ajan. Hyvä kannanotto, jota kirkossa kannattaa kuunnella. Itse olisin varmaan ollut tyytyväinen toisenkinlaiseen tulokseen, mutta tässä asiassa kannattaa noudattaa vanhan valtiomiehen ohjetta: ”Kansa on puhunut, pulinat pois.”
NYT arkkipiispamme paljasti korttinsa myös muille jotka ovat yrittäneet väittää hänen sanomisiaan pehmeämmiksi kuin ovat. Turha arkkipiispan on yrittää väittää ettei tällä ole mitään kielteistä vaikutusta meihin toisinajattelijoihin nähden. Tällaiset ulostulot ovat Rasmatun Sanan ja kirkon tunnustuksen vastaisia ainakin vielä ennen kuin nekin pykälät vesitetään.
Eero: ”Turha arkkipiispan on yrittää väittää ettei tällä ole mitään kielteistä vaikutusta meihin toisinajattelijoihin nähden.”
Eero, nyt haastat kyllä pelkkää sympoolista ropakantaa.
Eero: ”Tällaiset ulostulot ovat Rasmatun Sanan ja kirkon tunnustuksen vastaisia ainakin vielä ennen kuin nekin pykälät vesitetään.”
Sinun täytynee nyt ottaa arkkipiispa vakavaan puhutteluun. Ei se auta, että täällä kohkaat ja pettymystäsi puhiset.
Kansa lähtee kirkosta, koska ihmisten välinen tasa-arvo ja ihmisarvo ovat ottaneet askeleen eteenpäin yhteiskunnassa ?
Harri Latvala :”Monet lakia kannattaneet kansanedustajat vetosivat juuri AP:n kannanottoon unohtaen samalla sen että kaikki kristilliset kirkon vastustivat lakia. Arkkipiispa vastaa sanomisistaan kaikkivaltiaalle ja opettajat saavat kovemman tuomion. Todella vastuutonta paimenuutta johtaa kansaa harhaan. AP on kirkon ja Raamatun linjan kanssa täydessä törmäyskurssissa.”
Henk.koht. tunnen vilpitöntä myötätuntoa arkkipiispaa kohtaan, kun hän käsitykseni mukaan katsoi asiaa nimenomaan maallisen regimentin yhteiskunnallisen lainsäädännön eikä hengellisen regimentin kannalta. Mehän emme ole ”taivaassa”, vaan me olemme ihmisiä, joilla on ”päämme päällä tähtitaivas, alla jalkain musta maa” eikä meillä tämän vuoksi ole mahdollisuutta elää maalllsta elämäämme vain ”taivaan sääntöjen mukaan”.
Jos me kuvittelemme jo nyt olevamme ”pyhiä ja autuaita”, me elämme ”visiopilvellä”, joka ei hipaisekaan synnillistä raadollisuuttamme. Meidän on opeteltava se vaikea läksy, mitä tarkoittaa taivaallisten periaatteiden ”muuntaminen” lihaksi eli jokapäiväiseksi elämäksi omassa arkipäivässämme – ja voin ainakin omalla kohdallamme vakuuttaa, että mitenkään erityisen ”viihteellistä” tai helppoa se ei ole.
Mutta joka tapauksessa voidaan katsoa, että arkkipiispa käytti nimenomaan asemansa suomaa hengellistä arvovaltaansa ko. asiassa.
Jos hän olisi ajatellut kaikkia kirkon jäseniä, niin ehkä olisi ollut viisaampaa vaieta.
Myös pääministeri lobbasi asian puolesta kuin duracel pupu.
Salme: ”Mutta joka tapauksessa voidaan katsoa, että arkkipiispa käytti nimenomaan asemansa suomaa hengellistä arvovaltaansa ko. asiassa.”
Joka johti oikeaan lopputulokseen ihmisarvon kannalta, kuten myös pääministerin lobbaus. Kari Mäkisessä Suomen ev.lut. kirkolla on harvinaisen hieno ja avarakatseinen arkkipiispa.
Arkkipiispa:
”– Avioliittokäsityksemme tarvitsee perusteellista tarkastelua. Omasta puolestani ajattelen, että siinä on uudelleenarvioinnin paikka. Se tapahtuu kirkon omista perusteista käsin.”
Minnehän ev. lut. kirkon paimen kirkkoaan on oikein johtamassa, kun perinteinen avioliittokäsitys tarvitsee uudelleenarviointia?
Pekka,
no, ehkä sitä ei tarvitse noin suoraan ilmaista, vaikka noin kokisikin.
Aha, ylläpito nappasikin Pekan kommentin pois. Siinä kun käytettiin nettiin sopimatonta rumaa sanaa. Eipä silti, ei sitä sanaa kannata viljellä muuallakaan.
Nyt kun yhteiskunta siirtyy eteenpäin niin voittekin nimitellä täällä ja kirkon piirissä toisianne aivan vapaasti. Adjö, minun puolestani.
Yritän uudelleen:
Arkkipiispa vie kirkkoaan päin pyllyä – ja päin helvettiä.
Toivottavasti nyt kelpaa…
”Adjö, minun puolestani.”
Antero Kangasluoma
Tuo oli päivän hyvä uutinen. Enää puuttuu yksi kuittaus, mutta ehkä asianomainen piti lupauksensensa ja poistui ilman sen kummempia kuitteja.
Kiitos, arkkipiispa!