Edellisen kirjoitukseni aiheena oli ”luonto puhuu Luojastaan”. Luonto antaa vähintäänkin aiheen aavistella jotakin Korkeimmasta, joka on elämän takana. Tämä ei kuitenkaan vielä ole sellaista Jumalan tuntemisesta, mihin ihminen voi ja mihin hänen kristillisen uskon mukaan tulisi päästä. Mikä on tie oikeaan Jumalan tuntemiseen?
Luomistekojensa lisäksi Jumala on puhunut ja puhuu myös toisella ja erityisellä tavalla: hän on puuttunut maailman historiaan kulkuun useiden toisiinsa liittyneiden tapahtumien kautta. Tapahtumasarjaa kutsutaan pelastushistoriaksi. Siihen kuuluvat mm. Israelin valinta, profeettojen toiminta tämän kansan parissa, lain ja lupausten antaminen. Näitä vaiheita voidaan pitää eräänlaisena johdantona varsinaiseen puheeseen: Jumala on puhunut Jeesus Nasaretilaisen sanojen ja elämänvaiheiden kautta.
Jumalan puhe on saanut aikojen saatossa kirjallisen asun Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa. Prosessi on kestänyt satoja vuosia, teksteissä on erilaisia tyylilajeja ja tapahtumista on myös erilaisia rinnakkaisia versioita. Historiallisen kerronnan ja julistuksen välinen raja on välillä epäselvä. Inhimillisestä syntytavastaan huolimatta Raamatun teksteihin kätkeytyy sen oman todistuksen mukaan yliluonnollinen piirre: kirjoitukset ovat syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta. (2. Tim. 3:16)
Raamatun inspiraatiosta on monenlaisia käsityksiä. Mielestäni kristityn on hyvä ajatella, että Raamattu on kaikessa inhimillisyydessään ja jännitteisyydessään sellainen kuin Jumala on tarkoittanut. Jeesuksen tavoin myös Raamattu on yhtä aikaa inhimillinen ja jumalallinen. Monet Jeesuksen aikalaiset näkivät hänessä vain ihmisen. Vastaavalla tavalla Raamattukin on monien mielestä vain yksi uskonnollinen kirja muiden joukossa. Raamatun erityislaatuisuudesta voidaan Jeesuksen mukaan vakuuttua siten, että otetaan sana vastaan ja pannaan se harjoitukseen. (Joh. 7:17)
Lutherin mukaan Raamatun tulkinnallinen avain on Jeesus Kristus. Raamatussa kerrotut tapahtumat muodostavat toisiinsa niveltyvän kokonaisuuden, kun niitä katsotaan tästä näkökulmasta. Tämä on myös Jeesuksen oma tulkinta. Pääsiäisen jälkeen Jeesus selitti sanaa kahdelle Emmauksen tien kulkijalle. Tässä yhteydessä hän viittasi Vanhan testamentin teksteihin ja selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Luuk. 24: 27)
Kun Emmaukseen matkaajat kävivät läpi kokemustaan, he totesivat: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” Tämä toteamus tuo esille kaksi muuta tärkeää näkökohtaa Raamatun luonteesta. Ensinnäkin Raamatun sana vaikuttaa ihmisen sisimmässä uskoa, toivoa ja rakkautta. Toiseksi tarvitaan myös apua ylhäältä, Hengen työtä, jotta silmät voisivat avautua.
Kun kirkossa opetetaan, että Raamattu on armonväline, se liittyy tähän sanan vaikuttavuuteen. Sana ei vain puhu uskomisesta vaan myös synnyttää uskon. Sana myös tuo Kristuksen ja hänen myötään Jumalan ihmisen elämään. Tässä voisi ehkä käyttää vertauskuvana lääkevalmistetta, joka on suojakuoren sisällä. Kun kapseli nielaistaan, saadaan myös parantava lääke. Vastaavalla tavalla Kristus on kätkettynä evankeliumin sanaan. Kun sana otetaan vastaan, tulee Kristus ihmisen elämään ja alkaa vaikuttaa hänessä uutta elämää. Merkillinen salaisuus!
Tällainen sanan vaikutus on armoa, mutta uskon syntyminen sanan kautta ei ole kuitenkaan mekaaninen tai automaattinen tapahtuma. Maanviljelijä kyntää ja äestää peltonsa, jotta siemen kasvaisi. Maa kuitenkin antaa sadon. Jumalaa etsivän ihmisen on puolestaan syytä lukea ja kuunnella Raamatun sanaa. Sanan siemenen itäminen, kasvaminen ja sadon tuottaminen ovat taas Pyhän Hengen työtä. Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan Henki vaikuttaa ihmisessä uskon, missä ja milloin hyväksi näkee. Tämä on vapauttavaa: ihmisen ei tarvitse itse puristaa uskoa itsestään. Kun hän on sanan vaikutuspiirissä ja pyytää uskon lahjaa, Jumala vastaa omalla ajallaan.
Lainaan kirjoituksen lopuksi herännäisjohtaja Jonas Laguksen pohtimisen arvoisia sanoja Raamatusta. Hanki itsellesi ystäviä, jotka eivät vanhene eivätkä vaihtele, vaan jotka aina ovat vierelläsi kaikissa vaiheissasi eivätkä hylkää sinua, jos et sinä hylkää heitä. He ohjaavat ja tukevat sinua, kun väsyt, he näyttävät vastenmielisiltä ja köyhiltä, mutta ovat kumminkin rikkaita ja mahtavia. He ovat sinulle tarjona Raamatussa. Jos avaat heille sydämesi, annat heidän tulla sinne ja ahkerasti rukoilet, että he näyttäisivät sinulle salatun tien, joka varmasti vie kotimaahan elämän ristiriitojen ja sekasorron läpi, niin silloin löydät erämaasta lähteitä, jotka tyydyttävät janosi, ja totisen viisauden, joka ei vie sinua koskaan harhaan.
Korkein Jumala puhuu ainoastaan syntymässä saamassamme lähimmäisen rakkauden hengessä tasa-arvoisessa ihmisarvostuksessa. Raamattu kuten kaikki muutkin kirjoitukset ovat meidän tavallisten ihmisten kirjoituksia, käsityksiä.
Puhuuhan se Luonto ,mutta siitä on vielä valovuosia pitkäpitkä matka siihen, että luonto allekirjoittaisi ev. lut. kristillisen oppihimmelin kaikkine teologisine ihmekiemuroineen….
”Sana ei vain puhu uskomisesta vaan myös synnyttää uskon.” blogi
Hyvin ilmaistu tärkeä asia! Henki vaikuttaa ihmisessä uskon, missä ja milloin hyväksi näkee. Näin usko, on siis Jumalan teko.
Raamattu on Jumalan sanaa ?
Riippuu tietysti siitä, että minkälainen käsitys itsekullakin Jumalasta on. Jos ajattelen Salomon tavoin, kuten tapanani on, hän sanoo, ” Taivasten taivaatkaan eivät ole kyllin suuret sinun asuinsijakseni, kuinka sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut ”
Tältä pohjalta on täysin absurdia ajattelua se, että Hän mahtuisi yhteen galilealaiseen mieheen, josta vielä puolet on ihmisen poikaa. Tai, että hän olisi kiinnostunut muinaisten heprealaisten kuningastarinoista ja alueen sodista niin että olisi päättänyt niistä tiedottaa profeettojen kautta maailmalle. Kaikenlisäksi niistä ei ole ollut kansalle mitään hyötyä, ei myöskään nasaretilaisesta, joka on ollut pelkästään turmioksi ja tuhoksi kansalle syytöksineen.
Miksi joku jumala olisi päättänyt kurmuuttaa vain yhtä pientä kansaa todistaakseen muille, että tuo kansa ei siltikään luovu hänestä, vaan on uskollinen kaikesta huolimatta.
Ovatko muut ihmiset muuttuneet siitä paremmiksi, että vain yhtä kansaa jota vielä esikoiseksi sanotaan, on saanut sortaa maailman sivu ja vedota vielä siihen, että tämä jumalan sana ja tahto.
Lause: ”Raamattu on Jumalan sanaa” on tietenkin kristinuskoon kuuluva väite. Toisenlaisen uskonnon kannattajalle lause ei voi olla totta, ei myöskään ateistille, joka ei usko Jumalan edes olevan olemassa. Muillakin uskonnoilla on pyhä kirjojaan, esimerkiksi muslimille Koraani on Jumalan sanaa, mutta Raamattu ei.
Mitä Jerusalemin temppeliin tulee (Haggai 2:9) toteaa siitä; ”Tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva suurempi kuin aikaisempi, sanoo Herra Sebaot. Ja tässä paikassa minä annan vallita rauhan, sanoo Herra Sebaot.”
Tätä temppelin myöhempää kunniaa nähdäkseni jo Hesekiel kuvaa (1:26-28). ”Ja taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niitten pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle.”
Tässä Hesekiel näkee vielä epäselvästi hahmon, joka ilmestyi aikanaan ajassa, jolla on kaikki valta.
Kun Psalmissa (119:160) todetaan, ”Sinun sanasi on kokonansa totuus,” niin (Joh17:17) Jeesus viittaa tähän psalmiin todeten: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” Eikö tässä viitata näinollen koko Raamattuun Jumalan sanana. Ominaista Raamatun sanoille näyttää olevan nimenomaan niiden vakuuttavuus ja varmuus, joka erottaa ne muusta pelkästään ihmissanoista. Kuullaan, uskotaan ja pidetään täysin varmana, että ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala, kuten Johannes asian ilmaisee (Joh1)”
Jumala puhuu Raamatussa. Kiitos blogistille blogista! Sana synnyttää uskon. Näin oli myös minun kohdallani, kun aloin lukea Raamattua 40 vuotta sitten.
Raamattua tulkitaan monilla tavoilla. Olen yrittänyt käydä keskustelua Reijo Mänttärin blogilla: ”Kirjaimellinen tulkinta”?
Helluntailainen Mänttäri on poistanut blogiltaan kysymykseni useaan kertaan. Ehkä saan tällä blogilla blogien lukijoilta kommentteja Mänttärin, minun mielestäni hyvin erikoiseen väittämään?
Mänttäri blogillaan kirjaimellinen tulkinta 29.10.2021 13:59 Herrastamme Kristuksesta : ”Tämä tyhjentyminen oli täydellinen ja Hän kohtasi kaiken saman kuin mekin, eli tulla uskoon, kastattaa itsensä, saada Pyhän Hengen kaste. Näillä elementeillä, ihmisenä, Hän täytti lain ja sovitti koko maailman, ollen ainoa ihminen, jossa ei moitetta ollut.”
En ole Raamatusta lukenut minkä ikäisenä Jeesus Kristus on tullut uskoon? Kristus otti kasteen, jossa Isä tunnusti Poikansa Pyhän Hengen laskeutuessa Kristuksen päälle: Matt. 3:16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.
3:17 Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.
Isä Jumala tunnusti poikansa. Raamatussa ei missään kohdassa kerrota , että Kristus olisi saanut erillisen Pyhän Hengen kasteen.
Mänttäri blogillaan todistaa, että Raamattua ei saa tulkita. Mänttäri ottaa kuitenkin oikeuden tehdä oman tulkinnan, joka on hyvin vieras kristillisen seurakunnan historiassa.
Voidaanko tällä Jumala Raamattu puhuu blogin alustalla ottaa kantaa toisella blogilla esitettyyn väittämään, jota olen ihmetellyt, ja ihmettelyni on toistuvasti Mänttärin blogilta poistettu? Syytä en tiedä. Mielestäni tämä kysymykseni liittyy myös keskeisesti aiheiseen Jumala puhuu Raamatussa.
”Jumala puhuu Raamatussa”, luterilaisen teologian tohtorin asiallinen, keskusteluun haastava blogi Kotimaa 24 alustalla jää kakkoseksi Helluntailaisen maallikon blogin, ”kirjaimellinen tulkinta”, kanssa.
Voiko tästä tehdä jotain johtopäätöksiä? Helluntailaisuus haastaa luterilaisuuden? Luterilaisen kirkon ymmärrys ”kaikista kukkivista kukista” ei kiinnosta?
Minun uskonoppini ammentaa luterilaisten lasien läpi.