Väliin putoajat, humpsis vain
Palaan asiaan, johon olen jo aiemmin puuttunut. Kirkkomme on jättämässä väliin yhden työntekijäsukupolven tai ainakin merkittävän osan siitä.
Seurakunnilla on suuria säästöpaineita. Eivät kai sitä enää kiistä kuin vapaa-ajattelijat.
Henkilöstömenot ovat 65-70 % seurakuntien menoista. Sieltä ja kiinteistöistä on tehtävä säästöt, koska muut menot ovat roposia näiden rinnalla.
Mutta mihin säästö johtaa?
Itse olen kevään mittaan vastannut parillekymmenelle toiveikkaalle papinpaikan kyselijälle ei oota. Aivan sama murhe on muissakin kirkon töissä.
Nytkin keväällä valmistuu iso joukko ammattipäteviä ja motivoituneita ihmisiä, jotka sydämensä halusta tekisivät kirkon työtä. Mutta mitenkäs teet, kun avoimia paikkoja on todella vähän?
Minun moraaliini ei sovi ehdottaa, että menkää tekemään talkoilla palkatonta työtä. Monet noista ovat sitä jo tehneet. Nyt heidän tekisi mieli oikeisiin töihin. Palkkakaan ei olisi pahitteeksi, että saisi opintolainoja maksuun ja elämistä uuteen järjestykseen.
Työttömäksi kouluttamisessa ei ole mitään järkeä. Moni nuori ammattiin valmistuva miettii, onko kirkko heidät työnantajana pettänyt.
Kertokaa viisaat, mitä pitäisi tehdä.
Vierastan Ollin ajatusta siitä, että uskossa oleminen (sinänsä kyllä kielellisesti kömpelö ilmaisu) tarkoittaisi piilossa tai peloissaan olemista. Kokemukseni Kristukseen uskomisesta on pikemminkin iloa, rauhaa, turvallisuutta, kelpaamisen tunnetta. Näin siltikin, että koen myös etten täytä kristityn ihannetta, mutta juuri siksihän Kristusta tarvitsenkin.
’Olla uskossa’ on kieltämättä kömpelö ilmaus, koska usko pikemminkin on kristityssä. Kun omaa uskon, voi kulkea hengellisellä tiellä lähimmäisiään rakastaen ja toivoa pääsevänsä perille.
”Oletko uskossa.” Kyllä. Olen tullut uskoon ja usko on tullut minuun ja risti.
UT:n kirjeet on puhetta uskovista ja uskoville, jopa uskoon tulleista. Minulle olla uskossa on tuttu ja jotain omaa, mutta hengellisen tien kulku outo ja vieras.
Kuljen hengellistä tietä. Sitäkin poljen parhaimmillanikin paikallaan.
Hyvällä paikalla on hyvä pysyä. Ristin juuri on minulle sopiva. Siitä en aio edemmäksi pyrkiä. Joku väitti ettei siihen pidä jäädä vaan mennä eteenpäin. Minusta silloin ollaan menossa poispäin ainoalta oikealta paikalta.
Missäs lahkossa ’ollaan uskomassa’?
Lestadiolaiset ovat uskomassa.
Olla uskossa on kuin olisi ahtaassa huoneessa. Mutta olla uskossa, toivossa ja rakkaudessa laajentaa tilaa, se avaa ikkunat.
Myös verbiä voisi miettiä. Olla uskossa, elää uskossa vai pysyä uskossa? Muitakin vaihtoehtoja saattaa tulla mieleen. Vivahteistahan nyt keskustellaan. Joskus sekin on tärkeää.
Olla uskossa, uskotella, olla uskomuksessa. Lääketieteessä uskomushoidoilla on huono kaiku. Uskonnoissakin on uskomuksia, jotka johtavat harhaan, jopa kuolemaan. Kukin antaa näille oman merkityksensä.