Väittelyjen kevät

Väittelyn jaloa taitoa on opiskeltu vuosituhansia kaikissa kulttuureissa. Paikka ja aika väittelylle voi olla sovittu tai väittelytilanne syntyy suunnittelemattomasti.

Väittelyllä on säännöt ja niitä tuli kunnioittaa. Tämä ei kuitenkaan ole sitä todellisuutta jossa elämme.

Sana väittely maistuu minun omassa kielenkäytössäni jotenkin negatiiviselta. Tuntuu kuin pitäisi saada yliote toisesta ihmisestä. Toisaalta väittely on opettavainen kokemus, jossa joutuu perustelemaan oman käsityksen asioista. Tämä kevät on väittelyn kevät. Aihepiireistä ja asioista ei ole puutetta. Useimmat aihepiirit ovat tuttuja eikä yhteisymmärrystä saavuteta. Itse annan periksi, jos huomaan väittelyn ytimessä olevan arvomaailmojen yhteentörmäyksen.

Sana debatti herättää minussa ihan eri tuntemuksen kuin väittely. Debatti järjestettynä tilanteena tai jopa kilpailuna on tarkkoihin sääntöihin perustuvaa, toinen toista kunnioittavaa väittelyä. Parasta debatissa on, että arvonnassa voi joutua perustelemaan jotain asiaa, josta on toinen mielipide ja käsitys. Debatissa kunnioitetaan vastustajaa ja tuomaristoa sekä yleisöä. Debatin etiikkaan ei kuulu toisen joukkueen mustamaalaaminen tai halveksunta.

Jos aiheena on esimerkiksi pakanalähetystä ei tarvita, vannoutunut pakanalähetyksen kannattaja joutuu perustelemaan, miksi sitä ei tarvita. Toinen joukkueista perustelee pakanalähetyksen tarpeellisuutta, vaikka olisi siitä erimieltä. Toisaalta voidaan väitellä, onko pakanalähetys käsitteenä ollenkaan sellainen, jota tulisi käyttää.

Tällaisessa väittelytilanteessa joutuu asettumaan toisen housuihin tai hameeseen. Debatin jälkeen tuomaristo arvio, kumpi joukkue osasi perusteellisimmin asian käsittelyn. Osasiko joukkue kumota toisen joukkueen perustelemattomat väitteet?

Osallistuminen tällaisiin debatteihin joukkueen jäsenenä, tuomarina tai yleisönä on aina ollut minulle mieliinpainuva kokemus. Varsinkin silloin kun olen ollut seuraamassa kansainvälisiä debattikilpailuja, joissa vastakkain on ollut eri kansallisuuksia ja eri uskontoihin kuuluvia joukkueita. Rehtiys ja reiluus debatin jälkeen on ollut käsikosketeltavaa.

Toisen asemaan asettuminen ei ole mitenkään helppo tehtävä. Tässä tehtävässä kukaan ei tule valmiiksi tai täydelliseksi. Jotkut ihmiset osaavat sen paremmin kuin toiset. Illmenemismuotoina on kristillisen rakkauden osoitukset kärsivän ihmisen auttamiseksi. Toivon tuomiseksi toivottomille kaikkialle maailmaan. Toivo, yhteistyö ja muutos; sitä maailma kaipaa.

Ei muureja ja raja-aitoja ihmisten ja kansojen välille. Tässäpä maukas debatin aihe!

Juha Taanila, Suomen Lähetysseuran seurakuntayhteyksien koordinaattori Pohjois-Suomessa

Kuva Juha Taanila.

 

 

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”Ei muureja ja raja-aitoja ihmisten ja kansojen välille. Tässäpä maukas debatin aihe!”

    Juu. Ei mitään muuta, kuin ”maan tavan” mukaisesti konsultti-euron avulla aikansaatuja puoluepoliittisia muureja, ja YK:n ihmisoikeuksista tai Lapsen oikeuksien sopimuksista ja muista kansainvälisen oikeuden mukaisista sopimuksista viis.

Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.