Laiva purjehtii Välimerellä ja komentava päällikkö on tietysti kiinnostunut säästä. Hän oli jotenkin tyytymätön sääpalveluun, joka määrätyin väliajoin toimitettiin hänelle sieltä radiohytistä. Erään kerran ilmoittaja liitti paikalliseen sääraporttiin: Kuopion läänissä kulovaroitus. Kaikki oli paremmin ennen. Säätä viittilöi meille uutisissa mustavalkoinen piipunvarsi ja se oli jämptiä hommaa, koska se kartta rakennettiin siinä silmiemme edessä. Laitettiin taululle pilviä ja aurinkoa sopivasti. Nykyisin ruutuun tulee valmis kartta ja kädellä viittilöiden kerrotaan lähes savolaisittain: Voihan se ollaa niinnii, mutta voi se olla muutennii. Meille esitellään valmis tuote, jonka joku on jossain ohjelmoinut. Voiko sääkartan piirtäjä välttyä siltä, ettei kaunistelisi karttaa? Ehkä nykyisin täytyy olla realisteja, muuten voi saada moitteita, kun ei kerrottu, että minun pihastani voi ensi yönä kaatua puu.
On se vasepuukki jännä vehje. Siinä voi seurata ihmisten liikkeitä kuin planeettojen ratoja pitkällä silmällä. Onse elämä tullut kiireiseksi. On Kaustista ja muuta kansanjuhlaa. Joskus tulee epäilys, että suhteellinen elämän kiihkeyden muutos johtuukin siitä, että itse hidastun. Viime kesä meni niin , ettei tullut tehtyä mitään. Syksyllä tehtiin päätöksiä, että ensikesän emme anna mennä ohi, mutta pahoin pelkään , että päädymme samaan johtopäätökseen kesän lopulla.
Hengellisiä kesäjuhliakin suloisessa Suomessamme on ihan kiitettävästi. Mieli olisi mielellään mukana vähän useammassakin, mutta ruppi ei sinne ole kerinnyt, kun mikään niistä ei ole rollaattorin kantaman päässä. En tosin vielä sellaista omista, mutta se tuntuisi hyvältä, että ne kaikki tulisivat niin lähelle. Auton omistamme ja sen mittaria olen nyt seurannut ahkerasti. Kun viikon annos on noin 50 kilometriä, niin ymmärrän, ettei se vie meitä kovin kauas säde saattaa olla se viiden kilometrin luokkaa.
Ennen oli vaihtelevaa pilvisyyttä, nyt on pilvilauttoja, jotka repeilevät. Etelämanner myös repeilee, onkohan siellä mannerta lainkaan? Uutisankkurit repeilevät lähetyksissä ja muutkin ihmiset repeilevät, ennen sentään vain naurettiin, se oli niin viatonta. Tänään näyttäs paistavan aurinko, mutta huomenna kumminkin taas sataa, joten taidan pysyä sisällä tänäänkin vain varmuuden vuoksi. Jaa taitaa olla joku, jossa pittää käyvvä. Kun sitten joskus saan mentyä hengelliseen tilaisuuteen, niin menen odottaen jotain isoa, mutta joskus käy sellainen asia, että pitkästyn. Ylistys on harvoin sopiva, useasti liian pitkä. Kun joku soittaa kitaraa ja siinä samalla harjoittaa lyrikkaa niin, ettei kukaan pysty arvaamaan mikä seuraava sana on. Tai kokouksen johtaja sanoo tai olisiko juontaja, että paikalle kutsuttu julistaja sitten päättää kokouksen. Hän on tullut satojen kilometrien päästä päättämään jonkin kokouksen, jossa pääosassa on joku muu tai jotkut muut. Olisiko taaskin minun vikani, etten osaa arvostaa sitä osiota, joka tapahtuu sananjulistuksen ulkopuolella. Itse olen sanan ihminen ja aina odotan kiihkeästi, että saan kuulla jotain tuoretta, sellaista vuosikertaa, jota ei ole uusittu montaa kertaa. Ihan viimeaikoina Jumala on yllättänyt useastikin. Olen kuullut sanan helmiä sellaisista suista, joita en ole osannut arvostaa juurikaan. Parannuksen tekemistä näyttäisi riittävän vielä täksikin vuodeksi.
Surullista elää kirkossa, jossa kaksi leiriä. Oletko niitä vai meitä? May Roth-Edelmann
Näin on, tuo on surullista. Miten kirkkoon on syntynyt kaksi leiriä? Osa kirkon väestä on alkanut tehdä irtiottoa uusine tulkintoineen ja he vaativat, että kaikkien on ne hyväksyttävä mieli mahtua samaan kirkkoon. Ikävää, että arkkipiispakin vahvistaa tätä railoa omilla teoillaan.
Miksiköhän esim. ortodoksisessa tai katolisessa kirkossa ei ole tällaisia kirkkokansaa jakavia railoja? Olisiko yksi syy se, että yhteiskunnan liberalistit eivät ole vielä käyneet heidän oppiinsa käsiksi. Menetelmä taitaa olla ”Kirkkokunta kerrallaan”. Vai onko ko. kirkoissa vakaat johtajat, jotka eivät heilu eivätkä huoju yhteiskunnan taholta tulevan painostuksen edessä. Kirkot saavat itse määritellä dogminsa, niin saisi kyllä luterilainen kirkkokin jos halua löytyisi.
Salmen tapa rakentaa viholliskuvia eri tavalla ajattelevia kohtaan on typerä. Olisi reilua nähdä riidassa kaksi eri mieltä olevaa osapuolta eikä jatkuvasti ja raukkamaisesti vain syyttää liberaalisti ajattelevia kirkon hajottamisesta. Yhtä lailla kirkkoa hajottavat ne patavanhoilliset tahot, jotka täsmälleen yhtä jääräpäisesti ja kirkon hajoamisesta välittämättä junnaavat omaa agendaansa.
Toivon Salmen jossain vaiheessa ymmärtävän sen, että riitaan tarvitaan kaksi osapuolta ja että kun hän sormellaan osoittelee muita ihmisiä, kolme sormea osoittaa häntä itseään kohtaan. Salme on täsmälleen yhtä syyllinen tähän riitelyyn kuin he, jotka ovat Salmen kanssa eri mieltä.
Mihin perustuu väite, ettei katolisessa kirkkossa olisi opillisia riitoja?
Jusu, älähän nyt kimpaannu.
Se en ole minä, joka olen saanut aikaan tämän kahtiajaon kirkossa, kyllä sen alku on ihan jossain muualla. Tässä ko. asiassa kirkossa on syntynyt ryhmä, jonka tulkinta poikkeaa perinteisestä Raamatun avioliittotulkinnasta. Ei perinteisellä kannalla olevien ole pakko niellä uutta tulkintaa.
Minun mielestäni ei ole riitelyä ilmaista olevansa tyytyväinen kirkon voimassa olevaan näkemykseen. Jos se on Jusun mielestä riitelyä, niin ihmettelen.
Oletko Jusu kuullut, että katolisessa kirkossa olisi erimielisyyksiä avioliiton sakramentin suhteen?
Olen hieman pettynyt, että Jusukin sortui käyttämään halventavaa ilmaisua ”patavanhoiliset”. No, ymmärrän, että kiihdyksissään sitä tulee lausuneeksi mitä vain.
Kirkossa on kaksi eri tavalla ajattelevaa ryhmää, jotka kumpikin käyttävät alati kovenevaa äänensävyä ja jyrkkeneviä ilmaisuja puolustaessaan omaa näkemystään. Kummallakaan osapuolella ei ole pienintäkään kykyä kuunnella toista osapuolta eikä minkäänlaista halua antaa tuumaakaan periksi.
Ymmärrän hyvin, että tässä tilanteessa tekee mieli esittää syytöntä ja syyttää yksin toista puolta riidan aiheuttamisesta. Mielestäni tällainen on kuitenkin typerää ja raukkamaista. Kuten sanoin, kukaan ei riitele yksin.
Katolisessa kirkossa järjestettiin muutama viikko sitten jonkinsortin joukkokokous, jossa keskusteltiin kirkon suhtautumisesta erilaisiin asioihin. En nyt jaksa googlettaa kokouksen virallista nimeä. Yhtä kaikki kokouksessa käsiteltiin myös katolisen kirkon suhtautumista samaa sukupuolta oleviin pareihin, koska kokoukseen tuotiin asiasta erilaisia näkemyksiä.
Kokous vahvisti katolisen kirkon torjuvan kannan samaa sukupuolta oleviin pareihin, mutta päätös oli kaikkea muuta kuin yksimielinen. Paavi kuitenkin näpäytti amerikkalaista kardinaali Raymond Burkea, että siirsi vatikaanin toiseksi korkeimmasta tehtävästä seremonialiseen rooliin. Burke on tullut tunnetuksi jyrkän homovastaisista kommenteistaan, joista yhdessä tunnetuimmassa hän kehotti amerikkalaisia vanhempia pitämään lapsensa erossa näiden homoseksuaaleista sukulaisista.
Länsimaissa enemmistö katolilaisista kannattaa samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa.
Jusu, kaikesta sanomastasi huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että minä en riitele vaan esitän mielipiteeni aivan asiallisesti.
Mutta koska sinulla vaikuttaa olevan halua jatkaa riitelyksi kutsumaasi sananvaihtoa, niin jätän sinut nyt riitelemään muiden kommentoijien kanssa.
Ps. minun mielestäni ilmaisu ”patavanhoilliset” on voimakas ilmaus viholliskuvasta.
’Tässä ko. asiassa kirkossa on syntynyt ryhmä, jonka tulkinta poikkeaa perinteisestä Raamatun avioliittotulkinnasta. Ei perinteisellä kannalla olevien ole pakko niellä uutta tulkintaa.’
On kaksi eri asiaa ’niellä toisinajattelevien tulkinta’ ja ’antaa sille(kin) olemassaolon oikeus’. Minusta tässä kysymyksessä oikea ratkaisu olisi omantunnonvapaus: sillä, joka haluaa solmia avioliiton tai vihkiä, olkoon siihen lupa; joka ei halua solmia tai vihkiä, olkoon siihen lupa. Tätä lupaa ei tule määritellä moniselitteisellä ponnella, vaan määräyksellä, joka on selkosuomea. Tämä antaa olemassaolon oikeuden molemmille tulkinnoille.
Vastustan sellaista kirkkojärjestyksen muutosta, joka pakottaisi henkilön vastoin vakaumustaan vihkimään samaa sukupuolta olevan parin.
Se, mitä Heikki Leppä edellä esittää, kuulostaa minusta hyvältä.
En kuitenkaan jaksa uskoa, että se konservatiiveille kelpaisi. Jotenkin oletan, että konservatiivit edellyttävät, että jokaisen tulee ”niellä heidän” näkemyksensä asiasta eikä mitään poikkeuksia sallita. Ja Salmea siteeratakseni tämä ei ole riitelyä koska vain liberaalit riitelevät ja hajottavat kirkkoa.
Jusu: ”En kuitenkaan jaksa uskoa, että se konservatiiveille kelpaisi. Jotenkin oletan, että konservatiivit edellyttävät, että jokaisen tulee “niellä heidän” näkemyksensä asiasta eikä mitään poikkeuksia sallita. Ja Salmea siteeratakseni tämä ei ole riitelyä koska vain liberaalit riitelevät ja hajottavat kirkkoa.”
SIIS VOISITKO SINÄ JUSU LAKATA VASTAAMASTA JA AJATTELEMASTA TOISTEN PUOLESTA! Ja tekemästä ”olettamuksia”. Justiinsa kun ajattelin, että oli tervehenkinen myönnytys Heikki Lepän puolelta, niin kävikö niin että hermostuit mahdollisuudesta, että päästäisiin edes jossain määrin sopuun ja toisen osapuolen kunnioittamiseen tässä asiassa??
Älkä turhaan mainitse että kimpaannun, koska niin kimpaannunkin. Jos todella halutaan kunnioittaa toista osapuolta ja välttää riitelyä, itse kukin voisi miettiä mitä sanoja käyttää ja paneeko kaiken syyn toisten niskaan.
Aika usein itse olet käyttämässä sanaa ”homovastainen”, jos joku perustelee näkemystään ja sitä miksi ei kannata lakialoitetta. Samoin ”suvaitsevaisuus” ja ”suvaitsemattomuus” ovat kovassa käytössä.
Jos olisit sanonut vain tuon ensimmäisen lauseen vastauksena Heikin ehdotukseen, asia olisi ollut ok. Mutta oli pakko taas mennä pidemmälle ja sanoa jotain konservatiiveista ennenkuin sanovat itse.
Eri mieltä olevien demonisointi ei ole kennelekään hyvä ja tervehdyttävä asennoitumistapa. Jos päästäisiin edes siihen. Sitä tuo Heikin ehdotus olisi voinut olla edesauttamassa edes jonkin verran.
mnä: ”Eri mieltä olevien demonisointi ei ole kennelekään hyvä ja tervehdyttävä asennoitumistapa. Jos päästäisiin edes siihen.”
Siis siihen, että kukaan ei ole paha siksi että on jotain mieltä. Jokainen on mielestään hyvällä asialla, ja perustelee asiansa joltakin kantilta.
Älä suotta lähde Sari holhoamaan ja kertomaan minulle, miten minun tulisi kommentoida. Ei siitä ole mitään hyötyä.
Ensinnäkään en vastannut juuri nimenomaan sinun puolestasi. Toisekseen riittää, että toteat väitteeni vääräksi omalta osaltasi kertomalla, että sinulle sopii, että ne papit jotka haluavat voivat vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon kuten Heikki Leppä ehdottaa.
Ei tätä keskustelua tarvitse jatkuvasti ottaa henkilökohtaisesti.
Heikki Lepän ehdotus on mielenkiintoinen, mutta en näe sitä realistiseksi itseymmärryksensä mukaan tunnustuskirjoissaan tiukasti pitäytyvässä kirkossa. Ruotsin kirkko on jo meille asiata ikävänä esimerkkinä. Viime vuosina tunnustuskirjojen auktoriteetti on kaventunut siellä monissa muissakin kysymuksissä.
SItävastoin en näe kysymystä välttämättömänä syynä katkaista kahden keskenään itenäisen kirkkokunnan välistä ehtoollisyhteyttä. Samoin kuin olemme edeelleen ehtoollisyhteydessä Ruotsin kirkon kanssa, voisimme olle ehtoollisyhteydessä sellaiseen suomalaiseen kirkkokuntaan jonka ratkaisu asaissa olisi toinen.
Kommenteista päätellen Jusu ei tykkää naisten mielipiteistä, siis minun ja Sari W:n. 🙂
Hyvä kysymys Salmelta. Suomen ortodoksisessa kirkossa on sekä homovastaisia että meitä sateenkaarevia, on poliittisesti arvokonservatiiveja ja -liberaaleja. Mutta ei ole mitään isompia liikkeitä (kirkon koon huomioon ottaenkaan), jotka pitäisivät asiaa esillä, eivätkä papit kommentoi suuntaan tai toiseen.
Yksilöt saattavat kinata, mutta en tiedä mistä kiikastaa, kun ei tunnuta saavan tästä isompaa skismaa aikaiseksi.
En ole tuossa omantunnonvapauskysymyksessä ihan vakuuttunut siitä, että Heikki Lepän linjaus olisi parhaiten perusteltu. Kirkon yhtenäisyys kun on sekin tavoiteltava asia. Sellainen kaksoiskäytäntö, jossa kirkko jakaantuisi vihkijäpappeihin ja vihkimättömäpappeihin olisi ”jäädytettynä konfliktina” kestämätön. Se merkitsisi aivan toisenlaista repeämää kuin mitä naispappeus on ollut. Minusta tavoitteeksi pitäisi asettaa se, että aiheesta käydään perusteltu teologinen keskustelu, ja sitten tehdään päätös, johon kaikki sitoutuvat. Olipa se sitten vihkiminen tai vihkimättä jättäminen, kaikki toimisivat samoin.
Teemu: Jo nyt on pappeja, jotka eivät saa hakea kirkkoherran virkaa, samoin kuin pappeja, jotka eivät osaa laulaa. Onko näissäkin tapauksissa kysymys repeämästä kirkossa?
Heikki Lepän ehdotukseen koskien omantunnonvapautta, jota muun muassa Teemu Kakkuri kommentoi:
Käsittäkseni kirkossamme papeilla on omantunnonvapaus koskien eronneiden uudelleenvihkimistä (vai olenko väärässä?). Papin ei tarvitse vihkiä eronneita jos ei halua. Samaa voisi ehkä soveltaa tässäkin asiassa.
Lakiin tai kirkkojärjestykseen perustuvia omantunnonvapauksia ei ole olemassa. Jos pappi kieltäytyy virkatehtävistään, hän tekee sen omalla vastuullaan.
***
Laulaminen ei kuulu virkavelvollisuuksiin. Kirkkokäsikirjassa lukee, että voidaan laulaa tai lausua.
Seurakunnalla on velvollisuus vihkiä kirkkojärjestyksen ehdot täyttävät parit avioon. Jos seurakunnan sisällä yhdelle tai useammalle papille annetaan asiassa omantunnonvapaus, niin sitten annetaan. Jos kirkkoherra määrää jonkun papin vihkimään, niin pappi vihkii tai saa seuraamuksia virkavelvollisuuden rikkomisesta. Jos kukaan seurakunnan papeista ei suostu, eikä tuuraajaa saada muualta, kirkkoherra hoitaa asian tai vastaa siitä kapitulissa.
Valitettavasti joskus papit ovat nyrpeitä ja antavat parin ymmärtää, että maistraatti on oikea osoite. Usein seurakuntalaiset ’ymmärtävät yskän’ eivätkä halua vastentahtoista kaveria elämän tärkeimpään hetkeen. Ja kantelu jää tekemättä.
On tietysti vähän vaarallista sanoa, että Maraboun suklaa on parempaa kuin Fazerin, tai muuta vastaavaa, mutta sanonpa nyt kumminkin.
Minusta Ruotsin käytäntö on hyvä. Siellä prelaatilla on kolme mahdollisuutta päästä eroon vihkijän tehtävästä: Hänen taustayhteisönsä ei lainkaan hanki vihkimisoikeutta, tai taustayhteisö ei hae sitä hänelle (koska hän ei halua tai häntä ei pidetä sopivana), tai hän reputtaa kuulustelun.
Seurakunnissa ehkä annetaan (passiivi) papeille erivapauksia, mutta mitään lakiin tai kirkkojärjestykseen perustuvia oikeuksia ne eivät ole. Jos homoparien vihkimiseen kirjattaisiin laillinen omantunnonvapaus, se merkitsisi ensimmäisen kerran julkisten päätösten tasolla moniarvoisuuden tunnustamista.
Kysymys on silloin, mitä ymmärrämme kirkolla. Onko se vain löyhä sateenvarjo-organisaatio lukemattomille uskonnollisille suuntauksille ja käytännöille? Korostusten ja mielipiteiden tasolla se tietenkin on jo sitä, mutta kirjattaisiinko yhteisiin käytäntöihinkin pappien omaan harkintaan perustuva omalakisuus? Niin kummalliselta kuin se ehkä kuulostaakin, pidän enemmän yhtenäisyydestä. Jos vihitään, sitten kaikki vihkivät, ja jos ei vihitä, niin sitten kukaan ei vihi. Pidän sitä parempana vaihtoehtona kuin sitä, että papiston keskelle lyödään kiila ja että joudun itse ratkaisemaan vihkimispäätökseni.
Klikkailin netissä ja eräältä toiselta samaa aihetta käsittelevältä sivustolta löytyi seuraava linkki.
http://juhaahvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139508-seksuaalivallankumouksen-kulttuurimarxilaiset-juuret
Jos jotakuta kiinnostaa ja jaksaa perehtyä lukemaan.
Sarvipää käy aina raukkamaisesti heikoimman kimppuu, tässä tapauksessa ev.lut kirkon. Se haistaa verta ja sitä hyväksikäyttäen aloitti eksytyksen. Ne joilla usko on eivät mene mukaan, mutta ne jotka omassa viisaudessaan pähkäilee, on helposti vietäviä. Perkele ei vihaa mitään niin paljon kuin totuutta, mistä esimerkkinä Jusun suhtautuminen Juha Ahvioon, joka on ehkä suomen paras alallaan.
Mitä tulee arkkipiispaan, niin hän(kin) ammentaa vain omasta repustaan ja eväät yleensä loppuu kesken.
En nyt puhuisi suulla suuremmalla ja väittäisi dokumentoituja faktatietoja valheiksi, enkä niitä tutkivia lapsellisiksi.
Ahvio on ymmärtääkseni perehtynyt erityisesti reformoituun ja evankelikaaliseen teologiaan.
Se seksuaalivallankumous, joka nyt on meneillään, pohjaa pitkälti ranskalaiseen postmodernistiseen filosofiaan: Derridaan, Lyotardiin, ja erityisesti Michel Foucaultiin. Sen liittymäkohdat varsinaiseen marxilaisuuteen ovat täysin sattumanvaraiset. Mainitut ranskalaisfilosofit &kumpp eivät olleet ”kulttuurimarxisteja.” Vaikka ehkä pinnallisesti muulta näytti, marxilaisuus oli painumassa mailleen juuri silloin kun kielellinen käänne alkoi, ensin filosofiassa, sitten kirjallisuustieteessä ja yhteiskuntatieteisssä. Nyt kun se on muualla jo paradigmana käytännössä haudattu, se teologiassa elää kohta kukoistuskauttaan.
Monet heteronormatiivisuuden purkajat ovat tosin paradoksaalisesti palanneet takaisiin tieto-opilliseen realismiin. Ahvio on pätevä tutkija, mutta ”kulttuurimarxismissaan” hiukan hakoteilla.
Rustholkarhu: ”Sarvipää käy aina raukkamaisesti heikoimman kimppuu, tässä tapauksessa ev.lut kirkon. Se haistaa verta ja sitä hyväksikäyttäen aloitti eksytyksen.”
Hei haloo. Miten joku voi ilmeisesti ihan tosissaan(ko?) kirjoittaa tämmöistä fuulaa vuoden 2014 Suomessa. Ymmärtäisin jos elettäisiin 1700-luvulla, jolloin papit huusivat saarnastuolista piruja, tulta ja tulikiveä yksinkertaisen ja oppimattoman rahvaan niskaan pitääkseen kansan kurissa, nöyränä ja helposti hallittavana.
Tuo pappien peukutuskampanja muistuttaa Rooman aikaista tuomion julistamista. Onko papisto arkkipiispan tuella nostanut itsensä Jumalan lain yläpuolelle, kun ovat ruvenneet jakamaan tuollaisia ”vapauttavia” tuomioita? Papit ovat lähteneet muuttamaan Jumalan lakia, johon heillä ei kylläkään taida voima ja valta riittää. Onneksi.
Oletko Jukka varma, että Jumala ei halua eduskunnan hyväksyvän kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista?
Olen aivan varma. Jumala ei ole missään yhteydessä sanonut mitään sellaista, joka puoltaisi samaa sukupuolta olevien elämäntapaa. Päinvastaista sanaa sen sijaan Raamatusta löytyy. Jos Raamattuun ei usko, niin sitten elämän arvot tulee ammentaa jostain muualta. Papiston pitäisi kuitenkin olla etulinjassa puolustamassa kristillisiä arvoja, eikä romuttamassa niitä.
Romppanen: ”Olen aivan varma. Jumala ei ole missään yhteydessä sanonut mitään sellaista, joka puoltaisi samaa sukupuolta olevien elämäntapaa.”
Eipä tuo ole sanonut mitään muutakaan. Ainakaan minulle.
Eipä taida mallisena, eduskunnan säätämänä lakina, tasa-arvoinen avioliittolaki edes kuulua Jumalalle.
Kimmo: Ei ole tarvetta tehdä voimakasta provokaatio videota vastaan provovideota. Riittää hyvin kun on saanut tuoda Raamatun ja Jumalan tahdon mukaisen näkemyksen esille näin kommentoiden. Hyvin todennäköisesti nämä minun kommenttini luetaan ihan peräkammarissa asti.
Olen itse nyt vapaa kun olen ilmaissut kantani enkä ole laittanut ”lamppua vakan alle vaan lampun jalkaan”, siitä yksin kunnia ja kiitos Herralle.
Kimmo: ”Tehkää vähemmistöpappien vastaisku. Oma video vaan FB-sivuille pyörimään.”
Eero: ”Ei ole tarvetta tehdä voimakasta provokaatio videota vastaan provovideota.”
Turhaa se vähemmistössä oleville olisikin, mutta sittenhän on kaikki hyvin, kun olet vapaa ja tyytyväinen tuotuasi taas kerran kantasi julki.
Minä ainakin kunniotan Koskelan Eeroa kun hän ilmaisee reilusti mielipiteensä. Sen sijaan en tykkää Kimmo Wallentinin jatkuvasta sivusta huutelusta ja toisten kommenttien nälvimisestä.
On aina reilua ilmaista oma näkemyksensä, silläkin uhalla, että saa sitä jotain niskaansa, kuten aika usein saa. Ei kannata ajaa sammutetuin lyhdyin.
Salme: ”Sen sijaan en tykkää Kimmo Wallentinin jatkuvasta sivusta huutelusta ja toisten kommenttien nälvimisestä.”
Tuon sinä olet tehnyt selväksi jo useamman kerran. Se on myös tullut selväksi, että tykkäät vain niistä kommenteista, jotka myötäilevät omiasi, ja edustavat Raamatulle uskollista ajattelutapaa.
Kuitenkaan sinulla ei ainakaan minun käsitykseni mukaan ole minkään valtakunnan – ei sen enempää maallisen kuin taivaallisenkaan – antamaa valtakirjaa toimia täällä etusormea heristelevänä ja ihmisten kommentteja kohtaan paheksuntaa puhkuvana käyttäytymispoliisina.
Ei tuossa Eero J. Koskelalle kirjoittamassani vastauskommentissa ollut käsittääkseni mitään sivusta huutelua tai Eeron kommenttia nälvivää. Hän kirjoitti aiempaan kommenttiini vastauksen, johon minä puolestani vastasin. Eikös semmoinen ole sitä keskustelua?
Salme: ”On aina reilua ilmaista oma näkemyksensä, silläkin uhalla, että saa sitä jotain niskaansa, kuten aika usein saa. Ei kannata ajaa sammutetuin lyhdyin.”
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä kiukkuisia kukkahattutätejä pelkäämättä.
”Tästä olen täsmälleen samaa mieltä kiukkuisia kukkahattutätejä pelkäämättä.” Kimmo Wallentin
Yllä esimerkki nälvimisestä. Vertaat minua kukkahattutäteihin.
“Tästä olen täsmälleen samaa mieltä kiukkuisia kukkahattutätejä pelkäämättä.” Kimmo Wallentin
Yllä esimerkki nälvimisestä. Vertaat minua kukkahattutäteihin.”
”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.”
En ole puhunut sinusta mitään kukkahattutäteihin viittaavaa. Älä siis pistä ajatuksia minun päähäni ja väitä minun sanoneen jotain, mitä en ole sanonut. Semmoinenkin on rumaa käytöstä.
En ole verrannut ketään mihinkään. En ole myöskään arvioinut kenenkään käytöstä tai jakanut risuja, sen enempää kuin käytöskukkasiakaan kenenkään tavasta ilmaista asiansa.
Jusu vastaan vaikka et minulta kysynytkään; Olen 1000% varma, että Jumala ei hyväksy tasvertaista avioliittolain säätämistä .
”Oletko Jukka varma, että Jumala ei halua eduskunnan hyväksyvän kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista?”
Omissa keskusteluissani Jumalan kanssa hän on antanut aivan päinvastaisen viestin.
Kyllähän se vähän oudolta kuulostaa, jos Jumala olisikin muuttanut mielensä ja toimisi vastoin Raamatun ilmoitusta. Silloinhan Raamattu joutaisi heittää menemään ja tilalle pitäisi hankkia jotain uutta. Onneksi asiat eivät ole näin huonosti.
Jusu Vihervaara:
”Omissa keskusteluissani Jumalan kanssa hän on antanut aivan päinvastaisen viestin.”
Jos on näin, kerrohan kaikille Kotimaa24 lukijoillekin, mitkä ovat viestin raamatulliset perustelut.
Lehtinen: ”Jos on näin, kerrohan kaikille Kotimaa24 lukijoillekin, mitkä ovat viestin raamatulliset perustelut.”
Eikös se ole ihan yksinomaan Jusun ja Jumalan välinen asia? Eikä Jumalan kai tarvitse mitään viestejään Raamatulla, eikä millään muullakaan perustella.
Kimmo, suosittelen, että olet lyhyitäkin kommentteja lukiessasi hieman tarkkaavaisempi. Nyt tulkintasi meni täysin puihin. 🙂
Jumalalta tulevat viestit eivät ole ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Jumalan on ilmaissut itsensä ja tahtonsa nimenomaan Sanansa kautta. Tuo Sana on Raamatun lehdillä alusta loppuun asti.
Salme: ”Jumalan on ilmaissut itsensä ja tahtonsa nimenomaan Sanansa kautta. Tuo Sana on Raamatun lehdillä alusta loppuun asti.”
Olisi jo 2000-luvulla korkea aika päivittää sanomisensa. Kyllä kai se nyt kaikentietävältä ja -voivalta Jumalalta onnistuu ilman sen kummempia kommervenkkejä.
No, Jumala ei noudata sen enempää Kimmon kuin muidenkaan käskyjä Sanansa päivittämisestä. Ja hyvä niin, Jumala ei ole tuuliviiri, joka on tänään tätä mieltä ja huomenna jotain muuta. Jumala sanoo olevansa ”Minä Olen”. Se tarkoittaa, että Hän on aina se mikä on, siis eilen, tänään ja ikuisesti.
Jeesus käytti itsestään samaa ilmaisua kertoessaan ”Minä olen maailman valkeus” ”Minä olen tie, totuus ja elämä” Minä olen ovi” ”Minä olen se hyvä lammasten paimen” ”Minä olen elämän leipä” ”Minä olen ylösnousemus ja elämä” Edelleen Jeesus sanoi: ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.” Isä ja Jeesus ovat yhtä.
Piispan tehtävät: http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/A93F0CC0F581CB9FC2256FEA003B3F1C?openDocument&lang=FI
Tätä taustaa vasten tuntuu arkkipiispamme toiminta tässä asiassa mielestäni varsin oudolta.
Piispan tehtävä pitäisi olla lauman kokoaja eikä hajoittaja
Ilmeisesti kirkossa ei vieläkään olla riittävästi huolissaan kirkon jäsenkadosta, hajoittamalla joukkoa jäsenkato varmasti jatkuu.
Se on tapahtunut jo.
En niin tästä pariasiasta, kalliiksianhan tuo on tullu jokatappauksessa. Mutta, sitten asia, mikä on isompi kun tämä, niin kysymys kirkon tapajäsenilleen antamattomasta opetuksesta. Kirkkomme lupaa pelastusta ja armoa kaikille, mutta missä on uskontunnustukseemme ja Augsburgin tunnustukseemme liittyvä opetus. Vielä kun katsotaan Paavalin, Augustinuksen ja Lutherin teologiset pyörähdykset, ei ole ihme, että tulema Fides Sola, mitä sitäkään kirkkokansalle ei haluta kertoa, jää kauaksi siitä, mitä laiskanpullea kirkon rivijäsen saisi kirkkomme opetuksesta ymmärtää. Ei ole ihme, että vakaumuksellinen sanasta pappeja myöten halutaan seuraaviin vaaleihin mennessä päästä eroon. Kun kirkkomme oppi viimekädessä on usko ja Lutherin mukaan idea on uskossa, mikä on uskomassa kulloisenkin asian yhdistyneenä milloinkin käytettäviin asioihin, niin kohtuullisestikin ajateltuna kirkkokansan saamassa opetuksessa on mahoton vaje.
Kiitos Juha tuosta ”knapsu” nimityksestä. minäkin löysin siitä itseni.
En koskaan ole tullut edes ajatelleksi kuuluvani tälläiseen ryhmään.
Aivan kuin olisin löytänyt uuden identiteettini.
Se on Tornionlaakson lahja suomen kielelle. Nyt se on pesiytynyt myös ruotsiin, Mikael Niemen ansiosta.