Laiva purjehtii Välimerellä ja komentava päällikkö on tietysti kiinnostunut säästä. Hän oli jotenkin tyytymätön sääpalveluun, joka määrätyin väliajoin toimitettiin hänelle sieltä radiohytistä. Erään kerran ilmoittaja liitti paikalliseen sääraporttiin: Kuopion läänissä kulovaroitus. Kaikki oli paremmin ennen. Säätä viittilöi meille uutisissa mustavalkoinen piipunvarsi ja se oli jämptiä hommaa, koska se kartta rakennettiin siinä silmiemme edessä. Laitettiin taululle pilviä ja aurinkoa sopivasti. Nykyisin ruutuun tulee valmis kartta ja kädellä viittilöiden kerrotaan lähes savolaisittain: Voihan se ollaa niinnii, mutta voi se olla muutennii. Meille esitellään valmis tuote, jonka joku on jossain ohjelmoinut. Voiko sääkartan piirtäjä välttyä siltä, ettei kaunistelisi karttaa? Ehkä nykyisin täytyy olla realisteja, muuten voi saada moitteita, kun ei kerrottu, että minun pihastani voi ensi yönä kaatua puu.
On se vasepuukki jännä vehje. Siinä voi seurata ihmisten liikkeitä kuin planeettojen ratoja pitkällä silmällä. Onse elämä tullut kiireiseksi. On Kaustista ja muuta kansanjuhlaa. Joskus tulee epäilys, että suhteellinen elämän kiihkeyden muutos johtuukin siitä, että itse hidastun. Viime kesä meni niin , ettei tullut tehtyä mitään. Syksyllä tehtiin päätöksiä, että ensikesän emme anna mennä ohi, mutta pahoin pelkään , että päädymme samaan johtopäätökseen kesän lopulla.
Hengellisiä kesäjuhliakin suloisessa Suomessamme on ihan kiitettävästi. Mieli olisi mielellään mukana vähän useammassakin, mutta ruppi ei sinne ole kerinnyt, kun mikään niistä ei ole rollaattorin kantaman päässä. En tosin vielä sellaista omista, mutta se tuntuisi hyvältä, että ne kaikki tulisivat niin lähelle. Auton omistamme ja sen mittaria olen nyt seurannut ahkerasti. Kun viikon annos on noin 50 kilometriä, niin ymmärrän, ettei se vie meitä kovin kauas säde saattaa olla se viiden kilometrin luokkaa.
Ennen oli vaihtelevaa pilvisyyttä, nyt on pilvilauttoja, jotka repeilevät. Etelämanner myös repeilee, onkohan siellä mannerta lainkaan? Uutisankkurit repeilevät lähetyksissä ja muutkin ihmiset repeilevät, ennen sentään vain naurettiin, se oli niin viatonta. Tänään näyttäs paistavan aurinko, mutta huomenna kumminkin taas sataa, joten taidan pysyä sisällä tänäänkin vain varmuuden vuoksi. Jaa taitaa olla joku, jossa pittää käyvvä. Kun sitten joskus saan mentyä hengelliseen tilaisuuteen, niin menen odottaen jotain isoa, mutta joskus käy sellainen asia, että pitkästyn. Ylistys on harvoin sopiva, useasti liian pitkä. Kun joku soittaa kitaraa ja siinä samalla harjoittaa lyrikkaa niin, ettei kukaan pysty arvaamaan mikä seuraava sana on. Tai kokouksen johtaja sanoo tai olisiko juontaja, että paikalle kutsuttu julistaja sitten päättää kokouksen. Hän on tullut satojen kilometrien päästä päättämään jonkin kokouksen, jossa pääosassa on joku muu tai jotkut muut. Olisiko taaskin minun vikani, etten osaa arvostaa sitä osiota, joka tapahtuu sananjulistuksen ulkopuolella. Itse olen sanan ihminen ja aina odotan kiihkeästi, että saan kuulla jotain tuoretta, sellaista vuosikertaa, jota ei ole uusittu montaa kertaa. Ihan viimeaikoina Jumala on yllättänyt useastikin. Olen kuullut sanan helmiä sellaisista suista, joita en ole osannut arvostaa juurikaan. Parannuksen tekemistä näyttäisi riittävän vielä täksikin vuodeksi.
On loogista ajatella, että papit, jotka hyväksyvät homoavioliitot, ovat myös valmiita heidät kirkossa vihkimään.
Pappien pitää pystyä perustelemaan hyväksymänsä maallisen lain teologialla.
Arkkipiispanakin toiminut Lauri Ingman vaati toistuvasti 1920-luvun lopulla kaiken kommunismiin vähän viittaavankin toiminnan kieltämistä. Puolta Suomen kansaa kirkon miehen toiminta tuskin miellytti. Arkkipiispa Mäkinen on lähtenyt samalle politikoinnin tielle. Ei hyvä Vähänkään pidemmässä katsannossa tällainen toiminta on kirkolle suoranaisesti vaarallista.
Minun mielestäni, jos yrittää miettiä mihin suuntaan yhteiskunta kehittyy seuraavan 20 vuoden aikana, arkkipiispa on viemässä kirkkoa siihen suuntaan, johon kirkon on vääjäämättä kuljettava. Se oli looginen jatkumo polulle, jossa kirkko on lakannut vaatimasta homoseksuaalisten tekojen pitämistä rikollisena sekä lakannut vastustamasta samaa sukupuolta olevien parisuhteita.
Uudistaminen ei ole koskaan helppoa, koska lokaa tulee joka puolelta. Yhden mielestä uudistumisen tahti ei ole tarpeeksi nopeaa ja toisen mielestä mitään uudistuksia ei saisi tehdä. Lisäksi taakkana on tavattoman alhainen äänestysaktiivisuus, joka suosii konservatiivisia tehoja sekä kirkolliskokouksen määrävähemmistösäännön, jonka mukaan 25% vähemmistö voi torpata uudistukset vaikka enemmistö niitä haluaisi.
Tähän päälle kun laskee kasvavan maallistumisen ja kirkosta eroamiset, jotka osittain johtuvat kirkon ja sitä ympäröivän yhteiskunnan välisestä arvojen ristiriidasta, en tippaakaan kadehdi arkkipiispan tehtävää. Arvostan hänen rohkeuttaan ja maltillisuuttaan.
Jusu, ymmärtääkseni ajattelet kirkkoa lähinnä sosiologisena kirkollisverojen maksajien yhteisönä, jolle tärkeintä on jäsenten määrä kirkollisverokertymä. Näin ei ole. Kirkon tulisi aina pyrkiä kaikkien jäsentensä kohdalla kohti uskovien yhteisöä, vaikka käytännössä tämä tietysti ei ole mahdollista.
Mikäli Suomen evankelis-luterilainen kirkko joskus hyväksyy samaa sukupuolta olevien vihkimisen, se jatkaa irtautumistaan kirkon katolisesta jatkumosta, ja lahkoutuu, ja lopulta kuihtuu.
Kari-Matti,
Kirkolla, joka ajattelee, että Pyhä Henki on lopettanut vaikuttamasta keskuudessamme ja yhteiskunta on pysähtynyt, ei ole tulevaisuutta.
Sata vuotta sitten kirkko, joka piti Raamattuun vedoten mustaihoisia ihmisiä vähempiarvoisena, saattoi kerätä paljon jäseniä Yhdysvalloissa. Tänä päivänä sellaisen uskonnollisen yhteisön mahdollisuudet selvitä, olisivat marginaaliset. Sama tulee tapahtumaan myös ihmisten asenteessa homoseksuaaleja kohtaan.
Tulevaisuudessa ei ole tarvetta sellaiselle kirkolle, joka pitää homosuhteita Jumalan tahdon vastaisena, jos yhteiskunnassa ei ole ihmisiä, jotka vakaumuksessaan näin ajattelisivat.
Ihmisten usko heitä korkeampaan voimaan voi säilyä, mutta ihmisten käsityksen tuon korkeamman voiman seksuaalieettisistä tahdonilmaisuista elävät yhteiskunnan kehityksen mukana. Suurin syy muutoksen on tietämyksemme lisääntyminen.
Luin kesällä aika läjän homoseksuaalisuutta ja kirkkoa koskevaa kirjallisuutta. Lisäksi luin kirjallisuutta, joissa pyrittiin tulkitsemaan tiettyjä asiaan liittyviä raamatunkohtia uudelleen. Ne eivät vakuuttaneet, vaikka olisin niin jossain määrin/aika lailla toivonut.
Itseasiassa on jotenkin surkuhupaisaa, mitä eksegeettistä ja hermeneuttista akrobatiaa joudutaan harrastamaan, kun ei sallita Raamatun tekstien sanoa sitä, mitä ne yksinkertaisimmin ottaen sanovat. Toisin sanoen pyritään kieltämään ”ilmeisin tulkinta.”
Jo Schaumannin vuoden 1869 kirkkolaissa ja myöhemmin sitten vuoden 1993 kirkkojärjestyksessä sanotaan, että: ”Jumalan pyhä sana on ainoa ohje, jonka mukaan kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvosteltava.”
Arkkipiispa Kari Mäkinen on lähtenyt kirkolle erittäin turmiolliselle tielle. Luulisi Mäkisen kirkkohistorioitsijana ymmärtävän, miten vaarallista kirkolle pappien politikointi vähänkään pidemmässä katsannossa on.
Heti sotien jälkeen piispoista Eelis Gulin nousi vastustamaan pappien politikointia 1920- ja 1930-lukujen ylilyöntien jälkeen. Taas palataan samaan: kumarretaan maallista ideologiaa.
Jusu!
Mutta eikös tämä ole kirjattu homoliberialismin ja marxsismin manifestiin, että Kirkko ja juutalais-kristillinen arvomaailma on tuhottava, jotta se marx-freudin humaani ihminen nousee esiin. Eli vaadit, että kirkon on vääjäämättä seurattava tätä ohjetta. Siksi peukutat Mäkisen tapaa suhtautua asioihin. Tuota kutsutaan myönnytykseksi.
Jos tarkastellaan mihin suuntaan maailma menee ja mitä se on 20 vuoden kuluttua, niin maailma voi todellakin olla erilainen, silloin ihmiset voivat olla hyvin erilaisia ja varmaan moni ei kannata enään siinä määrin tätä vasemmistoliberialismia. Onhan se kirjoitettu faktana historian kirjoihin, sivilisaatot menevät ja tulevat, niiden elin-ikä on lyhyt. Suvaitsevaisuus ideologiat eivät yleensä kestä yli 50 vuotta.
Risto Laine: ”Suvaitsevaisuus ideologiat eivät yleensä kestä yli 50 vuotta.”
Vaikka suvaitsevaisuus kestäisi vain yhden päivän, se on minulle silti tavoittelemisen arvoista verrattuna suvaitsemattomiin ideologioihin, joiden en toivo olevan ikuisia.
Tällaisen syntisen pakanapapparaisenkin on pakko todeta, että myös Suomen ev.lut. kirkolla näyttää olevan humaani ja fiksu arkkipiispa.
Olen pakanapapan kanssa samaa mieltä.
Eihän Tämä Ole Mikään Uutinen?!
Pyydettiin uusimaan, no tässä tulee:
Eihän Tämä Ole Mikään Uutinen!
Entäs, jos Arkkipiispa ja homojen tasa-arvolle paukuttavat papit ovatkin syvällä periaatetasolla oikeassa?
Jospa kirkko keskittyisi pelkkiin hengellisiin tehtäviin. Kasteessa, kristillisessä kasvatuksessa, rippikoulussa, konfirmaatiossa, ripissä ja ehtoolisessa ei erotella ketään. Siunaamisen kohdalla joutuu ehkä vähän miettimään, mutta sitähän nyt tehdään monestakin syystä.
Kaikki saavat tulla ja mennä. Yksittäisen uskovan ja Jumalan asiaksi jää lopulta se ketkä perille pääsevät.
Paljon pitäisi maallisia, poliittisia kannanottoja vaativia tehtäviä silloin jättää pois.
On tärkeää, että uskovaiset pysyvät evl-kirkossa ja äänestävät kirkon vaaleissa. Näin saadaan jatkossakin kirkolliskokoukseen uskovaisia edustajia, joka hillitsee kirkon maallistumista. Piispat voivat olla yksimielisesti homoliittojen puolella, mutta ei sillä ole paljoa merkitystä, jos kirkolliskokous on toista mieltä.
Heinilä: ”On tärkeää, että uskovaiset pysyvät evl-kirkossa ja äänestävät kirkon vaaleissa.”
Näyttää se äänestäjien määrä vain vähenevän vaali vaalilta samoin kuin pyylle käy maailmanlopun edellä. Mahtaakohan kirkolla olla sama kohtalo?
Jos papistosta 44% kannattaa avioliittolain muutosta tasa-arvoiseksi ja vieläpä osa piispoista arkkipiispa etunenässä peukuttaa sille, en näe muuta mahdollisuutta kuin, että kirkonkin on ennen pitkää hyväksyttävä enemmistön päätös, papit sekä sokeripalan kanssa että ilman, eikä eduskuntakaan (ainakaan enää keväällä valittava) voi pantata lain muuttamista kansan ja papistonkin enemmistön tahtoa vastaan.
Evlut. kirkko on keulamiestensä ja naistensa johdolla lähtenyt turmion tielle ja jopa houkuttelevat kansaa mukaansa. Taitaaolla pillippiipari sadun uusin versio.
Arkkipiispa peukutaa yleisen mielipiteen vankina oikeastaan mille tahansa. Jumalan Sanan puolesta hänestä ei ole seisojaksi.
Arvatkaa minkä vyöryn homoasialiike olisi aloittanut, jos Mäkinen olisikin yllättänyt ja liputtanut perinteisen avioliiton puolesta.
Kirkko menee päin helvettiä. Punavihreiden naispappien ja heitä seuraavien housuttom,ien miesten viemänä.
En ole lainkaan hämmästynyt, että arkkipiispa peukuttaa peukuttajia. Sehän on sopusoinnussa hänen valitsemansa linjan kanssa.
Se mistä olen huolestunut on se, että näin toimimalla arkkipiispa osoittaa olevansa vahvasti kirkon liberaalien puolella. Vaikka toisaalta, eihän sekään mikään uusi tieto ole.
Kirkon jäsenet, jotka pitäytyvät kirkon voimassa olevaan avioliittonäkemykseen saavat nyt huomata, että heidän esipaimenensa hylkää heidät kuin vanhan rukkasen.
Noinhan se on kuten Salma Kaikusalo sanoo. Ei meillä ev lut kirkon avioliittonäkemyksen kannalla olevilla ole arkkipiispaa.
Salme: ”Kirkon jäsenet, jotka pitäytyvät kirkon voimassa olevaan avioliittonäkemykseen saavat nyt huomata, että heidän esipaimenensa hylkää heidät kuin vanhan rukkasen.”
Onko kirkolle täysin kuulumattoman, maallisen avioliittolain korjaaminen sukupuolineutraaliksi mielestäsi niin keskeinen ydinkysymys kirkolle, että koet arkkipiispan sitä peukuttamalla esipaimenena hylkäävän lakia vastustavat konsut kuin vanhan rukkasen???