Länsimaissa monet Islamin asiantuntijat ovat hiljaa niistä haasteista, jotka liittyvät muslimien integraatioon. Monet korostavat mieluummin Islamin positiivisia puolia. He kokevat tehtäväkseen yhteyden luomisen. Näen tämän samanlaisena ilmiönä kuin tutkijoiden suomettumisen Neuvostoliiton aikana. Jos silloin halusit olla vakavasti todesta otettava kommunismin asiantuntija, sinun piti olla hyvissä suhteissa neuvostoliittolaisiin asiantuntijoihin. Tämän takia ns. kommunismin asiantuntijat eivät puhuneet mitään kielteistä kommunismista.
Tämän takia myös moni Islamin asiantuntijoista Suomessa on valinnut Islamin ongelmien ohittamisen. Silloin lähestymme Islamia kuin muitakin uskontoja, ja ohitamme sen Islamin erityispiirteen, että Islam ei erota uskontoa ja valtiota toisistaan. Uskonto ei voi olla yksityisasia. Siksi Islamin kohdalla olisi äärettömän tärkeä alkaa keskustella siitä, mitä merkitsee, että Islam on myös totalitaarinen uskonto.
Kun yksittäinen muslimi tulee Suomeen, kyse on uskonnosta. Hän parhaimmassa tapauksessa elää ja sopeutuu hyvin. Mutta kun muslimien määrä kasvaa, kun he saavat omat imaaminsa ja moskeijansa, käynnistyy myös yhteisön oma kontrolli siitä, miten kukin noudattaa shariaa, Islamin omaa lakia. Jos olet muslimi, et voi kritisoida shariaa yhtään enempää kuin Muhammediakaan. Sharia säätää, että tytär saa perintönä vähemmän kuin poika, se ohjeistaa, että Islamista luopunut tulee jättää vähintään perinnöttömäksi. Vähitellen aletaan ehkä soveltaa Islamin avioliittokäytäntöä, joka käytännössä sortaa naisia.
Muslimiyhteisön halu luoda omat shariaa noudattavat yhteisönsä on synnyttänyt samalla länsimaissa jo satoja no-Go alueita, jossa perinteinen länsimainen mielipiteen ilmaisu ei ole mahdollista.
Sharia myös selittää sen, miksi vajaa 50 arabimaata eivät ole allekirjoittaneet YK:n ihmisoikeuksien sopimusta. Ne ovat allekirjoittaneet oman ihmisoikeuksien Kairon julistuksen, joka mainitsee, että korkein noudatettava periaate on sharia, joka menee yli muiden normien. Se myös selittää sen, miksi vähemmistöjen tai naisten asema ei hevin muutu muslimimaissa. Hämmentävintä on näiden asioiden hiljainen hyväksyminen länsimaissa.
Sharia selittää myös sen, miksi entisissä kristityissä maissa, Egyptissä ja Turkissa, vähemmistöjen ihmisoikeudet ovat heikommat kuin muslimeilla. Vaikka lain edessä heillä olisi sama status, niin käytännössä mm. amnestyn mukaan sorto on valitettavasti jopa kasvanut
Islamin poliittisuus tekee ymmärrettäväksi sen, miksi muslimien integroituminen länsimaiseen yhteiskuntaan on usein hyvin haasteellista. Kyse ei ole välttämättä siitä, että olisi tavallisia sopeutuvia muslimeja ja toisia radikalisoituneita, vaan enemmän siitä, että muslimien määrän kasvaessa Islam automaattisesti alkaa synnyttää omaa sharialle rakentuvaa yhteiskuntaa, jonka arvot voivat usein olla ristiriidassa paikallisen lainsäädännön kanssa. Mutta tätä kysymyksenasettelua eivät useinkaan ota esiin tutkijat, jotka haluavat säilyttää hyvän statuksensa virallisena Islamin asiantuntijana.
Tarvitsemme muutosta Islamiin liittyvässä keskustelussa. Tarvitsemme asiantuntijoita, jotka eivät näe tehtävänään vain hälventää ennakkoluuloja, vaan puhua ongelmista. Ja kun ongelmat hahmottuvat, ennakkoluulot ihmisiin vähenevät.
Olisiko niin, että Suomessa käyty rasismikeskustelukin on osittain seurausta meillä harjoitetusta Islamin valkopesusta. Kun tutkijat ja tärkeimmät mediat eivät osanneet sanoittaa riittävästi Islamin mukanaan tuomia haasteita, niin seurauksena on ollut ruohonjuuritason reaktioita, joista osa on ampunut yli. Kun virallinen suomettunut Suomi on vaiennut.
Niinhän se on, että jos asioista ei puhuta täysin avoimesti ja/tai puhutaan ”tietyt asiat” vaeten, päädytään juuri siihen, mitä pyritään välttämään. Islam lienee moni-ilmeistä. Puhuttaessa ”islamofobiasta” korostetusti itse asiassa annetaan ”syötettä” juuri islamofobialle, jossa pahimmillaan leimataan kaikki islaminuskoiset ”pahoiksi”. Jos ”tietysitä asioista” ei puhuta tai oikeastaan sallitkaan puhua tai kirjoittaa, osa hakee tietonsa muualta – jota on tarjolla, olkoon sitten vaikka ns. salaliittoteorioista. Ja pyrittäessä mitätöimään ongelmia juuri annetaan polttoainetta muukalaisvastaisuudelle. Pahimmillaan itse argumentoidaan ikäänkuin ”väärinajattelijat” olisivat jonkinlaisen ”salaliiton” uhreja – ikäänkuin olemattomia salaliittoja sittenkin olisi.
Mielestäni olisi syytä puhua esim. islamin piirissä olevien suhtautumisesta uskonnon- ja mielipiteenvapauteen sekä käytännön että teorian näkökulmasta. Elämme kuitenkin yhteisessä yhteiskunnassa, jonka moniarvoisuudella on aina omat rajansa – kuten tulee ollakin, ja kuten tulee avoimesti tunnustaa. Monikulttuurisuus on rikkautta ellei siitä tule vääränlaita ideologiaa, jolla on taipumus ”tietysitä asioista” hyssyttelmään. Vieraskoreudellakin on omat rajansa.
Islamin historiassa on piirre, että vain oikein uskovat asiantuntijat voivat puhua siitä. Siksi meilläkin on väheksytty ei-muslimien kommentteja. Väitetty, he eivät ymmärrä. Ja näemme seuraukset.
Eikö tuo päde myös kristillisyyteen? Pidämmekö me vaikkapa muslimien tai hindujen arviota oikeina?
Martti Pentti, minusta tilanne, jossa kirkon johtajat puhuvat yhteisenä etujärjestönä yhteiskuntaan päin, ja sen tähden esim. useimmat lut piispat kieltäytyvät kommentoimasta pakkoavioliittoihin tai Islamista kristinuskoon kääntyneiden painostusta Suomessa on ongelma. He luovat väärää mielikuvaa ” uskonnot yhdessä hyvän puolella”.
Ei ole mikään salaisuus, että Islam omien edustajiensa mukaan pyrkii valta uskonnoksi Euroopassa. Lukuisat lähi-idän maat olivat joskus Kristillisiä…
Sekulaari väestö ja läntiset hallitukset eivät osaa suhtautua eri uskontoihin kovin syvällisesti, koska niiden kollektiivinen itseymmärrys on kadottanut myös sen ymmärryksen, että demokratia ei voi toimia, kuin Kristinuskon helmassa. Tämän totuuden kieltäminen on myös sekulaarin valtamedioiden väärää ylpeyttä.
Islamin ns.uskontunnustus löytyy ja ne lukevat ”Kallio moskeijan” seinässä Jerusalemissa. Islam kumoaa ja kieltää niissä kaikki Kristillisen kirkon uskontunnustukset.
Joo, blogin kirjoittaja antaa signaalin ja heti yhtyvät salaliittoteorioihin uskovat kuoroon.
Uskonnolliset johtajat ovat liittyneet yhteen kertomaan, kuinka uskonto tekee hyvää. Myös Suomessa. Minusta tämä kirkon johtajien linkittyminen yhteistyöhön ei-kristillisten uskontojen edustajien kanssa on antanut tietyn hyväksymisen signaalin, joka on vaikeuttanut keskustelun suoruutta.
Mitä tarkoitat suoruudella? Vanhan testamentin Sananlaskuissa asetetaan vastakkain kaksi tapaa puhua, lääkitsevä ja miekanpiston tapainen. Toivotko sanasotaa vai sovintoa?
Onpa arroganttia puhetta toisten kulttuurista ja uskonnollisesta vakaumuksesta. Kirjoittaja katsoo tehtäväkseen ja oikeudekseen alkaa sorkkia toisten epäkohtia ulkopuolelta. Jotenkin tuntuu uskomattomalta että tällaista tekstiä suolletaan kirkon piirissä toimivien toimesta.
Muslimien harjoittama krististinuskon ja länsimaisen kulttuurin kritiikki ei havaintojeni mukaan ole langennut oikein otolliseen maaperään. Mitä hyvää voisi siis seurata siitä että Hannu Vuorinen alkaa yleistystensä pohjalta arvostella islamia? Jäi epäselväksi, kuka, missä ja millä lailla on peitellyt muslimien integraation ongelmia, joten vaikea ottaa kantaa ilmiöön.
Jos sitten muslimien sopeutumisessa Suomeen havaitaan jotain ongelmia, eiköhän järjestäytynyt uskonto helpota dialogia? Itse ainakin lähtisin ratkomaan asioita vuoropuhelun kautta. Ongelmia ei tarvitse lakaista maton alle koska vuoropuhelun kautta niitä voidaan rakentavalla tavalla ratkoa. Ehkä kirkolla olisi tässä sillanrakentajana mahdollisuus ottaa nykyistä paljon suurempi rooli? Tosin se ei välttämättä onnistu, jos seurakunnat ovat täynnä ennakkoluuloisia islamin pelkääjiä.
Jos nyt uskonnon kritiikkiä halutaan harjoittaa, kannattaa noudattaa Jeesuksen opetusta ja ottaa ensin malka omasta silmästä. Olisi varmaan kirkon piirissäkin aiheellista puuttua hengelliseen väkivaltaan, syrjintään ja ihmisoikeusloukkauksiin eräissä kirkon piirissä toimivissa liikkeissä?
Ajattelin 20 vuotta pappina toimiessani aluksi kuin sinä. Kattoin kaikkea epähienoja kritiikkiä, koska luulin, että Islam on tavallinen uskonto. Mutta tilanne on nykyään se, että monet Euroopassa Islamista kääntyneet ja sen epäkohdista puhuneet ovat joutuneet lähtemään USA:han, koska täällä ei ole paljoa puheen vapautta entiselle muslimille . Monet kristitytkin haluaa olla kuulematta ikäviä asioita. Tämä ongelma liittyy myös kristinuskoon kääntyneiden karkoituksiin, meillä on väärä kuva, että vain ääriislamistit sortavat kääntyneitä. Käytännössä kaikki kääntyneet kotimaassaan kohtaavat eriasteista painostusta tappoon asti. Josta ei ole vain kiva puhua.
Pellervo Kokkonen. Juuri sinun esittämilläsi argumenteilla vaiennetaan keskustelu islamin todellisesta ideologiasta. Tässä maassa voidaan lyödä konservatiivikr
Petteri Maunu, ei taideta puhua edes samasta asiasta? Minä puhun nyt islamista uskontona. Jos islamin piirissä on ideologioita niin niillä on varmaan omat kannattajakuntansa. Onko tarkoituskin sotkea uskonto ja arabimaissa vaikuttavat poliittiset ideologiat toisiinsa, että asiallinen keskustelu on mahdotonta?
Hannu Vuorinen, on suorastaan törkeää pappina syöttää tuollaisia yleistäviä näkemyksiä tietyn uskonnon kannattajista. Samoin et vaivaudu yksilöimään, kuka on peitellyt, vaiennut tai vaientanut (paitsi tietysti minua jo osoitit sormella). Näkisin että kristinuskolla on esimerkiksi kristillisen sionismin muodossa ”vahva poliittinen ulottuvuus” , joka luo vastakkainasetteluja. Ei minulla ole mitään tarvetta ummistaa silmiä ongelmilta. Kun itse näköjään suosit vain totalisoivaa puhetta, niin voin itse mainita esimerkkinä ongelmasta eräät Suomessa toimivat imaamit, joilla on ilmeisiä vaikeuksia ymmärtää avointa demokraattista yhteiskuntaa. Kannattaisi varmaan kysyä näistä asioista ja keskustella vaikka muslimien kanssa mitä mieltä he ovat tällaisista toimijoista. Esimerkiksi media (Kotimaa?) voisi ottaa tässä koppia ja tehdä tutkivaa journalismia?
Siis lyödä konservatiiviikristittyjä, mutta ei juuri puhuta siitä, mitä islam opettaa naisten ja sateenkaari kansan asemasta, opetuksesta heidän näkökulmastaan vääräuskoisista.
Minähän nimenomaan kannustin keskustelemaan ja kysymään muslimeilta näistä asioista. Pitää ottaa rohkeasti ongelma esille, mutta ei ohi asianosaisten. Ja miksi suomalaisilla uskonnollisilla liikkeillä olisi erivapaus ihmisoikeusloukkauksiin? Samat säännöt kaikille, ehdottomasti!
Minun käsitykseni ja kokemukseni on että muslimit kunnioittavat uskonnollista vakaumusta vaikka kristittyjen tavoin uskovat oman uskonnon olevan oikeassa. Minun uskoani eivät ole pilkanneet muslimit vaan konservatiivikristityt.
Suomalaisen on vaikea käsittää sitä, että Islam on erilainen uskonto.
Niinpä maallistunut muslimi kun löytää länsimaisen vaimon, niin yllättäen vaimo saa huomata, että Islamin kulttuuri on syvälle juurtunut hänen miehessään. Mies jonka piti olla maallistunut ja vähät välittää Islamista alkaakin suhtautua vaimoonsa, niin kuin muslimin tulee tehdä. Islam kun ei ole vain jotakin joka opitaan ja jonka voi hyljätä, jollei halua siihen uskoa. Islam on identiteetti.
Kiistely islamista tai/ja kristinuskosta on järjetöntä yleisellä tasolla – jossa em. käsitteillä on ajassamme tuhat ja yksi erilaista tulkintaa. Ainakin käsite ”kristinusko” voi tarkoittaa julkisuuden näkemyksissä hyvinkin erilaisia tapoja suhtautua elämään, pelastussanomaan ja maailmaan – saati arvoihin. Ihmiset toimivat usein vastoin uskontojensa periaatteita. Ns. kristityt ja ns. muslimit eivät välttämättä tunne kovinkaan tarkoin uskontojensa sisältöä saati syvällisempiä periaatteita; puhumattakaan ei-omista uskonnoista tai uskomuksista.
Kuitenkin on totta, että erinäisistä yhteisistä asioista huolimatta em. kaksi uskontoa ovat pohjimmiltaan hyvin erilaisia.
lman muuta uskontoja on voitava arvoida ulkoa päin jos olemme avoimen sananvapauden demokraattisessa yhteiskunnassa. Pilkkaaminen toki ei ole viisasta. Huumori viestinnässä on lajina vaikeaa.
Ainakin muslimit tekevät kristinuskosta ulkoapäin arvoita ja kritiikkiä; kuinka onnistuneesti, on oma kysymyksensä. Jos ja kun krisinusko on – ja saakin olla – virallisestikin nykyisin arvostelun ja (kielteisenkin) kritiikin kohteena, olisi tapapuolisesti sama oikeus sallittava myös islamin arvioimiseen niin hyvässä kuin pahassakin; ulkoisesti ja sisäisestikin. Ihmisten kielteinen luokittelu on eri asia.
Itsetutkiskelu eri uskontojen aatteiden tai ideologioiden piirissä ei olisi pahitteeksi muillekin usko(nno)ille kuin kristinusko. Islamin piirissä se kuitenkin lienee ollut haasteellista. Vieraskoreus kuuluu syntisen ihmisen perusolemukseen, oli sitten kristitty, muslimi tai vaikka ateisti.
Pellervo, minun viestini oli, että meidän on aika puhua. Muun muassa siitä, onko islamin ongelmien keskustelu avointa, vai meneekö se islamin ehdoilla Suomessa. Ongelma ei nyt ole yksittäisissä muslimeissa, vaan isommissa näkymättömissä rakenteissa j kyvyttömyydessämme pohtia niitä.
’Isot näkymättömät rakenteet’ lienevät niitä salaliittoteorioita, jotka vaivaavat kulttuuriamme. Ihmisellä on toki taipumus etsiä yksinkertaisia selityksiä monimutkaiselle ongelmille, mutta ei niihin tarvitse suin päin hurahtaa.
Kaikenlaisista enemmän tai vähemmän näkyvistä tai näkymättömistä valtarakenteista on kyllä menneinä vuosina paljonkin ollut puhetta, kirjoittelua ja julistustakin. Ovatko ne isoja, on tietysti skaalaus- ja suhteellisuuskysymys. Ja sitten on puhuttu niistä ”rakenteellisista uudistuksista ja uudistustarpeista. Isoistakin rakenteista. Joten älkäämme sotkeko ns. salaliittoteorioita ihan kaikkeen ei-itselle-niin-toivottavaan liikehdintään. Toisekseen salaliittojakin lienee historiassa ollut – ja epäilyjä niin meillä kuin heilläkin.
Jollei tunne evankeliumin suurta salaisuutta jossa Jumala vanhurskauttaa syntisen uskon kautta, niin on hyvin vaikea käsittää eroa Islamin ja kristinuskon välillä. Monet käsittävät kristinuskon tiettynä elämäntapana. Jollainen myös Islam on, eli tapa elää ja harjoittaa uskoantoa. Elämäntapa kun ei vaadi henkilökohtaista uskoa. Omaksutaan vain tapa elää ja toimia.
Itse en pyri kilpailuttamaan uskontoja, vaan faktapohjaisesti keskustelemaan, mikä on Islam, mitä hyvää ja haasteita…