Vai olet tullut uskoon – painu siis *** täältä kirkolta?

Kansankirkossa pestään jatkuvasti likapyykkiä 60- ja 70-lukujen nuorisoherätyksistä. Moni on traumatisoitunut niissä pahasti, jopa terapiaan saakka. Mikko Kuustonen on kertonut äskettäin Iltalehdessä kokemuksistaan Pro fidessä.

On ymmärrettävää, jos on polttanut omat siipensä entisaikojen herätyksissä. Mutta hyvin ikävää ja yllättävää, kun tuntuu, että tämä siipien polttaminen kulminoituu siksi töykeäksi tavaksi, jolla suhtaudutaan nuorin uskoon tulleisiin, jotka eivät ole olleet vielä syntyneetkään noina nuorisoherätysten aikoina. Kirkkoherra kertoo kysyvälle nuorelle, ettei meillä seurakunnassa mitään raamattupiirejä järjestetä. Parempi olisi olla maallikoiden muutakaan järjestelemättä. Sanan ja rukouksen illat? Pah, niistä tulee häiriötä, toisin kuin yhteisvastuukeräyksestä. Armolahjat? Sellainen voi olla vaikka siivoaminen. Teologian opiskelija? Sopii parhaiten kantamaan tarjottimia. Maallinen työ vierottaa liiasta innosta. Billy Graham, Missio Helsinki ja uskoon tuleminen? Ei kuulu luterilaisuuteen. Samaa hengellisyyttä edustavien lausumat ovat usein kuin yhdestä suusta.

Vanhempien sukupolvien traumatisoituminen tuntuu kovin usein jopa hallitsevan kirkon elämää. Vanhat kenraalit käyvät sanonnan mukaan edellisen sodan taisteluita. Nuoret sukupolvet, joilla ei ole näistä traumoista tietoakaan, koulutetaan siihen sotaväeksi tai tykinruoaksi. Rintamat muodostetaan liberaalien ja herätysliikeväen välillä. Kuvio toistuu kirkollisten liikkeiden kohdalla. Milloin mikin jumalanpalvelusyhteisö työnnetään ulos seurakunnan tiloista.

Tajuaisin, jos vanhat kristityt kävisivät vanhoja taisteluita keskenään, mutta kun ne valuvat vuosikymmeniä nuorempien niskaan, ja henkeä haistellaankin juuri hengen haistelun kieltäjien parissa oikein antaumuksella. Olen oppinut ymmärtämään, mistä se kaikki viha ja inho kumpuaa, vasta oppiessani vuosikymmenien takaisia herätysliikehistorian koukeroita.

Silti en tajua lainkaan, miksi nämä siipensä polttaneet – toisin kuin Kuustonen – eivät yleensä yritä rakentavasti ohjata nuoria uskoontulleita välttämään niitä ongelmia, joihin ovat itse joutuneet, vaan sen sijaan projisoivat vihansa ja vastenmielisyytensä nuorempiin sijaiskärsijöihin, jotka eivät edes tajua, mikä heihin iski. Ehkä olisi viisaampaa kertoa Mikon tavoin, mitä ongelmia on ollut, sen sijaan että luodaan ilmapiiri, jossa suurin piirtein työnnetään uskoontulleet ulos seurakunnan ovesta, samalla kun vanhat viidesläiset ottavat kyllä iloiten joukkoihinsa. Näin toisinnetaan vanhoja vastakkainasetteluita ja ehkä estetään ongelmallisten käsitysten korjautumista.

P.S. Uskonratkaisu-ajatusta on jo alunperin luterilaisuudessa pidetty ongelmallisena, koska luterilainen ajatus on, että usko muuttaa ihmistä kokonaisvaltaisesti tavalla, jota ihminen ei voi itse saada aikaan. Uudemmassa keskustelussa kyseenalaistaminen liittyy erityisesti siihen, jos luodaan valmiit mallit, miten ja missä kääntymys tapahtuu, ja mitä siitä seuraa. Yhtäältä pitäisi tunnistaa, että Jumala toimii eri ihmisten kohdalla eri tavoilla. Toisaalta kuitenkin armon pitäisi johtaa osapuilleen samaan suuntaan, ei kasvaviin ristiriitoihin.

 

 

  1. Naiveja rinnastuksia. Kieli on välttämätön äidin ja lapsen kommunikaatiolle. uskonto ei. Tottakai lainsäädäntö voi rajoittaa vanhempen päätösvaltaa, sitä on rajoitettu mm. kieltämällä kasvatuksessa väkivalta. Myös
    henkinen väkivalta tulee voida kieltää, mitä helvettioppi usein on, kun sitä pikkulapsillekin monet typerät vanhemmat pelotteeksi syöttävät.

    • En ole opettanut lapsilleni auton tai autotien aiheuttavan hänelle ikuisen koskan loppumattoman kidutuksen
      helvetissä.

    • Oletko kertonut lapsille Jumalan valtakunnasta, jossa Jumala pitää meistä hyvää huolta? Vai kerrotko lapsille heidän olevan pelkkää materiaa, pelkistettävissä aineeseen.

    • Teemu, useimmille vanhemmille on luonnollista, että lapselle ei selitetä maailmaa Jumalan, Allahin, Joulupukin tai muun vastaavan yliluonnollisen tekijän avulla. Pieni lapsi ei todellakaan sellaista kaipaa, kuten joku aiemmin väitti.

      Kun lapsi kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, asiallista tietoa ja kiinnostusta siihen löytyy helposti.

  2. Onko kasvatus vastuullista silloin jos syötetään helvettioppia? Näin ei tapahdu kuin synkissä mielikuvissa. Minulle ei sitä ole ikinä syötetty enkä tunne kuin muutamia pienistä kristillisistä lahkoista olevia, joille näin on tehty. Valtavirtaa se ei kuitenkaan ole. Olisikin aika puhua järjen sanoja eikä vain vedota alhaisiin teko- ym. syihin, joilla ei ole muuta kuin propagandistista käyttöä.

    • Valtavirtaa ei ole lasten kasvatuksessa fyysinenkään väkivalta. Silti se onv armuuden vuoksi laissa kieletty.
      Samoin tulisi olla henkisen ja hengellisen väkivallan suhteen.

    • Seppo, miksi teet hypyn kasvatuksesta väkivaltaan? Ne ovat aivan eri asioita. Kyllähän sinä tämän tiedät. Vapaa-ajattelijoiden argumentaatio lepää myös tällä juoksuhiekalla. Se ei voi siis kestää.

    • Mika,syyntakeettoman pikkulapsen liittäminen lupaa kysymätä uskontoon, joka sisältä elementtjä hengelliseen ja henkiseen väkivaltaan, on yksinkertaisesti väärin.

    • Pitäisikö samalla perusteella kieltää lapselta myös kansalaisuus? Armeija ja poliisi ovat väkivaltakoneistoja siinä missä kirkkokin tämän näkemyksen pohjalta. Pitäisikö valtio siis kieltää? Vai olisiko niin, että perustelut ovat kerrassaan kestämättömiä ja naiiveja? Sitä paitsi opetus helvetistä ei ole kristinuskon keskeisin elementti. Olennaisin on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Voin näin jopa kokemukseen pohjautuen väittää, että helvetti-argumentti on horjuva tästä näkökulmasta katsottuna. Se ehkä on esillä joissakin pienissä lahkoissa uusien jäsenien saavuttamiseksi mutta en ole kyllä nähnyt sellaista opetusta annettavan lapsille ev. lut. kirkossa.

    • Hei, minähän pystyn olemaan jokseenkin samaa mieltä tuollaisesta kristinopista. Minusta helvettioppi on täysin epäolennainen oppirakennelma. Tosin heitän koko muunkin opetuksen saman pesuveden mukana;)

  3. Me kaikki ihmiset synnymme tänne maailmaan tasa-arvosina. Me emme voi mitenkään vaikuttaa saamiimme geeneihin. Jeesus silloisessa tässä mielessä hyvinkin suljetussa juutalais yhteiskunnassa sanoi, ” sallikaa naisten ja lasten tulla minun tyköni ”. Voiko sen selvemmin kerta meidän ihmisten tasa.arvoisuudesta ?

    Jumalan tahto, lähimmäisen rakkaus, ihmisten tasa-arvo ! Siinä kaikki laki ja profeetat.

    Kirkko uskontoineen haluaa asettaa meidät kaikki ihmiset eriarvoiseen asemaan täällä maailmassamme. Tosiaan jopa lain voimalla.

    Toivon teille kaikille ihmisten tasa.-arvon ajajille rohkeutta ja tsemppiä toiminnassanne. Aika on joka tapauksessa puolellanne. Se näkyy jo realistisesti useiden eri yhteiskuntien, yhteisöjen, toiminnoissa, vaikka meidän maamme onkin tässä asiassa jälkijunassa.

  4. Tarkoittaako tämä sitä, että lapselta kuitenkin evätään valinnanvapaus omaan uskontoon, kun seurakuntaan kuuluvat vanhemmat päättävät lapsen puolesta, ettei hänelle anneta kasteen myötä mahdollisuutta seurakunnan jäsenyyteen?

    Siis vanhemmat kuitenkin tekevät päätöksen lapsen puolesta. Tässä videon ehdotuksessa se on seurakunnan jäsenyyden evääminen – siis osallisuus yhteisöön, jonka jäseniä vanhemmat itse ovat.

    Mikäs logiikka tässä nyt on? Eikös kansalaisuuskin pitäisi antaa lapsen päätettäväksi vasta myöhemmin? Millä oikeudella vanhemmat päättävät lapsen kansalaisuudesta vain sen perusteella, että ovat itse tietyn maan kansalaisia?

    Kyllä tälle vääryydelle pitäisi ehdottomasti tehdä jotain, jotta yksilönvapauksia ei näin törkeästi loukattaisi.

    Mutta sitten se suurin älyttömyys: videon naiivi vertaus kissan ruokailutottumuksiin oli kyllä yliveto! Niin, että kissa saa päättää ruokailustaan, mutta lapsi ei: hänelle vanhemmat pakkosyöttävät kaikenlaista ”terveellistä” ja ”hyödyllistä” mössöä antamatta lapselle edes kissan oikeuksia..?

    Vai mikä oli sen pointti..? Onko kissan ja lapsen oikeudet jotenkin vertailukelpoisia?

    Toivottavasti meiltä Suomessa löytyy sen verran naiiveja hölmöjä, jotka rahoittaisivat tällaisen älyttömyyden. Silloin koko kansalle paljastuu näiden puuhamiesten ja -naisten hankkeen koko typeryys.

    Uskonnonopetuksen ja ET:n valinnaisuuden osalta asian ratkaisee lainsäätäjä, ei kirkko.

    • Jouni Turtiainen: ”Uskonnonopetuksen ja ET:n valinnaisuuden osalta asian ratkaisee lainsäätäjä, ei kirkko.

      No eduskunnallehan tämä kansalaisaloite luovutetaankin eikä kirkolle, sikäli mikäli se kerää tarvittavan määrän allekirjoituksia. Jos rupeaisin ennustamaan, veikkaukseni olisi, että tämä aloite ei saa riittävästi kannatusta.

      Muilta osin Jounin kommentista näkee, että hän ei ole tutustunut tähän kansalaisaloitteeseen. Minun mielestäni siinä ei ehdoteta mitään niistä asioista, joita Jouni kommentissaan tuo esille. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että lainsäädännöstä puretaan ne säädökset, joka asettavat evankelis-luterilaisen kirkon etuoikeutettuun asemaan verrattuna muihin uskontokuntiin.

      Kansalaisaloitetta ajava ryhmä on listannut tänne lakeja, joilla ev-lut. kirkko saa paremman aseman kuin muut uskontokunnat. Kansalaisaloitteessa lainsäätäjää kehotetaan purkamaan tämä asema ja asettamaan kaikki uskontokunnat tasavertaiseen asemaan.

      http://yhdenvertainensuomi.fi/?page_id=335

      Aloitteeseen liittyvät mainosvideot ovat provokatiivisia. Ne johtavat mielestäni harhaan siinä, mitä aloitteella oikeasti haetaan. Mielestäni aloitteessa ei ajeta sitä, että vanhemmat eivät saisi liittää lastansa uskontokuntaan. Sanon ihan suoraan, että jos olen ymmärtänyt aloitteen tältä osin väärin, ainakin minä vastustaisin tällaista kieltoa. Minusta se olisi uskonnonvapauteen puuttumista.

    • Jusu on oikeassa sen suhteen, että olen lausunut käsitykseni asiasta vain tuon K24-jutun ja videopätkän perusteella.

      Ehkä siellä josain taustalla on siis jokin järkeväkin pointti, jota en vielä ole tavoittanut.

      Yhdenvertaisuutta en vastusta. Naiiveja yleistyksiä ja omaa kirkkoani kohtaan kohdistuvia tahallisia, vahingoittavia tölväisyjä kylläkin.

    • Näyttääpä ainakin voimakkaita tunteita herättävän tuo mainos. Aina vähän kuitenkin harmittaa, kun vasta-argumentteihin ei viitsitä uhrata paljon ajatusta (Jouni, tiedän että osaat;)

      Kansalaisuus ja uskontokunnan jäsenyys ovat sitten jotenkin yhteismitallisia? Yksi huomio: kansalaisuuden vaikutukset pystyy toteamaan ihan maallisilla aistivärkeillä. Uskonnon palvomaa jumalolentoa ei sitten millään. No, esim. meillä kirkon valta on merkittävä, mutta se on eri asia.

      Olen samaa mieltä siitä, että kissajuttu on hieman outo. Pointtihan siinä ei tosin ole se, johon Jouni tarttui. Voin hyvin kuvitella, että joku vanhan kansan ihminen voisi tokaista että nimi annetaan kuin kissalle jos ei pappi siunaa.

  5. Jos lapsille opetetaan, että he ovat eläimiä ja eivät lopulta joudu mistään vastuuseen, niin ei ihme jos he käyttäytyvät kuin edesvastuuttomat eläimet – hehän vain omaksuvat sen mitä heille opetetaan.

    Ateismi ei kestää enää niin tieteellistä kuin filosofistakaan tutkimusta, mutta on erikoista kuinka kirkon oma media pitää juuri esillä tätä pientä mutta sitäkin äänekkäämpää vähemmistöä uutisoiden jokaisen heidän tempauksensa. Miksi näin? Taas vähemmistössä olevista kristillisistä suuntauksista ei juurikaan uutsoida, ellei löydy jotakin todella negatiivista…

    • Maunon esimerkki sijoittuu mielikuvitusmaailmaan, jossa lapsia kasvatetaan kuin eläimiä. Sinänsä kelpo ajattelutapa, samaan joukkoon useimmat laskevat uskonnotkin.

      Mitäs olet Mauno mieltä niistä ihmisistä, joille on opetettu, että vastuussa ollaan ennen kaikkea Jumalalle? Mistä johtuu, että näistä mielestään puhdasoppisista moni on kokenut oikeudekseen kiduttaa ja tappaa toisia, Jumalan nimeen?

  6. Edesmennessä Neuvostoliitossa oli kielletty uskonnon opettaminen alaikäisille, mutta sielläkään ei lasten kastamista ollut kriminalisoitu. Toki saattoi olla sosiaalista painetta jättää lapset kastamatta. Tuota NL.n käytäntöäkin pidettiin yleisesti ihmisoikeusrikkomuksena, antaahan YK:n ihmisoikeusjulistuskin vanhemmille vallan päättää lastensa uskonnosta. Lapsetkin ovat ihmisiä!

    • Minäkin kannatan vilpittömästi oikeutta opettaa uskontoja lapsille. Parhaiten ja asiantuntevimmin tämä opetus toteutuu, kun uskontokunnat hoitavat sen itse omalla tavallaan ja kustannuksellaan.

      Älkää nyt vaan sitten sanoko, että tällä tavalla ei tulisi riittävästi lapsia opetuksen piiriin. Tulisi varmasti ihan uskontojen kannatuksen mukaisesti.

  7. ihmisoikeuksien rikkomus on myös se että lapsia aivopestään kirkon ideologiaan ja yhteiskunnan kustannuksella.neuvostoliitossahan toimittiin samoin.suomessa on muuten vastaavasti sosiaalista painetta kastaa lapset väkisin.vanhemmilla ei voi olla oikeutta päättää lastensa elämänkatsomuksesta.sehän rajoittaa lapsen mielipiteen vapautta.lapset todellakin ovat ihmisiä annettakoon heille myös ihmisarvo eikä pakoteta mihinkään ideologiaan esim.sosialismiin,uskontoon tms.uskovaiset jättäkää nyt lapset rauhaan.aikuisena voi sitten vapaasti päättää itse elämänkatsomuksensa ja arvonsa.tarpeen tullen myös muuttaa niitä.lapsena opetettua ideologiaa voi kyllä olla vaikeaa arvioida kriittisesti oikeusenakaan mikä on selvästi tarkoituskin.aika raukkamaista.hyvä ideologia kyllä kestää kritiikkiä.

  8. Lyhyesti kaikille 🙂

    Juise ” Voit kieltää Jumalan, sen vaalijan, ja Luojan,
    voit kieltää Saatanan sen riivaajan ja joka uskonnon,
    voit kieltää heikkomilta lohdutuksen tuojan,
    silti muista valtion sosdem suojan.

    Usko sinä vaan ”usko sinä vaan”,
    mekin uskotaan ”mekin uskotaan”,
    kukin tavallaan ”tavallaan”,
    voimaan äänestämistäkin suurempaan.”

    http://www.youtube.com/watch?v=-NPw694CmkU

  9. Johtuiskohan vanhojen agressio siitä, että heidän omat kokemksensa on aikanaan jäänyt hoitamatta, ja kokemuset sellaisenaan nousevat uudelleen pintaan. Niitä, kun vanha ei voi vieläkään kohdata, niin nuo tunteet purkatuu hyökkäävänä käytöksenä.
    Usein nostataan esiin herätyslikkeiden virheet ja jyrkät toimintatavat. Sen sijaan kirkossa ei olla huomaavinaankaan sitä, että täällä on paljon jyrkkää suhtautumista ja sillä kyetään haavoittamaan aivan yhtä tehokkaasti. Mitenkähän onkin noin, että kirkossa tapahtuvasta hengellisestä väkivallasta vaietaan, mutta muualla se nähdään selkeästi.

  10. Hyvä kirjoitus.
    joka antaisi paljon ajattelun aihetta. (Miksei toiminnankin aihetta…)

    Kirkko ja kaupunki -lehdessä aikoinaan kritissoitiin Pääkauounkimissiota siitä, että se edustaa luterilaisuudelle vierasta ”ratkaisukristillisyyttä”. Liekö sitten niin, että on ajateltu, että (kasteen) armo on niin suuri, että uskonratkaisu tekeminen olisi jotenkin laikihenkistä? Kaste ja ehtoollinen ovat kristillisyydessä tärkeitä mutta jos ei opeteta (klassista) kristinuskon perustaa ihmisen syntisyyden ja Kristuksen sovitustyön merkityksestä, tuppaavan nuo sakramentit jäävän helposti muotomenoiksi ihmisten mielissä. Jotkut ovat kaipailleet syvempää koskelusta ja Herran henkilökohtaista kohtaamista, mutta ovat jääneet vain (turhaan) odottelemaan, kun ei ole jotenkin vain tuntunut tulevan niin uskovaista oloa. Saarnojakin on saatettu kuunnelle.

    Ei liene aivan tavatonta, että uskoontulo usein tapahtuu Evankelisluterilaisen kirkon ”laitamilla” tai ulkopuolella – kirkkoon kyllä saatetaan palata tai liittyä. Ainakin voidaan palata herätysliikkeiden pariin – jotka eräissä seurakunnissa (tai -yhtymissä) on lehtitietojen mukaan mainittu lähes ei-toivotuiksi ”kuppikunniksi”, joille ei ainakaan kollehtirahoja saisi antaa.

    Ja sitten ollaan huolissaan kirkon jäsenkadosta – ehkä.

    Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on rippikoulun jälkeen sen käyneiden tieto/muisti/asenne kristinuskoa kohtaan. Rippikoulun suosio lienee vankkumaton, mutta usko kirkon klassisiin oppeihin on kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusten mukaan romahtanut. Tulevatko asiat ymmärretyiksi oikealla tavalla. Itse kävin rippikoulun 70-luvulla. minulle ei koikein syvempää käsitystä silloin jäänyt kristinuskosta. Lähinnä se oli mukava ”riitti”, joka kyllä jätti kirkosta ”mukavan” mielikuvan. Mutta mikä oli sen ”pointti” ei ihan auennut. Kaikenlaista pohdiskelimme isoisten kanssa.

Ilmari Karimies
Ilmari Karimieshttps://helsinki.academia.edu/IlmariKarimies/
Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori, luennoitsija. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä neljässä pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa.