Olen jäämässä pian vuosilomalle ja sen jälkeen eläkkeelle.
Johan sitä tuli oltua pappina yli 40 vuotta. Pappeus säilyy, virka ei.
Joku kysyi, mitä jättäisin nuoremmille henkiseksi perinnöksi. Hän varmaan toivoi jotakin hyvin syvällistä ja pitkään pohdiskeltua.
Enpä tiedä. Paperinmakuista tai harvojen ymmärtämää en halua lausua.
Enemmän uskon olevani tässä Lutherin linjoilla, joka lupasi kaikki kirjansa poltettaviksi, kunhan jätetään Katekimukset ja Sidottu ratkaisuvalta.
Samaan tapaan huomaan, että elämä opettaa keskittymään olennaiseen. Mitenkään laajempaa tai syvempää tietämistä väheksymättä huomaan miettiväni usein kristinuskon peruskysymyksiä. Vaikkapa p. Anselmin kanssa sitä, miksi Jumala tuli ihmiseksi.
Paavali halusi tuntea vain Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna.
Ei siihen ole paljon lisäämistä. Jos nyt kuitenkin se, että pidetään välit kunnossa myös ihmisten kesken. Ainakin jos se meistä riippuu.
Yksi vanha kirkkoherra antoi työnsä jatkajalle neuvon. Kun tämä jotain sellaista kovasti pyyteli. ” kun menet johonkin taloon, jossa tarjotaan kääretorttua. Älä ota reunimmaista palaa…… Se on kuiva.”
Ethän kuitenkaan jää tältä palstalta eläkkeelle, toivottavasti?
Ette te minusta niin vähällä pääse…