Laista voidaan tehdä evankeliumi kätevästi. Asettamalla Kristuksen sovitustyön lisäksi jokin muu vaatimus. Mikä tahansa. Vaikkapa kaste, parannus, tai jotain muuta. Ajatuksena on silloin se että, Kristuksen uhri ei ole täydellinen pelastusteko, vaan meidän on tehtävä oma osuutemme. Ikään kuin Jumalan työ olisi jäänyt kesken ja meidän pitää hoitaa se loppuun.
Toisaalta evankeliumiksi voidaan käsittää myös koko Mat, Mark, Luk ja Joh. Sisältö, Siellähän on vuorisaarna ja paljon muuta vaatimusta ja lakia joukossa.
Jopa 5Mos 28: 15-16 sanoo että Jos ette tarkoin noudata kaikkea hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille tänä päivänä annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset: Te olette kirottuja kaikkialla minne menettekin….
Gal 3. 20 Näyttää sanovan päinvastaisesti: ”Ne jotka luottavat lakiin ovat kirouksen alaisia.”
Ristiriita näiden kahden välillä on kuitenkin näennäinen. Lain tehtävä on ainoastaan osoittaa meille synti. Sen noudattamisesta ei saa tehdä pelastuksentietä. Niinpä vuorisaarnan jokaisen kohdan kirjaimellinen noudattaminenkaan ei meitä pelasta. Meille jää yksin usko.
Usko siihen, ettei mitään ponnistelumme riitä. Olemme vailla Jumalan kirkkautta, joten en omilla teoillani voi asiaa yhtään auttaa. Joten olemme kadotettuja syntisiä, jollemme luota yksin Kristuksen sovitustyöhön.
Joten jäämme uskossa jatkuvasti kadotetuiksi syntisiksi, jotka ovat täysin armon varassa. Laki osoittaa se päivittäin ja hetkittäin täysin selväksi. Sen täyttäminen jää meiltä aina vajaaksi.
Tällainen usko tuottaa silti, juuri sen valtavan ilon, jonka Raamattu lupaa. Koska se vapauttaa meidät kokonaan lain vaatimuksesta. Pyhä Henki sen sijaan ohjaa meitä oikeaan. Hänet on meille annettu oppaaksi ja avustajaksi uskon vaikealla matkalla.
Lain tarkka noudattaminen voi saada meissä myös iloa aikaan, koska huomaamme kykenevämme parantamaan elämäämme omilla ponnisteluillamme. Tämä ilo ei tule ristin sovituksesta. Vaan oman onnistumisen kokemuksesta.
Näin lyhykäisesti olen asiaa vasta tässä pohtinut. Ari tuskin tähän tyytyy. Minulle tuottaa kuitenkin suurta iloa, jo pelkkä asian pohdiskelu. Lain ja evankeliumin erottaminen on kristityn suurin haaste ja vaikein taito.
No ei minun omatuntoni syytä muiden synneistä. Sinä Ari tahdot kuitenkin tuomita minua. Joten lueppa itsellesi lainaamasi kohdan ensimmäiset kaksi lausetta.
Pekka sanoppa mistä sinut ”tuomitsen”?
Sinulla on aivan sama mahdollisuus tehdä parannùs kun Jumala kutsuu ja lopulta pelastua, en tuomitse vaan julistan parannusta syntien anteeksisaamiseksi Jeesuksen nimessä.
Ajattelen ”toisten synneistä” niinkuin Jeesus, siis rukoilen Jumalaa ”anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät”.
Oletko itse saanut parannuksentekosi valmiiksi, Ari Pasanen? Millä perustelet, että se on edes mahdollista?
Tuo Roomalisille kirjeen 1. luku paljastaa, mistä 2. Luvussa puhutaan ja ilman sitä, tuo Arin lainaama kohta menee vähän ohi maalista.
Ihminen joka ei elä totuudessa, vaan kieltää Jumalan työn maailmassa asettaa omat rajansa hyvälle ja pahalle, eikä tajua tekevänsä mitään väärää, jos elää oman himonsa mukaan. Hän tietää kyllä Jumalan tahdon, mutta tieten tahtoen on niistä välittämättä.
Kovuus ja katumattomuus ei ole Kristityn tuntomerkki ja siksi onkin ymmärettävä, että Paavali puhuu tuossa kirjeessä, niistä, jotka eivät tunnusta Jumalan Vanhurskautta ja kieltävät sen Totuuden, minkä Jumala on ilmoittanut Kristuksessa maailmalle: ”
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”.
Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Room. 1:17-19
”Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. Room.1:28-32
Arille, vielä erikseen: Luther ei antanut Raamatullisia perusteita toisin uskovien vainoille, vaikka kärkkäästi arvostelikin uudelleenkastajien opetusta. Pitäisi olla sen verran ymmärrystä, että lukee mitä Luther on kirjoittanut, ennenkuin tuomitsee hänet. Olet oppinut nuo ulkoaopitut Lutherin vainoamisen fraasit, joltain jota arvostat, mutta et ole kuitenkaan viitsinyt perehtyä siihen mitä Luther oikeasti kirjoitti. Muutaman kirjallisen ylilyönnin tähden on aika heppoista tuomita Lutheria Kristittyjen vainoojaksi.
Ismo Malinen heti kommentoin tuota mitä sanot Lutherin osuudesta ns ”uudestikastajien” vainoihin, se mihin perustan tietoni on luterilaisen maailmanliiton tekemään anteeksipyyntöön ja sen sanamuotoon jossa mainitaan juuri Lutherin antama ns ”Raamatulliset” perusteet.
Ko anteeksipyyntö uutinen on nyttemmin poistettu ev.lut kirkon sìvuilta, miksiköhän?
Martti Pentti kyselet olenko saanut parannuksen valmiiksi jaonko se mahdollista?
Siis parannus jota Jeesus julisti ja käski julistamaan on oman syntien tunnustamista, siis kun tekee Jumalan kutsuessa tämän ja usoo evankeliumin niin menee kasteelle ja saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen, siis parannuksen teosta alkaa uudestisyntyminen ja päättyy Pyhän Hengen saamiseen.
Siis kun on uudestisyntynyt niin ei enää tarvitse/voi tehdä parannusta eli kerrasta poikki.
Pyhitys on taasen tässä uudessa luonnossa tapahtuva elämän muuttaminen Sanan mukaiseksi, tätä ei pidä sekottaa parannukseen.
Kiitos tästä oppilauseesta, Ari Pasanen! Nyt tiedän, mitä milläkin sanoilla tarkoitat ja miten Raamattua tulkitset.
Ismo Malinen toteat seuraavasti:
”Ihminen joka ei elä totuudessa, vaan kieltää Jumalan työn maailmassa asettaa omat rajansa hyvälle ja pahalle, eikä tajua tekevänsä mitään väärää, jos elää oman himonsa mukaan. Hän tietää kyllä Jumalan tahdon, mutta tieten tahtoen on niistä välittämättä. ”
Siis asettaa ” omat rajansa hyvälle ja pahalle” eli kun ajatellaan Jeesuksen Sanoja lähimmäisen rakastamisesta, tehdä heille niinkuin haluaisi itselle tehtävän, niin kun hyväksyy lähimmäisen tappamisen omasta mielestä väärän uskon takia, onko tämä ”omaa rajan vetoa hyvälle ja pahalle” elämättä totuudessa?
43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”(Matt.5)
Ketkä näin asettaa ” omat rajansa hyvälle ja pahalle”, ensinnäkin vainojen hyväksyjät ja toiseksi nykyisin ne jotka pitävät näitä hyväksyjiä kristittyinä ja korottavatpa heidät jalustalle oppi-isinä ja ottavat heiltä iankaikkisen elämänsä sanat?
Nyt alkaa kyllästyttää tuo saman asian pyörittäminen uudelleen ja uudelleen. Pitänee pitää taukoa hengellisistä aiheista. Muuten keskustelu menee samaa rataa.
Pekka hyvä on pistää pää pensaaseen kädet korville ja aivot narikkaan eli kun lapsikin ymmärtää ristiriidan noiden vainojen ja lähimmäisen rakastamisen välillä, lapsi sanoo rehellisesti ettei isä rakasta äitiä kun lyö tätä, mitä sanoo Pekka?
Lapsi ei kuitenkaan sano, että isä ei rakasta äitiä, kun isoisän isoisän isoisä löi vaimoaan. Vanhoja ei pidä muistella.
”Siis kun on uudestisyntynyt niin ei enää tarvitse/voi tehdä parannusta eli kerrasta poikki. Pyhitys on taasen tässä uudessa luonnossa tapahtuva elämän muuttaminen Sanan mukaiseksi, tätä ei pidä sekottaa parannukseen” kirjoittaa Ari.
Tuo on sellainen oppirakennelma jota ei löydy Raamatusta, mutta se löytyy monesta Amerikasta Suomeen tuleesta uskonnollisesta liikkeestä ja heidän opetuksestaan, nämä liikkeet rantautuivat Suomeen laajalti 1800 luvulla länsirannikon kautta. Tuo on juuri sitä opetusta, jossa Jumalan ja ihmisen teot sekoitetaan harmaaksi savivelliksi. Kysymys on lopulta siitä, riittääkö Kristuksen työ ihmisen pelastuksen asiassa, vai vieläkö ihmisen pitää tehdä jotain? Kirkko on alusta asti opettanut, että yksin Kristus voi ja tahtoo ihmisen pelastaa, ihmisen omat operoimiset eivät voi siihen mitään lisätä. Jo alussa oli kuitenkin niitä, jotka pyrkivät sotkemaan puhtaan Kristuksen oppin, tuomalla omaa oppiaan Evankeliumin rinnalle ja päälle.
Teologisessa tuota oppia kutsutaan synergiaksi. Amerikkalainen oppisuunta kieltää myös perisynnin, ja jo alkupäivinään Kirkko jakaantui moneen oppisuuntaan. Mm. Pelagiuksen opetukset olivat tämän synergismin kannattajia.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Synergismi
Ismo Malinen siis onko vauvakaste ihmisoperointia?
Miksi ihminen päättää kastetaanko vauva?
Eikö Jumalan tahto olekkaan että kaikki ihmiset pelastuisi? (teidän oppinne mukaan kastettaisiin)
Eli onko nyt pelastus toisen ihmisen käsissä?
Vastaappa nyr tähän:
Ketkä näin asettaa ” omat rajansa hyvälle ja pahalle”, ensinnäkin vainojen hyväksyjät ja toiseksi nykyisin ne jotka pitävät näitä hyväksyjiä kristittyinä ja korottavatpa heidät jalustalle oppi-isinä ja ottavat heiltä iankaikkisen elämänsä sanat?
Kysymyksesi kertoo, että ymmärrät seurakunnan eri tavalla kuin Raamatun ilmoitus. Se on sinulle vain ihmisten toimintaa eikä Kristuksen ruumis maan päällä. Niinpä et näe kastetta – pienten lastenkin – Jumalan tekona.