Laista voidaan tehdä evankeliumi kätevästi. Asettamalla Kristuksen sovitustyön lisäksi jokin muu vaatimus. Mikä tahansa. Vaikkapa kaste, parannus, tai jotain muuta. Ajatuksena on silloin se että, Kristuksen uhri ei ole täydellinen pelastusteko, vaan meidän on tehtävä oma osuutemme. Ikään kuin Jumalan työ olisi jäänyt kesken ja meidän pitää hoitaa se loppuun.
Toisaalta evankeliumiksi voidaan käsittää myös koko Mat, Mark, Luk ja Joh. Sisältö, Siellähän on vuorisaarna ja paljon muuta vaatimusta ja lakia joukossa.
Jopa 5Mos 28: 15-16 sanoo että Jos ette tarkoin noudata kaikkea hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille tänä päivänä annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset: Te olette kirottuja kaikkialla minne menettekin….
Gal 3. 20 Näyttää sanovan päinvastaisesti: ”Ne jotka luottavat lakiin ovat kirouksen alaisia.”
Ristiriita näiden kahden välillä on kuitenkin näennäinen. Lain tehtävä on ainoastaan osoittaa meille synti. Sen noudattamisesta ei saa tehdä pelastuksentietä. Niinpä vuorisaarnan jokaisen kohdan kirjaimellinen noudattaminenkaan ei meitä pelasta. Meille jää yksin usko.
Usko siihen, ettei mitään ponnistelumme riitä. Olemme vailla Jumalan kirkkautta, joten en omilla teoillani voi asiaa yhtään auttaa. Joten olemme kadotettuja syntisiä, jollemme luota yksin Kristuksen sovitustyöhön.
Joten jäämme uskossa jatkuvasti kadotetuiksi syntisiksi, jotka ovat täysin armon varassa. Laki osoittaa se päivittäin ja hetkittäin täysin selväksi. Sen täyttäminen jää meiltä aina vajaaksi.
Tällainen usko tuottaa silti, juuri sen valtavan ilon, jonka Raamattu lupaa. Koska se vapauttaa meidät kokonaan lain vaatimuksesta. Pyhä Henki sen sijaan ohjaa meitä oikeaan. Hänet on meille annettu oppaaksi ja avustajaksi uskon vaikealla matkalla.
Lain tarkka noudattaminen voi saada meissä myös iloa aikaan, koska huomaamme kykenevämme parantamaan elämäämme omilla ponnisteluillamme. Tämä ilo ei tule ristin sovituksesta. Vaan oman onnistumisen kokemuksesta.
Näin lyhykäisesti olen asiaa vasta tässä pohtinut. Ari tuskin tähän tyytyy. Minulle tuottaa kuitenkin suurta iloa, jo pelkkä asian pohdiskelu. Lain ja evankeliumin erottaminen on kristityn suurin haaste ja vaikein taito.
Kun Jeesus puhui ”sokeista ja kuuroista”niin mitä se tarkoittaa?
Sokea ei näe minne on menossa ja kuuro ei kuule ohjeita oikealle tielle.
Tähän kun lisätään ylpeys ettei nöyrrytä tätä ”sokeutta ja kuuroutta” tunnustamaan (ei tehdä parannusta) niin sitä omassa viisaudessa ja voimassa palvellaan omaa jumalaa rakastaen pimeyttä ja sen oppia tehden pahaa.
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”(Joh.3)
Jospa Jeesus tarkoitti myös sellaista sokeutta ja kuuroutta, että kerran uskoon tullut sulkee silmänsä ja korvansa sekä omalta että lähimmäistensä vajavuudelta ja haavoittuvuudelta luullen olevansa kiusausten ja lankeemusten ulottumattomissa.
Voisitko Ari, omin sanoin perustella jotenkin sen, että olet oikeassa ja me muut väärässä?
Martti Pentti lueppa seuraava Jeesukse Sana:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Tuossa kyllä selkeääkin selkeämmin Jeesus Sanoo että Hän parantaa paatuneen sydämen kun ihmiset kääntyisivät.
Saat toki käännellä ja väännellä kuinka lystäät,ei siitä Totuus miksikään muutu, Sana on ja pysyy.
Taas huomautan, että Jeesus itse on Sana. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä.” Ymmärtääkseni Jeesus tarkoittaa sanoillaan tuossa Matteuksen evankeliumin kohdassa juuri niitä, jotka pitivät itseään Jumalan oikeina seuraajina eivätkä mitään kääntymistä tai parannusta enää tarvinneet. Tällainen paatumus lienee vaarana uskoon tulleellekin ellei hän säilytä herkkää omaatuntoa vaan tuudittautuu liialliseen varmuuteen.
Tarkoitatko paatuneella itseäsi, vai jotain muuta.
Pekka huomaa että Jeesus Sanoi ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Minulla oli paatunut sydän ennenkun Jeesus senparansi, elin tämän ns ”kristiyn” suomen hengen mukaan, ymmärsinkö ollenkaan Jumalan tahtoa, kuuliko sitä mistään, ei, vaan suomessa vallitsi ihmiskeskeinen henki, ei ollut syntiä elää haureudessa ja sen seurauksissa mm abortti jne…
Tätäkö on armosta eläminen?
Ari on tavallaan oikeassa ja ymmärrän ajatuksen siitä, että ihmiset, vaikka ovat kirkon jäseniä ja kastettuja, niin he eivät näytä välittävän Jumalasta millään tavalla.
Kuitenkaan meistä kukaan ei voi nähdä kenenkään sydämeen, niin että tietäisimme mitä siellä tapahtuu. Se, että menee uudelleen kasteelle, ei eroa millään tavalla siitä, että lapsena kastettu tunnustaa aikuisena Jeesuksen Herrakseen. On tärkeää, että ihminen löytää Jumalan elämäänsä, vaikka sitten hapuilemalla, mutta kaikille Jumalan Armo on sama. Jos joku on tänään murhamies ja huomenna ei, niin minunko arvioni on oikea, kun sanon häntä arvottomaksi murhamieheksi, vai onko Jumalan työ hänessä vielä kesken?
Se, että maailmassa vaikuttaa maailmanhenki ja ihminen elää maailmassa, ei kuitenkaan tarkoita, että Kristityn tulisi lähteä maailmasta pois.
”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.” Joh.17:15
Olisi hyvä nähdä ero Lutherin opetusten ja nykyisen kirkon opetusten välillä. Kirkossa opetetaan paljon sellaista, mitä Luther vastusti jyrkästi. Seurakunnissa kuulee usein sitä, että olemme kaikki kastettuja ja siksi pelastettuja. Sellaista opetusta Luther piti selkeästi vääränä.
Kaste pelastaa ne, jotka uskovat sen pelastavan. Tähän liittyy toki kasteen oikea ymmärtäminen.
Kasteopetus on harvinaista rakkaassa kirkossamme.
Etkö pidä rippikoulua kasteopetuksena?
Sitähän sen pitäisi olla. Oletko kuullut jonkun nuoren oppineen rippikoulussa kasteen merkityksen?
Eli sen että meidät on kasteessa yhdistetty Kristuksen sovitustyöhön , ja Hänen ylösnousemukseensa. Joten saamme uskoa syntimme anteeksi aina, kun sellaista omalletunnolle tulee.
Koska kristus on kaikkien ihmisten Vapahtaja ja etenkin uskovien.
Rippikoulun loppukokeessa olen usein havainnut ettei oppi ole mennyt edes päähän asti. Saatikka sitten sydämeen. Asioita kyllä opetetaan, mutta jostain kummasta syystä niitä ei opita.
Oisko syynä se, että rippikoulu lähtee ajatuksesta, että tullessaan nuorilla on jo usko. Joten kun heillä ei sitä ole, niin mitään kosketuskohtaa heillä ei opetettaviin asioihin ole ja tieto ei tartu.
Opettamisesta voidaan puhua vain silloin , kun jotain myös opitaan. Kasteesta pidetty yksi oppitunti ei tarkoita sitä, että nuori olisi päässyt käsittämään mitä se hänelle merkitsee. Yleensä rippikoulun jälkeen ei edes muisteta sitä, että kasteesta on jotain siellä opetettu.
Kasteopetuksesta voi oikeasti puhua vasta sen jälkeen, kun ensin on käsittänyt uskon merkityksen.
Onko rippikoulun tuloksia tutkittu laajemmin? Kokemuksesi kuvaa vain oman opetuksesi tilannetta. Kosketuskohdan löytäminen on toki olennaista. Onko sen oltava jo oleva usko, voiko se edes olla? Eihän opetuksen tarkoitus ole sellaisen opettamista, joka on jo omaksuttu. Kosketuskohtien hakeminen on tutustumista oppilaisiin ja heidän elämäänsä. Se voi olla hankalaa, mutta uskoakseni antoisaa.
Pekka tuot esille uskosi perustan yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi:
”. Oletko kuullut jonkun nuoren oppineen rippikoulussa kasteen merkityksen? Eli sen että meidät on kasteessa yhdistetty Kristuksen sovitustyöhön , ja Hänen ylösnousemukseensa. Joten saamme uskoa syntimme anteeksi aina, kun sellaista omalletunnolle tulee. Koska kristus on kaikkien ihmisten Vapahtaja ja etenkin uskovien. ”
Siis otappa seuraava kysymys vakavasti ja mieti mikä on oma suhteesi siihen mihin omatuntosi on kiinnitetty.
Kysymys kuuluu mille on omatunto kiinnitetty, mistä omatunto syyttää?
Kun mietin tätä omalta kohdalta niinensimmäiset 40 vuotta maailman hengen mukaan eli siihen mitä yhteiskunta opetti ja säätilakeja, tietenkään en kylläkään kaikessa elänyt niidenkään mukaan mutta ei silloinkaan aina omatunto syyttänyt.
Entä ns ”kristittyjen” omatunto, onko se kalliolle kiinnitetth eli muuttumaton?
Huomautan että puhun nyt näistä lapsikastetuista ns ”kristityistä” eli kun ajatellaan esim luterilaisuutta kuinka se on muuttunut eli tuskin Lutherin aikaan omatunto syytti toisuskoisten vainoamisesta kun kerran Luther antoi ns ”Raamatulliset” perusteet vainoille?
Entä kuinka tänäpäivänä, syyttääkö luterilaisten omatunto haureudesta, aviorikoksesta, abortista….
Siis kun yhteiskunta on muuttanut lakejaan niin kirkko ja ”omatũnto” seuraavat perässä hyväksyen kaiken eli synnit onpois pyyhitty eikä omatunto syytä mistään, mihin enää tarvitaan evankeliumia ja Jeesusta kun kerran omatunto on vaiennettu?
1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät.
3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6 hänen, ”joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”:
7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.
12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-
16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.(Room.2)