Laista voidaan tehdä evankeliumi kätevästi. Asettamalla Kristuksen sovitustyön lisäksi jokin muu vaatimus. Mikä tahansa. Vaikkapa kaste, parannus, tai jotain muuta. Ajatuksena on silloin se että, Kristuksen uhri ei ole täydellinen pelastusteko, vaan meidän on tehtävä oma osuutemme. Ikään kuin Jumalan työ olisi jäänyt kesken ja meidän pitää hoitaa se loppuun.
Toisaalta evankeliumiksi voidaan käsittää myös koko Mat, Mark, Luk ja Joh. Sisältö, Siellähän on vuorisaarna ja paljon muuta vaatimusta ja lakia joukossa.
Jopa 5Mos 28: 15-16 sanoo että Jos ette tarkoin noudata kaikkea hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille tänä päivänä annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset: Te olette kirottuja kaikkialla minne menettekin….
Gal 3. 20 Näyttää sanovan päinvastaisesti: ”Ne jotka luottavat lakiin ovat kirouksen alaisia.”
Ristiriita näiden kahden välillä on kuitenkin näennäinen. Lain tehtävä on ainoastaan osoittaa meille synti. Sen noudattamisesta ei saa tehdä pelastuksentietä. Niinpä vuorisaarnan jokaisen kohdan kirjaimellinen noudattaminenkaan ei meitä pelasta. Meille jää yksin usko.
Usko siihen, ettei mitään ponnistelumme riitä. Olemme vailla Jumalan kirkkautta, joten en omilla teoillani voi asiaa yhtään auttaa. Joten olemme kadotettuja syntisiä, jollemme luota yksin Kristuksen sovitustyöhön.
Joten jäämme uskossa jatkuvasti kadotetuiksi syntisiksi, jotka ovat täysin armon varassa. Laki osoittaa se päivittäin ja hetkittäin täysin selväksi. Sen täyttäminen jää meiltä aina vajaaksi.
Tällainen usko tuottaa silti, juuri sen valtavan ilon, jonka Raamattu lupaa. Koska se vapauttaa meidät kokonaan lain vaatimuksesta. Pyhä Henki sen sijaan ohjaa meitä oikeaan. Hänet on meille annettu oppaaksi ja avustajaksi uskon vaikealla matkalla.
Lain tarkka noudattaminen voi saada meissä myös iloa aikaan, koska huomaamme kykenevämme parantamaan elämäämme omilla ponnisteluillamme. Tämä ilo ei tule ristin sovituksesta. Vaan oman onnistumisen kokemuksesta.
Näin lyhykäisesti olen asiaa vasta tässä pohtinut. Ari tuskin tähän tyytyy. Minulle tuottaa kuitenkin suurta iloa, jo pelkkä asian pohdiskelu. Lain ja evankeliumin erottaminen on kristityn suurin haaste ja vaikein taito.
”– Tiedämme, että viime vaaleissa TV2:n Homoilta nosti kaupungeissa äänestysprosentteja.”
Tuo laskeva äänestyprosentti ei ole mikään leikin asia.
Kyllä ensi vaaleja vauhdittamaan tarvitaan kunnon keskustelu, vaikkapa kirkon oikeudesta veloittaa jäsenmaksunsa ulosottokelpoisena verona, tai kirkon julkisoikeudellisesta asemasta.
Muita ehdotuksia?
Henrik Sawela :”Kyllä ensi vaaleja vauhdittamaan tarvitaan kunnon keskustelu, vaikkapa kirkon oikeudesta veloittaa jäsenmaksunsa ulosottokelpoisena verona,”
Tuo sama asia koskee mielestäni myös julkisella sektorilla ”maan tapana” noudatettua ihmisoikeuksien vastaisilla puoluepoliittisilla virkanimityksillä rakenneltua valtaeliittiä.
Aamen! Armon päälle ei voi tulla kuin Armoa. Moni kuitenkin haluaa laittaa sen päälle ”mutta” sanan… ”Juu se on Armoa , mutta…” Ja näin menetetään Kristus samassa hetkessä…
11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13. odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14. hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
15. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.
Tiitus 2.
En lakkaa ihmettelemästä tuota evankeliumin salaisuutta. Enkelitkin haluaisivat siihen edes hiukan katsettaan kohdistaa. Meiltä se on kuitenkin ihmeellisellä tavalla salattu ja samalla ilmoitettu. Mitä enemmän siihen perehtyy, niin sitä ihmeellisempiä näköaloja siitä avautuu.
Tuntuu samalta, kuin siitä biologista, joka kertoi solun rakenteesta tieteellistä tietoa olevan ehkä noin 7% verran ja jos olennaista tietoa tutkimuksissa saadaan lisää, niin luku voi sen jälkeen olla pienempi.
Mitä enemmän evankeliumista oppii, niin sitä enemmän uusia kysymyksiä syntyy. Valtavan hienossa prosessissa saadaan olla sisällä.
Ehkä se on niin, että mitä enemmän ihminen pyrkii enkeliksi sitä salaisemmaksi pelastus muuttuu. Tunnistus, tunnustus ja sanan alamaisuus voi antaa levon?
Siis omalla voimallaan kilvoitellen.
Pyrkikää, kehotus on aika monessa kohdin sanottu. Evankeliumin armosta vastaanottaminen vasta mahdollistaa tarvittavan aktiivisuuden ja pyrkimysten saavuttamisen. Siinä on pohja, jolta on hyvä ponnistaa.
Usein kuullee kehotusta pyrkiä johonkin hyvään ja kristitylle kuuluvaan tavoitteeseen. Niistä pyrkimyksistä ei vain oikein tahdo tulla mitään, ellei evankeliumi anna siihen käyttövoimaa.
Pekka toteat:”Toisaalta evankeliumiksi voidaan käsittää myös koko Mat, Mark, Luk ja Joh. Sisältö, Siellähän on vuorisaarna ja paljon muuta vaatimusta ja lakia joukossa.”
Toisaalta Jeesus Sanoo:
Luuk. 16:16
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
Siis kumpaa uskon sinua vaĩ Jeesusta?
”… jokainen tunkeutuu sinne väkisin.” Jakeen loppu on moniselitteinen. Se voi kääntää myös: ”…jokaista vaaditaan tulemaan sinne.”
Kristuksessa on täytetty kaikki Laki ja Profeetat. Kristus on lain loppu, mutta tätä ei saa käsittää siten, että kehoitus hyviin töihin olisi hävinnyt mihinkään.
Hyvillä töillä ei Kristuksen työn päälle vain voi enää ansaita mitään.
Kirkko siis opettaa edelleen ahkeroimaan hyviä töitä, antamaan omastaan, hoivaamaan vanhuksia, lähimmäisiä ja vähäosaisia ynm. Rakkauden töitä Sillä ei vain ole enää merkitystä Pelastuksen asiassa. Eli ansio ajattelu on tullut päätökseen Kristuksessa. Usko yksin saa aikaan ihmisessä hyviä ja tekoja Jumalan tahdon mukaan, eikä uskovasta ihmisestä ei tule synnitöntä, vaan ihmisestä tulee tunnustava Kristitty. Armossa jatkuvasti kasvaminen on kaiken ytimessä.
Jos joku nyt sanoo tähän: ”Sittenhän ihminen voi tehdä mitä hyvänsä” niin hän vain osoittaa oman luontonsa, siis luottaa omaan voimaansa, eikä Kristukseen ja sen, että hän on edelleen lain alla eikä Armon.