Tässä lähiaikoina aikana on Raamattu alkanut avautua jotenkin uudella tavalla. Olen sentään melko innokkaasti tutkinut sitä jokseenkin 50 vuotta. Nyt vasta siis alan oikein oivaltaa ja koen löytäneeni oikeita avaimia Raamatun tulkitaan.
Sain pitää saarnan kotikirkossani kesällä ja sitä valmistaessani alkoi kummasti puhutella nuo Mat 25:n kolme eri vertausta ja se miksi kirjoittaja on sijoittanut ne yhteen. Syynä täytyy olla se, että ne yhdessä kuvaavat samaa asiaa. Kyse on niin tärkeästä asiasta, että tässä ei kirjoittajalle riitä pelkkä asian kertominen, vaan se on täytynyt kuvata kolmella eri näköalalla, jotka kaikki katsovat ikään kuin samaa kohdetta eri puolilta. Näin asia tulee esiin selvemmin ja rikkaammin. Lisäksi vertaukset on kerrottu opetuslapsille, eikä muulle kansalle. Joten hämärien kohtien selvittämisen ei olut tarvetta.
Kymmenen neitsyttä, talentit ja vuohet ja lampaat kertovat meille vain yhdestä asiasta. Kussakin vertauksessa onkin jotakin samaa. Jokainen päättyy selkeään erotteluun armahdetuista ja tuomituista. Sekä tuomion syystä. Kaikissa on jokin yksi epämääräinen ja samalla kuitenkin keskeinen käsite.
Näiden käsitteiden merkitys jää ikään kuin ilmaan. Niiden merkitys ei tekstissä tule selvästi esiin ja se on ilmeisen tarkoituksellista. Ne ovat öljy, talentit ja vähäiset veljet.
Uskon, että öljy, talentit ja vähäiset veljet muodostavat yhdessä tietyn kokonaisuuden, joka avaa koko Raamatun oikean tulkinnan ja erottaa sen selkeästi väärästä Raamatun tulkinnasta.
Mikäli tämä yksi tietty asia tulkitaan väärin, niin se johtaa automaattisesti koko Raamatun väärään tulkintaan. Sillä koko Raamattu tähtää vain yhteen pisteeseen. Se piste on kuvattu näissä kolmessa vertauksessa. Kunkin niiden tähtäyspiste on täysin sama.
Väärä tulkinta vie ajatuksemme ja pyrkimyksemme omiin mahdollisuuksiimme, mutta oikea luopuu niistä ja jää pelkästään armon varaan. Väärä tulkinta vaatii jotakin meiltä, mutta ei anna sitä mitä vaatii. Joten silloin emme kykene täyttämään vaatimuksia, koska meillä ei ole siihen tarvittavia kykyjä. Pelkän Jumalan armon varaan heittäytyminen on koko Raamatun suuri salaisuus ja keskeinen sisältö. Siinä on se Evankeliumin suuri salaisuus, jonka varaan kaikki rakentuu.
Neitsyillä oli ehtymätön öljyastia Jeesuksen sovitustyössä. Talenteilla asioivat menivät heti aarteellaan asioimaan, joka on Jeesuksen pyhä veri. Siinä heillä oli usein asiointiin tarvetta ja asioidessaan he rikastuivat moninkertaisesti. Ristin juurelle mennään köyhänä, mutta sieltä palataan aina rikkaana. Lampaat kulkivat aina Vapahtajansa seurassa ja tekivät kaiken hänelle. Lampaiden huomaamatta vähäiset veljetkin tulivat ruokituksi.
Jumala on rikas antaja! Pelastuksen asiassa on vain muutama asia, mutta samaa asiaa esitetään niin monipuolisesti, että jokainen saisi kokemuksillaan kiinni jostakin yksityikohdasta. Ihmisen lihalinen viisaus tulöee esille siinä, että laitetaan vertaukset ikäänkuin toisiaan vastaan kamppailemaan ja jäädään itse ilman ruokaa.
Matteus 25 loppu ei vaan näytä tuntevan tätä yksin armosta-salaisuutta. Eikä tuo armokan Raamatunmukan ylety kaikille, koska Jumalahan paaduttaa kenet hän tahtoo ja armahta kenet hän tahtoo. Raamatun ilmislevä predestiaation on krist. dogmalle hieman kiusallinen tosiasia.
Seppo Heinola, puhuu nyt tietysti protenstanttista, luterilaisista ja heidän erityisopeista.
Oletko lukenut” Virgines Vestales” , eli Vestan neitsyistä, joiden piti vaalia ikuista tulta, se ei saanut sammua. Heillä oli oma temppeli.
Kuitenkin se, että Vestan netsyet eivät saaneet puhua 30-vuoden palvelusajastaan elävältä hautaamisen uhalla, saa epäilemään, että vestan neisyet olivat pienen yläluokan palveluksessa olevia nykysin sanottaisiin ilotyttöjä, joiden piti olla aina valveilla kun ei tiennyt milloin herra saapuu ja haluaa pientä neuvoa antavaa palvelusta.
Se että Neitsyillä olisi ehtymätön öljy, kuvaisi juuri sitä, että heidän piti vaalia ikuista tulta, joka sekin voi tarkoittaaa ainakin kahta asiaa.
Se Pyhä, ehtymätön öljy liittyy Jerusalemin temppeliin, Hanukka juhlaan, ja Juudakseen .
Hjuda Makkabilainen saavutti voiton syyrialaisista, jotka yrittivät tuhota juutalaiset ja heidän uskonsa. He puhdistivat häväistyn (pyhällä alttarilla oli uhrattu sikoja) temppelin ja vihkivät sen uudelleen käyttöön kislev-kuun 25 päivänä 165 e.a.a. He löysivät pienen ruukun pyhää öljyä, jolla he sytyttivät menoran. Näytti siltä, että tämä öljy riittäisi vain päiväksi, mutta se riitti kahdeksaksi päiväksi. Sen muistoksi vietetään hanukaa (marras-joulukuussa).
Maailmanlaajuinen juutalainen urheiluliike on nimeltään Makkabi.
Useasti on niin, että kahdesta Raamatun tuliknnasta valitaan se väärä!Tuo armahtaminen ja paaduttaminen ei liity valintaan eli predestinaatioon mitenkään. Se on tarkoitettu itsevarmoille fariseuksille opiksi, että ei ole oikeuksia on vain armoa. Jo vanhassatestamentissa sanotaan, että Jumalalle ei kelpaa jumalattoman kuolema. hän siis tahtoo armahtaa kaikki, mutta se ei olisi armoa, jos joku olisi etuoikeutettu itsensä tähden.
Jumala on ilmoittanut olevansa sama aina. Joen ei ole mahdollista, että hän toimisi mielivaltaisesti meidän suhteemme. Vaikka sanassa onkin, että hän paaduttaa kenet tahtoo.
Paaduttamisen vastakohta on herkkä tunto Jumalan sanan edessä. Paatunut on luopunut tästä herkkyydestä, joka lapsille on ominaista. Se joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan sellaisena , kuin sana sen ilmoittaa, niin siitä on seurauksena se, että Jumala paaduttaa hänen herkän sydämensä kovaksi. ”Jumala paaduttaa kenet tahtoo” ja se merkitsee sitä, että ei ole muuta mahdollisuutta, kuin se että Jumala paaduttaa sen joka hylkää Jumalan antaman avun. Paatumus voi olla hyvin monenlaista. tapoja on varmaankin tuhansia. Kukin itse valitsee mieleisensä.
Tarjalta hyvä ajatus : ”tulkintoja voi olla ainakin kaksi.” Se viittaa siihen, että tulkintoja voi olla muitakin. Raamatun kohdalla tulkintoja voi olla äärettömästi. Silloin kun hyljätään se ainoa oikea tulkinta ja sen tilalle asetetaan ne kaikki muut. Sekin on yksi Jumalan tapa paaduttaa ihminen kovaksi kuin timantti.
Pekka Veli kirjoittaa; ” Jumala paaduttaa kenet tahtoo” ja se merkitsee sitä, että ei ole muuta mahdollisuutta, kuin se että Jumala paaduttaa sen joka hylkää Jumalan antaman avun.”
Juuri näin, tässä yhdytään vanhan kirkon käsitykseen armosta, luterilaista tämä opetus ei kuitenkaan ole, sillä luterilaiset eivät ajattele näin, vaan juuri niin kuin Seppo Heinola kuvaa.
Ps. 56:14 ”Paina syvälle sydämeeni pyhä pelko nimeäsi kohtaan.” Jospa tämä rukous olisi teologien huulilla, niin se vähentäisi monien halua tulkita Raamattua mielensä mukaan.
Näin se on, senkaltaisia on käsketty karttamaan autuuden menettämisen vaaran vuoksi.
En tunne vanhan kirkon opetusta, mutta Luterilaisena kyllä ajattelen, ettei Jumala toimi niin kuin Islamissa Allah. Koraanin mukaan kun Allah voi muuttaa mielensä ja jopa petkuttaa ihmistä. Raamattu ilmoittaa Jumalan olevan sama menneinä ja tulevina aikoina, sekä juuri nyt. Joten Jumala ei voi mitenkään toimia mielivaltaisesti. Hän ei voi valita summamutikassa toisia taivaaseen ja toisia paatumukseen. Siitäkin huolimatta että on kaikkivaltias. Hän kun on delegoinut meille myös valtaa oman elämämme ratkaisuihin. Hän pitää sanastaan ja lupauksistaan tiukasti kiinni, eikä niitä peru. Muutenhan Raamattuun ei voisi ollenkaan luottaa missään asiassa. Jospa Jumala on muuttanut mieltään, tai jopa petkuttanut meitä. Sellainen ei ole kristillisen uskon Jumala.
Pekka Veli, monet luterilaiset eivät tunne tuota oppia mihin Seppo viittasi. En ole ollenkaan harmissani, että et ole sitä omaksunut. Islamin ja luterilaisuuden välillä pelastuksen asiassa ei ole paljon eroa. Ymmärrän toki, että luterilaisena kristittynä ajattelet toisin, mutta tosi-asiassa se ei ole luterilainen ajatus. Monesti on niin, että teologiset asiat ( esitetty dogma) eivät juurru kansan syviin riveihin, tätä voi pitää Jumalan varjeluksena.
Monet luterilaiset ajattelevat Sepon tavoin ja näin vakuuttavat itselleen ja muille, ettei armo kuulu heille. Näin he Jumalan sanan vastaisesti uskovat, ettei Jeesuksen sovitustyö koske heitä. He voivat olla hyvin rehellisiä itselleen, koska eivät ole löytäneet uskon merkkejä itsestään ja ovat siksi päätyneet tähän lopputulokseen. Tämä sekaannus johtuu epäselvästä kirkon julistuksesta ja sen surauksena moni etsii itsestään uskoa ja kun ei löydä, niin luulee ettei pelastus koske ollenkaan häntä. Näin monet luterilaiset kulkevat harhaan ja uskovat enemmän omia ajatuksiaan ja tunteitaan, kuin Jumalan selviä sanoja ja lupauksia.
Apostolien teoissa oli yksi tarina jota suuresti ihmettelin.
Mies jossa oli Paha henki, kävi juutalaisten kimppuun ja sanoi; ”Jeesuksen minä kyllä tunnen, mutta keitä te olette. ”
Ja mies jossa oli paha henki, kävi heidän kimppuunsa ja voitti heidät toinen toisensa perästä ja runteli heitä niin, että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta .
Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset, että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.
Mitä nuo miehet sitten olivat tehneet? He olivat ryhtyneet lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse joissa oli paha henki. Ja mies jossa oli paha henki kävi heidän kimppuunsa. Ja ihmiset ylistivät Jeesuksen nimeä tuon miehen ansiosta, jossa oli paha henki.
Joka tämänkin käsittää, niin käsittäköön, minä en käsitä.
Pahuus voi olla hyvyyden palveluksessa ? Hyvyyden ja pahuuden raja ei aina ole selvä. Pahuus voi kääntyä hyväksi ja päinvastoin. Rististä tuli lunastuksen (hyvyyden) symboli (joillekin).
Paavali hengellisenä jättiläisenä kykeni uskonsa voimalla ja vaikutuksella moniin ihmetekoihin. Vaikkapa käskemään pahoja henkiä ulos jostakin henkilöstä. Paavalilla itsellään ei ollut muuta voimaa, kuin se, että hän toimi Jeesuksen valtuutuksella. Papin pojilta puuttui nämä valtuudet. Sillä eivät mitä ilmeisemmin olleet itse puhdas sydämisiä uskovia. Heidän elämänsä Herrana ei ollut Vapahtajamme. Joten valtuudet puuttui.
Pojat luulivat keksineensä hyvän tekniikan saadakseen mainetta ja kunniaa.