Huomattava osa kansastamme saa henkisiä näppylöitä kuullessaan sanan ”uskova”. Syynä ovat sanan saamat kielteiset sivumerkitykset.
Monen mielikuvissa kun uskova viittaa tympeään, itseriittoiseen, omahyväiseen, muita tuomitsevaan ja kapeasta putkesta maailmaa arvioivaan hahmoon.
Se on toki eräänlainen irvikuva tai karikatyyri, mutta mistä se on tullut? Ellei sillä olisi yhtymäpintoja todellisuuteen, se unohtuisi pian. Jossakin on siis sekä savua että tulta.
Ehkä takana muhii myös taju siitä, että häviävän pieni prosentti meistä on laatinut tiukat ohjeet siitä, mikä muiden rauhaan sopii.
Mitä sopii ajatella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, mitä tasa-arvosta ja demokratiasta. Keitä voi äänestää. Sopiiko olla mukana politiikassa, rauhanliikkeessä, ympäristöasioissa? Voiko itse ottaa kantaa vai kysytäänkö aina kellokkaalta? Montako lasta tulee vähintään olla? Mikä tiukkaan napitettu raamattukäsitys on oikea?
En toden totta usko olevani itse läheskään aina oikeassa. Siinä uskon kuitenkin olevani oikeilla jäljillä, kun otan etäisyyttä heti kun kohtaan porukan, joka julistaa olevansa aina ja yksin oikeassa, oli asia mikä hyvänsä.
Totuus, oikeus ja kohtuus harvoin löytyvät junttaamalla. Ennemminkin sillä, että eri näkökantoja edustavat saataisiin saman pöydän ääreen ja oikeasti kuuntelemaan toisiaan.
Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Mikäli mahdollista on ja teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
Kerrankin kirjoitus johon voi vihreän liikkeen edustajana monin osin yhtyä.
Sanojen pitäisi vaan muuttua myös kirkossa kosmetiikkaa konkreettisemmiksi teoiksi. Ei aukkohakkuita metsiin, hirveästi energiaa vievät vajaakäyttöiset tilat kiinni. Kasvisruokaa tarjolle erilaisiin peijaisiin jne jne
Eipä näytä maailman ja lastemme tulevaisuus ja luonnonsuojeleminen palstalaisia kiinnostava, avainsana ’homo’ kun puuttuu…
Seppo
Mainitset vihreän liikkeen. Mutta oletko todennut yhden sosiaalisen todellisuuden. Sen parissa on paljon sellaista missä intoa on paljon mutta taitoa puuttuu. Joku isomman kaupungin kolmannen kerroksen ”kenkälaatikossa” asuva, jolla ei edes ole kumisaappaita metsässä kävelläkseen, yrittää antaa ohjeita sellaiselle maataloustuottajalle, jonka suku monen sukupolven ketjuna on uutteralla työllään luonut perinteistä kulttuurimaisemaa. Näin järkevästi ja aidolla asiantuntemuksella ja kokemuksella alansa tuottaja on saanut aikaan sen, että metsiemme puuvarastot ovat nykyisellään historiamme kaikkien aikojen kasvuvoimaisimpia. Ne jopa tuottavat enemmän puumassaa kuin ennen sotiemme jälkeisiä alueluovutuksia. Näin ne myös sitovat hiiltä enemmän kuin koskaan ennen koko historiamme ajan.
Esimerkkinä innon ja reaalisen toiminnan välisestä ristiriidasta mainittakoon, että vihreiden erityisalueella Helsingissä sen lämpölaitoksen energian tuotannosta viime vuonna 2021 vain 4% oli uusiutuvalla energialla tuotettua, mutta jo erittäin monia vuosia sitten Kepu-vetoisella Somerolla lämpölaitos on tuottanut 100% lämmöstään uusiutuvalla energialla. ( Poikkeuksena vain huoltokatkojen aika, jolloin on käytetty vanhaa myllyä.)
Avohakkuista esimerkkinä erään sukulaiseni metsä. Siinä tehtiin ohjelman mukainen avohakkuu. Nyt sitten 10 vuotta tuon jälkeen on menossa jo toinen harvennushakkuu, jotta metsä kasvaisi hyvin. Uudesta taimikosta on kasvanut niin korkea puusto, että isäntä on jo sen rinnalla pikkuruinen pätkä noiden upeiden puiden rinnalla. Jo nykyisellään sen kasvu on niin voimakasta, että koko hoidettu alue sitoo enemmän hiiltä kuin ennen hakkuun toimittamista. Tästä eteenpäin monien vuosikymmenien aikana tämä uusi kasvualue on KOKO ajan tehokkaampi hiilinielu kuin jos sitä ei olisi avohakattu.
Järkevän luonnon suojelun pitäisi ottaa oppia alan asiantuntijoilta eli siis maamme maataloustuottajilta. Se mikä niin sanotulle ”luonnonsuojelijalle” on
tavoite
nimittäin hyvä luonnon tasapaino, tuottajille se on
lähtökohta,
jotta tuotto voisi olla mahdollisimman hyvä.
Olisi hyvä ettemme ottaisi mallia Suomen luonnon suojeluun sellaisista maista, missä metsää on vain muutama laikku, joissa niissäkin on vain muutama puu, kun meidän maamme taas on koko Euroopan metsäisin maa, jopa yli neljä viidestä -osaa maa-alastamme on metsää. Meidän on aihetta luottaa omien metsänhoitajien ammattitaitoon. Mikäli joku sellainen, joka ei erota naavaa muusta jäkälästä, yrittää sotkeutua näiden todella pätevien ammattilaisten työhön, niin ”metsään menee” kuin entisen sählärin auto liukkaalla kelillä.
Matias,kysymys on koko maapallon elonkehän tuhoutumisesta,joka on jo vaarallisesti alkanut. Vaarallinen ilmastomuutos ja lajikato ovat faktoja. Vihreä liike on tätä isoa linjaa pitänyt esillä ja siinä mielessä yhden tai kahden ’viherpipertäjän’ kumisaappaat eivät pelaa isokaan roolia.
Tosiasia nyt vaan on se, että tieteellisten tutkimusten mukaan meriemme suurin saastuttaja on maatalous, jota ei säätele lait vaan vain suositukset, joita noudatetan huonosti.
Metsät tuottavat toki lähinnä kiinalaiseksi vessapaperiksi kelpaavaa puumassaa ja vihreyttä, mutta puun laatu on huonontunut vuosi vuodelta ja jo aivan varhaiskasvavaa metsää ahneuksissaan aukkohakataan, näitä kokeneet metsurit kutsuvat ’aavisushakkuiksi’ eli metsäteollisuus ennakoi tulevia sen rahapussia mahdolisti kutistavia suojelulakeja.
Suosittelen metsätieten tohtori Pentti Lähteen viimeistä hätähuutoa luonnon puolesta: Rakkaudesta luontoon – polku tietoisuuteen
Erkki Lähde 287 s Kustantaja Shadow Camera, 202
Vuoden rajatietokirjan valitsijan Seppo Heinolan kommentti Pentti Lähteen kirjasta
Metsätieteen tohtori Erkki Lähteen Rakkaudesta luontoon: polku tietoisuuteen on yhteiskunnallisesti ja rajatiedollisesti erittäin merkittävä ja erityisen tärkeä, selkeästi ja ytimekkäästi kirjoitettu ja kirjoittajansa asiantuntemusta niin aineen kuin hengen alueilla hyvin ilmentävä. Huoli luonnon ja ihmisen tuhoutumisesta erilaisten luonnon katastrofien ja ihmisen ahneuden myötä on aito ja riipaiseva. Emme ole enää kuilun partaalla, olemme jo tipahtaneet reunan yli. Lähde yhdistää hienosti aineen ja hengen maailman ja näyttää miten kaikki on yhtä, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki oliot vuorovaikuttavat, jopa puut kommunikoivat keskenään. Minusta tämä Erkki Lähteen hätähuuto pitäisi antaa Rajatiedon toimesta lahjaksi kaikille Suomen kansanedustajille, jotka voisivat ottaa kopin Erkin antamista ehdotuksita tomenpiteiksi. Kaikki ei ole vielä ehkä täysin menetetty.
Seppo Heinola
Tomi
Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta tekstistäsi!
Aihe ja sen esittely on on hyvin valittu ja myös erinomaisesti toteutettu.
Kamerunissa meidän luterilaisen kirkon perussäännössä on toiminta luonnon vaalimisesta kirjoitettu jo kirkon perussääntöön.
Kirkolla on myös toimikunta asian ylläpitämiseksi ja se on toiminut erittäin aktiivisesti ja näyttänyt esimerkkiä monin tavoin. Kamerunin suurin ilmaston uhka tulee Saharan valtaisasta leviämisestä etelään päin. Tätä kehitystä vastaan on käyty toimimaan erittäin monipuolisesti, esimerkiksi monin paikoin koko kansalle mallia näytäen puita istuttamalla.
Hyvä j tärkeä teksti. Ei tosin ole kovin pitkä aika siitä, kun meilläkin kuukui ääniä, ettei kirkon tule puuhailla ympäristökysymyksissä. Ja uskonnolliseen oikeistoon on pesiytynyt ilmastonmuutoksen kieltäjiä.