Ilmaisuna sana kristitty tarkoittaa henkilöä, joka uskoo Jeesus Nasaretilaisen olevan ylösnousut Kristus. Messias josta Israelin profeetat kertovat. Ellei näin usko, voi olla vain nimellisesti kristitty.
Toisinaan kuulee sanonnan: ”Uskon kyllä Jumalaan, mutta en niin kuin kirkko opettaa.”
Tästä voisi tehdä kaksi erilaista päätelmää: Joko henkilö ei tiedä miten kirkko opettaa Jumalasta, tai sitten henkilö tosiaan uskoo Jumalasta toisin, eikä siis ole kristitty. Kolmas vaihtoehto olisi että henkilö kokee olevansa joistakin opinkohdista erimieltä.
Tässä tilanteessa olisi hyvä kysyä uskooko henkilö kuitenkin Kristuksesta kuten kirkko opettaa. Tällöin hänelle annetaan tilaisuus kysyä miten kirkko opettaa Kristuksesta. Vastauksen ydinkohdat löytyvät jo uskontunnustuksesta.
Tämän syvemmälle ei välttämättä tarvitse mennä ellei henkilö tartu asiaan lisäkysymyksillä. Jos lisäkysymyksiä tulee, eikä itse osaa tarkasti vastata, voi henkilöä opastaa lisätietojen ääreen. Muussa tapauksessa voi yksinkertaisesti toivottaa mukaan seurakuntaan kuulemaan lisää.
Kirkkoon kutsumisessa on hyväksi käyttää matalaa kynnystä. Matala kynnys ei kuitenkaan tarkoita opillista hämärtämistä. On syytä tuoda selkeästi esille että kirkko ja paikallinen seurakunta ovat tunnustuksellisia yhteisöjä jotka uskovat ylösnousseeseen Kristukseen.
Kristus jätti meille kristityille viestikapulan kuljetettavaksemme. Tehtävänämme on tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Tämä kehotus koskee myös omaa kansaamme. Kristuksen lähetyskäskyyn liittyy myös kehotus opettaa myös uusia kristittyjä noudattamaan kaikkea sitä mitä Kristus on käskenyt opetuslastensa noudattaa.
Meidän on syytä pitää mielessämme myös etiopialaisen hoviherran vastaus Filippokselle tämän kysyessä ymmärtääkö hän lukemaansa Jesajan kirjan kohtaa: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” (Apt. 8:31)
Kuinka voisimme jättää kaiken sen varaan, että ihmiset kyllä itse löytävät vastaukset? Kuinka voisimme jättää kertomasta Jumalasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä? Kuinka voisimme jättää kertomatta kristillisestä seurakunnasta Kristuksen ruumina, syntien vanhurskauttamisesta ja iankaikkisesta elämästä?
Edellinen kirjoitukseni: https://www.kotimaa.fi/kansankirkon-perinnonjakajat/
Jukka Kivimäki: ”Kolminaisuusoppi ja Kristuksen kaksiluonto-oppi ovat keskeiset. Nikain-Konstantinopolin uskontunnustus määrittää mistä kristinuskossa on kyse. Uskoa voi toki toisinkin: silloin ei ole kyse kristinuskosta, vaan jostain muusta.”
Nehän ovat vain ihmisten kauan Jeesuksen päivien jälkeen tekemiä määrittelyjä. Jumalan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu ei määrittele sillä tavoin kristinuskoa, eikä asettele sille sen kaltaisia ehtoja. Suositeltavaa olisikin palata niihin Raamatun opetuksiin.
Milloinkas VesaA Jehovan todistajat alkoivat määritellä JHVH:n suvereeniksi ja käyttää sana käännöksissä vaikka sellaista oppia ja sanaa vastaavaan ei löydy Raamatusta lainkaan?
Seppo Heinola: ”Milloinkas VesaA Jehovan todistajat alkoivat määritellä JHVH:n suvereeniksi ja käyttää sana käännöksissä vaikka sellaista oppia ja sanaa vastaavaan ei löydy Raamatusta lainkaan?”
Jumalasta puhutaan Raamatussa ehdottoman Kaikkivaltiuden omaavana Jumalana. Hänen oikeutensa sen käyttämiseen asetettiin myös kyseenalaiseksi kapinoivien henkiluomusten ja ensimmäisen ihmisparin taholta. Todistajien kirja Raamatun ymmärtämisen opas määrittelee suvereenius sanan sen käytön UM-käännöksessä seuraavasti:
”SUVEREENISUUS: ”Ylin hallitusvalta, ylivertaisuus, ylivoimaisuus; kuninkaan, keisarin tms. herruus tai hallitusvalta; valtion korkein valta.
Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sana ʼAdo·naj′ esiintyy usein ja ilmaus ʼAdo·naj′ Jehwih′ 285 kertaa. ʼAdo·naj′ on monikko sanasta ʼa·dōn′, jonka merkitys on ’herra, isäntä’. Monikkomuotoa ʼado·nim′ voidaan käyttää yksinkertaisesti monikkomuotona ihmisistä, jotka ovat ”herroja” tai ”isäntiä”. Mutta sanaa ʼAdo·naj′ ilman jälkiliitettä käytetään Raamatussa aina Jumalasta, ja silloin tämä monikko osoittaa ylhäisyyttä tai majesteettiutta. Se käännetään useimmiten vastineella ”Herra”. Kun tuo ilmaus esiintyy Jumalan nimen yhteydessä (ʼAdo·naj′ Jehwih′), kuten psalmissa 73:28, se käännetään vastineilla ”Herra, Herra” (KR-38), ”Herra, Jumalani” (KR-92), ”Herra JUMALA” (AT, KJ, RS), ”Herra Jehova” (Yg) ja ”Suvereeni Herra Jehova” (UM). Moffatt käyttää sanaa ”suvereeni” psalmeissa 47:9, 138:5 ja 150:2, mutta se ei ole niissä sanan ʼAdo·naj′ vastine.
Kreikkalainen sana de·spo′tēs merkitsee sellaista, jolla on ylin valta tai jolla on ehdoton omistusoikeus ja rajoittamaton valta (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words, 1981, 3. osa, s. 18, 46). Se on käännetty vastineilla ”herra”, ”isäntä” tai ”omistaja”, ja kun sitä käytetään puhuttaessa suoraan Jumalalle, se on käännetty ilmauksilla ”Herra” tai ”Valtias” (mm. KR-92, KR-38), ”kaiken Hallitsija” (Kx) tai ”Suvereeni Herra” (UM) Luukkaan 2:29:ssä, Apostolien tekojen 4:24:ssä ja Ilmestyksen 6:10:ssä. Viimeksi mainitussa raamatunkohdassa Knox, The New English Bible, Moffatt ja Revised Standard Version käyttävät ilmausta ”Suvereeni Herra”.
Vaikka heprealaisessa ja kreikkalaisessa Raamatun tekstissä ei siis olekaan erillistä laatusanaa, joka voitaisiin kääntää vastineella ”suvereeni”, niin tuo sävy on sanoissa ʼAdo·naj′ ja de·spo′tēs, kun niitä käytetään Jehova Jumalasta, jolloin tuo laatusana ilmaisee hänen herrautensa ylhäisyyttä.”
Seli seli Vesa A. Adonai ei merkitse suvereeni ja vaikka merkitsisikin niin so what, koska kumminkin käännätte kolmella sanalla suvereeni herra jehova (ette siis suvereeni Jehova) eli lisäätte suvereenin täysin tyhjän päällä olevana lisäsanana eli kirjoitatte omaa Raamattua.
Jeesuskin lienee määriteltävissä lempeäksi ja rakastetavaksi ja itsenmäiseksiskin, muta saanko kääntää pelkän Jeesus sanan kohdalla ’ lempeän rakastettava suvereeni Jeesus?’
Vesa Ahlfors, sitaattisi ei ole minulta, vaan Kari-Matti Laaksoselta. Teksti sinällään on ihan oikein.
No jos ei pysty myöntämään erehtymisiään ja väärässä olemista, niin ei voi kasvaa/kehittyä mitenkään. Ja kuitenkin suu saattaa puhua synnistä, armosta ja sovituksesta. Koskee ilmeisesti niitä toisia, joissa on vikaa.
Sonja Ottavainen: “Niin, ei näistä kommenteista ilosanomaa löydä…”
Nimenomaan iloa kristillisyyden sisällöstä ja odotteista pitäisi olla seuraksena, jos se tarkoitetulla tavoilla ymmärretään, ja sitä etsitään oikeista lähteistä:
Psalmien kirjan 97. luku: ”1. Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on. 2. Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.
3. Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri.
4. Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.
5. Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä.
6. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.”
Psalmien kirjan 1. luku: ”1 Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa
2 vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
3 Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.
4 Niin ei käy jumalattomien. He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
5 Väärintekijät saavat kerran tuomionsa, syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa.6 Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.”
Galatalaiskirjeen 5. luku: ”22 Toisaalta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, 23 lempeys, itsehillintä. Sellaisia vastaan ei ole lakia. 24 Sitä paitsi ne, jotka kuuluvat Kristukselle Jeesukselle, ovat panneet paaluun lihan intohimoineen ja haluineen.”
Luukkaan 21. luku: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.”
29 Sen jälkeen hän puhui heille kuvauksen: ”Pankaa merkille viikunapuu ja kaikki muut puut: 30 kun niissä on jo silmuja, niin sen huomaamalla te tiedätte itse, että kesä on jo lähellä. 31 Tällä tavoin te myös, kun näette näiden tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. 32 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.”
Jukka Kivimäki: “Kolminaisuusoppi ja Kristuksen kaksiluonto-oppi ovat keskeiset. Nikain-Konstantinopolin uskontunnustus määrittää mistä kristinuskossa on kyse. Uskoa voi toki toisinkin: silloin ei ole kyse kristinuskosta, vaan jostain muusta.”
Vesa Ahlfors: ”Nehän ovat vain ihmisten kauan Jeesuksen päivien jälkeen tekemiä määrittelyjä.”
Historiallisesti katsottuna myöhään syntyneet ulkopuolisten liikkeet eivät ole muuten ennenkään määritelleet sitä miten kirkossa eletään. Tämän lisäksi on huomattava, että vaikka Raamatussa ei mainita sanaa kolminaisuus niin se on nähtävissä itse teksteistä. Ellei sitten käytetä UM-käännöstä, josta tämäkin on poistettu. Se taas on kääntäjien vika – ei alkutekstien. Uskontunnustuksissa todetaan vain se mikä on ollut jo alussa ja samalla puolustetaan oikeaa uskoa väärään verrattuna.
Ylläpito on ilmeisesti poistanut joitakin kommentteja. Asiasta ei kuitenkaan ole jätetty vastaavaa ilmoitusta kuten yleensä on ollut tapana.
Mika Turunen: ”Tämän lisäksi on huomattava, että vaikka Raamatussa ei mainita sanaa kolminaisuus niin se on nähtävissä itse teksteistä.”
Kerro ihmeessä missä siellä? Itse en ole vielä sitä havaintoa tehnyt yli 50 vuoden Raamatuntutkimisen jälkeen.
Keskustelin kerran erään henkilön kanssa, joka kovasti puolusteli kolminaisuusoppia. Sanoi, että Jeesus jossain yhteydessä sanoi: ”minä ja Isä olemme yhtä.” Näytin hänelle Johanneksen evankeliumista kohdan jossa Jeesus sanoo myös, että myös ”hänen seuraajansa ovat yhtä hänen ja Isän (JHWH/Jehova/Jahven) kanssa.”
Yhtäoleminen siis tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jeesus ja hänen seuraajansa ovat samanmielisiä Jehova Jumalan kanssa. Työskentelevät saman päämäärän hyväksi. Opettavat samoja Jehovan opetuksia ja periaatteita jne. Usein voidaan sanoa samaa monien saman perheen jäsenistä. ”Ovat yhtä”. Eivät jakaantuneita ja eripuraisia. Jos Raamatusta haetaan tukea kolminaisuusopille, ovat ne tarjotut melkoisia väkisin aikaansaatuja ”kuperkeikkatulkintoja”.
Mika Turunen: ”Historiallisesti katsottuna myöhään syntyneet ulkopuolisten liikkeet eivät ole muuten ennenkään määritelleet sitä miten kirkossa eletään.”
Siihen en nyt ainakaan minä pyri millään tavoin. Viittaan vain siihen mitä Jumaan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu kertoo ja määrittelee asioita.
Kaikkivaltias Jumala on asettanut Jeesuksen Kristuksen hallitsijaksi ja nykyisen maailman tuomariksi. Hänen tuomionsa tulevat ulottumaan myöskin uskontoihin.
1. Pietarin kirjeen 4:17 (Vanha kirkkoraamattukäännös): ” 17. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?”
Apostolien tekojen 17:31 ”31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.”
Mika Turunen: ”Ellei sitten käytetä UM-käännöstä, josta tämäkin on poistettu.”
Kerro mitä siitä on poistettu verrattuna nimenomaan alkukielen teksteihin? Älä mielellään esitä vain pelkkiä väittämiä ilman perusteluja.
Tässä muutamia kolminaisuudesta kertovia Raamatun kohtia.
Matt.3:16-17, Matt.28:18, Joh.15:26, Joh.16:13-15, 2Kor.13:13, 1Kor.6:11, Ef.2:18, Paljon muitakin on, mutta nämä aluksi.
Salme Kaikusalo: ”Tässä muutamia kolminaisuudesta kertovia Raamatun kohtia….”
Kerro ihmeessä mitenkä kirjoittamasi kohdat voisivat todistaa kolminaisuusopin puolesta. Kirjoitin edellisessä kommentissani: ”Jos Raamatusta haetaan tukea kolminaisuusopille, ovat ne tarjotut melkoisia väkisin aikaansaatuja “kuperkeikkatulkintoja”. Ps. Kun Raamattu puhuu ”Jumalan hengestä”, tarkoitetaan sillä tietystikin Jumalan toimivaa voimaa pyhää henkeä, jolla tämä voi auttaa ja vahvistaa palvelijoitaan. Sitä ei Raamatussa kuvata lainkaan miksikään mystiseksi persoonaksi, yhdeksi Jumalan kolmesta persoonasta, kuten kristikunnan kolminaisuusoppi tekee.
Alla linkissä muutamia perusteluja kolminaisuusopin epäraamatullisuudesta:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/kristikunnan-kirkkojen
Vesa, eikö olekin loogista ajatella niin, että jos et ole 50-vuoden aikana löytänyt UM-käännöksestä pienintäkään vihjettä Jumalan kolminaisuudesta niin siinä on pakko olla virhe tällä kohdalla. Kaikissa muissa käännöksissä vihjeet ovat olemassa, joten tästä on vedettävä se johtopäätös, että UM on väärin käännetty. Puhumattakaan siitä jos tarkastelee alkukielillä kirjoitettua.
Kirjoitit näin: ”Näytin hänelle Johanneksen evankeliumista kohdan jossa Jeesus sanoo myös, että myös “hänen seuraajansa ovat yhtä hänen ja Isän (JHWH/Jehova/Jahven) kanssa.”
Tässä on myös selvä virhe mikäli viittaat Joh. 17:22 kohtaan. Kyseisessä yhteydessä käytetään Isästä sanaa πἀτερ (pater), joka käännetään normaalisti sanalla isä.
Ut:ssa keskeisiä ovat ns. triadiset formelit kuten Matt. 28:19 ilmaisee kasteesta. Se on suoritettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tai vaikkapa apostolinen siunaus, joka on myös vuoden 1938 käännöksen mukainen: ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (2. Kor. 13:13). Puhumattakaan siitä mitä Marialle kerrottiin (Luuk. 1:35) tai siitä mitä Jeesuksen kasteen yhteydessä tapahtui (Matt. 3:16-17) tai hänen jäähyväispuheestaan opetuslapsille (Joh. 14-17).
Aihe on laaja ja viittaankin pariin linkkiin, jossa sitä on pohdittu tarkemmin.
http://hyviauutisia.net/jumala-ja-jeesus/pyha-kolminaisuus/
http://www.ortodoksi.net/index.php/Pyhä_Kolminaisuus
Kirjallisuuden puolelta aiheesta löytyy vaikka kuinka paljon kirjoitettua. Viittaan vain muutamaan omasta hyllystäni löytyvään kirjaan. Alister E. McGrathin kirjaan Kristillisen uskon perusteet, Juha Pihkalan kirjaan Johdatus dogmatiikkaan tai Aksel Valen-Sendstadin kirjaan Kristillinen dogmatiikka. Noista voi vaikka lähteä liikkeelle ja paljon lisääkin tietoa aiheesta löytyy. Kaikki mainitsemani kirjat osoittavat sen, että kristilliseen uskoon kuuluu ajatus Jumalan kolminaisuudesta. Jos sitä ei hyväksy niin silloin ei olla enää kristittyjä eikä puhuta kristinuskosta.
”Kerro ihmeessä mitenkä kirjoittamasi kohdat voisivat todistaa kolminaisuusopin puolesta. ” Vesa
Jumalan Sana puhuu itse puolestaan kun Pyhä Henki sitä avaa, joten ei minun tarvitse todistaa selvää Jumalan Sanaa.
Mika Turunen: ”Vesa, eikö olekin loogista ajatella niin, että jos et ole 50-vuoden aikana löytänyt UM-käännöksestä pienintäkään vihjettä Jumalan kolminaisuudesta niin siinä on pakko olla virhe tällä kohdalla.”
Minulla on käytössä myös muut Suomen kielelle käännetyt käännökset. UM-käännös on ollut Suomen kielellä käytössä vasta noin 20 vuotta,
Mika Turunen: ”Kaikissa muissa käännöksissä vihjeet ovat olemassa, joten tästä on vedettävä se johtopäätös, että UM on väärin käännetty.”
Kerro missä ja millä tavoin ne ”vihjeet” ovat olemassa ja mitä UM-käännöksessä sen asian suhteen on käännetty väärin?
Mika Turunen: ”Tässä on myös selvä virhe mikäli viittaat Joh. 17:22 kohtaan. Kyseisessä yhteydessä käytetään Isästä sanaa πἀτερ (pater), joka käännetään normaalisti sanalla isä”
??!! Kyseisessä kohdassa (Johannes 17:21) Jeesus esittää Isälleen JHWH/Jahve/Jehovalle rukouksen. Muuta ”Isää” siinä ei voida tarkoittaa kuin Kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa. Myös kirkkoraamattukäännöksissä siinä kohdin ”Isä” on kirjoitettu isolla kirjaimella.
Mika Turunen: ”Ut:ssa keskeisiä ovat ns. triadiset formelit kuten Matt. 28:19 ilmaisee kasteesta….”
Kohdissa joissa mainitaan Jumala, Jeesus ja pyhä henki, ei millään tavoin osoiteta, että nämä olisivat saman persoonan kolme eri ilmenemismuotoa. Jumalasta ja Jeesuksesta puhutaan Raamatussa aina eri persoonin. Jumalan toimivaa voimaa pyhää henkeä ei kuvata lainkaan persoonaksi. Jumalasta Jehovasta Kaikkivaltiaana ja Korkeimpana.
Mika Turunen: ”…tai siitä mitä Jeesuksen kasteen yhteydessä tapahtui (Matt. 3:16-17)…”
Helppo asia ymmärtää ilman mitään teologisia saivarteluja ja filosofointeja. Jeesuksen kasteen jälkeen ”Jumalan henki” (= hänen toimiva voimansa pyhä henki) ”laskeutui hänen päälleen” ja sen avulla ja voimalla hän sitten saattoi suorittaa tehtävänsä ja suorittaa kaikki tekonsa. Mikään ”persoona” ei siinä rojahtanut hänen päälleen.
Salme Kaikusalo: ”Vesa: Kerro ihmeessä mitenkä kirjoittamasi kohdat voisivat todistaa kolminaisuusopin puolesta. ”
Salme Kaikusalo ”Jumalan Sana puhuu itse puolestaan kun Pyhä Henki sitä avaa, joten ei minun tarvitse todistaa selvää Jumalan Sanaa”
Raamatun teksteistähän voidaan tehdä päätelmiä, että uskonnon kyseen ollen ja uskoviin voi mahdollisesti vaikuttaa vähän muunkinlaiset ”henget” kuin Jumalan pyhä henki. Siksi asioita on syytä tutkia, tarkistaa ja pohdiskella.
Apostolien tekojen 17. luku: ” 11 Mutta nämä olivat jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat, sillä he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.”
Kolminaisuusoppi on selkeästi ilmaistu Nikean uskontunnustuksessa, jonka joka ainoa sana saa tuekseen useita jakeita Raamatussa.
http://www.jukkakivimaki.fi/materiaali/EJUKM%20Ajatukset/I003C901F.0/Nikean%20tunnustus%20-%20kommentaari.pdf
Vesa, en voi lopulta päätellä muuta kuin ettet halua lukea Raamatun tekstejä sellaisena kuin ne on jo niiden syntyessä ymmärretty. Jo ennen Raamatun kaanonin nykyistä asua kirkossa julistettiin evankeliumia ja luettiin Vanhaa testamenttia ja mm. Paavalin kirjeitä. Lopullisen asunsa Raamattu sai Karthagon (393) ja Hippo-Rhegiuksen (397) konsiileissa. Sitä ennen käytössä oli Vt ja ns. uskonsääntö (regula fidei), josta aineksia on mm. uskontunnustuksissa. Uskonsääntö oli aivan kuin kehys, jonka lävitse tulkittiin kristinuskoa.
Jeesuksen asema oli merkittävä kolmella eri tavalla: 1) Hän oli kristillisen uskon keskeisin sisältö (Kol. 2: 6-7). 2) Hän oli sen alkuperä (1. Kor. 11: 23). 3) Pyhän Hengen välityksellä hän piti uskoa jatkuvasti elävänä ja vaikuttavana todellisuutena (2. Kor. 3: 17-18). Kaikkea tätä Jeesus oli yhtä aikaa, kun hän oli ja on Herra ja pelastaja.
Uskontunnustukset eivät ole syntyneet sattumalta tai sen vuoksi, että niitä oli kiva laususkella yhdessä. Olennaista niissä oli se, että niiden avulla yhdyttiin yhteisen uskon sisältöön. Samalla niiden avulla tehtiin rajauksia, niin että kaikki mikä liikkkui kristinuskon nimissä ei ollut hyväksyttävissä. Mm. areiolaisuutta (jota sinun oppisi on lähellä) vastustettiin Athanasioksen tunnustuksessa (500-luvun alussa) juuri siitä syystä, että areiolaisuudessa yritettiin ratkaista liian yksinkertaisella tavalla Jumalan olemus. Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala on yksi ja samaan aikaan Hän ilmoittaa itsensä Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Viittaamassani raamatunkohdassa Joh. 17: 22 ympäristöineen, eli jakeissa mainitun ympärillä, käytetään alkukielisessä tekstissä nimen omaan sanaa πἀτερ (pater), isä, pienellä kirjoitettuna. Tämä johtuu siitä, että minuskelikirjaimia (pienet kirjaimet) käytetään kaikissa moderneissa vanhan kreikan tekstilaitoksissa. Näin mm. Novumissa (Nestle – Aland, Novum Testamentum Graece). Alun perin Ut:n tekstit kirjoitettiin majuskeleilla (isot kirjaimet). Eli sana Π Α’ΤΕΡ kirjoitettiin isoilla kirjaimilla.
Vielä kysymys. Miksi haluat, Vesa, jatkuvasti jankata kaikista sinulle esitetyistä lähteistä huolimatta omaa kulunutta uraasi? Siitä et pääse yli etkä ympäri, että Jehovan todistajat ei ole kristillinen kirkko vaan heresia. Siksi onkin hyödytöntä, että kuulutat täällä omaa sanomaasi. Eikö sen paikka olisi muualla?
Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Vesa kehotti minua kertomaan, miten ko. Raamatun kohdat todistavat kolminaisuuden puolesta, eikä päinvastoin eli minä en kehottanut häntä todistamaan asiaa, vaikka Vesa kirjoitti alla olevan kommentin:
Salme Kaikusalo: “Vesa: Kerro ihmeessä mitenkä kirjoittamasi kohdat voisivat todistaa kolminaisuusopin puolesta. ”
Minun vakaumukseni mukaan Jumala on kolmiyhteinen Raamatun todistuksen perusteella, joten minä en asiaa todistele muuta kuin Raamatun sanalla, joista jo annoin muutamia esimerkkejä.
Kun tämä nyt näyttää menevät (JHWH/Adonain) todistajien ja muiden kiistelyksi, herää uteliaisuus. Onko todistajilla esimerkiksi rukouselämää yksityisesti tai valtakunnansaleissa? Entä muuta hengellistä elämää, vai onko kysymys vain Pyhän Raamatun tekstien tulkintakokouksista?
Osmo Kauppinen: Onko todistajilla esimerkiksi rukouselämää yksityisesti tai valtakunnansaleissa? Entä muuta hengellistä elämää, vai onko kysymys vain Pyhän Raamatun tekstien tulkintakokouksista?”
Jumalan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu kehoittaa kristittyjä käyttämään rukousetua mahdollisimman paljon ja useasti. Niin kiitoksen, ylistyksen, pyyntöjen suhteen, kuin toisten puolesta rukoilemiseenkin jne. Todistajien julkaisuissa ja kokouksissa kehoitetaan samaa. Heidän kokouksissaan esitetään myöskin niiden alussa ja lopussa rukous.
”Hengelliseen elämään” kuuluu tietystikin hengellisten asioiden miettiminen ja niiden pohtiminen, niiden soveltaminen käytännön elämään ja tietystikin Jumalan Sanan lukeminen ja tutkiminen.
Heidän kokouksiensa sisältö on monipuolista. Raamatun opetuksien ymmärtämiseen auttamisen lisäksi myös pyritään lisäämään seurakuntalaisten arvostusta näihin asioihin = rakkauden Jumalaan ja lähimmäisiin kehittämistä. Annetaan rohkaisua ja kannustusta seurakuntalaisille. Annetaan vihjeitä ja neuvoja mitenkä Jumalan periaatteita voidaan soveltaa kunkin henkilökohtaisessa elämässä ja toimissa. Annetaan neuvoja Jeesuksen antaman tehtävän ”Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamis- ja opetustyön” suorittamiseen jne.
Kiitos tiedoistasi, Vesa Ahlfors! Tietoni liikkeestänne on lisääntynyt huomattavasti. Onko muuten luterilaisen kirkon ja sinun liikkeesi välillä koskaan ollut oppikeskusteluja? Voisivat olla ihan toivottavia ja hyödyllisiäkin. Mutta se on tietenkin johtajien asia.
Psmo Kauppinen :”Onko todistajilla esimerkiksi rukouselämää yksityisesti tai valtakunnansaleissa?”
No mikä nyt olisi parempi keskusteluvaihtoehto? Sekö, että jokaisen yli 7 352.95 euroa verotettavaa tuloa ansaitsevan olisi syytä maksaa ennakontäydennysmaksua 0,68% tuloistaan mikäli haluaa välttää veroilla kustannettavan Yle-nimisen propagandamedian lisäveron maksamisen lopullisessa verotuksessaan vuodelta 2013? Mitä on rukous? Mielestäni rukousta voi olla esimerkiksi tämä kappale psalmiin viittaavine sanoineen: https://www.youtube.com/watch?v=2FgDles4xq8
Psalm 19:14: “May the words of my mouth and the meditation of my heart be pleasing in your sight, O Lord, my Rock and my Redeemer.” (The holy Bible, King James version)
Psalm (a psalm of David himself) 19:15. ”And the words of my mouth shall be pleasing, and the meditation of my heart is always in Thy sight” (ver. 14). (http://www.newadvent.org/cathen/p.htm)
Tuula järki loppu. En osaa englantia.
Osmo Kauppinen ;”Tuula järki loppu. En osaa englantia”
Järki on maalliseen olemassaoloomme liittyvä ominaisuus. Sen yläpuolelle nousee mielestäni usko ja senkin yläpuolelle vielä Rakkaus [agape}. Kysymys on psalmista nro 19. Kerro siitä, mitä usko on.
Täällä on pohdittu Pyhää kolminaisuutta. Kun en osaa ajatella muuta kuin että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, olen ajatellut, että tuota kolminaisuutta kuvaa ihmisessä ”himmeästi” järki, tunne ja tahto. Uskon, että pappina sinä osaat ajatella paremmin.
Tuula. Pitkä saksa. Järki loppu, kun tuli valinnat koulussa. Olisi pitänyt ottaa englanti.
Osmo Kauppinen: ”Kiitos tiedoistasi, Vesa Ahlfors! Tietoni liikkeestänne on lisääntynyt huomattavasti. Onko muuten luterilaisen kirkon ja sinun liikkeesi välillä koskaan ollut oppikeskusteluja?”
Ainakin siinä yhteydessä kun todistajat pyrkivät tavoittamaan kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä Jumalan valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuisessa opeus- ja saarnaamistyössä.
Tuula Hölttä: ”Järki on maalliseen olemassaoloomme liittyvä ominaisuus. Sen yläpuolelle nousee mielestäni usko ja senkin yläpuolelle vielä Rakkaus [agape}. Kysymys on psalmista nro 19. Kerro siitä, mitä usko on..”
Raamatun Heprealaiskirjeen 11. luku kuvaa uskoa seuraavanlaisesti (UM-käännöksen mukaisesti): ”11 Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä. 2 Sillä sen välityksellä saivat vanhan ajan miehet todistuksen.”
Mika Turunen: ”Siitä et pääse yli etkä ympäri, että Jehovan todistajat ei ole kristillinen kirkko vaan heresia.”
Jätetään mielellään sellaisten arvioiden ja tuomioiden tekeminen Kaikkivaltiaalle Jumalalle JHWH/Jahve/Jehovalle ja tämän asettamalle hallitsijalle ja tuomarille Jeesukselle Kristukselle. Ihmisille ei ole annettu tuomiovaltaa, joten kauan Jeesuksen päivien ja Raamatun kirjoittamisen jälkeen tehdyt ihmisten määrittelyt on syytä jättää omaan arvoonsa.
Mika Turunen: ”Lopullisen asunsa Raamattu sai Karthagon (393) ja Hippo-Rhegiuksen (397) konsiileissa.”
Sitä luettiin jo ensimmäisen vuosisadan alkukristillisissä seurakunnissa ja mikä tärkeintä, niiden sisältö on pysynyt täysin samana. On olemassa jo 100-luvulta peräisin olevia luetteloita Raamatun kaanoniin hyväksytyistä kirjoista. Ne ovat täysin samoja niissä kuin nykyisissä Raamatuissakin. On siis virheellistä väittää, että vasta jossain 300-luvun lopun kirkolliskokouksessa olisi päätetty Raamattuun kuuluvista kirjoista. Näkemykset ja käytännöt niiden suhteen olivat muodostuneet jo aiemmin.
Mika Turunen: ”Jeesuksen asema oli merkittävä kolmella eri tavalla..”
Se on Raamatunkin mukaan hyvin tärkeä, mutta tätä ei siellä määritella jonkin ”yhden saman jumalan” yhdeksi kolmesta persoonasta. Jumala JHWH/Jahve/Jehova on Kaikkivaltias ja Korkein. Jeesus hänen Poikansa, siis eri persoona. Pyhä henki Jumalan toimiva voima, jolla hän auttaa ja vahvistaa palvelijoitaan ja edistää tahtonsa toteuttamista.
Eri tietolähteiden ja tutkijoiden antamaa tietoa kolminaisuusopin alkuperästä:
Ns. Athanasiuksen uskontunnustuksesta mainitsee tunnettu hakuteos The New Encyclopedia Britannica seuraavaa:
”Tuo uskontunnustus oli idän kirkolle tuntematon aina 1100-luvulle saakka. Oppineet ovat 1600-luvulta lähtien olleet yleensä samaa mieltä siitä, että Athanasius (kuoli v. 373) ei kirjoittanut Athanasiuksen uskontunnustusta, vaan se laadittiin luultavasti Etelä-Ranskassa 400-luvulla.”
”…..Tällä uskontunnustuksella näyttää olleen vaikutusta pääasiassa Etelä-Ranskassa ja Espanjassa 500-600 luvulla. Sitä käytettiin kirkon liturgiassa Saksassa 800-luvulla ja Roomassa hieman myöhemmin.”
Tunnettu historioitsija Willy Durant kirjoittaa kolminaisuusopin alkuperästä:
”Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta, se omaksui sen……Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.”
Rooman valtakunnan ja myös kristinuskon historiasta laajoja tutkimuksia aikoinaan tehnyt historioitsija Edward Gibbon mainitsee asiasta kirjassaan ”Kristillisyyden historia”:
”Jos kristillisyys voitti pakanuuden, on yhtä lailla totta, että pakanuus turmeli kristillisyyden. Ensimmäinen kristittyjen deismi….muuttui Rooman kirkon toimesta käsittämättömäksi kolminaisuusopiksi. Monia egyptiläisten keksimiä ja Platonin ihannoimia pakanallisia opinkappaleita pidettiin uskomisen arvoisina.”
Otavan suuri ensyklopdia (1977 painos, 3. osa, sivu 2435):
”Kolminaisuusopilla ei ole välitöntä perustaa Raamatussa.”
Katolinen tietosanakirja (The New Catholic Encyclopedia) tunnustaa myöskin asian:
”Sanamuotoa ”yksi Jumala kolmessa persoonassa” ei lopullisesti vakiinnetettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskontunnustukseen ennen 300-luvun loppua (siis kauan Raamatun valmistumisen jälkeen).”
”Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten isien (tarkoittaa tällä Jeesuksen apostoleita ja alkukristittyjä) ei ollut mitään etäisestikään tälläistä ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.”
Toivottavasti Jehovan todistajat ottavat yhtä vakavasti Will Durantin sanat Raamatun luomiskertomuksen ja evoluution suhteesta. Durant piti absurdina ajatusta sovittaa modernia ja I Mooseksen kirjaa yhteen, puhumattakaan siitä, että hän olisi pitänyt Raamattua luonnontieteen oppikirjana.
Tässä nähdään taas, kuinka areiolaisuus kautta vuosisatojen houkuttelee ihmisiä. Tälläkin palstalla on ollut paljon kolminaisuuden kieltäjiä, jotka ovat luulleet keksivänsä jotain uutta ja omaperäistä kieltämällä kolminaisuuden jonkun elementin. Tämä harhaoppi on kuitenkin peräisin jo 300-luvulta, eikä näissä Jehovan todistajien raamatuntulkinnoissa ole keksitty mitään, mitä kirkko ei jo 300-luvulla olisi osoittanut vääräksi.
Jos areiolaisten tavoin kolminaisuus kielletään, jodutaan ristiriitoihin. Seuraa joko polyteismi tai sitten sovitusopin kieltäminen. Kirkkoisät olivat erittäin loogisia miehiä ja he näkivät selvästi, millaiseen älyttömyyteen Kristuksen jumaluuden kieltäminen johtaa.
Niille, jotka virheellisesti pitävät kolminaisuusoppia pakanallisena lainana, olisi terveellistä tutustua Vladimir Losskyn kirjoituksiin. Hän osoittaa erinomaisesti platonisen ja kristillisen ajattelun eron.
Vesa, on yleinen ja kaikkien tiedossa oleva fakta, että Jehovan todistajat ei ole kristillinen kirkko vaan tästä näkökulmasta katsottuna heresia. Tässä ei tarvitse julistaa mitään tuomioita vaan todeta vain kylmän viileästi, että todellisuus ei muutu sitä kieltämällä.
Siksi onkin turha yrittää selittää, että areiolaisuus on pop ja hip ja täysin hyväksyttävissä. Sitä se ei ole ikinä ollut eikä ole nytkään vaikka sitä kuinka toivoisit. Siksi onkin turha yrittää selittää neliötä ympyräksi. Se ei muutu miksikään vaikka puhuisit kuin Runeberg.
Kirjoitin, että Raamattu sai lopullisen asunsa Karthagossa ja Hippo-Rhegiuksessa. Et nyt jostakin syystä osa lukea sitä mitä kirjoitin. Lopullinen tarkoittaa sitä, että kaanon lyötiin tuolloin virallisesti lukkoon. Se ei poista sitä edeltäneitä kehityskulkuja ja sitä, että kaikki Raamatun ja erityisesti Ut:n kirjat olivat jo aiemmin tunnettuja ja käytössä. Huolellisuutta siis luettuun.
Noilla tietolähteilläsi ei ole aiheen kannalta mitään merkitystä. Yrität vain jostakin syystä osoittaa todeksi sellaista mikä on kumottu jo tuhanteen ellei vieläkin useampaan kertaan tässäkin keskustelussa. Se ei muuta Jehovan todistajia kristilliseksi kirkoksi sillä, että harha yritetään naamioida hyväksytyksi muutamiin läheisiin vetoamalla. Niitä voidaan valita sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Ne eivät kuitenkaan muuta todellisuutta mihinkään suuntaan.
Athanasiuksen uskontunnustuksen synnyn ja levinneisyyden käyttäminen areiolaisuuden puolustuksena osoittaa, kuinka olematonta Jehovan todistajien kirkkohistorian tuntemus on. Se on naiivi yritys saada idän kirkot näyttämään kolminaisuusopin vastustajalta, kun kysymyksessä on kolminaisuuden tulkintaan liittyvästä filioque-kiistasta, Isän ja Pojan suhteesta Pyhään Henkeen.
Ei tarvtse kuin katsoa apostolista uskontonnustusta tai Nikean uskontunnustusta nähdäkseen, kuinka epähistoriallisia Jehovan todistajat ovat. He esittelevät miellään sieltä, täältä poimittuja lähteitä, koska tuollainen name dropping tekee helposti vaikutuksen asiaan perehtyättömään ihmiseen. Retorisena keinona tuollainen lähteiden käyttö on kuitenkin ala-arvoista.
Jehovan todistajien kristologia on muuten melkoinen keitos. Sitten he kehtaavat väittää, että ovat napanneet kristologiansa suoraan Raamatusta. Onkin ymmärrettävää, että proselytismiä harjoittaessaan Jehovan todistajat eivät esittele omaa teologiaansa vaan hyökkäävät kristillistä teologiaa vastaan.
Matti Pulkkinen: ”Onkin ymmärrettävää, että proselytismiä harjoittaessaan Jehovan todistajat eivät esittele omaa teologiaansa vaan hyökkäävät kristillistä teologiaa vastaan.”
He tuovat esiin Raamatun opetuksia ja tulevaisuudenodotteita, ja ilman hienolta kuulostavia vierasperäisiä ilmaisuja.
Matti Pulkkinen: ” Athanasiuksen uskontunnustuksen synnyn ja levinneisyyden käyttäminen areiolaisuuden puolustuksena osoittaa, kuinka olematonta Jehovan todistajien kirkkohistorian tuntemus on..”
Todistajat eivät tuo esiin mitään areolaisuutta, vaan Raamatun opetuksia. Kirkkohistoriastaa tuntevat sen mikä on tarvis. Siitähän käy ilmi esim. Uudessa testamentissa ennustetun ja varoitetun ”luopumuksen” ja ”väärien opettajien” ilmaantuminen kristillisyyteen. Kirkkolaitosten karmean ja verentäyteisen historian jne.
Matti Pulkkinen: ”Jos ……… kolminaisuus kielletään, jodutaan ristiriitoihin. Seuraa…… sovitusopin kieltäminen.”
Ei nyt sentään. Kuten Raamattu ilmaisee: Jumala (JHWH/Jahve/Jehova) antoi maailman sovittaa itsensä Hänen kanssaan, Jumalan Pojan Kristuksen lunnaiden kautta/välityksellä.
Vesa Ahlfors: Kirjoitit ”Todistajat eivät tuo esiin mitään areolaisuutta, vaan Raamatun opetuksia”.
Jos näin on, miksi sitten otit esiin Athanasioksen tunnustuksen areiolaisuutta vastaan ja yritit perustella sen myöhäisellä levinneisyydellä sitä että Kristus ei ole Jumalan poika?
Miten voit kieltää Jehovan todistajien olevan areiolaisia, jos kerran Jehovan todistajat väittävät Jeesuksen olevan luotu? Juuri tämä väite rajaa Jehovan todistajat kristittyjen ulkopuolelle.
Muista nyt, Tuula hyvä kuitenkin, että usko menee rakkaudenkin yläpuolelle.
Ilman uskoa ei voi olla oikeaa rakkauttakaan…
jorma ojala,
”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on….? Niin mikä?
Tuosta Yle-verosta vielä: Jos joku haluaa maksaa Yle-veron ennakontäydennysmaksuna, niin vero on enintään 140,00 euroa.
Minä kyllä olen aina uskonut rakkausavioliittoon.
Joudut tosiaan Vesa-hyvä etsimään uskonnollesi perusteita, kas kas, kaikkialta muualta, paitsi Raamatusta. Antaumuksellisuutesi ja paatoksesi on lähes hellyttävää, sillä erotuksella että kyseessä on suuren luokan kusetus, näin rahvaanomaisesti sanottuna. Jehovan todistajat eivät todista syntisten Vapahtajasta, vai mitä mieltä olet siitä??? Ja Raamattu puhuu ennenmuuta juuri Hänestä. Toisaalta on hyvä saada tietoa ”jehovien” sisäpiirin näkemyksisistä, siitä kiitos:). Sinulla näyttää olevan vimmattu tarve saada hyväksyntää ja palstatilaa ajatuksillesi. Sekin on mielenkiintoinen ilmiö.
heikki mujunen: ”Jehovan todistajat eivät todista syntisten Vapahtajasta, vai mitä mieltä olet siitä???”
??!! Nimenomaanhan he tuovat esiin, miten epätäydelliselle ja synnin ja kuoleman orjuudessa oleville ihmisille Kristuksen lunnaat ovat edellytys Jumalan hyväksymyksen saamiseen ja lopulta iankaikkisen elämän palkinnon mahdollisuuteen. Vilkaiseppa vaikka alla olevia linkkejä:
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/lunnaat-jumalan-suurin-lahja/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/kuka-on-jeesus-kristus/
Todistajat suorittavat Jeesuksen lähetyskäskyä (Matteus 24:14): ”14. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”
Matti Pulkkinen ”……yritit perustella sen myöhäisellä levinneisyydellä sitä että Kristus ei ole Jumalan poika?”
??!! Sellaistahan en ole lainkaan väittänyt.
Matti Pulkkinen: ”Miten voit kieltää Jehovan todistajien olevan areiolaisia, jos kerran Jehovan todistajat väittävät Jeesuksen olevan luotu?”
Jostain ”areolaisista” en tiedä, mutta Jumalan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu ilmaisee Jeesuksen olleen Jumalan ensimmäinen luoma luomus, jonka kautta/välityksellä luotiin sitten kaikki muu olevainen.
Ilmestyskirjan 3:14 Jeesuksesta (vanha kirkkoraamattu): ”14. Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku..” Luomakunnan alku = ensimmäinen luotu luomus.
Kolossalaiskirjeen 1. luku: ”. ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
16. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,” Esikoinen = syntynyt, luotu, ennen muita luomuksia ja luomakuntaa.
1. Timoteuksen kirjeen 2. luku: ”5. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,”
Vesa Ahlfors: Et sitten kehdannut tyrkyttää Jehovan todistajien käännöstä Johanneksen evankeliumin 1:1:stä. En kyllä minäkään ylpeilisi sillä tarkoituksellisella käännösvirheellä. On vähän tragikoomista, että 1800-1900 -luvulla eläneet jenkit uskovat ymmärtävänsä Raamatun kreikkaa paremmin kuin myöhäisantiikin syntyperäiset kreikanpuhujat.
Jehovan todistajien opin määrävä porukka ei tietenkään halua teidän kuulevan areiolaisuudesta ja sen tuomiosta 300-luvulla. Kuka nyt haluaisi ostaa käytetyn harhaopin?
Matti Pulkkinen: ”Vesa Ahlfors: Et sitten kehdannut tyrkyttää Jehovan todistajien käännöstä Johanneksen evankeliumin 1:1:stä. En kyllä minäkään ylpeilisi sillä tarkoituksellisella käännösvirheellä.”
Tarkoitat väitettä käännösvirheestä. Faktat osoittavat vähän muuta.
Kirkkoraamattu -38 sanoo: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä.” (UTN, EU, KR-92 ja KR-1776 ilmaisevat saman ajatuksen.)
UM.käännös sanoo: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala. Tämä oli alussa Jumalan luona.”
Kumpi Johanneksen 1:1, 2:n käännös on sopusoinnussa tekstiyhteyden kanssa? Johanneksen 1:18 sanoo: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt.” 14. jae sanoo selvästi, että ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa”. Myös 1. ja 2. jae sanovat, että hän oli alussa ”Jumalan tykönä”. Voiko joku olla jonkun tykönä ja samalla olla itse tuo persoona? Johanneksen 17:3:ssa Jeesus sanoi Isästään, että hän ’yksin on totinen Jumala’; ”jumalana” Jeesus siis pelkästään heijastaa Isänsä jumalallisia ominaisuuksia (Hepr. 1:3).
Onko käännös ”jumala” kreikan kieliopin sääntöjen mukainen? Jotkin hakuteokset väittävät ponnekkaasti, että kreikkalainen teksti täytyy kääntää: ”Sana oli Jumala.” Mutta kaikki eivät ole siitä samaa mieltä. Kirjoituksessaan ”Laatua ilmaisevia artikkelittomia substantiivisia predikatiiveja: Markus 15:39 ja Johannes 1:1” Philip B. Harner sanoi, että Johanneksen 1:1:n kaltaiset lauseet, ”joissa verbiä edeltää artikkeliton predikatiivi, ovat merkitykseltään pääasiassa laatua ilmaisevia. Ne osoittavat, että logoksella on theoksen luonto.” Hän ehdottaa: ”Tuo lause voitaisiin ehkä kääntää: ’Sanalla oli sama luonto kuin Jumalalla.’” (Journal of Biblical Literature, 1973, s. 85, 87.)
Niin ollen tässä kohdassa se, että sana the·os′ on toista kertaa esiintyessään ilman määräistä artikkelia (ho) ja sijoittuu kreikankielisessä lauseessa ennen verbiä, on merkityksellistä.
On kiinnostavaa, että kääntäjät, jotka itsepintaisesti kääntävät Johanneksen 1:1:n: ”Sana oli Jumala”, eivät epäröi käyttää joissakin kielissä epämääräistä artikkelia tai pientä alkukirjainta kääntäessään muita kohtia, joissa yksikkömuotoinen artikkeliton substantiivinen predikatiivi esiintyy ennen verbiä. Niinpä sekä JB että KJ käyttävät epämääräistä artikkelia sanoessaan Johanneksen 6:70:ssä Juudas Iskariotin olleen ”panettelija” ja kuvaillessaan Johanneksen 9:17:ssä Jeesusta ”profeetaksi”. (Vrt. myös KR-38 ja KR-1776.)
Myös piispa Aimo T. Nikolainen, vuoden 1992 suomalaisen kirkkoraamatun kääntäneen raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja, totesi Johanneksen 1:1:stä Johanneksen evankeliumin kommentaarissaan: ”Nämä kolme lausumaa Sanasta, Logoksesta, kuuluvat yhteen ja kuvaavat Kristuksen suhdetta Jumalaan. ’Sana’ on persoona, joka jo ajattomassa ikuisuudessa oli Jumalan luona. Se on ’Jumala’ eli jumalallinen, vaikkei olekaan sama kuin Jumala. Kreikankieli ilmaisee sen siten, että Jumalasta käytetään määräävää artikkelia, joka puuttuu Sanan määreestä ’Jumala’.” (Johanneksen evankeliumi, Jyväskylä 1989.)
Edellä olevan mukaisesti AT-käännös kääntää: ”Sana oli jumalallinen”; Mo: ”Logos oli jumalallinen”; NTIV: ”sana oli jumala”. Ludwig Thimme esittää tämän kohdan saksalaisessa käännöksessään näin: ”Ja Sana oli laadultaan jumala [Gott von Art].”
Sanan (josta tuli Jeesus Kristus) nimittäminen ”jumalaksi” on sopusoinnussa sen kanssa, miten tätä sanaa käytetään muualla Raamatussa. Esimerkiksi psalmissa 82:1–6 Israelin ihmistuomareita sanottiin ”jumaliksi” (hepr. ʼelo·him′; kreik. the·oi′ Johanneksen 10:34:ssä), koska he olivat Jehovan edustajia ja heidän oli määrä puhua hänen lakiaan.
Matti Pulkkinen: ”Jehovan todistajien opin määrävä porukka ei tietenkään halua teidän kuulevan areiolaisuudesta ja sen tuomiosta 300-luvulla.”
Ps. Siihen ”areolaisuuden” tuomioon silloin vaikutti ratkaisevasti Rooman valtakunnan keisari jonka annettiin vaikuttaa kirkon asioihin. Teki kristinuskon silloisesta ”luopumuksen” jälkeisestä muunnoksesta Rooman valtakunnan valtionuskonnon. Tämän kääntymisen kristinuskoon aitoutta on epäilty historian tutkimuksen piirissä. Sai johtaa kirkolliskokouksia jo ennen kastettaan, jonka otti vasta kuolinvuoteellaan ollessa.
Kas kun aikalaiskäännös, Vulgata, kääntää sen aivan toisin kuin modernit Jehovan todistajat: ”in principio erat Verbum et Verbum erat apud Deum et Deus erat Verbum”. On aikamoista urheilua väittää, että ymmärrätte tämän paremmin kuin.
Niin ikään epähistoriallinen on väite siitä, että keisari olisi johtanut puhetta Nikeassa. Hän oli koollekutsuja. Sitäpaitsi Nikean kokouksen päätökset ovat pysyneet myöhemmissä kirkolliskokouksissa. On muuten mielenkiintoista, että et äsken muka tiennyt areiolaisuudesta mitään, mutta nyt puhut vallan muuta.
Summa summarum: kun historiaa ei tunne, joutuu elämään sen uudestaan. Minusta on tarpeetonta jatkaa keskustelua kanssasi tämän pitempään.
Sitaattien tilkkutäkkiä taaskin.