Ilmaisuna sana kristitty tarkoittaa henkilöä, joka uskoo Jeesus Nasaretilaisen olevan ylösnousut Kristus. Messias josta Israelin profeetat kertovat. Ellei näin usko, voi olla vain nimellisesti kristitty.
Toisinaan kuulee sanonnan: ”Uskon kyllä Jumalaan, mutta en niin kuin kirkko opettaa.”
Tästä voisi tehdä kaksi erilaista päätelmää: Joko henkilö ei tiedä miten kirkko opettaa Jumalasta, tai sitten henkilö tosiaan uskoo Jumalasta toisin, eikä siis ole kristitty. Kolmas vaihtoehto olisi että henkilö kokee olevansa joistakin opinkohdista erimieltä.
Tässä tilanteessa olisi hyvä kysyä uskooko henkilö kuitenkin Kristuksesta kuten kirkko opettaa. Tällöin hänelle annetaan tilaisuus kysyä miten kirkko opettaa Kristuksesta. Vastauksen ydinkohdat löytyvät jo uskontunnustuksesta.
Tämän syvemmälle ei välttämättä tarvitse mennä ellei henkilö tartu asiaan lisäkysymyksillä. Jos lisäkysymyksiä tulee, eikä itse osaa tarkasti vastata, voi henkilöä opastaa lisätietojen ääreen. Muussa tapauksessa voi yksinkertaisesti toivottaa mukaan seurakuntaan kuulemaan lisää.
Kirkkoon kutsumisessa on hyväksi käyttää matalaa kynnystä. Matala kynnys ei kuitenkaan tarkoita opillista hämärtämistä. On syytä tuoda selkeästi esille että kirkko ja paikallinen seurakunta ovat tunnustuksellisia yhteisöjä jotka uskovat ylösnousseeseen Kristukseen.
Kristus jätti meille kristityille viestikapulan kuljetettavaksemme. Tehtävänämme on tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Tämä kehotus koskee myös omaa kansaamme. Kristuksen lähetyskäskyyn liittyy myös kehotus opettaa myös uusia kristittyjä noudattamaan kaikkea sitä mitä Kristus on käskenyt opetuslastensa noudattaa.
Meidän on syytä pitää mielessämme myös etiopialaisen hoviherran vastaus Filippokselle tämän kysyessä ymmärtääkö hän lukemaansa Jesajan kirjan kohtaa: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” (Apt. 8:31)
Kuinka voisimme jättää kaiken sen varaan, että ihmiset kyllä itse löytävät vastaukset? Kuinka voisimme jättää kertomasta Jumalasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä? Kuinka voisimme jättää kertomatta kristillisestä seurakunnasta Kristuksen ruumina, syntien vanhurskauttamisesta ja iankaikkisesta elämästä?
Edellinen kirjoitukseni: https://www.kotimaa.fi/kansankirkon-perinnonjakajat/
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Tunnustus
Yllä on kerrottu se, mitä kirjoitin aiemmin. Tieto on luterilaisen kirkon omilta sivuilta.
Näin opettaa kristillinen luterilainen kirkko.
Olennaista tässä on ymmärys siitä että kirkko on tunnustuksellinen yhteisö, jonka kaiken toiminnan tulee olla tunnustuksen mukaista.
Olennaista on ymmärtää Jumalan rakkaus meitä kohtaan ja sen vastaanottaminen. Ja sen edelleen toisille välittyminen.
Sonja, tuo mitä kirjoitit sisältyy kyllä tunnustukseen.
Jeesuksen Kristuksen uskominen henkilökohtaiseksi sovittajaksi ja vapahtajaksi tuo mukanaan aika paljon muuta, johon haluaa uskoa ja pitää itselleen rakkaana ja arvokkaana.
Ilosanoman vastauksena omaan huutoonsa kuullut
tuntee varmaan myös rakkautta sitä kirkkoa kohtaan,
johon toki kuuluu myös se pyhien ketju, joka on meidän edellämme mennyt lepoon.
Miten heidän uskonsa voisi olla yhdentekevää?
No, mitäpä tuo kirjoittamasi sitten tarkoittaa ja mihin viittaat sillä? Sinä heittelet varmoja kommentteja harkitsemattomasti ja sotket ihmisiä ja asioita toisiinsa miten haluat. Se on todella vastenmielistä ja vääristelyä. Etkö voi edes sitä myöntää?
Minusta tuntuu luonnolliselta, että pidämme tunnustuksestamme kiinni.
Monelle intelligentille kirjoiittajalle se näkyy olevan oman vapauden rajoittamista.
Tunnustus – joka heistä nyt tuntuu ahtaalta raamilta – luotiin aikoinaan viitoittamaan vapautta. Tarkoitan että monen kirkon uskovan kohdalla oli kysymys
elämästä ja kuolemasta. Heille evankelinen usko ei ollut mikään dogmikasa,
vaan kaivattu vastaus omaan hengelliseen hätään. Sen ytimessä oli Kristus illman lisäsiivekkeitä.
Niin se on vieläkin. Moni valheellisen hengellisyyden pauloissa elänyt osaa arvostaa luterilaista tunnustustamme, koska se opettaa turvautumaan yksin Kristukseen.
jorma ojala :”Minusta tuntuu luonnolliselta, että pidämme tunnustuksestamme kiinni.”
🙂 Olen pahoillani, mutta olen jo tunnustautunut vääräuskoiseksi, kun en ihmisoikeusvakaumukseni vuoksi voi mitenkään pitää kiinni esim. tästä Augsburgin uskontunnustuksen kohdasta:
”Voittamaton keisari, kaikkein armollisin herra! Teidän Keisarillinen Majesteettinne on kutsunut koolle valtiopäivät Augsburgiin neuvottelemaan apujoukoista turkkilaisia vastaan, jotka vanhastaan ovat kristillisen uskon ja kaiken kristillisyyden pahimpia perivihollisia…”
Mitä Tuula nyt meinaa? Uskon ja Kristuksen puolustajiako he ovat?
Sonja, en myönnä sellaista mikä ei ole totta.
En ole sotkenut nytkään ihmisiä ja asioita toisiinsa. Enkä heittele kommenttejani harkitsemattomasti enkä vääristele asioita.
Jos sinusta on vastenmielistä lukea kommenttejani, niin voit ohittaa ne.
Ja olisi miellyttävää, jos et takertuisi kaikkiin ommentteihini ja lukisi niihin sisään sellaista, mitä niissä ei lue ja ettet heittelisi syytöksiäsi päälleni.
Tässäkin blogissa on tarkoitus kekustella kristillisestä uskosta eikä harhautua toisen syyttelyyn.
Kiinnostava keskustelu seurattavaksi. Tämä on pieni sivuseikka, mutta muistutan kuitenkin: Jukalla (ja Sepolla) on kovin väärä käsitys Torinon käärinliinasta. Sen ikä ja tekotapa tunnetaan hyvin, mutta kaikille tämä tylsä ja arkinen selitys ei kelpaa. Siksi on kehitetty mitä mielikuvituksellisimpia yliluonnollisia tai muuten hienoja selityksiä. Väite, että ”on todistettu” liinan olevan peräisin Jeesuksen ajan Palestiinasta, on erittäin vahvasti muunneltua totuutta 😉
Risto, en esittänyt omaa käsitystäni Torinon käärinliinasta vaan Hiram Key kirjan tekijöiden, jotka ovat korkea-asteisia vapaamuurareita (puhuvat ilmeisen paljon omasta perimätiedostaan käsin: esim. Kadosh ritari aste, mikä liittyy kirkon murhaamaan suurmestari Jaques Molayhin), hyvin perustellun käsityksen. Luepa kirja, se on muutenkin mielenkiintoinen, siis HIRAM KEY. Lopullista totuutta ei liinasta ole kenelläkään,ei ns. kovalla tieteelläkään.
Tuula Hölttä: ”:) Olen pahoillani, mutta olen jo tunnustautunut vääräuskoiseksi, kun en ihmisoikeusvakaumukseni vuoksi voi mitenkään pitää kiinni esim. tästä Augsburgin uskontunnustuksen kohdasta: ”Voittamaton keisari, kaikkein armollisin herra! Teidän Keisarillinen Majesteettinne on kutsunut koolle valtiopäivät Augsburgiin neuvottelemaan apujoukoista turkkilaisia vastaan, jotka vanhastaan ovat kristillisen uskon ja kaiken kristillisyyden pahimpia perivihollisia”
Vastoin Jeesuksen puolueettomuuskehoituksia ”maailman” kiistojen ja konfliktien suhteen, oli ”luopumuksen” jälkeinen kirkkolaitos sekaantunut niihin silloin jo perinpohjin.
Pyrki myös itse saamaan ns. maallista vaikutusvaltaa liittoutumalla maallisten vallanpitäjien kanssa. Rooman keisarin annettiin 300-luvulla johtaa kirkolliskokouksia jo ennen tämän kastamista kristinuskoon, joka tapahtui vasta tämän kuolinvuoteella. Keisarilla oli ratkaiseva rooli myöskin epäraamatullisen kolminaisuusopin läpijunttaamisessa, joka oli kirkonkin piirissä hyvin pitkään kiistanalainen kysymys.
Sori Seppo, luin huolimattomasti ensimmäisen kommenttisi. Siis tuomitsin aiheettomasti käsityksesi 🙂
Tuota Hiram Key:ta ei nähtävästi voi ihan tietokirjaksi laskea, vaikka varmasti mielenkiintoinen onkin. Kun ottaa huomioon, miten Molay teloitettiin, on kyllä vaikea uskoa että käärinliinassa näkyisivät hänen piirteensä.
Risto, Molayn pidätyksen ja mahdolisten kidutusten jälkeen hän oli välillä saman de Charney´n temppeliherraperheen hoidossa, jonka hallusta käärinliina löydettiin. Molay telotettiin vasta about 7 vuotta ensimmäisen pidätyksen ja vankeuden jälkeen..
Sinä sotkit minut ja Jusun samaan pakettin ja sanomisiin.
“Sonja ja Jusu, kukaan ei kiellä teitä uskomasta kuten uskotte. Olisi mukavaa, jos tekin annatte muiden uskoa kuten uskovat ja määrietellä uskonsa kohteen kuten tekevät ilman, että alkaa syyttely oman navan ympärillä pyörimisestä, poliisiksi ja vakaumuksenvartijaksi nimittelystä, syyttely toisen uskon tukahduttamisesta. Mielestäni tuollaiset ilmaisut ovat ylireagointia toisten rauhallisesti ilmaistuun mielipiteeseen.”
Sinähän kommentissasi olit lukenut minusta ja Jususta, vieläpä samassa paketissa, aivan omia reaktioitasi.
Minä ymmärrän, että tämä on nyt sitä hardcorea, jonka kanssa ei voi keskustella.
On ihmisiä, jotka eivät ole milloinkaan väärässä eivätkä koskaan erehdy. Korkeintaan he lopettavat keskustelemasta ja silloinkin vika on muissa.
Kari Roos: ”, ilosanoma Jeesuksesta riittäköön eikä mitkään opinkappaleet.”
Se sanomahan löytyy alkuperäisenä vain Raamatusta. Se sisältää toivon ja odotteen paremmasta ja maailmanaikojen muutoksesta. 2. Pietarin kirjeen 3. luku: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” Matteuksen 6. luku: ”’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. 10 Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa
Siihen alkuperäiseen ovat sitten ihmiset tehneet erilaisia lisäyksiä, erityisesti kirkkolaitokset. Lienee paikallaan toisinaan tuoda esiin, mitä se alkuperäinen sanoma ja kertomus oikeastaan pitää sisällä.
Se alkuperäisen esilletuominen sisältyy Jeesuksen seuraajilleen antamaan tehtävään (Matteus 24:14):” Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.”
Jusu Vihervaara: ”voisi kysyä, mikä vahinko siitä syntyy, jos kunkin annetaan uskoa oman vakaumuksensa mukaisesti?”
Sehän vapaus kaikilla on. Myös Jumala on antanut ihmisille valinnanvapauden. Uskoa hänen Kaikkivaltiuteensa, hänen päätöksiin ja lupauksiin maan ja ihmisyhteisön suhteen, pitää hänen periaatteitaan ja lakejaan hyvinä, tai sitten ei.
Mikä nykyisin on Jumalan maan päällä käyttämä järjestö ja kristillinen seurakunta, jonka pää on Jeesus Kristus, sen asian tietysti jokaisen yksilön täytyy itselleen selvittää. Jeesus antoi ns. vuorisaarnassaan hyvän vinkin siinä yhteen näkökohtaan: ”Hedelmistään puu tunnetaan. Hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, huono huonoa.”
Sonja Ottavainen: ”Niin, ei näistä kommenteista ilosanomaa löydä…”
Sitä ei todellakaan löydy kristityiksi itseään väittävien keskinäisestä kiistelyistä. Eikä kirkkolaitosten kiistojen keskeltä. Se löytyy Jumalan henkeytetystä Sanasta Pyhästä Raamatusta. Jumalan käyttämä todellinen kristillinen seurakunta antaa myös apua sen ymmärtämiseen.