Yle Uutiset Suora linja on huolissaan vapaasta uskonnonharjoittamisesta koulujen ja oppilaitosten arjessa.
Ylen mukaan monet opettajat ja koulutyöntekijät kokevat, että työyhteisön jäsenen oman uskonnollisen vakaumuksen ja arvomaailman tunnustaminen aiheuttavat ongelmia muille työyhteisössä. Heidän mukaansa uskonnon harjoittaminen kouluissa koetaan joissakin tilanteissa perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaisena. Kyse on ihmisistä, joita uskonnon harjoittaminen rakenteellisena osana julkista palvelua loukkaa .
Kyse ei siis ole tällä kertaa siitä onko koulussa uskonnonopetus tunnustuksellista vai ei. Ylen uutisen mukan monet uskonnottomat kokevat ongelmaksi juuri sen, että tunnustuksellisuus näkyy käytännössä koulujen arjessa. Esimerkiksi jotkut koulupsykologit kokevat ongelmalliseksi, jos kriisitilanteisiin mennään niin sanotusti ”Jeesus edellä.”.
Asialla on kuitenkin myös toinen puoli:Vaatiiko ”neutraali koulukärjestelmä” uskonnon kätkemistä ”kaappiin”?
Siinä missä uskonnotomalla on oltava oikeus olla vapaasti sitä mitä hän on tämä oikeus kuuluu myös kristityille ja muslimeille. Antaako uskonnioton koulu lapsille mahdollisuuden esimerkiksi ruokarukoukseen? Siis nimen omaan kouluruokailussa, kouluajalla. Koulussahan nämä lapset syövät. Kuuluuko tämä mahdollisuus myös lasten ruokailua valvovalle henkilökunnan edustajalle?
Uskonnollisen vakaumuksen esille nostamisen kieltäminen erityisesti krisitilanteissa loukkaa syvästi uskonnonvapautta. Tällöinhän ihmiseltä kielletään juuri hädän hetkellä julkinen rukoileminen. Siis tilanteessa jossa uskonto ehkä kaikkein herkimmion nousee pintaan.
Valitettavasti jopa opettajakoulusta antavassa normaalikoulussa kuitenkin yhä tapahtuu oppilaiden ääneenrukoiluttamista mm. luokissa ennen ruokailuun lähtemistä. Oppilaat nousevat seisomaan ja opettaja käskee lausumaan ääneen ruokarukouksen…
Entäs ne, jotka siinä yhteisössä eivät turvaa Jumalaan? Jos suomalaiset eivät juurikaan enää usko Jumalaan kristinuskon oppien mukaan(vain 27% ilmoittaa uskovansa niin) niin miksi kriisitilanteisiin pitäisi yrittää saada yhteisöllistä kristinuskon Jumalaan turvautumista? Ei pastori ole avuksi, jos hän tarjoaa yliluonnollista lohtua, johon uhri ei usko. Se on lähinnä hämmentävää ja tarpeetonta.
Antero & Jusu
Ylen sivulla todetaan:
Eikö tässä juuri tavoitella avoimen tunnustuksellisuuden poistamista koulun arjesta?
Esimerkiksi muslimiopiskelijan mahdollisuus rukoushetkeensä on avoimen tunnustuksellisuuden näkymistä koulun arjessa. Avointa tunnustuksellisuutta on myös tilanteet, joissa oppilas tai opettaja avoimesti tunnustaa luottavansa Jumalaan.
Avointa tunnustuksellisuutta on myös tilanne, jossa aamunavauksen pitäjä toivottaa kaikille Jumalan siunausta.
On myös otettava huomioon, ettei työyhteisössä esiintyvä avoin tunnustuksellisuus pakota ketään uskonnon harjoittamiseen. Rukoustilanteen näkeminen tai siunaustoivotuksen kuuleminen ei ole uskonnonharjoittamista, ellei henkilö omissa ajatuksissaan tilanteeseen yhdy.
Tuossa on varmaan kyseessä opettaja, joka asettaa Jumalan tahdon lain edelle
Ja konservatiivit säestävät:
”Kyllä on ihmisen vakaumus heikolla pohjalla jos ei tuon vertaa kestää rukousta kuunnella. Sehän sentään kuuluu suomalaiseen perinteeseen ja suurin osa oikeasti haluaa sitä. ”
:p
Jukka Kivimäki
Kyllä.
Ei ole.
Sotket asioita tyypilliseen uskistapaan…
Se että kielletään rukoiluttaminen ei tarkoita että kiellettäisiin rukoileminen
Jukka, asia on kuten Tuomas totesi. On eri asia, jos opiskelija rukoilee kuin, että opettaja rukoiluttaa oppilaita. Koulun arjesta yritetään poistaa oletus, että jonkin uskon tunnustamiseen pitäisi yhtyä. Missään ei kukaan ole sanonut tai edes antanut ymmärtää, ettei kukaan koulussa oleva henkilö saisi rukoilla itse jos niin haluaa.
Vai väitätkö, että joku antaa ymmärtää, että jatkossa opiskelija voisi lähteä tauolla tupakalle mutta ei saisi mennä rukoilemaan?
Kyllä tuossa sinun linkkaamassasi uutisessa sanotaan ihan toista, eli kouluissa koetaan painetta osallistua uskonnon harjoittamiseen. Sen pitäisi huolettaa uskovia yhtälailla, sillä eivät hekään halua kokea painetta vieraan uskonnon harjoittamiseen.
Pointtina on se, että koulun arkea ei opettajakunnan toimesta täytettäisi rukoustilanteilla tai siunaustoivotuksilla. Koulun järjestetyn toiminnan olisi hyvä olla näistä neutraaleja, sillä ne aiheuttavat helposti ristiriitatilanteita. Uskonnot kun ovat ristiriitaisia keskenään.
”Uskon toki olevani hiilipohjainen elämänmuoto, jonka käytöksessä on tiettyä yhteneväisyyttä muiden elämänmuotojen käytökseen, jos sitä tiedustelit.” En tiedustellut tätä. Tuo ei ole uskoa vaan tietoa, korkeintaan totena pitämistä. Itseensä uskominen on sitä, että kokee olevansa arvokas ihminen, jolla on mahdollisuudet toimia itsensä ja ympäristönsä kannalta merkittävästi.
Eikös Jeesus nimen omaan kritisoinut julkista rukoilemista? Kehotti ihmisä menemään suljettuunkammioonsa rukoilemaan. Miksi rukoilemisen pitäisi siis tapahtua kaikien kuullen ääneen. kukaan ei estä eikä voisikaan ketään rukoilemasta ajatuksissaan.
Martti, uskon kyllä itseeni ihmisenä. Sinä kysyit kuitenkin uskoani kahden tieteen opetuksiin, joten vastasin siihen, että uskon näiden tieteiden tarjoamaan tietoon. Nyt yrität pyöritellä noita vastauksia niin, että suhtautumiseni tietoon olisi uskoa, joten älä tee sitä. Nämä tieteet eivät määrittele kenenkään arvokkuutta ihmisenä, joten odotit kysymykseen erilaista vastausta kuin siihen voi oikeasti antaa.
”Uskon kyllä itseeni ihmisenä.” Tämä siis on eri asia kuin tietosi ihmisestä, Antero Kangasluoma. Näin ymmärsin. Usko Jumalaan on myös eri asia kuin uskonnollisen kasvatuksen antama käsitys Jumalasta. Runollinen ilmaus puhuu sydämen kuulemisesta erotuksena pään tiedolle.