Ihmisen suhdetta Jumalaan sanomme uskonnoksi.
Uskontoon kuuluu siis kaikki, mitä minä Jumalasta ajattelen ja uskon, millainen mieliala minulla on Jumalaa kohtaan ja miten minä häntä kohtaan käyttäydyn sekä mitä minä Jumalalta toivon ja odotan.
Uskonto on oikeata taikka väärää uskontoa riippuen siitä, ovatko ajatukseni Jumalasta totuuden mukaiset vaiko vain oman mielikuvitukseni hahmottelemat, turvaudunko Jumalaan, kunnioitanko ja rakastanko Jumalaa vaiko en, ja toivonko Jumalalta onnea ja menestystä, vai odotanko häneltä esim. onnettomuutta ja vahinkoa.
Jokaisella ihmisellä on siis uskonto, vieläpä ns. jumalattomalla ja kieltäjälläkin, vaikka uskontonsa, se on, suhteensa Jumalaan ei silti ole oikea. Jumalan kieltäjällä on sellainen uskonto, että hän hartaasti toivoo voivansa tulla toimeen ilman Jumalaa, ja sen tähden hän koettaa uskoa, ettei Jumalaa olekaan, ja milloin hänen mieleensä nousee kysymys: entäpä jos vanhurskas Jumala kuitenkin on olemassa, niin hän tahtoo torjua luotansa koko tuon vaarallisen ajatuksen. Kielteinen uskonto johtuu lihallisesta jumalakäsitteestä, mikä hyväksyy vain sellaisen Jumalan, joka ei voi kätkeytyä meidän aistimiemme havaintopiiristä, se on, joka ei ole kaikkivaltias.
Kaikki ei-oikeat uskonnot johtavat välttämättömyyden pakosta palvelemaan epäjumalia, se on, jumaloimaan itseämme ja omia mielikuviamme tai myös toisia ihmisiä, taikka sitten yli kaiken rakastamaan maailmaa, sen nautintoja, rahaa ja tavaraa. Ainoastaan oikeassa uskonnossa vältämme epäjumalanpalveluksen, ettemme kunnioita luotuja olioita totisen Jumalan sijassa.
Kun me luontaisella ajatuksellamme emme tajua ääretöntä Jumalaa, on oikein uskoa ja ajatella Jumalasta ja hänen töistään juuri niin kuin Jumala on sanassansa meille ilmoittanut. Ja kun Jumala rakkaudesta antaa meille kaikki taivaalliset lahjat, ansaitsee Jumala meidän kiitollisuutemme, kunnioituksemme, rakkautemme, kuuliaisuutemme ja tunnustuksemme sekä täyden luottamuksemme, että Jumala näkee tilamme, kuulee anomisemme, auttaa meitä kaikissa vaiheissamme ja vihdoin vie omaan kotiinsa taivaaseen. Hänen vakava sanansa on: ”Minä olen sinun Jumalasi. Älköön sinulla olko muita jumalia!”
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 8-9, Concordia ry, 2021
Herran siunaus
https://www.facebook.com/share/p/1HEsEtsLT8/
Rukoilen, että saisin voimaa tuomaan esille totuuden ihmisiä pelkäämättä.
Päivö Parviainen
Herra Jumala. Me odotamme sinun Henkesi kastetta. Me varromme uutta Hengen kevättä, jolloin sinun sanasi kylvö menestyy. Aloita, armon Herra, muokkaustyösi meistä! Valaise sydämemme yö, muuta voimallasi epäuskomme uskoksi. Me kiitämme sinua niistä hiljaisista merkeistä, joista havaitsemme, että voimasi on jo liikkeellä.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 125, WSOY, 1965.
PSALMI 82:3-4
Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus. Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.
Useimmat ihmiset ovat varmoja siitä, että ajavat autoa keskimääräistä etevämmin. Yhtä tavallista on yliarvioida oma kuntonsa. Kummassakin tapauksessa voi mennä henki.
Lasse Viren, Juoksemisen Salaisuudet, s. 212, Otava, 1979.
Jos et kestä tappioita sinä et voita.
Lasse Viren, Juoksemisen salaisuudet, Mauno Saari, s. 215, Otava, 1979.
Sinun on oltava fanaattinen realisti, kiihkoilija jalat maassa.
Lasse Viren, Juoksemisen salaisuudet, s. 216, Otava, 1979.
Lasse Viren tarkoittaa tässä erityisesti juoksemista. Mutta myös: ”Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” (1. Kor. 15:58)
Vaikka siis olenkin tehnyt monta ja suurta syntiä, niin kuitenkin uskoessani häneen (Kristukseen) hänen vanhurskautensa nielee ne kaikki.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 582, SLEY, 1957. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Evankeliumi ei kuvaile Kristusta syyttäjäksi, ankaraksi vaatijaksi, vaan lempeäksi, sydämeltä nöyräksi, laupeaaksi (laupiaaksi) Vapahtajaksi ja lohduttajaksi.
Kristus, maailman Vapahtaja, sanoo tulleensa maailmaan ”syntisiä vapahtamaan”, ”toivottomia lohduttamaan” ja ”saarnaamaan vangeille vapautusta”.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, sivut 581 ja 583, SLEY, 1957. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Kerron eräästä puhelinkeskustelusta, jonka Fredrik Wislöff kertoo kirjassaan Raitis usko:
”Huomenta, isä Bennett”, sanoi nainen.
”Huomenta, Madelyn”, vastasi Bennett. ”Ylistetty olkoon Herra.”
”Amen! Kunnia olkoon Jumalalle”, vastasi nainen.
”Ylistetty olkoon Herra.”
”Siunattu olkoon hänen nimensä!”
”Amen!”
Tätä he jatkoivat viisi minuuttia.
Viisi minuuttia!
Hyvä on – meitä ihmisiä on moneksi. Niin kummalliselta kuin tämä kuulostaakin, voimme olettaa sen olevan ilmausta todellisesta ilosta. Mutta mainitsemme tämän esimerkin muistuttaaksemme mieliin, kuinka helposti tuollaiset sanat ja ilmaukset muuttuvat tyhjäksi suunpieksännäksi.
Fredrik Wislöff, Raitis usko, s. 138-139, Kirjaneliö, 1977.
Sanoin kerran edesmenneelle pastori Teemu Kakkurille, että kai sitä evankelinenkin voi sanoa Halleluja! Teemu vastasi tähän hiukan vitsaillen: Kyllä, mutta vain kerran.
Kaikki on valmiina. (Matt. 22:4) Kaikille on syntien anteeksiantamus ja autuus valmistettu Karitsan kuolemassa. Siihen ei tarvitse eikä saa tehdä mitään lisää. Saamme siis heti ja sellaisina kuin olemme ottaa hääkutsun vastaan. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15), Saamme suurina syntisinä uskoa Jeesukseen, ”joka kuoli oikeaan aikaan jumalattomien edestä”. Room. 5:6. Saamme uskoa Jumalan Karitsaan, joka yhdellä ainoalla uhrilla otti pois maailman synnit (Joh. 1:29, Hebr. 1:3, 9:26) ja niin valmisti meille veressään täydellisen autuuden. Tule siis häihin, kun kaikki on jo valmiina. (Joh. 4:34, 17:4, 19:30) Tuleminen tapahtuu siten, että uskot jatkuvasti valmista autuutta Jumalan Pojan verihaavoissa. (Room. 5:9) Kun Uuden liiton veri aukaisi kaikille taivaan (Hebr. 10:19) ja vapaasti saat uskoa tähän valmiiseen armoon, niin olet ihan hullu, jos epäuskosi tähden jäät pois Karitsan häistä.
Heino J. Pätiälä, Saarnaa Sanaa. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.