Pariisin terroriteko pilapiirtäjien murhineen on herättänyt jälleen henkiin keskustelun siitä, pitääkö nykyaikaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa jumalanpilkasta säätää jotakin rikoslaissa vai ei. Suomessa varsinainen jumalanpilkkalainsäädäntö on jo poistettu, mutta jäljellä on yhä vuonna 1999 voimaan tullut laki uskonrauhan rikkomisesta.
Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että myös se tulisi poistaa, koska sananvapaus on arvona niin paljon tärkeämpi. On myös esitetty väitteitä, joiden mukaan ko. laki estää esittämästä purevaa kritiikkiä uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien vääryyksistä. Vapaa-ajattelijoiden mukaan laki antaa usknnollisille tunteille korkeamman suojan kuin muille tunteille ja se on ongelma.
Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy Suomen lain mukaan mikäli ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.”
Itse ajattelen, että tälle lainkohdalle on yhä perusteltu paikkansa. Nykyinen Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio on todennut vuonna 2009 artikkelissaan Jumalanpilkasta viharikoksiin, että suojeltavana oikeushyvänä ei nykyisessä lainsäädännössä ole enää jonkin uskonnon tai jumalan kunnia, vaan yhteiskuntarauha. Lainsäätäjä on – mielestäni perustellusti – pelännyt yhteiskuntarauhan vaarantuvan, jos toisten uskonnollisten käsitysten tai uskonnonharjoittamisen loukkaaminen sallittaisiin täysin vapaasti.
Purevaakaan julkista kritiikkiä uskonnollisten yhteisöjen toimintaa tai oppeja kohtaan tämä lainsäädäntö ei kiellä. Perustuslakivaliokunnan mukaan uskonrauhalainsäädäntöä voidaan soveltaa vain, jos herjaus tai häpäisy tapahtuu julkisesti JA siihen liittyy loukkaamistarkoitus. Esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen epäkohtien nostaminen julkisuuteen ihmisoikeuksien puolustamistarkoituksessa ei koskaan aiheuttaisi Suomessa tuomiota uskonrauhan rikkomisesta, vaikka ko. yhteisöjen jäsenet kokisivatkin uskonnollisten tunteidensa tulevan loukatuiksi.
Yhteiskuntarauhan vuoksi mielestäni on siis hyvä, että uskonrauha-pykälä säilytetään lainsäädännössämme. Sitä voisi kenties kuitenkin kehittää laajemmin vakaumuksia suojelevaksi. Olisi ainakin syytä tutkia, miten myös sellaiset vakaumukset voisivat saada vastaavan suojan, jotka eivät ammenna minkään rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan opeista. Yhteiskuntarauhan näkökulmasta olisi syytä tarjota suojaa kaikille sellaisille vakaumuksille, mitkä herättävät vahvoja tunteita – toki kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä uskonnot tai vakaumukset eivät loukkaa muiden (tai oman joukon) perustavia ihmisoikeuksia.
Luterilaisessa kirkossa piispat saavat näköjään lausua mitä tahansa oman opin vastaista, eikä siihen puututa.
Mitä tämä asia kirkolle kuuluu? Lakihan koskisi vain maistraatissa tapahtuvia avioliitonvahvistuksia eikä kirkolla ole mitään sanelemista maistraatin toimintaan.
Kirkoissa toimittamilleen rituaaleille ja kulteille kirkko saa antaa mitä nimiä ja sisältöjä hyvänsä,jos ei riko ei-tahdonvaltaisia lakeja eikä hyviä tapoja.
Seppo Heinola kirjoittaa: ”Mitä tämä asia kirkolle kuuluu? Lakihan koskisi vain maistraatissa tapahtuvia avioliitonvahvistuksia eikä kirkolla ole mitään sanelemista maistraatin toimintaan. ”
Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että jos laki säädetään niin viimeistään seuraavana päivänä joku kirkollinen vaikuttaja vaatii myös kirkkoa vihkimään.
Entä sitten vaika vaatisikin?. Eihän kirkon ole pakko mihinkään vaatimuksiin ohi omien sääntöjensä suostua! Vapaassa yhteiskunnassa sananvapauden nimissä esitetään kaikille insituutioille niiden ulkopuoleltakin erilasia vaatimuksia.
Tähän ei voi sanoa muuta kuin Amen! Herra Armahda luterilaisia piispoja!
Tässähän puhutaan nyt yhteiskunnan, siis maallisen instituution eli maallisen ”regimentin” alaisesta asiasta. KUN tämä laki menee aikanaan läpi on sitten eri hengellisten yhteisöjen, kuten esim. ev.lut.-kirkon tehtävä pohtia omalta osaltaan miten ne näkevät avioliiton; keitä he vihkivät tai eivät vihi jne. Hengelliset instituutiot noudattavat, ja niille tuleekin antaa vapaus noudattaa (kunhan eivät riko selvästi universaaleja ihmisoikeuksia) omaa hengellistä näkyään, mutta ne eivät voi ulottaa tätä näkyään sekulaarin valtion lainsäädäntöön (vaikka näin toki tapahtuukin). On hyvin ”epäluterilaista” ja fundamentalistista puuttua hengellisin (yleensä vieläpä melko kehnoin) argumentein maallisen, sekulaarin ja demokraattisen valtion lainsäädäntöprosessiin. Tässä tapauksessa siis avioliittolainsäädäntöön. Tilannetta Suomessa toki mutkistaa valtion ja ev.lut.-kirkon välinen verrattain tiivis symbioosi.
Avioliitto on ensisijaisesti yhteiskunnallinen – ei hengellinen – instituutio joka on, ja on aina ollut kulttuurisidonnainen. Esim. joissain kulttuureissa saa olla useampia vaimoja, joissain vain yksi. Avioliiton ikärajat niin ikään vaihtelevat. Jossain nainen naitetaan häneltä itseltään kysymättä, jossain ei. Jossain avioliitto on sakramentti, jossain ei. Jossain avioliitosta saa erota, jossain ei. Jne jne.
Jos nykynuoret lukevat näitä nettikeskusteluja parinkymmenen vuoden päästä he voivat vain puistella päätään. Silloin nämä keskustelut näyttävät heistä silkalta kiusanteolta ja ne vertautuvat lähinnä mustien vapaustaisteluihin, juutalaisten kokemiin kärsimyksiin ja vastaaviin historiallisiin seikkoihin.
Pentti Alin kirjoittaa:
Jos nykynuoret lukevat näitä nettikeskusteluja parinkymmenen vuoden päästä he voivat vain puistella päätään. Silloin nämä keskustelut näyttävät heistä silkalta kiusanteolta ja ne vertautuvat lähinnä mustien vapaustaisteluihin, juutalaisten kokemiin kärsimyksiin ja vastaaviin historiallisiin seikkoihin. (Pentti Alin)
Nämä tekemäsi vertaukset ja asioiden rinnastukset aikaansaavat epäuskoista pään puistelua jo vuonna 2014, on se vaan niin käsittämätöntä että joku edes kehtaa verrata homoseksuaaleja tämän päivän Suomessa Hitlerin keskitysleirien juutalaisiin!
En puhunut Hitlerin keskitysleirien juutalaisista vaan siitä miten juutalaisiin on ylipäätään suhtauduttu vuosisatojen aikana. Hitlerin toimet olivat sitten eräänlainen päätepiste tälle toiminnalle. Kannattaa muistaa, että keskitysleireillä ja muutenkin Euroopassa tavalliset ihmiset vainosivat juutalaisia koska siitä oli tehty tehokkaan propagandan avulla normaalia.
Nyt hieman samantyyppistä faktoihin perustumatonta homovastaista propagandaa levitetään eri puolella maailmaa, mm. Venäjällä ja Afrikassa. Valitettavasti tämän propagandan levittäjinä ovat pääosin evankeeliset, ortodoksiset ja katoliset konservatiivikristityt ja näitä myötäilevät poliitikot.
”Tasa-arvoinen avioliittolaki” -edotus pitää laittaa lainausmerkkeihin. Sitähän se ei ole. Ehkäpä lakialoitteen vastustajat ovat lukeneet historiasta varoittavia esimerkkejä. Ottavat raamatun tosissaan ja tutustuneet tähän kirjoitukseen: ”http://raapustus.net/?id=118”. Eivätkä siis ole taipuneet tämän järjettömän painostuksen edessä. Kiitos heille suoraselkäisyydestä ja avarakatseisuudesta.
Ainoa järkevä ratkaisu tähän tekemällä tehtyyn ongelmaan on se, että säädetään kaikkia koskeva ”parisuhdelaki”. Avioliiton esteitten tutkimisen suorittaa vain maistraatti, eikä kirkolla ole enää velvollisuutta tutkia edes jäseniään.
Kirkolla ei ole vihkioikeutta eikä velvollisuutta. Avioliitto vahvistetaan maistraatissa ilman seremonioita allekirjoituksin. Sen jälkeen voidaan toimittaa vihkiseremonia, jos pariskunta niin haluaa, jossain heidän valitsemassaan paikassa (kirkossa, kappelissa, ravintolassa jne.).
Seremonian voi toimittaa vain henkilö, joka on maistraatista hakenut ja saanut sellaiseen toimintaan luvan, pysyvän tai määräaikaisen. Tai parasta olisi, ettei seremoniasta säädetä laissa mitään, koska sellaisella ei ole mitään yhteiskunnallista eikä kirkollista merkitystä.
Atso Eerikäinen pohtii:
Ainoa järkevä ratkaisu tähän tekemällä tehtyyn ongelmaan on se, että säädetään kaikkia koskeva “parisuhdelaki”. (Atso Eerikäinen)
Mielestäni kaikkein järkevin suhtautumistapa mihin tahansa tekemällä tehtyyn ongelmaan on, että ei ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin vaan eletään niin kuin ennenkin.
Eduskunnan lakivaliokunnan äänestettyä nurin aloitteen ”tasa-arvoisesta” avioliittolaista 6-10, on hyvä tutustua siihen, miltä säästyttiin. Ohessa dokumentti homoavioliittojen laillistamisen järkyttävistä seurauksista Massachusettsissä: http://www.tv7.fi/vod/player/?program=40301
Suosittelen asiallista ohjelmaa ’Stephen Fry homofobian jäljillä’. Löytyy Ylen elävästä arkistosta
http://areena.yle.fi/tv/2199207
On ihan yhteiskunnallisesti tärkeää ymmärtää mistä on kysymys, ettei usko kaikkea homofobista propagandaa, jota kyllä tuotetaan hirveet määrät ja joka tuottaa väkivaltaa homoseksuaaleja kohtaan. Mm. tuo Massachusettsin ala-arvoinen video.
Me tarvitsemme vielä valistusta, koska se auttaa ymmärtämään ja antaa suhteellisuudentajua.
Stephen Fryn ohjelma ei valitettavasti ollut asiallinen faktoihin perustuva ohjelma, vaan Fry ymmärrettävästi ajoi omaa agendaansa ja mm. suhtautui toisinajatteleviin yhtä suvaitsemattomasti, ymmärtämättömästi ja pilkallisen leimaavasti kuin millaista käytöstä sitten kovasti oli paheksuvinaan jos itse sitä havaitsi ns. vastapuolelta.
Fryn ohjelma on erinomainen ohjelma ihmisyydestä, siitä miten malkaa kaivetaan pelkästään naapurin silmästä vaikka omat silmät ovat täynnä hirsiä.
Tässä nyt ei ole mitään vastapuolia niinkään, vaan on kysymys siitä, että syrjintä ei ole laitonta joka maassa, mutta yhdenvertaisuus on jokaisen ihmisen perusoikeus.
Hyvin siinä dokkarissakin tuli ilmi, etteivät yhdenvertaisuuden vastustajat ja syrjinnän kannattajat ymmärtäneet, mitä he tekevät.
Tapani Vaara, Stephen Fryn dokumentti oli oiva kuvaus siitä, millaista politiikkaa tehdään mm. maassa, missä seksuaalivähemmistöjä vastustavat poliitikot ja papit ovat enemmistöä (vrt. Uganda). Miettikää siis pari kertaa kenen puolella olette.
Dokkarissa nyt saivat äänen monet homofobiapropagandan auktoriteetit kuin myös homofobisen väkivallan uhrit ja heidän läheisensä. Samoin tuotiin hyvin esiin eri auttajatahoja.
Onko siis oikein kiihottaa kansalaisia homoseksuaaleja vastaan, josta seuraa väkivaltaa, kuolemaa ja oman käden oikeutta toimia väärin.
Helena Paalanne kirjoittaa:
Tapani Vaara, Stephen Fryn dokumentti oli oiva kuvaus siitä, millaista politiikkaa tehdään mm. maassa, missä seksuaalivähemmistöjä vastustavat poliitikot ja papit ovat enemmistöä (vrt. Uganda). Miettikää siis pari kertaa kenen puolella olette. (Helena Paalanne)
Eikö tuo ole sitä kuuluisaa demokratiaa, jos enemmistön näkökulma voittaa?
Kristityn ei tarvitse päätään puhki miettiä kenen puolella olla, kun Raamatussa on selkeästi sanottu että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita mutta homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä. Ongelma näistä asioista on kirkollekin tullut vasta, kun papit ovat turhan laajasti ihmisaivoillaan alkaneet asioita ”miettiä”.
Tapani Vaara, onko sinusta siis ihan ok, että homoseksuaaleja voidaan tuomita vankeusrangaistuksiin ja kuolemaan demokraattisin päätöksin? Käsittääkseni sinullakaan ei ole mitään muuta millä ajatella kuin omat aivosi, joten myös sinun täytyy ottaa vastuu siitä, mitä niillä ajattelet. Jos päätät vastustaa homoseksuaalien yhdenvertaista kohtelua, se on sinun valintasi. Älä yritä mennä Jumalan tai Raamatun tai minkään uskonnollisen välikappaleen taakse välttelemään vastuutasi. Toki varmaankin on niin, että ajattelet vilpittömästi, että tämän asenteen kanssa sinun on turvallista mennä Jumalan kasvojen eteen. Silti se on sinun valintasi. Ja meistä jokaisen pitäisi miettiä sitä, minkä valintojen ja niistä johtuvien seurausten kanssa minä voin seistä Jumalan kasvojen edessä puhtain sydämin.
Minä ajattelen, että pidät asenteellasi yllä sellaista järjestelmää, joka tuottaa syrjintää. Ajattelen, että pitäessäsi homoseksuaalisuutta syntinä, olet osallinen myös siihen astetta graavimpaan syrjintään, joka toteutuu liian monissa yhteiskunnissa tismalleen samoin perustein kuin millä sinä haluat evätä tasa-arvoisen avioliittolain muodostamisen.
Olen tässä nyt melko suora ja pahoitteluni jos se on loukkaavaa, mutta olen hyvin horjumattomasti sitä mieltä, että meidän pitää katsoa, mitä hedelmiä omat valinnat tuottavat ja toimia sen mukaisesti. Homoseksuaalisuuden pitäminen syntinä on tuottanut aivan järjettömästi surua, tuskaa ja henkilökohtaisia tragedioita maailmaan. En voi uskoa sen olevan kestävä tie. Joskin tiedän, että monille on silti mahdotonta muuttaa kurssinsa. Ehkä siinä on oma turvallisuudentunne liian suurella koetuksella.
Jos homoihin suhtautuminen Venäjällä havahdutta, niin katso Markuksen antamasta linkistä
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=40301
että tilanne on toiseen suuntaan hankala Yhdysvaltain Massachusettsissa, missä homoagenda vyöryy eteenpäin sen jälkeen kun homoavioliitot laillistettiin vuosia sitten. Jos homoilla on ahdistavaa Venäjällä, niin ahdistavaa on perinteisiin (perhe)arvoihin uskovilla Yhdysvalloissakin. Suo siellä, vetelä täällä, sillä erotuksella ,että homoavioliittolain hyväksymisen jälkeen enemmistö jää jyrän alle, vaikka pitäisi olla kysymys vain vähemmistön oikeuksien turvaamisesta. Em. video on nousujohtoinen, kannattaa katsoa loppuun. Täällä linkki on herättänyt agendaihmisten raivoa, mikä vain on merkki siitä, miten asiallisesta jutusta on kysymys.
Olli, tuo mainitsemasi video on minusta surkuhupainen. Mutta se on minusta pelottavaa, että jotkut ottavat sen homofobisen probagandan todesta. Siinä kun ei ole minkäänlaista suhteellisuudentajua.
Turha pelätä tasa-arvoista avioliittolakia, kun se ei heteroihin vaikuta mitenkään, mutta antaa samat perusoikeudet homoseksuaaleille kuin heteroillekin. Uskomatonta on minusta, että aikuinen mies voi olla noin peloissaan ja kokea uhaksi homoseksuaalien oikeudet.
Se kuulostaa aivan samalta kuin aikoinaan valkoisten pelot mustien tasa-arvoa kohtaan. Hyvää lukemista on esimerkiksi Martin Luther Kingin elämäkerta.
Helena Paalanne:
”Ajattelen, että pitäessäsi homoseksuaalisuutta syntinä, olet osallinen myös siihen astetta graavimpaan syrjintään, joka […]”
Tällaisella ajattelutavalla syyllistät suurimman osan maailman kristityistä. Yhä edelleen nämä kristityt uskovat Pyhää Jumalaa ja Jeesusta Kristusta sen sanan mukaan, joka on Pyhässä Raamatussa meille annettu. Nykyinen humanistininen ja liberaali kristillisyys haluaa pitää Jumalan taskuun sopivana jumalana, joka ei sano kenellekään ei.
”Turha pelätä tasa-arvoista avioliittolakia, kun se ei heteroihin vaikuta mitenkään, mutta antaa samat perusoikeudet homoseksuaaleille kuin heteroillekin.” Sonja Ottavainen
Siinä tuo väite jälleen kerran. Se ei pidä paikkaansa.
Juha Lehtinen, no kun Jumala ei sano kenellekään ei. Älkää ladatko esteitä ihmisten ja Jumalan välille. Minulla ei ole mandaattia syyllistää ketään eikä kenenkään tarvitse minun puheistani syyllistyä jos aihetta ei ole. Mutta perään vakaasti vastuuta siitä, mitä tällaisella uskontulkinnalla on aiheutettu ja aiheutetaan seksuaalivähemmistöille. Jos asenteesi edesauttaa syrjintää, olet siitä vastuullinen, oletpa kristitty tai et. Ei sitä voi kiertää millään ”suurin osa kristityistä kautta aikojen on syrjinyt homoja” -argumenteilla. Sinä ja minä tehdään omat valintamme tässä hetkessä, tällä kokemuksella ja tiedolla, mikä meillä nyt on ja me kannetaan siitä myös vastuu.
Huom! Puhun nyt nimenomaan siitä asenteesta, että homoseksuaalisuutta pidetään syntinä. Toinen asia on vielä ne kristityt, jotka eivät pidä homoseksuaalisuutta syntinä, mutta eivät halua homojen virallisia parisuhteita kutsuttavan avioliitoksi.
Haluan vielä huomauttaa, että tämän leimaaminen liberaaliksi ja humanistiseksi joksikin, on vain asioiden kiertämistä. Pyritään antamaan vain joku leima, jota voi sitten itsekseen halveksua. Kysy ennemmin itseltäsi mitä hyvää maailmaan on tuonut homoseksuaalisuuden pitäminen syntinä?
Olli Lehto, suosituksestasi huolimatta en valitettavasti jaksanut tuhlata elämästäni ala-arvoisen propagandan katsomiseen neljää minuuttia enempää. Sinä aikana kävi selväksi, että Massachusetsin osavaltiossa pyritään julkisissa kouluissa ja päiväkodeissa kasvattamaan lapsia ymmärtämään ja hyväksymään monenlaisten parisuhteiden ja perheiden olemassaolo. Tällaisen kasvatuksen lopputulemana voidaan ehkäistä kiusaamista erilaisista perhetaustoista tulevia kohtaan sekä vähentää homoseksuaalisten nuorten ahdistusta oman seksuaalisuutensa suhteen. Ja sitten on tämä jengi, joka yrittää estää sen tapahtuvan. Äijä, joka on käsiraudoissa viety putkaan, tuskin on viety sinne siltä pohjalta, että istuinpa vanhempainillassa ja toin asiallisesti esiin eriävän mielipiteeni. Taustalla on takuuvarmasti aggressio. Ja valitettavan usein viha onkin täntyyppisen fundamentalististen homovastustajien käyttövoima. En tunne sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät estää hyväksyvän ja rakastavan erilaisuuden kohtaamisen. Mutta voin yrittää ymmärtää jotain siitä hädästä, millaisten pelkojen ja uhkien keskellä nuo ihmiset kokevat elävänsä. Tuskin muuten käyttäytyisivät noin.
Vastaus Helena Paalanteen kommenttiin 26.06.2014 11:34:
Demokratiaa on se, että enemmistön näkemys toteutuu, ei demokratian määritelmässä tietääkseni huomioida sitä onko enemmistön näkemys oikein taikka väärin. Ja mikä edes on oikein tai väärin? Eikös nämä ole ihan ihmisten välisiä sopimusasioita nämä ”oikeat” ja ”väärät” tässä suvaitsevaisessa maailmassa?
Se taas ei ole minun aivoitukseni alkujaan, että homoseksuaalisuus on synti; tämä syntinäkökulma asiaan kerrotaan Raamatussa. Kysynkin sinulta, Helena, miten voit olla pappi sellaisessa kirkossa, jonka peruskirjan Raamatun kanssa olet noin suoralla törmäyskurssilla? Kumpi väistyy, sinun näkemyksesi homoseksistä vaiko Raamatun näkemys homoseksistä? Onko väärin jos kristitty uskoo asian olevan siten kuin miten Raamattu kertoo asian olevan? Onko tällainen usko Raamatun sanaan peräti synti nykyään? Kun noin uskova ei kerta välttämättä taivaaseenkaan pääse?
No, Olli, jos se vaikuttaa siten, että kaikilla on tasa-arvoinen avioliitto, niin eihän se voi tuottaa muuta kuin hyvinvointia sellainen hyväksyntä ja yhdenvertaisuus.
Homoseksuaalisten työntekijöihen ei tarvitse pelätä työnhaussa eikä työssään joutuvansa syrjityksi, kiusatuksi, vaan kokisi kuuluvansa joukkoon siinä missä heterotkin.
Tämäkö aiheuttaa joissakin vastustusta? Miksi? Siksikö että pitäisi olla hierarkkinen järjestys, jossa mies on naisen pää ja homot on tuomittavia?
Tarvitaanko aina joku syntipukki, jota voi paheksua ja jonka niskaan voi kaataa ja purkaa kaikki patoutumansa?
Tapani Vaara, ymmärsinkö oikein, että siis että sinulle ei ole mitään väliä jos ihmisiä kuolee tai heitä tuomitaan vankilaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella, kunhan vain homma on hoidettu demokraattisen proseduurin mukaan?
Mitä tulee Raamattuun, niin kyllä se on sinun aivoituksesi. Sinä itse olet valinnut tuon raamatuntulkinnalliseen linjan, jota edustat. On päivänselvää, että et voi lukea Raamattua kenenkään muun kuin itsesi aivoilla. Millaista hedelmää sun raamatuntulkinta tässä yhteydessä tuottaa? Miten se kirkastaa Kristusta tässä maailmassa? Miten se auttaa lähimmäistä? Millä tavalla sinun raamatuntulkintasi tuo Taivasten valtakunnan tähän päivään ja tähän hetkeen?
Minulle ei tuota mitään ongelmaa olla pappi kirkossa, jonka peruskirjan kanssa en ole vähääkään törmäyskurssilla. Se, että olen sinun kanssasi asioista eri mieltä, ei tarkoita sitä, että olisin törmäyskurssilla Raamatun kanssa. Et ole Raamattu etkä ole Jumala. Raamatun näkemys ”homoseksistä” on aivan eri asia kuin mistä me puhutaan tänä päivänä puhuessamme seksuaalivähemmistöistä. Ei siis tarvitse kummankaan väistyä, kun kyseessä on aivan eri asiat. Näethän itsekin, että vedät suoran viivan: homoseksi – homoseksuaalisuus. Se on ongelmallista tulkintaa.
Minun puolestani saat uskoa asian miten tahdot, mutta a) se perustuu sinun TULKINTAASI Raamatusta ja b) minun nähdäkseni se tuottaa huonoa hedelmää lähimmäisillesi (ahdistusta, syrjintää, itsemurhia, mielenterveysongelmia, perhehuolia jne.). Mitään Pyhän Hengen hedelmää ei tuosta tulkinnasta näy seuraavan: ei iloa, rauhaa, rakkautta, ystävällisyyttä, lempeyttä…
Minun puolestani saat myös tulkita Raamattua mielesi mukaan – ja niinhän sinä teetkin – mutta soisin ihmisten tulkintoja tehdessään aina kysyvän, että mitä tällainen tulkinta merkitsee käytännön elämässä. Vahingoittaako se? Viekö se lähemmäksi Jumalaa? Miten tässä tulkinnassa näkyy Kristus? Mitä se merkitsee lähimmäisteni kannalta? jne.
Usko Raamatun sanaan ei ole syntiä ja taivaaseen pääsemisistä en kait ole puhunut mitään. Eipä nyt heittäydytä ihan lapselliseksi 🙂
Tapani Vaara:
Onko mielestäsi oikein että jos enemmistä (esim islamilaisissa maissa) halöuaa vainota ja tappaa kristittyjä niin demopkratian nimissä näin on hyvä? vai koskeeko tuo sinun ihmisoikeuksia vähättelevä kantasi ainostaan homoja?
Jos ei ole aikaisemmin tullut selväksi että tämän kiihkoisan pastrisuhjdelain vastuatsmisen takana on avoin viha homoseksuaaleja kohtaan, selkeämmin ei sitä olisi enää voinut sanoa.
MassResistance, joka on siis tehnyt tuon Jud Süss henkisen propagandavideon on äärikoikeistolainen kristitty viharyhmä. Ryhmä ajaa mm. homoseksuaalisuuden kriminalisointia (ja aktiivisesti on propagoinut asian puolesta esim: Jamaikalla ja Baltiassa). Se. että tämän videon on näyttänyt suomalainen ”kristitty” tv kanava kertoo siitä miten homoviha on globalisoitu kristittyjen toimesta ja miten aktiivisesti uskonnollinen äärimkoikeisto toimii homoseksuaalien sorron edistämiseksi kaikkialla maailmassa. Samat ihmiset ajavat Vaaran ihannoimaa homojen ihmisoikeuksien rikkomista Afrikassa, Aasiassa ja Venäjällä. Jos pahuudesta puhutaan niin tässä meillä on silkkaa pahuutta.
”Tarvitaanko aina joku syntipukki, jota voi paheksua ja jonka niskaan voi kaataa ja purkaa kaikki patoutumansa?” Sonja Ottavainen
Kiitoksia vain syvällisestä psykoanalyysistä. Toivon mukaan et kuitenkaan ole lähettämässä laskua!
Täällä on suositeltu Stephen Fryn kaksiosaista dokumenttia homofobiasta. Ehdin jo kommentoidakin sitä ja ilmeisesti kommenttini oli liian suorasanainen kun se on jo poistettu. Kerroin vain sen minkä kuvan Fry itsestään mielestäni( varmaan tietoisestikin ja tarkoituksella) antaa. Varmasti hän on saanut siitä myös palautetta. Todellisuus miehestä voi olla tietysti muuta, mistä antaa ehkä aavistuksen seuraava avautuminen julkisuudessa:
http://www.pinknews.co.uk/2007/03/28/stephen-fry-opens-up-about-school-sexual-assault/
Helena Paalanne:
”no kun Jumala ei sano kenellekään ei. Älkää ladatko esteitä ihmisten ja Jumalan välille.”
Ohhoh! Tällainen näkemys vääristää Jumalan armon ja johtaa väistämättä moraalittomuuteen. Tuo näkemys nimittäin tarkoittaa sitä, että Jumala ei piittaa siitä miten kristityt elävät.
H.P: ”Puhun nyt nimenomaan siitä asenteesta, että homoseksuaalisuutta pidetään syntinä.”
Asenneko? En kutsuisi tuota asenteeksi, sillä raamatullisen Jumalan pyhyyden ja puhtauden vaatimus tarkoittaa kristitylle, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Pyhän Jumalan silmissä syntiä. Jeesus Kristus julistaa yhä edelleen ihmiskunnalle: Kääntykää!
Juha Lehtinen, ohhoh itsellesi. Puheenvuorossasi vedät melko lailla kölin alta sekä luterilaisen vanhurskauttamisopin että luterialisen käsityksen moraalista.
Jumala nimenomaan piittaa miten kristityt elävät, mutta se ei näytä moniakaan kristittyjä hirveästi kiinnostavan, kun asettuvat samaan rintamaan ihmisoikeuksien rikkojien kanssa, postaavat ala-arvoista vihapropagandaa julkisesti ja yrittävät estää homoseksuaalien pääsyn Jumalan luokse. Ja vieläpä syyttävät omasta moraalittomasta toiminnastaan Jumalaa ja Raamattua.
Se _asenne_, että pitää homoseksuaalisuutta syntinä ei ole vähimmässäkään määrin raamatullinen. Yksikään Raamattuun vetoava homoseksuaaleja vihapuheillaan vainoava kristitty ei ole vastannut kysymykseen: Mitä hyvää hedelmää tällainen tuottaa? Ei ole vastannut, kun tietää itsekin, että vastaus on: Ei mitään. Arabimaissa ja Afrikan maissa homoja voidaan tuomita kuolemaan, koska sitä perustellaan missä Raamatulla, missä Koraanilla, missä milloinkin. Venäjällä seksuaalivähemmistöjä vainotaan. Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia tarinoita pelosta ja turvattomuudesta, mikä liittyy yhteisön luomaan heteronormatiiviseen paineeseen. Heteronormatiivisuus aiheuttaa mielenterveysongelmia ja itsemurhia seksuaalivähemmistöjen joukossa. Vika on vain ja ainoastaan näiden _asenteiden_ ylläpitäjissä. Ei Raamatussa, ei Jumalassa, vaan ihmisessä, jolle toisenlainen seksuaalisuus on uhka. Tämä asia on täydellisen yhteneväinen apartheid-politiikan kanssa. Kannatatko sitä? Raamattuun perustuen sitäkin on kannatettu. Kunnon hyvät kristityt ovat kannattaneet ja etsineet Raamatusta perustelut sille. Ovat sanoneet, että en se minä ole, vaan Raamattu.
H. Paalanne:
”Puheenvuorossasi vedät melko lailla kölin alta sekä luterilaisen vanhurskauttamisopin […]”
Tulkintasi on virheellinen. Jumalan perheväkeen on helppo päästä, sillä kynnys on matala. Mutta jos nykyinen luterilainen asenne on, että Jumala rakastaa ja antaa anteeksi ja antaa anteeksi yhä vain riippumatta siitä, mitä teemme, kyse on taskuun sopivasta jumalasta. Jeesus sen sijaan sanoi synnin tekijälle: Mene, äläkä enää syntiä tee.
”Raamatun näkemys “homoseksistä” on aivan eri asia kuin mistä me puhutaan tänä päivänä puhuessamme seksuaalivähemmistöistä.”
Jotta voit pitää oman näkemyksesi oikeana, on tarpeellista keksiä tuollainen keinotekoinen ja Raamatun sanaan perustumaton ajatus.
Tarkennus edelliseen. Avioliitto sana poistetaan suomenkielestä, koska se ei vastaa yleiseurooppalaista sanaa, esim englannin ”matrimony” (äitiys). Maistraatti siis tutkii ”parisuhteen” esteet (edellytykset) ja esteetön suhde rekisteröidään.
Uuden lain mukaan on siis neljä statusta: elää naimattomana, parisuhteessa, rekisteröidyssä parisuhteessa tai leskenä.
Piispa Irja Askola tuntuu olevan ainoa kirkon vastuuhenkilöistä, joka ymmärtää minne yhteiskunnat uusine sukupolvineen ja positiivisine ihmisarvostuksineen on menossa. Suomi on länsimaisen demokratian omaava valtio kaikkinen siihen liittyvinen vapaan elämän arvostuksineen. Valitettavasti vain kirkolla on enemmän valtaa kuin mitä se ansaitsee maassamme. Aika joka tapauksessa panee asiat ja kuviot oikeisiin uomiin mm. valtion ja kirkon eron.
Toivon piispa Askolalle jatkuvaa rohkeuuta Jeesuksen vahvistaman Jumalan tahdon eteenpäin viemisessä.
Reijo Suni kirjoittaa:
Piispa Irja Askola tuntuu olevan ainoa kirkon vastuuhenkilöistä, joka ymmärtää minne yhteiskunnat uusine sukupolvineen ja positiivisine ihmisarvostuksineen on menossa. Suomi on länsimaisen demokratian omaava valtio kaikkinen siihen liittyvinen vapaan elämän arvostuksineen. Valitettavasti vain kirkolla on enemmän valtaa kuin mitä se ansaitsee maassamme. Aika joka tapauksessa panee asiat ja kuviot oikeisiin uomiin mm. valtion ja kirkon eron.
Toivon piispa Askolalle jatkuvaa rohkeuuta Jeesuksen vahvistaman Jumalan tahdon eteenpäin viemisessä. (Reijo Suni)
Piispatar Askola todellakin ymmärtää minne ihmismieli on nykyään menossa, Raamatusta hän ei ymmärrä tai uskalla ymmärtää edes sitä mitä siellä selvästi lukee.
Jos Askola vie eteenpäin Jumalan tahtoa, niin Raamattu ei ole Jumalan tahdon kanssa linjassa ensinkään.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ev.lut.kirkolla on Suomessa liikaa valtaa ja aika korjaa epäkohdan nopeastikin. Jokainen kirkon jäsen voi omalta osaltaan nopeuttaa tätä kirkkoa tervehdyttävää prosessia, ja kieltää kirkolta sen kaikkein kalleimman mistä evankelisluterilainen kirkko ihmisessä on kiinnostunut eli kirkollisverorahansa. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti eroamalla kirkosta.
Ilkeää tulla pilkkaamaan meidän evankelis-luterilaista kirkkoamme ja sen viisasta ja rakasta piispaamme Irja Askolaa.
Emme me eroa kirkosta, sillä Suomen evankelis-luterilainen kirkko kutsuu kaikkia mukaan yhteisen pyhän ja sovituksen äärelle.
Tuossa linkki, jossa lisää ev.lut.kirkon työntekijöiden näkemyksiä:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispojen-avustajat-puoltavat-blogissa-tasa-arvoista-avioliittolakia/
Ev.lut.kirkko nimenomaan on nykyään vihervasemmistolainen puolue, tiedän lähipiiristäni kaksi ihmistä jotka ovat eronneet kirkosta suoraan ja pelkästään tällä argumentilla. Kyllä sinäkin pappina tiedät, mitä puoluepoliittista väriä kirkko tunnustaa. Jos kirkko puolueena ei nyt suoranaisesti puoluekartalta löydykään, niin käytännössä kuitenkin löytyy.
Tapani Vaara, oiko tuo mulle? Mun kommentti on poistettu, koska oli poistettu se kommentti, johon se alun perin liittyi.
Tapani, ei. Kirkko ei ole puolue eikä se löydy miltään poliittiselta kartalta. Se ei tunnusta mitään puoluepoliittista väriä. Ei edes periaatteessa. Eikä sinulla jälleen ole mitään argumenttia mielipiteidesi tueksi. Kirkko on uskonyhteisö, jonka jäsenet varioivat puoluepoliittisesti laidasta laitaan. Jos lähipiirisi ihmiset eroavat uskonyhteisöstä puoluepoliittisen perustein, se on surullista.
Kommentti oli sinulle, eikä kirkon poliittisuus kaadu puoltavien argumenttien puutteeseen vaan kirkon toiminta kertoo meille päivittäin mistä kirkko oppinsa ammentaa. Raamattu on Suomen ev.lut.kirkon opin lähde enää vain puheiden tasolla ja silmänlumeeksi.
http://sarastuslehti.com/2013/02/07/totuuden-henki-johda-sina-meita-harhaan-eli-kuinka-kulttuurimarxismin-henki-taytti-valtionkirkon/
Edellinen teksti on ateistin kynästä, silti erittäin oikeaan osuvaa analyysiä syistä ja seurauksista.
En näe mitään surullista siinä, että ihmiset ymmärtävät faktat ja toimivat niiden mukaan kuka mitenkin toimii.
Tuo Tapani Vaaran teksti on täyttä oikeistolaispropagandaa.
”Sarastus julkaisee artikkeleita sekä suomalaisilta että ulkomaalaisilta kirjoittajilta. Tuomme myös suomalaisen yleisön ulottuville käännöksiä traditionalismin ja ”uuden oikeiston” keskeisten ajattelijoiden kirjoituksista. Olemme jatkuvasti avoimia uusille kirjoittajille. Tekstejä voi lähettää tarjolle osoitteeseen sarastus@outlook.com.”
Vähän hei kritiittistä otetta!
Vaara julkistaa tässä vaan hänen vähemmistöihin kodistuvan vihamielisyytensä taustat: Sarastuksen omin sanoin:
”Sarastus on koonnut yhteen aatteellisilta lähtökohdiltaan monenlaisia kirjoittajia. Joukossa on radikaaleja kansallismielisiä, kulttuurikonservatiiveja, kristittyjä traditionalisteja, ja jokunen kirjoittaja todennäköisesti määrittelee itsensä jonkin sorttiseksi fasistiksi. Joukkoa yhdistää pyrkimys arvostella liberaalia yhteiskuntaa ja globalisaatiota” Merkittävä osa Sarastuksen kirjoittajista kuuluu Suomen Sisuun.
Ulkomaalaisvihamielisyys, vähemmistöjen halveksunta ja ihmisoikeuksien vähättely, avoin rasismi, vaatimus että enemmistö saa sortaa vähemmistöjä ilman mitään rajoitteita. Kyse ei ole lähdekritiikin puutteesta vaan aidosta äärioikeistolaisesta maailmankuvasta jossa syrjintä ja ihmisoikeusloukkaukset naamioidaan hengelliseksi hyveellisyydeksi.
Juuri niin, Jari.
Jari Koskisuu, kiitos tuosta informaatiosta. Ja juuri tästä syystä yritän itsekin jaksaa tavallisena riviluterilaisena kommentoida näitä uutisia ja niihin liittyviä kommentteja, vaikka joskus kyllästyttää aivan vietävästi tämä näiden samojen asioiden jankuttaminen. Jostain syystä monenlaista hengellistä ääriryhmää tuppaa hakeutumaan näille sivuille ollen äärimielipiteineen aivan täysin yliedustettuna suhteessa perusluterilaiseen seurakuntaväkeen.
Hienoja kommetteja Helena, hyvä että ettet kokonaan mykistynyt:-)
Näitä keskusteluja lukiessa saa erittäin virheellisen kuvan kirkollisesta ”väestä.” Homoseksuaalisuus lienee sellainen aihe, jota monet keskustelijat eivät ehkä ole rohjenneet kovin syvällisesti miettiä. Se herättää pelkoja. On kirkolle häpeä, että ne kansanedustajat, jotka vastustivat lakivaliokunnassa tasa-arvoista avioliittolakia, vastustivat sitä ennen muuta uskonnollisin perustein. Tässä suhteessa se on häpeä myös meille teologeille.
Minäkin tallensin nuo Helenan kommentit itselleni.
Taas fasistikortti…Ja niputusta, yleistämistä, vähättelyä, pahankuvan luomista toisista. Mikä ero on ääriliberalisuudessa ja äärioikeistossa? Yhteinen tekijä ainakin löytyy…paljon yhteistä.
Ja voin lyödä vetoa että liberaalitkin pelkää ulkomaalaisia, muutoin täälllä ei olisi tohtoreita siivoamassa liberaalisten laivahyttien eritteitä, eikä tyhjäpäisillä kursseilla. Palkkakaa nyt heitä, kun heitätte ilmoille suvaisevaisuuden kortin.
Fasistikortin taisi kuitenkin nostaa Tapani Vaara, eli oma maali. Hänhän se linkkasi Sarastukseen, ja Koskisuu vain kopsasi Sarastuksen omaa kuvausta itsestään, jotta lukijat täälläkin tietäisivät, mitä he haluavat itsestään kertoa.
Asia ei ole niin yksiselitteinen. Kirkkoa vaaditaan muuttumaan ajan mukana ja olemaan samalla kannalla, olipa päätös mikä hyvänsä. Hengellisellä regimentillä kyse on kahden vastakkaisen vallan ja näkemyksen taistelusta. Maallisellakaan lainsäädännön puolella tämä asia ei ole helppo. Se olisi kuin hienon ruukun tahallinen paiskaaminen kiveen. Laulun mukaan ruukun palasista tehdään uusi ja ehompi, mutta tässä tapauksessa niin ei kävisikään.
Tällä hetkellä homoseksuaalit saavat rakastaa toisiaan ja elä parisuhteessa. Tässä lakialoitteessa taitaa olla pääasiassa kyse siitä tulisiko heidänkin parisuhdettaa voida heidän halutessaan kutsua avioliitoksi. Tasa-arvon näkökulmasta asia on ongelmallinen, sillä tasa-arvo ei ole yksiselitteinen asia. Yksi tapa on ajatella, että kyse on erilaisesta liitosta ja siksi sitä ei tulisi kutsua avioliitoksi. Niinkuin isä on isä ja äiti on äiti, niin ei siinäkään ole kyse tasa-arvosta jos isää ei kutsuta äidiksi ja toisinpäin. Kyse on erilaisuudesta.Homoseksuaalinen parisuhde on joidenkin mielestä biologisesti perustavanlaatuisesti erilainen kuin heteroavioliitto. Kyse ei ole suvaitsemattomuudesta tai epätasa-arvoisuudesta.
Jos avioliiton lähtökohdaksi tulee pelkästään ihmisten halu rakastaa toisiaan, niin silloin siinä ei pitäisi olla myöskään henkilömäärä rajoituksia tai ikärajoituksia. Millä logiikalla niitä on, jos ei ole sukupuolimäärityksiäkään? Nykyisen lakialoitteen puolustajien argumentein voisi ajatella, että mitä näiden määrä ja ikä rajoittaiden poistaminen olisi pois keneltäkään muulta?