Kymmenen vuotta sitten masennuin. Kaikki tuntui turhalta. Jumala ja koko maailma tuntuivat tuomitsevan minut tai ainakin näin käänsin kaiken päässäni.
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. (Ps. 51:6)
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:18-19)
Pro Fide: Ristin luona
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 3:23-24)
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Room. 5:1-2)
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (Room. 8:1)
Miten voimme päästä rauhaan Jumalan kanssa?
Miksi on tärkeää, että meillä on rauha Jumalan kanssa?
Koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä! (Gal. 4:6)” Miksi on tärkeää tuntea rakastava Isä oikealla tavalla?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Katolinen ja luterilainen (3.3.2017)
Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja minä (10.4.2017)
Ismo Malinen jos sinulla noita mainitsemiasi ei ole niin onko silloin uskosi oikea, sillä minun Jumala antaa rauhan joka varjelee sydämeni että kuten mainitset ”millä voi jättää kaiken vihan, katkeruuden, lihallisuuden tuoman rakkaudettomuuden ja on saanut täydellisen itsehillinnän.”
Vai onko Pyhän Hengen kautta vuodatettu Jumalan rakkaus ja rauha niin voimattomat etten niiden avulla voi rakastaa jokaista lähimmäistä, myös kaikkein vaikeintakin?
Miettikää nyt mikä on teidän uskonne tänäpäivänä, se on samanlaista napinaa kuin israililaisilla erämaassa kun he eivät uskoneet Jumalan lupaukseen viedä luvattuun maahan, nyt te ette usko Jumalan lupaukseen Pyhän Hengen voimasta jolla elää Jumalan tahdossa vaan olette uskoneet isienne pystyttämään lihalliseen jumala kuvaan jota palvotte ja joka ei anna voimaa.
Kysymys ei ole Ari siitä, ettenkö olisi täydellinen Kristuksessa, joka on Armon side, vaan siitä, että näen itsessäni myös toisen luonnon, joka ei taivu Jumalan tahdon alle, eikä se voikkaan koska se on lihallinen luontoni, mutta koska ole Kristuksessa, niin Hengellä kuoletan lihan teot, niin etten nyt vaella enää lainalla lihan mukaan elääkseni, vaan elän Kristuksessa, joka on täydellisesti täyttänyt lain puolestani, että minä pääsisin sen alta pois. Laki on kyllä itsessään hyvä ja täydellinen, mutta koska olen raadollinen ihminen, niin sen täyttäminen ei minulta onnistu. Senpä tähden olenkin Armosta pelastettu uskon kautta, että saisin sen mikä on luvattu, eli kelpoisuuden Jumalan edessä Kristuksen vanhurskauden mukaan.
Lainaan taas tähän J. Vähäsarjan kirjoitusta, jota paljon arvostan.
”Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.” 1 Joh. 4:21
Lähimmäisen rakastaminen edellyttää toisen sijaan asettautumista, katsomista maailmaa hänen silmillään. Puhtaaseen lähimmäisenrakkauteen ei meistä ole, vaikka kovasti sitä tahtoisimme. Kannamme mukanamme ihmiskunnan lankeemuksen yhteistä taakkaa. Rakastamisemme on vajavaista, itsekästä ja syntisyyteemme sumentamaa – vielä silloinkin, kun olemme siirtyneet elävän Jumalan palvelijoiksi. Apostoli Johannes toteaa suorasanaisesti: ”Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä” (1 Joh. 1:10). Raadollisuudestamme huolimatta Herra itse tahtoo rakastaa meidän kauttamme lähimmäisiämme, ja jalo tehtävämme on olla mahdollisimman vähän sen rakkauden esteenä. — Juha Vähäsarja
Ismo Malinen siis väität että Pyhän Hengen kautta vuodatettu Jumalan rakkaus uudestisyntyneessä ei ole riittävä että voi rakastaa lähimmäistä?
Et varmaan huomaa kuinka kiellät evankeliumin voiman?
Kristityn lähimmäisenrakkaus on vajavaista, samoin hänen rakkautensa Jumalaa kohtaan. Vain Jumalan rakkaus on täydellistä. Tämän tunnustaminen ei ole evankeliumin voiman kieltämistä. Pikemminkin se johtaa kiitollisuuteen siitä, että evankeliumi on juuri meitä vajavaisia ihmisiä varten.
Martti Pentti kuinkas luet seuraavan
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
siis uskovissa on juuri mainitsemasi ” Vain Jumalan rakkaus on täydellistä” rakkaus, siis uudestisyntyneissä joilla on Pyhä Henki, ei muilla.
Siis seuravassa on miten tämä rakkaus vaikuttaa:
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Vertaappa tätä esim Lutheriin (hyväksyi ns ”uudestikastajien” vainot), näkyikö tämä rakkaus tuossa näitä lähimmäisiä kohtaan? Siis eikö tuosta voi selkeästi päätellä oliko Lutherilla tuo rakkaus?
Ari, avioliitossa opimme rakastamaan lähimmäistä. Samoin opimme kun tapaamme erilaisia ihmisiä. Osa näistä ajattelevat asioista aivan erilailla kuin me.
Jos kriteeri meidän pelastumiselle olisi meidän rakkaus, jota osoitamme lähimmäisille ja Jumalalle, eikä Jumalan rakkaus, niin kukaan ei pelastuisi.
Toki meidän pitää rakastaa kaikkia ihmisiä joita kohtaamme. Jumala siunaa meille antamalla meille paljon lähimmäisiä ja heitä kaikkia meidän pitää rakastaa. Itse emme lähimmäisiämme valitse vaan kaikki on lahjaa Jumalalta. Lähimmäisemme tietää rakastammeko häntä vai emme. Meidän oma arviomme rakkauden määrästä ja laadusta menee aina vikaan, koska lähimmäisemme voi kaivata aivan eri asioita mitä me hänelle annamme. Meidän pitää oppia tuntemaan hyvin lähimmäisemme, jotta osaisimme häntä rakastaa. Tämä on elinikäistä opettelua.
Ari, seuraavassa lainauksessa on jumaluusopin tohtori Martti Lutherin kanta uudestikastajien vainoista (kirjasta Von der Wiedertaufe an zwei Pfarrherrn. 1528) :
”Ei kuitenkaan ole oikein, ja siitä minä paljon kärsin, että ihmisraukkoja noin säälimättä murhataan, poltetaan ja julmasti tapetaan. Jokainen saakoon uskoa, mitä hän itse haluaa. Jos hän on vääräuskoinen, hänellä on aivan riittävästi rangaistusta helvetin iankaikkisessa tulessa. Miksi he tarvitsisivat ajallista kidutusta, jos he erehtyvät ainoastaan uskonasioissa eivätkä sen lisäksi ryhdy kapinoimaan tai muuten vastustamaan esivaltaa. Hyvä Jumala, miten nopeasti kävikään näin, että ihmiset taas lankeavat harhaan ja perkeleen pauloihin. Heitä on vastustettava lujasti Raamatulla ja Jumalan sanalla; tulella ei saada aikaan juuri mitään.”
Luther kirjoitti paljon kirjoja, kirjeitä ja piti puheita. En tiedä yhtään Lutherin teosta, jossa kehotettaisiin vainoamaan uudestikastajia. Minulla on kaikki Lutherin merkittävimmät teokset.
Minä olen täysin samaa mieltä vainoista kuin tohtori Martti Luther – eli en hyväksy vainoja!
Luin koko jakson Room. 5:1-11. Se on kaunis kuvaus Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Sen rakkauden osoitus oli Jeesuksen ristinkuolema meidän vuoksemme. En löytänyt lupausta siitä, että kukaan meistä saavuttaisi täydellisyyttä Jumalan rakkauden välineenä.
Ari, meillä on pieni käsitys ero. Päätä itse mikä se ero on.
Jos joku Rakastaa lähimmäistä Pyhässä Hengessä, niin eikö ihminen ole siinä vain Kristuksen välikappale? Paavali sanookin jossain vahvasti: En enää elä, vaan Kristus elää minussa. Kristitty on siis Kristuksessa vanhurskas, ei omissa teoissaan, jos siis rakastan, niin sen ole minä, vaan Kristus, joka vaikuttaa minussa kaiken hyvän.
”Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. Gal.2:6-21
Jos siis Pyhä Henki on vuodatettu sydämiimme, niin onko tuo Henki Jumalan vai meidän? Jos se on Jumalan, niin silloin teotkin ovat Jumalan, jos taas meidän, niin teotkin ovat meidän. Päätä itse kenen tekoja teet.
Ismo Malinen evankliumi on selkeä niille joille Jumala sen ilmoittaa, muille mahdoton ymmärtää, siis kuten nämä keskustelut todistaa.
Jeesus tuli kutsumaan syntisiä parannukseen eli niitä jotka olivat omilla teoillaan kuolleet synteihinsä. Se etteivät juutalaiset ottaneet vastaan Jeesusta avasi myös meille pakanoille tämän kutsun, niinkuin Pietari sen selkeästi sanoo (Ap.t.2).
Jeesus käski julistaa parannusta syntien anteeksi saamiseksi Hänen nimessään, jos joku lupaa jotain muuta kautta niin se on toinen evankeliumi.
”Selkeä niille – – – muille mahdoton.” Ei mikään ole näin mustavalkoista. Kukaan, jolle Jumala on kirkastanut evankeliumin, ei ymmärrä täysin selkeästi koko sen salaisuutta. Kukaan, joka ei sitä ymmärrä, ei ole täysin vailla jonkinlaista Jumalan armon aavistusta tai kaipausta.
Martti Pentti jos uskoisit evankeliumin ja Jumala olisi siis sen sinulle ilmoittanut niin sen ymmärtäisit, mutta nyt kun Jumala sen salaa niin voit noin sanoa.
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Ismo Malinen vastaappa itse omaan kysymyksiisi:
”Jos siis Pyhä Henki on vuodatettu sydämiimme, niin onko tuo Henki Jumalan vai meidän? Jos se on Jumalan, niin silloin teotkin ovat Jumalan, jos taas meidän, niin teotkin ovat meidän. Päätä itse kenen tekoja teet.”
Vastasin jo 6.2 klo 21:24
”Jos joku Rakastaa lähimmäistä Pyhässä Hengessä, niin eikö ihminen ole siinä vain Kristuksen välikappale? Paavali sanookin jossain vahvasti: En enää elä, vaan Kristus elää minussa. Kristitty on siis Kristuksessa vanhurskas, ei omissa teoissaan, jos siis rakastan, niin sen ole minä, vaan Kristus, joka vaikuttaa minussa kaiken hyvän.”
Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joh.6:53
Ihminen ei siis elä ilman Kristusta, vaan on kuollut. Kuollut ei voi rakastaa, ainoastaan elävä voi. Ihmisessä ei siis ole Jumalan rakkautta luonnostaan, vaan ainoastaan Kristuksessa ihminen voi olla vapaa rakastamaan ja palvelemaan muita.
Jos me lihan voimasta palvelemme Jumalaa, niin olemme lain alla, mutta jos Kristuksen Rakkaudesta käsin palvelemme Jumalaa, niin olemme Vapaat laista, niinpä omatuntomme on vapaa siitä ansiosta joka lain kautta antaa elämän, eli joka sen täyttää saa elää sen kautta, että sen täydellisesti pitää. Nyt emme kuitenkaan elä enää lain alla vaan Kristuksessa.
”Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!”
Hebr.9:13-14
Ismo Malinen miten ajattelet päässeesi ”Kristukseen” eli miten ja milloin?