Kymmenen vuotta sitten masennuin. Kaikki tuntui turhalta. Jumala ja koko maailma tuntuivat tuomitsevan minut tai ainakin näin käänsin kaiken päässäni.
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. (Ps. 51:6)
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:18-19)
Pro Fide: Ristin luona
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 3:23-24)
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Room. 5:1-2)
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (Room. 8:1)
Miten voimme päästä rauhaan Jumalan kanssa?
Miksi on tärkeää, että meillä on rauha Jumalan kanssa?
Koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä! (Gal. 4:6)” Miksi on tärkeää tuntea rakastava Isä oikealla tavalla?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Katolinen ja luterilainen (3.3.2017)
Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja minä (10.4.2017)
Juha Heinilä, et taida ymmärtää etten itseäni ”kauppaa”, Jumalan evankeliumia julistan.
Tiedän kyllä että evankeliumi ”pistää” paatuneeseen sydämeen ja saa loukkaantumaan ehkäpä joku kääntyy parannukseenkin kun Jumala kutsuu, hyvyydellään Jumala vetää puoleensa eikä tarvitse itse itseään parantaa ja juosta ihmisiltä apua hakemassa.
Olet asettanut itsesi Ari Pasanen kaikkien muiden uskovaisten yläpuolle antaessasi ymmärtää että muka tiedät kenen sydän on paatunut ja kenen ei ja että sinun ei…
Seppo Heinola miksi ”katsot” minuun etkä käsittele aihetta, nyt on pitkälti ollut kysymys parantaako Jeesus vai ei, mitä evankeliumi tähän vastaa? Minä julistan parantavaa Jeesusta , mitä sinä?
Koska sinä noita alentuvan ylemmyydentuntoisia lausuntojasi palstalla jakelet eikä Jeesus.
Seppo Heinola, juu kyllä Jeesus seuraajilleen tän evankeliumin julistamisen siirsi. Et edelleenkään vastannut kysymykseen, parantaako Jeesus?
Ari Pasanen :”…parantaako Jeesus?”
Olen vasenkätiseksi syntyneenä toipunut Raamatun avulla 50-luvun alakoulun opettajan ”oikeakätiseksi eheyttämisen” aiheuttaman koulukiusaamisen seurauksista, joiden fyysisenä ilmennyksenä oli mm. kuume ilman näkyvää fyysistä syytä. Lääkäri diagnosoi kuumeen ”koulukammoksi” ja sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi oman Raamatun, joka oli ainoa toiveeni.
Nuoremmat sisareni ovat ihmetelleet sitä, että joka päivä koulun jälkeen istuin keinutuoliin ja aloin lukea Raamattua. Uppouduin ja rakastuin kertomuksiin syyttömänä tuomitusta Jumalan pojasta, joka sielussaan toi ihmiskunnalle niin suuren ”valon”, että ihmiset eivät voineet sitä ymmärtää. Raamattua lukiessa aloin mielessäni keskustella ja väitellä hänen kanssaan ja noiden vuosien aikana kuume hävisi ja opettelin oikeakätiseksi.
Vuosien varrella olen kuullut monia totuuksia tuosta olennosta ja monien totuuksien kohdalla olen sanonut, että ”jos tuo on totta, yläkerran isäntä saa kuolemani jälkeen kuunnella naispuhujaa”. Hän on Jumala, jota rakastan” kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani ja kaikesta mielestäni ja kaikesta voimastani.” Sanon häntä Kristukseksi.
Kiitos kaikille kommentoijille. Meillä jokaisella on tietty kuva itsestämme ja sitten luuloja muista. Kuinka keskustella siten, että ottaa huomioon kanssakeskustelijat? Törkyjä on helppo heittää toisen niskaan vai mitä? Toki täällä K24:ssä saamme puolustella itseämme, mutta törkyjen heittäminen on taas niin ja näin. Viimeisellä tuomiolla meillä jokaisella on aikamoinen lista tekoja koko elämämme ajan, jotka löytyvät Tekojen kirjasta. Mitään ei ole jäänyt rekisteröimättä. Siinä sitten näemme läpi elämän kaikki itse tekemämme teot niin huonot kuin vähän paremmatkin. Minä en pysty kuvittelemaan minkälaista on kuulla ihan kaikki tekoni, myös pienenä lapsena tehdyt; ehkä silloin on aika pieni, eikä katsetta paljoa pysty permannolta nostamaan. Onneksi on myös Karitsan elämänkirja, jossa on meidän nimemme ja tämä on kaikista tärkeintä, jos haluamme pelastua.
Juha Heinilä evankeliumin sanoma on että kun tekee parannuksen saa synnit anteeksi niinkuin Jeesus käskee seuraajiensa julistaa:
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Siis olipa synnit kuinka veriruskeat tahansa niin ne saa anteeksi kun tekee parannuksen uskoo evankeliumin ja ottaa kasteen, näin saa Pyhän Hengen lahjan ja Jumalan rakkaus vuodatetaan uudestisyntyneen sydämeen.
Kun näin on saanut armon ennen tehdyistä synneistä ja Pyhän Hengen voiman ja kuule Jeesuksen äänen niin alkaa pyhitys elämä jonka päämääränä on iankaikkinen elämä.
Hepr. 12:14
Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.” Hebr.12:14-16
Pyhitykseen tuleminen on tuossa kohdassa sitä, että ymmärtää Jumalan Armon ja Pelastuksen, sekä ymmärtää, että Jumala on ottanut meidät huomaansa ja (siis erottanut meidät itselleen) maailmasta.
Pyhitys ei ole siis mitään lihan parantelua ja hyväksi ihmiseksi tulemista, vaan sen ymmärtämistä, että synnit jotka niin helposti kietoo meidät, eivät kuitenkaan enää ole meille kuolemaksi, kun katsomme Kristukseen ja vaikka synnistä kärsimmekin, niin se ei saa meissä tilaa, niin, että alamme jälleen sovittelemaan itse syntejämme, jolloin menetämme toivomme ja katkeroidumme helposti, vaan meidän tulee katsoa yksin Kristukseen, jotta saisimme kaiken sen minkä Eesau menetti, kun luopui Jumalan tekemästä liitosta (haureus = liitosta eroaminen yksipuolisesti)
Tämä kaikki selviää hyvin, kun lukee tuon Hebrealaiskirjeen luvun 12 kokonaan.
Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa… On hyvä muistutus meille kaikille. Ja Pyhitykseen pyrkiminen on Armossa pysymistä.
Ismo Malinen siis pyhitys on toellakin sen vanhan elämän syntien pois karsimista kun Jumala on antanut Pyhän Hengen voimaksi.
Se miksi Jumala armahtaa nöyrän kuntämä tunnustaa syntinsä on että Jumala tietää ettei ihmisellä olevoimaa elää Hänen tahdossa, mutta kun saa Pyhän Hengen niin on voima elää, siis pyhitys on Pyhän Hengen johdossa ja voimassa tapahtuvaa syntien pois jättämistä ihmisen oman vapaan tahdon mukaan.
Syntiä on yhtä hyvin pahan tekeminen kuin hyvän tekemättä jättäminenkin. Pyhittyminen ei siis ole vain paheiden hylkäämistä vaan kasvamista rakkaudessa, ilossa, rauhassa, kärsivällisyydessä, ystävällisyydessä, hyvyydessä, uskollisuudessa, lempeydessä ja itsehillinnässä. Siinä ei voi koskaan tulla täydelliseksi, vai voiko?
Jälkeenpäin kun ajatellen masennusaikaani, vaikka toisaalta olin ihan pihalla kaikesta, ilman omaa voimaa, niin olin lähempänä Jumalaa kuin ennen sitä tai tänäpänä. Jumalan kämmenellä ei tarvitse pyristellä omilla voimalla eikä kehuskella saavutuksilla. Ilman Jumalaa en olisi ehkä kestänyt. Yksi Raamatun helmistä voi hyvin kuvata myös masentuneen todellisuutta:
Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. (2. Kor. 12: 7-10)
Tuo 2.Kor.12 on lohduttavaa luettavaa, kun on itse heikkoutensa tähden joutunut niin monesti rukoilemaan.
Aria ei voi kuin onnitella, että on saanut niin suuren Armon ja sellaisen vapaan tahdon millä voi jättää kaiken vihan, katkeruuden, lihallisuuden tuoman rakkaudettomuuden ja on saanut täydellisen itsehillinnän.
Martti Pentti kumoatko siis sen ettei syntejä tatvitse pyhityksessä panna pois vai mitä yrität sanoa?
Sanoppa mikä minulla oli vikana kun kaiken sen luterilaisen opetuksen jälkeen kuvittelin aina liki 40 vuotiaaksi asti eläneeni ns hyvää elämää ja vaikka sen hedelmänä oli mm abortti? Miksi ei kirkko opettanut haureudesta joka siihen johti,miksi omatunto tai sydän ei ymmärtänyt rippikoulussa opetettuja käskyjä?
Oliko vika vain minussa eli ymmärtävätkö nykynuoret nämä asiat?