Kymmenen vuotta sitten masennuin. Kaikki tuntui turhalta. Jumala ja koko maailma tuntuivat tuomitsevan minut tai ainakin näin käänsin kaiken päässäni.
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. (Ps. 51:6)
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:18-19)
Pro Fide: Ristin luona
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 3:23-24)
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Room. 5:1-2)
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (Room. 8:1)
Miten voimme päästä rauhaan Jumalan kanssa?
Miksi on tärkeää, että meillä on rauha Jumalan kanssa?
Koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä! (Gal. 4:6)” Miksi on tärkeää tuntea rakastava Isä oikealla tavalla?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Katolinen ja luterilainen (3.3.2017)
Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja minä (10.4.2017)
”Miksi on tärkeää tuntea rakastava Isä oikealla tavalla?” Onko vääräkin tapa?
Voimme elää lain alla, emmekä löydä rakastavaa Jumalaa. Tällöin emme tunne Jumalaa oikealla tavalla. Voimme syntitaakan alla sanoa: ”pitäköön tunkkinsa”.
Kiitos hyväsyä kysymyksestä, Martti Pentti.
Juha Heinilä kysyt:”Miten voimme päästä rauhaan Jumalan kanssa?”
Vastaus on selkeä Pietarin sanoin:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Siis tulee luopua kaikesta vanhasta, siis siitä mikä ei antanut rauhaa Jumalan kanssa, esim johti masennukseen.
Ari kiitos kommentista. Aika moni masentunut on tappanut itsensä. Masennuksesta toipuminen vie paljon aikaa. Luopuminen ja asioiden näkeminen eri tavalla auttaa toipumisessa.
Nyt pitäisi olla ymmärrystä sen verran, ettei helluntain tapahtuma ole masentuneitten tavoitettavissa sillä tavalla, että suoritettuaan tuon sarjan asioita, masennus on tipotiessään. Helluntaina Jumalan pyhyyden läsnäolo oli niin vahva, että ne asiat tapahtuivat. Olen kuullut monia todistuksia, että ihminen on sattunut tulemaan kokoukseen ihan jostain muusta syystä kuin tullakseen uskoon, mutta tilanne on muuttunut sellaiseksi.
Masentunutta voisi auttaa, jos ymmärtäisimme Sauluksen kääntymisen. Varmaan ne ovat masennuksen merkkejä, jos ihminen ei syö eikä juo kolmeen päivään. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä siitä tilanteesta ellei Ananiasta olisi lähetetty Saulusta auttamaan.
Lauri, kiitos hyvästä kommentista. Omalla kohdallani masennuksen kuopassa ollessani oli kaikki ihan pimeää. En nähnyt asioita oikein. Pienet ongelmat tuntuivat suurilta. Ajatus pyöri väärää raidetta pitkin vaikka miten olisi yrittänyt ajatella toisin. Uskonasiat piti aloittaa Golgatalta käsin uudelleen. Kaikki se mitä oli aikaisemmin ymmärtänyt, piti uudelleen löytää. Masennus murskasi kaiken alleen. Nyt 10 vuotta toivuttuani olen aika ”terve”. Laitoshoitojaksot, psykoterapiat ja sielunhoitokeskustelut ovat olleet tärkeä osa toipumistani. Vaikka tiedän, että Jumalalta olen saanut takaisin terveyden ja Hänelle suuri kiitos. Jumalan löysin uudelleen kuin luin Galatalaiskirjettä useita kuukausia oppaana tohtori Martti Lutherin Galatalaiskirjeen pidempi selitys. Löysin Ristin ja armahduksen ja rakastavan Jumalan.
Kiitos tärkeästä blogista!
Kun ihminen saa piston sydämmeen, niin on Jumala jo tehnyt työnsä. Kristukseen kastaminen on tunnustautumista Kristityiksi ja Pyhä Henki vahvistaa lupauksen ja jää asumaan Kristittyyn. Tämä kaikki on uskon mukaan, jonka Jumala vaikuttaa sanan kuulemisen kautta.
Tuo ”tehkää parannus”, voidaan kääntää, myös ”katukaa syntejänne”, jolloin ihmisen mieli muuttuu omien tekemisien suhteen. Se mikä ennen oli kivaa ja hauskaa, muuttuu nyt kauhistukseksi ja vastenmieliseksi.
Näin se menee, kun Jumala tekee työtään ihmisessä. Jumala kuitenkin saa ihmisessä aikaan mielen muutoksen ja sen mukaisen toiminnan.
(Kreik. Parannus = mielenmuutos)
Kiitos Ismo. Ristin luokse on hyvä mennä.
Aiku hoitavaa lukea taas sun tekstiä.
Masennuksestani aloin toipua kun, yksi psykologi sanoi minulle: ”kuule Pekka, sinun surutyösi on jäänyt tekemättä isäsi kuoltua. Siitä kun lähdin niin aloin tekemään sitä heti. En vain yhtään tiennyt mitä se tarkoitti. Tai miten se pitäisi tehdä. Isän kuolemasta oli jo silloin 35v. Tuolloin olin vain 7v. Kukaan ei silloin osannut ohjata minua suruun. hautajaisissakaan en enää itkenyt. Suru kapseloitui sydämeen mustaksi kovaksi möykyksi, jota ei voinut lähestyä, eikä koskettaa.
Surematon suru muuttui itsesääliksi ja masennukseksi. Parin-kolmen vuoden aktiivisen työskentelyn jälkeen säilykepurkki avautui ja pienen pojan isän ikävä sai purkautua itkuna ulos. Huomasin miten hoitavaa suru on, kun sen antaa tulla koko voimallaan. Vain tukahdutettu suru on vaarallista.
Aloin tutkia isän tapaturmasta kertovia lehtijuttuja ja tutustumaan isään ,niiden kautta, jotka hänet aikanaan tunsivat. Mietin ongelmatilanteissani; olisipa isä nyt tässä neuvomassa, yms.
Sitten se vain yhtenä palmusunnuntai aamuna purskahti ulos. Oivaltaessani mitä olin isän mukana menettänyt.
Sain aivan kuin ottaa sisäisen lapseni polvelleni ja antaa tämän huutaa isän ikävää ja parkua, niin kauan kuin halusi. Sitten se lopetti ja alkoi naureskella. Sen jälkeen meillä on ollut monta tosi hauskaa hetkeä yhdessä. Sain vapauden olla minä.
Kiitos hyvästä omakohtaisesta kommentista, Pekka. Hienoa, kun sait vapauden. Itse kullakin voi olla joitain asioita, jotka kietovat ja ahdistavat. Mutta ne voivat olla meidän silmiltä piilossa, emmekä tiedä mikä meitä ahdistaa ja masentaa. Minä kävin psykoterapiassa läpi koko elämän. On antoisaa (ja autuaallista) käsitellä asioita turvallisessa ympäristössä. Sydämestä anteeksiantaminen toiselle, vaikka hän ei enää olisi elossa auttaa meitä pääsemään irti katkeruudesta. On monia asioita, joita ei voi enää muuttaa, mutta niitä voi katsella eri silmin.
7v pojan mielestä isä ja miehet voi mitä vain. Suru lukitsi myös tuon asian mieleeni. Siinä minulla oli jatkuva masennuksen aihe, kun en tietenkään koskaan voinut täyttää mittaa. Jos nyt joku minua käy mittailemaan, niin sille voinkin hymyillä. Muistaisipa tuon aina. Kiitos Juha kun avasit tuon akkunan omaankin sisimpääni.
Jokainen ihminen voi ryhtyä oman elämänsä ahtisaareksi ja käsitellä asioita. Muodostetaan kolmio, jossa on isä tai äiti tai molemmat toisessa kulmassa on se pieni poika, joka on kärsinyt jotakin. Kolmannessa kulmassa on se pieni poika aikuiseksi kasvaneena. Nyt kun me olemme kasvaneet aikuiseksi, meillä on aineksia aikuisen ajattelusta ja lapsen ajattelusta. Annamme palautua mieleen se asia, jossa isä/äiti teki jotain väärää sen pienen ihmisen mielestä. Muistamme oman mielialamme, nyt alkaa se tervehdyttävä vaihe: Nyt aikuisena voimme oikeasti katsoa senaikaisen isän/äidin sisimpään. Jotain tapahtui, josta lasta ripitetään, joskus suorastaan käsitellään väärämielisesti. Mistä se johtui? Eivätkö he rakastaneet minua? Rakastivat kyllä, mutta siinä tilanteessa eivät kyenneet kyllin sitä osoittamaan, koska aikuisen elämässä on paljon muutakin kuin lapsen hyvä olo katkeamattomana. Vaikka kaikki tähtääkin lapsen hyvinvointiin lopulta, niin vekselin lankeaminen, omaisen menettäminen, työttömyys ja rahapula voi viedä aikuisen sellaiseen kurimukseen, ettei kertakaikkian kykene asioimaan kauniiden asioiden kanssa, vaan näkee kaikessa katastrofin merkit.
Pekka lausut oivaltavasti:”7v pojan mielestä isä ja miehet voi mitä vain”
Juu kun tuohon laittaa isän tilalle uudestisyntyneen Isän niin se pitää varmasti paikkaansa, Isä voi pitää kaikki lupausensa.
Matt. 23:9
Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
Nyt lähti ennenaikaisesti eli piti sanoman että tuollainen usko on lapsenkaltaista uskoa Jumalaan.