Armoa, paratiisia ja ikuista elämää luvataan, mutta kovan työn, tuskan ja kärsimyksen takaa.
Sitten vielä tekemisiä ja tekemättä jättämisiä perustellaan Raamatulla. Oe nokkiisa!
”Ei me vaadita, mutta jos haluaa elää Jumalan sanan mukaisesti, niin…”
Kielletään, kiemurrellaan, venkoillaan, jopa valehdellaan. Syytetään mustamaalauksesta. Ensin väsätään säännöt, vaaditaan niiden toteuttamista ankarien seuraamisten uhalla, sitten kiistetään kaikki kun asia otetaan puheeksi julkisesti. Pahinta ei ole itse asia, vaan siitä puhuminen. Niin paljon on yhteistä julkisessa keskustelussa vanhoillislestadiolaisten ja Jehovan todistajien tiimoilta. Huomaavatko näiden yhteisöjen jäsenet saman lukiessaan kirjoituksia?
Raamatulla voidaan perustella vaikka mitä. Useimmiten kyse on siitä, mitä ihminen saa tai ei saa tehdä, eli laista. ”Ei armo tarkoita sitä että voi tehdä mitä haluaa”, on lainopettajien mielilause. Sitten väännetäänkin tekovaatimukset omaksi haluksi, haluksi noudattaa Jumalan sanaa.
Jos on pitkään tai ikänsä saanut kuulla julistettavan jotakin asiaa pyhänä ja Jumalan tahtona, on vaikea päästä ajatuksesta irti. Sekä VL-liikkeessä, että JT- liikkeessä on vallalla liikkeestä eronneille karttamissääntö. JT:llä se on konkreettisempi ja tiukempi ja jos VL-liike olisi jatkanut 70-luvun mallilla, siellä homma olisi lähes samanlainen. Mutta karttamista sielläkin löytyy, se on vain enempi henkisellä puolella tapahtuvaa, toki ihan oikeaakin karttamista ja jotkut sanovat sen jopa ääneensä. Kokonaan ulkopuolisen, kuin entisen vl-ihmisen, on paljon mutkattomampaa pitää yhteyttä vl-ihmisiin. Liikkeestä lähtenneet ovat aina jotenkin varottavampia ja pahempia kuin kokonaan ulkopuoliset.
Tietenkään kummassakaan yhteisössä näitä asioita ei voi yleistää liikkeiden kaikkia jäseniä koskeviksi. Jehovan todistajilla, näin tiedän kertoa, kaikki eivät tottele karttamissääntöä tiukasti, vaan tapailevat salaa sukulaisiaan. Uskoisin, että asia ja käytännöt riippuvat paljolti siitä, miten tosissaan liikkeessä ja sen opetuksissa ollaan kiinni. Vl-ihmisten kohdalla asia selviää heti kättelyssä. Lasimuurin paksuus on helposti havaittavissa kehonkielenä ja äänensävynä. Sen aistii heti, kuka ottaa liikkeen opetukset vakavasti. Asia on tosi mielenkiintoinen. On mukava sellainen tapaaminen vl-ihmisen kanssa, jossa minkäänlaista lasimuuria ei tunne. Ei minkäänlaista hyljeksintää. Näitäkin tilanteita tulee eteen.
| Varoitus eksyttäjistä |
| 7 Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä. |
| 8 Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan. |
| 9 Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. |
| 10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. |
| 11 Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.
|
Tuossa raamatunkohdassa kehotetaan karttamaan sellaisia ihmisiä, jotka EIVÄT TUNNUSTA Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Vl-liikkeessä kehotettiin 70-luvulla karttamaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät tehneet HENKIPARANNUSTA. Mutta kun ihmiset eivät lue paljonkaan Raamattua, juttu meni läpi kuin häkä koko huushollin kun pellit olivat kiinni. ”Älä ajattele, mieti, ihmettele, kyseenalaista, usko ainoastaan”. ”Usko, mitä veljet sanovat.”
Mutta mitä ikinä tuo tarkoittaakaan, kun Raamattuun on tuollainen asia kirjoitettu, niin en millään jaksa uskoa sen tarkoittavan sitä, että ihan ketään ihmistä pitää alkaa syrjimään, eristää hänet, sillä se on henkisen väkivallan pahimpia muotoja.
Moniavioisuutta voidaan perustella Raamatulla, samoin huoruutta ja orjuutta, sillä mitä muuta esimerkiksi Jaakob teki, kun hänellä oli kaksi vaimoa ja kaksi orjatarta petikavereinaan? Samaan hengenvetoon pidetään tosi pahana ja kuvottavana asiana kahden saman sukupuolen välistä rakkautta. Itselleni tuo Jaakobin malli on ehdottomasti pahempi juttu. Tosin homorakkaus ei ole mielestäni ollenkaan paha. Seksuaalisuus on biologiaa, luontoon istutettu sellaisena kuin se on. En voi millään pienellä ymmärrykselläni käsittää sitä, että miksi ja miten homojen/lesbojen pitäisi pystyä vastustamaan luontoansa, kun ei sitä pysty tekemään heterotkaan. En siis voi vaatia keneltäkään sellaista mihin en itsekään pysty. Sama kuin kieltäisin toiselta ihmiseltä ajattelemisen, jota ei millään voi estää niin kauan kuin henki pihisee.
Verensiirto kielletty, ehkäisy kielletty, kahvin- ja teenjuonti kielletty, kielisuudelmat pakollisia ja kaikkia asioita perustellaan Raamatulla. Ja kaikki aiheuttavat enempi ja vähempi kärsimystä yhteisöjen jäsenissä. Ihan kenenkään ei kannata liittyä yhteisöön, joka pistää jäsenensä kärsimään taivastoivon, paratiisin, ikuisen elämän toivossa. Joku viisas kolumnisti kehotti kysymään yhteisöistä niiden uhreilta. Olen tasan samaa mieltä.
Kiitos, Vuokko! Tottakai tällaiset kirjoitukset herättävät närää: jos tuntee vain lahkon maailman, osaa puolustaa vain sitä, ja muu nähdään uhkana. Muistan sen itse. (Ja niillä, jotka eivät ole kokeneet lahkomaista yhteisöä, on suuria vaikeuksia ymmärtää, mistä tässä ylipäänsä keskustellaan. )
Kuten Vuokko, olen hypännyt tuohon kahden maailman väliseen rotkoon, oppinut (mielestäni) lentämään, ja päässyt yli. Se ehkä auttaa näkemään jotain…toki silti en mitenkään voi väittää näillä kokemuksillani olevani neutraali, objektiivinen tarkkailija.
Näin se on, kuten Sauli kirjoittaa, että ulkopuolisella on vaikeuksia ymmärtää lahkomaisen yhteisön käytänteitä. Ja moni haluaa ummistaa silmänsä ja korvansakin niiltä. Siis ulkopuolisetkin.
Pahimmillaan haukutaan kipeistä kokemuksista kertovia vielä valehtelijoiksi, mikä traumatisoi vain lisää.
Onneksi on vertaistukea saatavilla ja asioista on alettu puhua yhä avoimemmin julkisuudessa. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Tie voi olla pitkä, ja siksi tarvitaan kaikki mahdollinen tuki.
Hyvä että Vuokko ja sinä Sauli olette rohkeasti tulleet puhumaan asioista ja antamaan omilla kertomuksillanne toivoa myös toisille.
Tuolla pastori Sadinmaata käsittelevässä uutisessa sanotaan, että vaikka hänen saarnansa ovat kärjekkäitä, niin ”ei pidä heittää lasta pesuveden mukana pois”.
Olen ymmärtänyt, että lestadiolaiset opettavat, että ihminen pelastuu yksin armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Se on mielestäni se lapsi, mitä ei tule heittää pois.
En juurikaan osallistu/ole osallistunut näistä liikkeistä kertovien uutisten kommentointiin, koska en tunne niihin kuuluvia ihmisiä. Mutta ”ei savua ilman tulta” pitänee varmasti myös paikkansa.
Minulle ei muistu mieleen esimerkkiä selvästä valehtelusta, mutta asioiden vääristymää on varmaankin ollut puolin ja toisin.
Tartuin yhteen asiaan, rinnastukseen jehovantodistajien uskon kanssa. Sitä ei tulisi tehdä, koska vartiotorniseuran opinkäsitys ei ole kristillinen ja se on hyvin vahvasti synerginen.
Ulkonaisten asioiden merkityksestä on toki syytä keskustella. Pietistisissä herätysliikkeissä ns. pyhityselämä on ollut voimakkaammin ja laimeammin esillä, mutta sitä ei ole sotkettu vanhurskauttamisoppiin. Kun on sotkettu, on ajauduttu harhaan – ihan samalla tavalla kuin siinä liikkeessä, josta koko asia on siivottu pois, ja josta tänään on jäljellä vain nimi. Herätys on loppunut, jäljelle on jäänyt vain liike.
Kuuntelin parisen viikkoa sitten erään VL-papin saarnaa, ja siinä olivat asiat kohdallaan. Lämmöllä muistelen myös erään toisen papin kirjoitusta tänne blogimetsään 2 vuotta sitten. Kirjoittaja kehoitti kääntämään katseen omasta itsestä ja oman uskon heikkoudesta Kristukseen. Se kirjoitus oli evankeliumia parhaimmillaan. Sellaisesta neuvosta on ihan syytä kiittää!
Salme Kaikusalo puhuikin jo tuttuja neuvon sanoja pesuvedestä ja lapsesta…..
Lestadiolaisuudessa on vallalla sellainen tapa saarnata (ainakin liikkeen ulkopuolella kuten aamuhartauksissa ja jp-saarnoissa), joissa liikkeen omat ja ulkopuoliset ymmärtävät saman kohdan täysin eri tavoin. Tämä on asia, jota liikettä ei-tuntevan on vaikea tai mahdoton käsittää. Tämä saa VL-liikkeen vaikuttamaan todella positiiviselta, mutta jos ymmärtää sanojen todellisen merkityksen, asia ei enää ole ollenkaan niin houkuttavaa. Esim. ”katseen kääntäminen Krsitukseen” luultavasti tarkoitti sisäpiiriläiselle lestadiolaisen synninpäästön vastaanottamista (=kääntymys lestadiolaisuuteen), mikä lienee ihan eri asia kuin mitä Jorma ymmärsi sen tarkoittavan. Samoilla tutuilla käsitteillä onkin liikkeen sisällä aivan omat assosiaationsa ja merkityksensä. Mielestäni liikkeen saarnamiehet käyttävät tätä hyväkseen julkisissa esiintymisissään. Jos itse menettelisin samoin (sanon jotain tarkoituksella että toinen ymmärtää väärin koska sanoilla on kaksoismerkityksiä), minun oma tuntoni todistaisi minun valehtelevan. Mielestäni on aina paras esittää asiat niin, että ne ymmärretään kuten ne tarkoitetaan. Opettaahan jo Immanuel Kant, että sellaiset asiat joille julkisuus on hyväksi ovat aina oikein.
Mielenkiintoinen tuo Raamattuviite, jolla perustellaan karttamista. Siinähän kirjaimellisesti käsketään karttamaan niitä, jotka korostavat liikaa Jeesuksen jumaluutta (ihmisyyden kustannuksella). Koska Jesus on Jumalan Sana ja Jeesus rinnastuu aina myös Raamattuun, niin tästähän seuraa, että kohtaa voisi/pitäisi hyvällä syyllä soveltaa myös kaikenlaiseen raamattufundamentalismiin. Siis Johanneksen kirjeen mukaan pitäisikin karttaa juuri niitä, jotka ahkerimmin karttamiskäytäntöä soveltavat, ei niitä jotka ovat suvaitsevaisia. Aika vinkeää…
Raamattu kertoo ihmisten synneistä, että näkisimme, mikä on synnin seuraus. Niinpä moniavioisuus, kaikki haureuden synnit, orjuus ja muut synnit ovat ihmisille vahingolliset ja siksi Jumala meitä niistä varoittaa. Hänen kymmenen käskyään antaa meille oikean elämän raamit. Mutta vain Jeesuksen veren puhdistamina ja uudestisyntyneinä Ylhäältä voimme rakastaa Jeesusta ja näin Hänen rakkaudessaan elämme sydämestämme kuuliaisina Jumalan Sanalle.
”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh.8:36
On aina hyvä muistaa, että ensimmäiseksi Jeesus vapauttaa ihmisen uskonnollisuudesta, toiseksi on hyvä muistaa, että Paavali taistelee kaikissa kirjeissään juuri tuon Jeesuksen opetuksen puolesta, uskonnollisia ihmisiä vastaan.
Kaikki ”mutta” sanat, jotka tulevat Armon jälkeen, ovat kirouksen alaisia.
”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.”Joh.1:17
Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Matt 23:1-2
Kristus on lain loppu ja Armo on kokonaan toinen Tie, kuin uskonnollinen lain tie, jota monet yrittäen kulkevat saavuttaakseen vanhurskauden. Se on turhuutta ja kirouksen alaista.
Kukaan ei pääse Jumalan Luo, kuin Kristuksen kautta. Jollei ihminen kuole omille töilleen, niin Kristus ei ole miksikään avuksi.
Kristus ei tullut auttamaan meitä, että me pystyisimme täyttämään ja pitämään lain, vaan Hän tuli itse laiksi, että me saisimme Hänen kauttaan täydellisen vanhurskauden lahjaksi.
Olkoon kirottu jokainen pidättäytyy lakiin, koska Jumala on Uhrannut oman Poikansa juuri sen tähden, että me saisimme vapauden.
Jos joku ei usko vaan edelleen ahkeroi lain mukaan vaeltaakseen, niin hän katsoo Jumalan Lahjan ylen. Armonsa on ylen kallis lahja, joka tekee vapaaksi jokaisen, sillä ilman vapautta ei voi olla Rakkauttakaan. Rakkautta ei voi leikkiä, sillä tekopyhän teeskentelyn ja aidon rakkauden erottaa juuri vapaudesta.
Jos me työläästi palvelemme toisiamme, ikään kuin pakosta ja vielä hymyilemme päälle, niin hyvin me teeskentelemme toisillemme, mutta kuinka me luulemme teeskentelevämme Jumalalle, joka tuntee meidät sydänjuuriamme myöten?
Armosta me saamme olla vapaat teeskentelystä, Kristuksen tähden.
Kasari taitaa nyt oikaista!
Katse Kristukseen on Vapahtajaan turvaamista ja uskomista.
Se on aivan yleinen herätyskrist. ilmaisu.
Toki sama tapahtuu sanaa ja evankeliumia uskottaessa ja myös ripissä ja synninpäästössä