Tuore juttu Kotimaassa kertoo hyvin tilanteen, jossa varsinkin kristinusko on länsimaissa. Sen on korvannut tiede- ja kulutususkonto.
Itse ikäni fysiikkaa tieteenä tutkineena olen perillä tieteellisestä totuudesta ja sen hataruudesta. Vallitseva huippututkijoiden käsitys siitä mitä kaikki olevainen on ja miten se on syntynyt, on tyhjentävä. Heistä useimmat mm kvanttifysiikan tuntijat sanovat, että saamme vuosikymmen toisensa jälkeen yhä lisää tietoa siitä, ettemme oikeastaan tiedä tai ymmärrä mitään.
Tieteenharjoittajakin lopulta elämän ydinasioissa vain uskoo. Hän uskoo viimeisimpään teoriaan. Hän voi uhrata ikänsä todistaakseen matemaattisesti jonkin maailmankuvan oikeaksi. On selvää, ettei näitä asioita kuitenkaan selvitetä ja ymmärretä koskaan matemattisesti. Havainnoida voidaan, mutta siihen se jää.
Juristien halu Kotimaan artikkelissa tuli myös esille. He haluavat poistaa yhteiskunnissa uskonnon vaikutukset viitaten yhdenvertaisuuteen ja neutraaliuteen. Minä haluan viitata siihen juristien koomiseen puoleen, että he leikkivät tieteellisen maailmankuvan osaajina. He vetoavat korkeaan koulutukseensa, mutta sotkevat korkeat palkkionsa korkeaan oppineisuuteen.
Harva korkeakoulutettu on yhtä heikosti ja yksipuolisesti sivistynyt kuin juristi. Hänen koulutuksensa ei edesauta edes arvioimaan millainen maailmankatsomus on tieteellinen ja mikä uskomusten varassa, tai asettamaan niitä paremmuusjärjestukseen.
Juristi luulee opiskelleensa oikeustiedettä, muttei ei ymmärrä, etteivät hänen opintonsa edes perustu tieteeseen vaan ihan lautamiestason lakeihin, joita putkimiehet, sairaanhoitajat ja poliisit eduskunnassa laativat, kaikki kunnioitus näille ammattikunnille kuitenkin heidän varsinaisessa ammatissaan.
Maallistunut yhteiskunta ei kykene ajattelunsa suppeudessa muuhun kuin vihaamaan uskontoja ja erityisesti kristinuskoa. Siihen on myös perusteltukin syy. Uskonto rajoittaa ihmisen tekoja ja tuomitsee väärät teot.
Kaikkia perversioita, joihin ihmisen kyltymättömät halut pyrkivät, ei mm kristinusko tue. Mikäs sen ärsyttävämpää.
Herra Pentti sanoo ”Tällaiset lausujat jättävät huomioimatta raamatullisen ihanteen: ”Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.” Raamatun taitamaton, ahdistusta herättävä käyttö ei ole sen oikeaa käyttöä. Sitä kutsutaankin usein ’Raamatulla päähän lyömiseksi’.”
Raamatun siteeraaminen ihmisten tekojen kohdalla on juuri viisasta. Raamatulla päähän lyöminen on ihmisen keksintö, jotta voi valittaa, kun joku moittii ihmisen tekoja ja tulee paha mieli. Sillä on yhtä vähän tekemistä kristinuskon kanssa kuin luterilaisuudella tai katolilaisuudella. Lyllä meitä on oiottu kautta vuosisatojen uskonopeilla eikä syyttä.
Menisitkö Hämäläinen Raamattu kainalossa johonkin erityisluokkaan opettamaan sen lapsille, mitkä kaikkea Raamattu sanookaan tyhmyydestä?
Seppo Heinola, olen toiminut opettajana ja opettanut kuten asiat näen enkä kuten Opetushallitus ne näkee. Tiedän, ettei monella rohkeus riitä siihen. Mitäs minä sille voin.