Jos minun uskontoni ei salli punaista väriä olohuoneen sisutuksessa, pitääkö ihmisten, joiden luokse olen menossa kylään, riipiä punaiset verhonsa ikkunoista alas vierailuni ajaksi? Jos minun ystäväni omatunto tulee kipeäksi vastaavasti vihreästä väristä, pitääkö minun poistaa huushollista kaikki vihreä hänen vierailunsa ajaksi?
Mikä on hyvää käytöstä eri kulttuurien tai uskontojen kanssakäymisissä? Onko se sitä, että aina se saa määrätä kaapin paikan ja värin, jonka omatunto tulee kipeäksi erinäisistä asioista? Vai onko se hyvää käytöstä, että kunnioitetaan jokaisen kodin omia tapoja periaatteella: maassa maan tavat, kodissa kodin tavat?
Eli minä voin määrätä oman kotini sisutuksen värit ja sinä omasi. Jos minun omatuntoni saastuu, tulee kipeäksi punaisesta väristä enkä voi siten mitenkään astua jalallani kotiin, jossa vähänkin vilahtaa punaista, niin sitten en yksinkertaisesti mene sinne. Ja päinvastoin.
No, usein sukulaissuhteissa yritetään pitää jonkinmoisia välejä yllä, joko ihan mieluusti tai sitten velvollisuudentuntoisesti. Näissä kohtaamisissa on yleensä vallalla heikon omantunnon laki. Henkilö, jonka omatunto tulee kipeäksi/saastuu jostakin asiasta, esimerkiksi rytmikkäästä musiikista, saa määrätä kohtaamistilanteissa, mitä musiikkia radiosta voi kuulua. Hän joko itse pyytää sulkemaan radion, vaihtamaan kanavaa tai käy itse tekemässä sen.
Tämä johtaa väistämättä siihen, ettei tällaista omavaltaista ystävää tai sukulaista haluta enää omaan kotiin kyläilemään tai vaikkapa yhteisille reissuille. Tiedän monien loukkaantuneen kovasti, kun heidän on ollut oltava alisteinen säännöille, jotka eivät heidän omiatuntoja sido mitenkään.
Muistan, kuinka itse olin puhdasoppisena vanhoillislestadiolaisena suorastaan moukkamainen varjellessani omaatuntoani saastumiselta. Joskus menin pyytämään bussikuskia vaihtamaan kanavaa tai sulkemaan radion, kun sieltä kuului ”rumputusta”. Ja olenpa joskus painanut OFFia jonkun radiosta, kun sieltä on alkanut tulemaan jalan alle menevää musiikkia. Tällaista käytöstä pidettiin kuitenkin ainakin minun aikanani jopa ihanteellisena ja suoraselkäisen rehellisenä. Oikeasti en osannut ajatella ollenkaan, mitä ajatuksia ja tunnelmia aiheutin hurskastelevalla toiminnallani muille ihmisille.
Sitten kuitenkin sain ihan vapaasti käydä shoppailemassa kaupoissa, vaikka kovaäänisistä soi miten himmee jytke tahansa. Eli kaupoissa omatunto ei sitten saastunutkaan. No, rokki ei edelleenkään ole lempparimusiikkiani, mutta en näe siinä mitään pelättävää.
Mulle on moni ihminen puhunut siitä, miten vaikeaa on vl-liikkeen jättämisen jälkeen olla tekemisissä liikkeen jäsenten kanssa. Näissä kohtaamisissa tulee eteen jatkuvasti tilanteita, jolloin jähmeä ja tinkimätön lasiseinä humahtaa välille. Erityisine äänenpainoineen, ilmeineen, vaikenemisineen, omavaltaisine toimintoineen. Monissa eri asioissa. Allekirjoitan asian nyt, kun asiasta on monenlaista kokemusta.
Pitänee vain antaa periksi asian edessä. Entinen kanssakäyminen ei yksinkertaisesti ole enää mahdollista. En sano sillä, että esimerkiksi mulla olisi jokin pakottava syy pitää vanhoista ystävyyksistä ja kanssakäymisistä kiinni, vaan että jonkinmoinen velvollisuudentunto ja kohteliaisuus pistää pitämään yhteyksiä yllä. Taitaa olla ihan turhaa hommaa.
Miksi ahtautua itse tilanteisiin, joissa on epämukava olla ja miksi vaatia muita tekemään samaa? Ei ihan miksikään.
On aina hauskaa kun rock-musiikkia paheksutaan muusikoiden elämäntapojen vuoksi oikeastaan samaan hengenvetoon kun klassista musiikkia ylistetään kovasti. Klassiset säveltäjät eivät käsittääkseni pääsääntöisesti olleet aikanaan mitään enkeleitä elämäntavoiltaan.
Minusta asia on kovin yksinkertainen: jos ei tykkää rock-musiikista, kannattaa olla kuuntelematta. Tämä on siitä hyvä sääntö, että se pätee kaikkiin muihinkin musiikin lajeihin. Tai taiteen ylipäätään.
Vuokon kirjoitusta lukiessani, muistui mieleeni monta tapausta nuoruudestani miten vl – usko on minunkin elämääni kahlinnut ja jopa ihan viattomia asioita on pitänyt karttaa, juuri tämän takia – etten olisi pahentanut toisten uskovien herkkää omaatuntoa. Äitini kyllä opetti, että ei se uskoamme vahingoita, jota näemme ja kuulemme maailmalla, kun emme tuo sitä kotiimme. Hän vetosi tähän Jeesuksen opetukseen:
Mar. 16:18 ”He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä.”
Luulen, että pyrkimys jumalalliseen elämään aiheuttaa tämän, että kartetaan kaikkea vähänkin epäilyttäviä asioita, varmuuden vuoksi ja näin menetetään jumalanlapsen vapaus. Uskomisesta tulee suorittamista ja sitä sitten kutsutaan kilvoitteluksi, vaikka se on tosiasiassa lain alla uskomista.
Kotonani ei ollut ns. uskovaisten vaatetusta, mutta kyllä kirkkoon mentäessä ei pukeuduttu punaisiin vaatteisiin. Vaimoni kertoi miten hän oli Oulun tuomiokirkossa tätinsä kanssa, vaimollani oli ollut punainen villatakki. Täti oli vaihdattanut oman mustan takkinsa vaimoni päälle ja sitten vasta olivat käyneet ehtoollisella.
Ei vl – usko ole oikeastaan ollut tiukin näissä elämäntapasäännöksissä, kyllä eri herätysliikkeisiin kuuluvia on paimennettu monenlaisin elämäntapasäännöin. Keskustelin kerran körtti – uskovan kanssa, hän kertoi, miten häntä oli kasvatettu hartaaksi uskovaiseksi näillä sääntöillä. Kiellettyä oli esimerkiksi viheltely. Hän oli kerran erehtynyt isänsä kuullen viheltelemään virttä, jolloin isä oli häntä kovasti nuhdellut ja sanonut, että viheltely on pirun kutsumista.
Ei taida moni enää käyttää körttipukua ja taitavat viheltääkin, mutta vl – uskossa monet kiellot ovat tätä päivää. Olen ollut osastonjohtajana kansalaisopistossa, opistossa toimiin monenlaisia jumppapiirejä muun muassa Zumba piirejä jossa jumpataan latinalaisen ja kansainvälisen tanssimusiikin tahdissa. Kun näin tehdään, arjen huolet unohtuvat, liikunnan ilo täyttää mielen.
Näihin liikuntapiireihin eivät vl – uskovat osallistu, mutta kyllä mm. körtti – uskovat osallistuvat. Sitten on tavallisia jumppapiirejä, joissa jumpataan musiikin tahtiin. Ostin opistolle ison putkiradion, jossa on suuret kaiuttimet ja niin kaikki jumppaajat voivat hyvin pysyä rytmissä mukana. Sitten tuli vl – uskovien taholta toivomus, että jumpattaisiin ilman musiikkia, niin hekin voivat silloin osallistua jumppaan – näin tehtiin.
Miten me voisimme omassa elämässämme olla vapaita myös uskovina, sillä kun Jeesus sanoo meille: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Vaikka me tämän tiedämme, sisimmässämme tunnemme, niin uskonyhteisön paine vaikuttaa meihin, että alistumme uskonyhteisön sääntöjen paimennettavaksi.
Joku voisi sanoa, että hyvä minun on näin neuvoa, kun en kuulu mihinkään uskonyhteisöön ja sanon, että tämä on totta. Minä en ole minkään yhdistyksen sääntöjen ohjattavissa, mutta kyllä olen ihminen ihmisten joukossa, johon vaikuttaa myöskin ihmisten luomat normit.
Uskovina meidän on hyvä aina välillä tutkia Jumalan sanan neuvoja. Luetaanpa tähän lopuksi, miten hyviä neuvoja sieltä löytyy:
Sanal. 4:23 ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi — siellä on koko elämäsi lähde.
24 Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.
25 Katso suoraan ja pälyilemättä, suuntaa katseesi vakaasti eteenpäin.
26 Laske harkiten jalkasi polulle, niin olet varmalla pohjalla, missä ikinä kuljet.
27 Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle, pidä askeleesi kaukana pahasta.”
Minulla on hyvin usein hauskaa myös itseni kustannuksella, ja rokkikulttuurin. Jos syvällisempi ajatuksesi oli siis se, että rokkikulttuuri ilmentää kapinaa ja rauhattomuutta, niin se on itse asiassa varsin ohut ajatus. Rokkikulttuuri ilmentää hirveän paljon muutakin kuin kapinaa ja rauhattomuutta, jotka taas ovat asioita, joita taide on kautta sen historian ilmentänyt, hirveän monen muun asian lisäksi. Rock-kulttuuri on erittäin laaja ja moniulotteinen maailma. Uskoisin puhuvani ainakin jonkinasteisella kokemuksella. Itse asiassa rock-kulttuuri juuri minulle edustaa myös päinvastaista kuin sinulle: rauhattomuuden hetkinä se rauhoittaa, ja kapinan sijaan se on osa pysyvyyttä. Näin on hyvin monelle, myös muiden taiteiden osalta. Toki siinä on myös kapinaa, siinä missä kapina tarkoittaa vapautta. Uskossa on paljon samoja elementtejä. Mutta olenhan minä tästä kirjoittanut ennenkin.
Jos kuitenkin on niin, että juuri sinussa rokki herättää kapinaa ja rauhattomuutta, niin silloin neuvoni pysyy: ei kannata kuunnella sitä. En myöskään suosittele Kiasmaa niille, joita moderni kuvataide ahdistaa.
Jorma ojala@
Ei millään pahalla Jorma, mutta tuohon musiikkikeskusteluun ja moniin muihinkin sinun kirjoituksiin liittyen minusta tuntuu , että sinä ajattelet että vain sinun tapasi uskoa on ainoa oikea ja vain sinun tavallasi uskomalla pelastutaan. Jotenkin minusta tuntuu että ehkä sinun kannattaisi kääntyä SRK:laiseen uskoon. Luulen että siellä sinä voisit tuntea enemmän yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, etenkin sen tiukimman siiven seurassa. Kirkon vapaampi uskonopetus ei nähtävästikään sovi sinun ahtaaseen uskonkäsitykseesi. Tämä ikäänkuin puolittain leikkimielellä todettuna.
Tässä linkki, voit tutustua:
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/
Kiitos palautteestasi jorma ojala. Silloin kun nimeni mainitset, oletan että kommenttisi kohdistuu itseeni. Silloin otan sen henklokohtaisena, kuten edellisenkin viestisi. Toivon että niin voisit sinäkin suhtautua viesteihini joissa nimesi mainitsen. Kiitos samoin, jorma: ”Olen saanut palautettasi ennenkin, enkä ole koskaan nähnyt niissä mitään todellista asiaa tai valmiutta mihinkään pohdintaan.” Asiat usein riitelevät, eivät miehet.
Selvyyden vuoksi, minua siellä ei ole kohdeltu huonosti, koska ymmärsin lähteä sieltä ajoissa, mutta näin kuinka ystäviäni raadeltiin hoitokokouksissa. Se oli mielestäni väärin ja sitä en voi ikinä unohtaa. En tiedä voiko toisten puolesta olla katkera. Mutta jos voi, sitten olen.
Mitenkähän elämäntavoiltaan kristillisiksi esikuvaksi kelpaavia olivat mm. Wolfgang Amadeus Mozart ja Jean Sibelius?
Suomesta maailmalle ja musiikista ruokaan.
Tällaiset käyttäytymiskysymykset ovat ihan tavallisia, kun hypätään kulttuurista toiseen ja uskonnosta toiseen.
Jos itse toimin emäntänä, en tehnyt ratkaisujani vain ”maassa maan tavalla”, vaan ihan arkirealismilla ja kohteliaisuudella. Kun kutsuimme hinduperheen kotiimme syömään, emme tarjonneet naudanlihaa ja kun tarjosimme muslimiperheelle lounaan Heurekassa, otin etukäteen selvää kaikista buffetin ruuista, oliko niissä käytetty sianlihaa tai -rasvaa. Tiesin, että nämä olivat noille vieraillemme tärkeitä asioita ja teimme parhaamme heidän takiaan. Niin tekisin suomalaiselle vegetaristillekin…
Esikoisemme murkkuaikaan meillä oli sellainen ”rokkikäytäntö”, että musiikki suljettiin tai laitettiin pienemmälle kun äiti saapui huoneeseen. Tuon siedätyshoidon avulla opin tuotakin genreä arvostamaan…
Silti, luulen ymmärtäväni Vuokkoa. Toiset ihmiset eivät saa orjuuttaa meitä. Ehkä on niin, että viisas väistyy.
Tässä on nyt hieman hävinny mun pointtini, mitä yritin kirjoituksellani tuoda esille.
En todellakaan ottanut kantaa rokkimusiikin synnillisyyteen tahi synnittömyyteen, vaan siihen, että sellainen henkilö, joka ei hyväksy kevyttä musiikkia ja rumpupärinää, saa määrätä kulkemissaan paikoissa, että sitä musiikkia ei mistään kuulu. Ja tämä aiheuttaa ongelmia ihmisten välisissä kanssakäymisissä.
Kyseessä voisi olla vaikkapa sellainenkin tilanne, että vl-liikkeestä lähtenyt ei usko enää mihinkään, on siis ateisti. Hänen luokseen tulee kylään joku vl-sukulainen tai -ystävä, joka vaatii radiota kiinni, koska hänen omatuntonsa ei salli sieltä tulevan musiikin kuuntelemista. Kysymys kuuluu, pitääkö ateistin olla loppuelämänsä alisteinen vl-säännöille, aina kun hän on kanssakäymisissä vl-tuttaviensa kanssa? Pitää edelleenkin varoa pahentamasta omaituntoja, jotka on sidottu ties mihin sääntöihin? Niinkö?
Jos tilanne on niin, että alistua pitää, niin se on ihan takuuvarmaa, että silloin ystävyys pikkuhiljaa hiipuu ja loppuu lopulta kokonaan. Ei kukaan jaksa sellaista kanssakäymistä, jossa vain toisen täytyy kunnioittaa toisen elämäntapoja ja ajatusmaailmaa.
Jeesus meni syntisten luokse. Miten Hän toimi? Jossakin tilanteessa hän kaateli pöydät ja heitteli tavarat maahan. Joihinkin paikkoihin meni ”muina muikkuina”.
Kiitos Maija, sä veit keskustelua taas oikeille urille, ymmärsit pointtini ja sulla oli hyviä ajatuksia
Kiitos Panullekkin sekä kannustuksesta, että tosi terävähavantoisista kommenetista. Samoin kaikille muillekkin kommentoijille kiitoksia
Vielä tuohon, mistä tässä aiemmin keskusteltiin.
Jos huono rokkikultuuri tekee rokin kuuntelemisesta synnin, niin miksi huono jääkiekkokulttuuri ei tee jääkiekon seuraamisesta syntiä? Samaten, jos jotkut Siionin laulut on väsätty pahimpina hoitokokousaikoina ja ne liittyvät oleellisesti siihen aikaan ja sen ajan harhaoppiin, miksi niitä lauluja saa edelleenkin laulaa ja kuunnella?