Ystävältäni oli tivattu sitä; “uskoiko hän”. Kummallista, uskosta yritettiin tehdä teko, josta riippuu kaikki. Jos uskot, olet oikea kristitty, jollet, niin, huonompi juttu.
Joudun pohtimaan tuota uskon salaisuutta ja juuri tuon ystäväni näkökulmasta. Sillä hän lupautui saarnaani kuuntelemaan ja tuli myös. Olikin hienoa, kun sain valmistaa sanani, juuri hänen korvilleen sopiviksi.Valmistusprosessin aikana sain sydämelleni sanat: ” älä yritä olla pappi”.
Niinpä jätin pois kaikki viittaukset, siihen ja siihen kohtaan. Samoin kaiken teologian ja pyrin niin yksinkertaiseen sanoitukseen kuin mahdollista. Oivalsin miten vaikeaa on evankeliumin julistaminen yksinkertaisin ja selkein sanoin. Sillä Jumalan tiet ovat suoria, mutta me teemme niihin paljon mutkia.
Jumalan evankeliumi on niin yksikertainen, että sen julistaminen sellaisena, kuin se oikeasti on, lienee meille madotonta. Haluaisimme niin kovasti tehdä jotakin, sen eteen että voisimme hyväksyä Jumalan hyväksyvän meidät. Saarnoihimme, pyrkii tuo ajatus mukaan, että jokin oma osuus olisi kuitenkin. Pikkuhiljaa alan tajuta sitä mitä Erkki Leminen sanoi: “meidän tehtävämme on vastaan hangottelu.”
Jumalan työn vastustaminen on ainoa mihin me kykenemme. Jotkut jopa sitten siihenkin, että lopettaa Jumalan työn vastustamisen ja ottaa evankeliumin sanoman vastaan. Saarnatessamme ristiin naulittua Kristusta ja pelastusta ainoastaan Hänessä, me joudumme kuolemaan aina itsellemme.
Vain silloin evankeliumi voi tulla oikeasti ilosanomaksi kuulijalle, Jos vapahtajamme saa tulla hänelle kaikeksi, kaikessa.
Pohdintani lähti tuosta ystäväni kertomasta ja siitä mitä se usko oikein on, jonka Jumala yksin vaikuttaa ? Sanan ja sakramenttien kautta. Onko se sitä, että kun vastaan hangottelun lopettaa, niin silloin juuri Jumala voi antaa uskon?
Uskon käsittämättömän suuri salaisuus on juuri siinä, että Vapahtajamme sovitustyön saa omistaa jokainen omalle kohdalleen. Sen voi tehdä jokainen joka lukee, tai kuulee tuon ilosanoman. Jumala on suonut meille tarpeeksi järkeä, jotta kykenemme ymmärtämään mitä luemme. Pelastuksen saa omistaa vieläpä sillä uskolla, jonka Jumala lahjoittaa sitä haluavalle. Usko on meidän järjellemme liian yksinkertainen asia. Sinäkin Ari yrität sitä koko ajan järkeillä.
Mat. Mark. Luuk. ja Joh. eivät ole se evankeliumi. Ne kertovat vain siitä. Evankeliumi on ilosanoma siitä, että Jumala on sovittanut maailman itsensä kanssa omassa pojassaan, meidän Vapahtajassamme. Hän on tehnyt meille tien Taivaallisen isämme syliin. Tulemalla itse tieksi. Saamme uskossa käydä Vapahtajamme sovitustyön kautta suoraan isän syliin. Eikä siinä ole mitään esteitä. Tätä ei saa sekoittaa mihinkään Raamatun vaatimuksiin. Muutoin evankeliumin ilosanoman luonne katoaa heti ja alamme rakentaa pelastustamme hyvien töiden varaan.
Pelastuksemme on yksin Vapahtajamme pyhässä nimessä.
Pekka mielestäsi evankeliumin voi omistaa kun lukee tai kuulee ja haluaa ja Jumala lahjoittaa uskon?
Ei mitään ehtoja?
Entä kuinka sovitat tuohon ”ehdottomuuteen” vauvakasteen? Voiko kastamattomat pelastua?
Kysymykseesi vastaaminen ei ole mahdollista, koska käsittäisit senkin väärin. Sillä sinä pidät kastetta ihmisen tekona. Katselet asiaa aivan toisesta näkökulmasta, kuin minä. Joten miten vastata, kun näet koko asian lain kautta. Jos vastaan, niin ymmärrät vastaukseni eri tavalla. Koska katsot koko kasteasiaa toisin silmin. Sinulla on erilainen kasteoppi ja käsität kaikki vastaukset oman oppisi valossa. Kasteessa näet vain veden ja papin sekä sanat, et muuta. Joten miten voisin vastata sinulle, vaikka haluaisinkin ?
Pekka mistä ammennat kaiken kirjoittamasi, minä en löydä niitä Raamatusta(ni)?
Onko ihmisellä ”oma osuus” pääsystä Jumalan valtakuntaan?
Ensinnäkin jos ei olisi niin silloin tulisi kyseeseen haluaako Jumala kaikkien ihmisten tulevan sisälle Jumalan valtakuntaan vai ei?
Minulle evankeliumissa on KUTSU, siis siihen kutsuun on vastattava, eikö näin olekkin järjelläkin ajateltuna ?
Ajattelet puolestani miten suhtaudun kasteeseen, olisiko kuitenkin parempi että saisin itse sen selittää?
Kasteessa toimii molemmat, siis ihminen itse päättää mennä kasteelle ja Jumala tekee siinä mitä lupaa, kaste kuuluu terveeseen hengelliseen uudestisyntymään. Pietari sanoittaa sen hyvin:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Mitä tarkoittaa että ”Jeesus on Herra”, entä itselle kuoleminen ja Jeesuksen kasvaminen uskovassa?
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.(Matt.7)
En minä ole päättänyt mennä kasteelle. Silti Jumala teki siinä jotain. Tiedätkö sinä mitä?
Pekka palataampa hiukan takasin eli mitä tarkoittaa ”kuulla ja ymmärtää”, peilataampa tätä isä lapsi suhteen kautta, siis isä tahtoo lapselleen parasta ja neuvoo, varoittaa kieltää ja käskee niin että lapsella olisi hyvä ja turvallinen kasvmahdollisuus. Nyt sitten tulee kysymys miksi lapsicei tee kuten isä sanoo, onko vika missä, ei ”kuule” vai eikö ”ymmärrä”?Siis miksi lapsi tekee asioita joistaisä on varoittanut, jopa rangaissutkin jo ja lapsi rikkoo uudestaan isän kieltoa?
Pystytkö yhtään samaistumaan oman lapsuutesi kohdalla tähän ja ymmärrätkö miksi noin tapahtuu?
Hauska huomata, että kun tultiin ytimeen: Mitä Jumala teki kun minut kastettiin, ni keksitkin ihan muita kysymyksiä. No se vain kertoo minulle sen että et voi sitä tietää. Niinpä keksit pakotien.
Pekka anteeksi ei ollut tarkoitus väistää kysymystäsi, kuitenkin teoria tai oppi ei vie asiaa eteenpäin vaan käytännön elämän kohtalot saavat miettimään olenko oikealla Tiellä. Siis jos lukee evankeliumista jotain eikä se pidäkkään paikkaansa arkielämässä niin eikö silloin mieti MIKSI?
No vastaan mahdollisimman lyhyesti kaste kysymykseesi:” ”. onko nyt hyvä?
Kyselet jatkuvasti sitä, mitä kasteessa tapahtuu, kun pieni lapsi kastetaan. No, tiedetäänhän me miten se suoritetaan. Tiedämme siis ihmisen osuuden. Emme kuitenkaan voi tietää mitään siitä, mitä Jumala vaikuttaa kasteessa ja kasteen kautta. Tiedämme ainoastaan sen vähäisen tiedon, mitä sanassa on. Sillä perusteella lapsen kastetta ei voi mitätöidä. Itse jatkuvasti vetoat teoriaan ja oppiin. Vieläpä ihmisen järkeilyn tulokseen. Ettei muka lapsen kastaminen ole oikein. Miten voit sellaisen asian perustella, kun et voi tietää mitä Jumala tekee kasteessa.