Ystävältäni oli tivattu sitä; “uskoiko hän”. Kummallista, uskosta yritettiin tehdä teko, josta riippuu kaikki. Jos uskot, olet oikea kristitty, jollet, niin, huonompi juttu.
Joudun pohtimaan tuota uskon salaisuutta ja juuri tuon ystäväni näkökulmasta. Sillä hän lupautui saarnaani kuuntelemaan ja tuli myös. Olikin hienoa, kun sain valmistaa sanani, juuri hänen korvilleen sopiviksi.Valmistusprosessin aikana sain sydämelleni sanat: ” älä yritä olla pappi”.
Niinpä jätin pois kaikki viittaukset, siihen ja siihen kohtaan. Samoin kaiken teologian ja pyrin niin yksinkertaiseen sanoitukseen kuin mahdollista. Oivalsin miten vaikeaa on evankeliumin julistaminen yksinkertaisin ja selkein sanoin. Sillä Jumalan tiet ovat suoria, mutta me teemme niihin paljon mutkia.
Jumalan evankeliumi on niin yksikertainen, että sen julistaminen sellaisena, kuin se oikeasti on, lienee meille madotonta. Haluaisimme niin kovasti tehdä jotakin, sen eteen että voisimme hyväksyä Jumalan hyväksyvän meidät. Saarnoihimme, pyrkii tuo ajatus mukaan, että jokin oma osuus olisi kuitenkin. Pikkuhiljaa alan tajuta sitä mitä Erkki Leminen sanoi: “meidän tehtävämme on vastaan hangottelu.”
Jumalan työn vastustaminen on ainoa mihin me kykenemme. Jotkut jopa sitten siihenkin, että lopettaa Jumalan työn vastustamisen ja ottaa evankeliumin sanoman vastaan. Saarnatessamme ristiin naulittua Kristusta ja pelastusta ainoastaan Hänessä, me joudumme kuolemaan aina itsellemme.
Vain silloin evankeliumi voi tulla oikeasti ilosanomaksi kuulijalle, Jos vapahtajamme saa tulla hänelle kaikeksi, kaikessa.
Pohdintani lähti tuosta ystäväni kertomasta ja siitä mitä se usko oikein on, jonka Jumala yksin vaikuttaa ? Sanan ja sakramenttien kautta. Onko se sitä, että kun vastaan hangottelun lopettaa, niin silloin juuri Jumala voi antaa uskon?
Pekka yhtenä motiivinani on kun puhut niin paljon nuorten saattamisesta uskoon, niin jokin selkeä johtoajatus sulla täytyy olla kuinka se tapahtuu eli kuinka nuori tulee uskoon, voitko opettaa nuoren uskoon?
Nuoret ovat kovin vaikutus herkkiä ja omaksuvat helposti jos heitä johdatellaan mihin hyvänsä.
Omasta elämästä on esimerkkejä niin omia kuin toisten.
Sanoppa miksi nuori, joka evankelioi kadulla ja oli ”palavasti” uskoaan tunnustava seurakunta nuori, rakastui ”renttuun”, niin että kertoi tietävänsä että se mitä teki oli Jumalan tahdon vastaista ja jos joutuisi valitsemaan ”rentun” ja Jumalan välillä valitsisi ”rentun”?
Voiko ”uskovan” teoista nähdä ketä seuraa eli onko oikeassa uskossa?
(tämä kysymys kumpuaa toteamuksestasi:”” Tämä onnistuu vain siten että sulkee silmänsä totuudelta itsestään ja itsessään. Alkaa hyväksyä sen mitä tekee, eikä pidä syntejään enää synteinä. Silloin antaa itselleen luvan tehdä toisille, jotain sellaista mitä ei haluaisi kenenkään tekevän itselle. Tämä on se toinen evankeliumi jota vastaa Paavali kovasti taisteli.””
Nyt on paha flunssa ja ajatus juoksee huonosti. Hankala kysymys sulla Ari.
Uskoon johdattimessa pätee kaksi sääntöä’. Sitä ei saa yrittää tehdä liian aikaisin, eikä liian myöhään. Jumala kun on jonkun valmistanut ottamaan uskon vastaan, ni sitten vain johtaa toisen uskoon sisälle.
Se miten uskoon johdattaminen tapahtuu riippuu aina tapauksesta. Olennaista kait on se että hän saa uskoa syntinsä anteeksi annetuiksi. Siinä on vain seurattava tarkoin Hengen johdatusta, miten kunkin kanssa tulee menetellä. Harvinaistahan sellainen minun elämässä on , että jonkun saa uskoon johtaa.
Kysyit sitä miten nuori joka ensin todistaa innokkaasti valitsee rentun puolison.
Olen kai monesti siihenkin vastannut. Kuka tahansa uskova voi langeta mihin tahansa ja koska tahansa. Sen kun pitää mielessä ni on aika hyvässä turvassa.