Tuttu sanonta keskusteluissa kuuluu: ”Usko tai älä”! Tuolla sanonnalla halutaan vakuuttaa keskustelukumppani siitä, mitä sanoja itse on juuri kertonut. Mitä sitten se usko on, josta kirkossa puhumme?
Heprealaiskirjeen luvun 11 alussa on uskon määrittelyn mielenkiintoinen luettelo (Hepr. 11:1-10). Se on tulevan sunnuntain toinen lukukappale, Uuden testamentin lukukappale. Tuo kohtaa alkaa näin:” Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”
Uskoja, uskontoja ja uskomuksia on maailmassa monenlaisia. Vitsi kertoo Pihtiputaan mummosta, joka ei usko ihmisen käyneen koskaan kuun pinnalla. No, vakavasti puhuen, on paljon amerikkalaisia, jotka pitävät yllä ”tarinaa” siitä, että ihmisen käynti kuussa on huijausta. Yhdysvaltain edellinen presidentti tapasi kuitata erilaiset epämieluiset uutiset ja tiedot sanoilla ”fake news” (epätosi, feikki uutinen).
Meillä ihmisillä on joskus vaikeus tietää, mikä on ”feikkiä” ja mikä totta. Onneksi on kuitenkin tieteen tulokset ja paljon luotettavaa tiedonvälitystä. Kristillisen uskon kohdalla kysymys on hankalampi ja laajempi. Siinä ei ole kyse vain siitä, onko informaatio tosi vai epätosi vaan paljon syvemmästä asiasta.
Uskossamme on kysymys elämän perustasta eli siitä, mihin luotamme ja minkä varassa elämme tätä ja sitä tulevaa elämää ajatellen. Uskoon liittyy tosiaan se ulottuvuus, että se kurottaa tämän näkyvän todellisuuden ulkopuolelle. Tai ulottuvuus, että toinen todellisuus, Jumalan näkymätön todellisuus on läsnä tässä todellisuudessa ja maailmassa.
Usko on tietoa, kokemusta, tunnetta, vakuuttuneisuutta, turvautumista ja paljon muuta. Meille kristityille usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on kaiken Luojana ja joka on myös uuden elämän ja ikuisen elämän Antajana.
Pyhän otsikko sanoo, että ”Jeesus herättää uskon”. Siitä luemme evankeliumeista. Ja se on ollut todellisuutta apostoleista ja ensimmäisistä kristityistä lähtien. Tuttu hengellinen laulu tiivistää asian:” Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa”. – Siis: Usko tai älä – mutta jospa kuitenkin! (Puruvesi-lehden Kohtaamispaikka-palstan kirjoitus 19.1.2023)
Toivo Loikkanen
Uskon syvempi puoli on tietämättömyys, joka jostain syystä uppoaa monenlaisiin ihmisiin, jopa oppineisiin, joka onkin suuri ihme.
Esimerkiksi se, että mies kävelee haudasta, vaikka hänestä on laskettu veri maahan, ei ole koskaan herättänyt mitään kyseenalaistamista, siihen vain uskotaan, vaikka se ei ole mahdollista.
Usko tai älä, mutta yksikään mies ei kävele ilman verta, tieto on näin tehnyt tyhjäksi muun muassa ylösnousemuksen.
Roomalaisen sotilaan keihäs lävisti Jeesuksen rinnan, ehkä sydämeen saakka, ja siitä vuoti verta ja vettä.
Ei myöskään Karitsa enää kävele, jos veri on laskettu maahan.
Johannes puhuu kuninkaan virkamiehestä, joka tuli Jeesuksen luokse, vaikka maassa ei ollut kuningasta. Kuka kirjoitti Johanneksen evankeliumin, kun ei tiennyt maan tilannetta?
Markuksessa Jeesus sanoo pelastuksen edellytykseksi sen, että uskoo häneen ja evankeliumiin. Ei Jeesuksen aikana ollut evankeliumia, ei vóinut olla, koska hän ei ollut vielä kuollut. Evankeliumi perustuu kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Kävikö ihminen kuussa ja sen kieltäminen, johtuu siitä, että muslimit olivat sanoneet kuussa käymisen olevan täysin mahdotonta. He pitivät sen niin mahdottomana, että uskalsivat luvata Islamin loppuvan sinä päivänä, kun ihminen käy kuussa. Kun ihminen sitten kävi kuussa, eikä islamia voitu lopettaa, piti kuussa käyminen kieltää
Tarja,
Puhut pelkkää pötyä. Luetko ollenkaan tekstejä, joita kommentoit, tarkoitan Raamattua.
”Johannes puhuu kuninkaan virkamiehestä, joka tuli Jeesuksen luokse, vaikka maassa ei ollut kuningasta. Kuka kirjoitti Johanneksen evankeliumin, kun ei tiennyt maan tilannetta?”
Rienaat jokaisessa kirjoituksessa Raamattua ja niitä, jotka siihen uskovat. Jos olisit edes jonkinverran lukenut sitä 5.5 kg Raamattua, niin tällaistakaan tokaisua et ilmoille saattaisi. Ehkä olisi hyvä hyljätä tuo vaikeasti käsiteltävä yli viiden kilon kirja ja mentävä vaikka hakusanalla netistä tarkistamaan asia. Alkukielikin aukenisi sinulle nykyisillä tietokannoilla.
Ko ’kuninkaan virkamies’ kaksisanaisen käännöksen alla on Joh 4:46:sa kreikan yksi sana basileikos, joka toki viitaa kuninkaallisuuteen, mutta kun Herodes Antipas oli neljännysruhtinas eikä kuningas, on basilekos käännetty myös näin:
Niin Jeesus tuli taas Galilean Kaanaan, jossa hän teki veden viiniksi . Ja siellä oli eräs aatelismies, G937 , jonka poika oli sairas Kapernaumissa.
Eli kyllä Tarja oikeilla jäljillä oli.
Seppo,
Tarja on nimenomaan väärillä jäljillä. Herodes neljännysruhtinas ja muut herodekset olivat kuninkaita, vaikkei kaikille.Eli on kysymys ilmaisusta, minkä ilmaisun tarkoituksen löytää lukemalla Uutta Testamenttia.
Ko Johanneksen kuvaamana aikana hallitsi juuri Herodes Antipas joka siis ei ollut kuningas ja kuten sanoin basileios voi viitata ’kuninkalliseen’ mieheen, jokavaikapa vain käyttäytyy kuninkallisesti. Hän e välttämättä ole ’kuninkaan’ virkamies. Kuten näytin sana on käännetty myös mm ’aatelismies’.
Usko ja tieto ovat läsnä myös tietokäsityksessämme. Muistini mukaan tiedon ”määrittely”: tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Se tuo esille, että usko ja tieto eivät ole toisiansa poissulkevia. Asioiden todistaminen absoluuttisen oikeaksi onnistuu vain matematiikassa, jossa siinäkin kuulemma on ollut oppiriitoja.
Usko ei ole uskottelua vaan nimenomaan luottamista. Tietokin liittyy luottamukseen. Joskus näkee argumenteissa puhuttavan ”tieteellisestä totuudesta” tai peräti ”luonnontieteellisestä totuudesta” – vähän kuin kyseessä olisi jokin ”korkeampi totuus”, ja meillä olisi useita eri totuuksia. Toisaalta, mediaa ja politiikkaa seuratessa siltä voi alkaa tuntuakin.
Joku on jopa ilmaissut, että kaikilla on jokin jumala – se, mihin hän viime kädessä perustaa luottamuksensa. Onko tuo jumala sitten ”Tosi uskomus” on kysymys, jota kannattaa pohdiskella.
Kiitos, Jukka, hyvästä kommentistasi! Viittaat tietämättäsi Lutheriin ja hänen 1. käskyn selitykseen tällä kommenttisi lopulla:” Joku on jopa ilmaissut, että kaikilla on jokin jumala – se, mihin hän viime kädessä perustaa luottamuksensa. Onko tuo jumala sitten ”Tosi uskomus” on kysymys, jota kannattaa pohdiskella.”.
Luther selitti 1. käskyä juuri siten, että se, mihin ihmisen pohjimmiltaan turvaa, on hänen Jumalansa.
Toivo Loikkaselle kiitos kirjoituksesta paikalliseen. Tätä saisivat muutkin harjoittaa kuka missäkin asustaa.
Kristillisen uskon määräävä tekijä on usko iankaikkisuuteen, ja jos katsoo uskovansa vähemmän on se 120.tä vuotta kun asiaa suvussa harrastetaan.
Kristillinen usko antaa kuitenkin toisen kulminaation kadotuksessa mikä nykyään todistuksessa jätetään vähemmälle, ja ehkä hyvästä syystä.
Kristillinen näkemys antaa hyvin eväitä säälliseen elämään vaikka Oikeaa, pelastavaa, Uskoa ei olisi saanut omistaa. Toisaalta Jumala ilmoittaa ”Olen Se mikä Minä olen”.
Kun Ihmisen uskona olisi Kaitselmus sivuaa se myös Kristillistä ilmaisua. Näin hyvät neuvot esimerkkeihin asti kantavat pitkälle vaikkeivat sitten ikuisuuteen asti. No, onko epäuskoisen paikka kadotus kun kaikki Uskonpuhdistajat enemmän ja vähemmän uskoivat predestinaatioon.
Uskossaan kyselevän ja aran kannattaa mielestäni katsoa ajallista ja tunnon mukaan mielessään kurottaa ja Ylentää sydämensä Luojansa puoleen josko sieltä vastausta tulisi. Itse elettävän elämä on kuitenkin riittävä vastaus mitä saa olla todistamassa uudessa päivässä.
Kiitos, Pekka, hyvistä ajatuksista uskon kysymyksestä. Kirjoitit:”Kristillisen uskon määräävä tekijä on usko iankaikkisuuteen”.
Uskossa on tosiaan tuo ikuisuusulottuvuus, mutta uskolla on paljon merkitystä myös tässä elämässä ja sen kysymyksissä.
”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa ..”
Ihminen on uskossa tai ei ole. Määrästä ei ole kyse. Siksi uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä Jeesus kertoi vertauksen sinapinsiemenestä. Siksi olisikin oikein puhua uskon syntymisestä, mikä kasvaa uskoontulleessa sen mukaan kuin sen sallitaan. Eli ihminen on Jumalan työtoveri tai syntyy työtoveruuteen uskoontulossa.
Sinapinsiemenvertaus on hyvä vertauskuva uskosta, sen syntymisestä ja merkityksestä: pienestä siemenestä kasvaa merkittävä asia!
Loikkanen
” Uskoon liittyy tosiaan se ulottuvuus, että se kurottaa tämän näkyvän todellisuuden ulkopuolelle. Tai ulottuvuus, että toinen todellisuus, Jumalan näkymätön todellisuus on läsnä tässä todellisuudessa ja maailmassa.”
Luukas
”Jeesus lupaa Luukkaassa näin: 22:29 ” Ja minä säädän teille, niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan. 30 Niin, että te saatte syödä ja juoda minun valtakunnassani ja istua valtaistuimille ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.”
Ja Matteuksessa. 28 Jeesus sanoi heille:
»Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. ”
Tässäkö teidän ulottuvuus ja kurottaminen on, että pääsette hallitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa. Minä toivon ja rukoilen että te ette pääse, koska se on jo nähty ja miten siinä kävikään.
Konstellaatio opportunismin kanssa aikanaan ajoi syntyneen kirkkojärjestyksen 300.taa luvun alkuvuosikymmenillä yhdessä konstantionaalisen hallinnon kanssa sopuisassa konsensuksessa hallitsijan kanssa katsomaan Ihmisten hallitsemista Heidän sielunsa Topografiassa mikä täydellistyi 300.taa luvun loppuun missä nn. Evankeliumeja valittiin kuin tehtiin täydellisimmiksi.
Kyse on syntyneen Katolisen kirkon mandaatista mitä on säilytetty näihin päiviin asti.
Kirkkomme papilla lukeneina olisi hyvin kerrottavaa kehityksen kulkuun mutta He eivät avaudu vaan pitävät salaisuudet tietonaan.
Jos edellistä ei katso uskovansa niin katsoo Ignatiuksen ja Ireneauksen todistusta Piispoina.
Tarja hyvä,
Kannattaisi avoimin mielin lukea Raamattua kokonaisuutena.
Osatotuudet ovat epätotuuden pikkuveli (en uskalla kirjoitta ”pikkusisko”, ettei epäiltäisi sovinismista; tässä voinee myös ajatella, että ”pikkuveli” ymmärretään ilman sukupuolinäkökulmaa.)
Osatotuuksiin kristitytkin toisinaan haksahtavat, ja vallantavoittelija tarkoituksella.
Minusta on nyt Ukrainan sodan aikanakin helpottavaa ajatella, että joskus tapahtuu oikeus. Ajassamme historiatieto ei anna kovin toiveikasta ennustetta kaikkinaisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle ihmisten voimin ihmisten keskuudessa. Se edellyttäisi pikemminkin uskottelua kuin usko luottamusmerkityksessä.
Kenen historian henkilön tai ryhmän hallitsemista Sinä toivot ja mihin/kehen luotat (=uskot)?
Olen Jukka Mikkolan kanssa samaa mieltä siitä, että usko ja tieto eivät sulje toisiaan pois. Sillä, koska me uskomme (kuten Joh4:42 samarialaiset) me myös varmasti tiedämme, että Jeesus Kristus (tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu) sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta ja kärsittyään astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaaseen ja tulee takaisin kuin salama ajallaan. Koska? Sen tietää yksin Jumala.
Kosti Vasumäki
Tieto on valoa, tuo oli satua.
Niin. Valo oli tietoa Moosekselle, kuten hän huomasi palavan pensaan äärellä, joka palamatta oli tulessa ja hänelle sanottiin tulen keskeltä. ”Minä olen se joka minä olen.” Jumala Jumalasta ihmisten keskellä myös sanoi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan.”
Toivo
Kiitos sinulle hyvästä tekstistäsi
Käsittelet uskoa tasapuolisesti ja tuot esille keskeisiä näkökohtia
Keskusteluun liittyen tuon yhden näkökulman tiedon ja uskon suhteesta toisiinsa
Meillä suomalaisessa ajattelussa on tapana sanoa, etten tiedä mutta uskon niin, ikään kuin usko olisi epävarmempaa kuin tieto.
Mutta heprealaisessa ajattelussa tieto on vajavaista, mutta usko on varmaa.
Paavali sanoo, että tietomme on vajavaista. Jne.
Sen sijaan usko on LUJA luottamus siihen, mitä toivotaan.
Heprean kielessä usko -sanan taustalla on ajatus lujasta perustasta, sellaisesta mikä ei huoju ei horju eikä petä.
Aamen -sanakin on samaa sanuetta: totisesti, totisesti, näin on.
Jollekin jonkun asian uskominen, siis jonkun tehtävän antaminen, sisältyy myös samasta juuresta johdettuun alkumuotoon.
Myös mammona -sana on samasta juuresta johdettu: se minkä Jumala on jollekin uskonut hoidettavaksi, mutta joka sitten ihmisen väärinkäytön, virheellisen arvostuksen takia onkin muuttunut antajaansa Jumalaa vastaan suunnatuksi, ikään kuin jos vauva sanoisi äidilleen, etten minä sinusta välitä, mutta rintamaitoa haluan saada. Mammona -käsitteen vika on siinä, että saatu lahja pannaan antajaansa vastaan suunnatuksi voimaksi.
Omalta osaltani tyydyn tähän puheenvuoroon tässä Toivon erinomaisen hyvän tekstin herättämässä keskustelussa.
Kiitos, Matias, hienoista ajatuksistasi. Tuo on tärkeä asia, että meille tieto on varmaa ja heprealaisessa ajattelussa tai usko on varmaa, luja luottamus!
Seppe Heinola
Kiitos sinulle. Ja minun raamatussa kyseisellä paikalla lukee kuningas.
Jukka Mikkola kysyy, että keneen minä luotan?
Luotan vain itseeni, minulla on taipumus etsiä tietoa. Lisäksi minulla on antennit kunnossa yläilmoihin.
Jukka
”Kannattaisi avoimin mielin lukea Raamattua kokonaisuutena.”
Nimenomaan, sitä minä juuri teen eli luen kokonaisuutena, joka tarkoittaa, että en suoralta kädeltä usko, kun evankeliuissa sanotaan, että tämän kirjoituksen piti käydä toteen. Huvittavinta on, kun kirjoitus löytyy psalmista, joka kertoo ihan muuta tarinaa, ja evankeliumi vielä luulee psalmeja laiksi. ”Eikö teidän laissanne sanota,” Sanat on kuitenin otettu psalmista. Säälittävää suhmurointia. Useimmat plagioinnit eivät edes sovi evankeliumin tarinaan.
Tarja,
Psalmin ja lain ”sekottaminen” ei noin yksioikoinen pohde. Olen ymmärtänyt (viisaammilta), että ”laki” on ymmärretty myös hieman yleisemmässäkin merkityksessä kuin (kirjoitettuna) mooseksen lakitekstinä senaikaisessa juutalaisuudessa. Joten tältä näkökannalta voinee tarkastella Psalmitekstia asiayhteydessä. Meillä on aina oma ennakkokäsityksemme taustalla. Joten tästä näkökulmasta kyseinen probleema liittyy nähdäksen yksityiskohdan pohtimiseen, mikä sinänsä on tietysti perusteltua pohdintaa.
Viisaammat korjatkoon, jos olen väärässä.